Poika sai koulussa sairauskohtauksen ja nyt kiusataan. Mulla särkyy sydän

Kerrothan ap sitten mitä asiassa tapahtuu, miten koulu reagoi asiaan ja miten poikasi voi.

Toivon todella, että kiusaaminen saadaan loppumaan ja poikasi toipuu. Tässä ketjussa on ehdotettu lasun tekemistä kiusaajista. Kannatan. Kotioloissa on oltava paljon pielessä kun empatiakyky puuttuu täysin. Ilmeisesti lasuja tehdään kiusaajista paljon vähemmän kuin kiusatuista, tähän on saatava muutos. Lapsiaan empatiakyvyttömiksi kusipäiksi kasvattavat vanhemmat nimenomaantarvitsevat lastensuojelun ”apua”.

Oho tännehän on tullut viestejä

Sain teiltä rohkaisua (ja muutenkin viime päivien tapahtumat on herättänyt mussa entistä isomman huolen) joten tänään olenkin ollut reksin kanssa asiasta yhteydessä, nyt jälkeenpäin mietin olinko liiankin tyly ja vaativa. Ehkä en, Sanoin että asia pitää aikuisten toimesta kyetä selvittämään, kerroin meidän vaikeista illoista ennen koulupäivää, pojan haluttomuudesta lähteä kouluun ja siitä että tämä koko paska alkoi tuosta kohtauksesta. Sitä ennen lapsi kävi mielellään koulua ja hoiti sen kunnialla. Rehtori oli vaisu ja yritti sanoa että vaikka haluaisi tilanteen katkaista niin ei voi oppilaiden pään sisälle mennä. Että eivät voi luvata että kiusaaminen loppuu. Suutuin toden teolla ja sanoin suoraan että miten h*lkkarissa ne kuvittelee sen loppuvan sivusta seuraamalla. Se että yks ope on oppilaiden kanssa asian (huonolla menestyksellä) esille EI RIITÄ. Poika sanoi että reksi oli pyytänyt hänet juttusille välitunnilla ja kertonut mun soitosta. Oli pyytänyt kertomaan mulle että tekevät parhaansa mutta ihmeitä ei kannata odottaa. Säälittävää että pitää lapsellekin tuo erikseen kertoa. Olisi edes lapselle yrittänyt esittää että aikuiset hoitaa asian.

Muutenkin tää koko paska heijastuu jo pojan unen laatuunkin. Eilen illalla iltapalalla sanoi että olis kivempaa mennä kouluun jos kaikki vois vaan unohtaa koko asian. Ei silloin itkettänyt mutta näki ja tunsi että asia vaivaa. EI KENENKÄÄN lapsen pitäisi joutua pelkäämään ja murehtimaan kouluun menoa. Pojalla menee koulupäivät kuunnellessa tota paskaa "kusihousu"-läppää ja illat murehtiessa jo seuraavaa päivää. Kukaan äiti eikä isä halua nähdä lastaan noin huonona. Mutta niin olin sitä sanomassa että pojan unenlaatu on hirmu heikkoa. Aamulla oli ihan tummat silmänaluset kun ei ollut uni tullut. Oli kuulemma pyörinyt sängyssä pitkälle yöhön. Mikä särkee mun sydämen vielä enemmän on se että näen miten poikaa sattuu (ja miten asialle ei tehdä mitään) mutta silti hän sanoi aamupalallakin että älä äiti välitä, kyllä mä kestän.. itku tuli edes tän kirjoittamisesta. Anteeksi kirjoitusvirheet. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oho tännehän on tullut viestejä

Sain teiltä rohkaisua (ja muutenkin viime päivien tapahtumat on herättänyt mussa entistä isomman huolen) joten tänään olenkin ollut reksin kanssa asiasta yhteydessä, nyt jälkeenpäin mietin olinko liiankin tyly ja vaativa. Ehkä en, Sanoin että asia pitää aikuisten toimesta kyetä selvittämään, kerroin meidän vaikeista illoista ennen koulupäivää, pojan haluttomuudesta lähteä kouluun ja siitä että tämä koko paska alkoi tuosta kohtauksesta. Sitä ennen lapsi kävi mielellään koulua ja hoiti sen kunnialla. Rehtori oli vaisu ja yritti sanoa että vaikka haluaisi tilanteen katkaista niin ei voi oppilaiden pään sisälle mennä. Että eivät voi luvata että kiusaaminen loppuu. Suutuin toden teolla ja sanoin suoraan että miten h*lkkarissa ne kuvittelee sen loppuvan sivusta seuraamalla. Se että yks ope on oppilaiden kanssa asian (huonolla menestyksellä) esille EI RIITÄ. Poika sanoi että reksi oli pyytänyt hänet juttusille välitunnilla ja kertonut mun soitosta. Oli pyytänyt kertomaan mulle että tekevät parhaansa mutta ihmeitä ei kannata odottaa. Säälittävää että pitää lapsellekin tuo erikseen kertoa. Olisi edes lapselle yrittänyt esittää että aikuiset hoitaa asian.

Muutenkin tää koko paska heijastuu jo pojan unen laatuunkin. Eilen illalla iltapalalla sanoi että olis kivempaa mennä kouluun jos kaikki vois vaan unohtaa koko asian. Ei silloin itkettänyt mutta näki ja tunsi että asia vaivaa. EI KENENKÄÄN lapsen pitäisi joutua pelkäämään ja murehtimaan kouluun menoa. Pojalla menee koulupäivät kuunnellessa tota paskaa "kusihousu"-läppää ja illat murehtiessa jo seuraavaa päivää. Kukaan äiti eikä isä halua nähdä lastaan noin huonona. Mutta niin olin sitä sanomassa että pojan unenlaatu on hirmu heikkoa. Aamulla oli ihan tummat silmänaluset kun ei ollut uni tullut. Oli kuulemma pyörinyt sängyssä pitkälle yöhön. Mikä särkee mun sydämen vielä enemmän on se että näen miten poikaa sattuu (ja miten asialle ei tehdä mitään) mutta silti hän sanoi aamupalallakin että älä äiti välitä, kyllä mä kestän.. itku tuli edes tän kirjoittamisesta. Anteeksi kirjoitusvirheet. Ap

Itku tuli lukiessakin.. toivon teille kaikkea hyvää ❤️

Voi ei ap. Näin ulkopuolisenakin jää vain sanattomaksi. Poikaraukka yrittää vielä urheasti selvitä tilanteesta. Hyvä kun olet edelleen ollut rehtoriin yhteydessä, vaikka se ei paljon näytä auttavankaan. Toivon vain teille molemmille voimia. 

Rehtorista teet kantelun ja koulusta rikosilmoituksen. Lapsista lasun. Noilla alkuun.

Ensiapu koulutus kaikille oppilaille, loppuu kiusanteko kun ymmärtää asian vakavuuden ja miten pitää toimia, myös pelko voi aiheuttaa reaktion kiusaamiseen, kun ei ole kykyä käsitellä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Oho tännehän on tullut viestejä

Sain teiltä rohkaisua (ja muutenkin viime päivien tapahtumat on herättänyt mussa entistä isomman huolen) joten tänään olenkin ollut reksin kanssa asiasta yhteydessä, nyt jälkeenpäin mietin olinko liiankin tyly ja vaativa. Ehkä en, Sanoin että asia pitää aikuisten toimesta kyetä selvittämään, kerroin meidän vaikeista illoista ennen koulupäivää, pojan haluttomuudesta lähteä kouluun ja siitä että tämä koko paska alkoi tuosta kohtauksesta. Sitä ennen lapsi kävi mielellään koulua ja hoiti sen kunnialla. Rehtori oli vaisu ja yritti sanoa että vaikka haluaisi tilanteen katkaista niin ei voi oppilaiden pään sisälle mennä. Että eivät voi luvata että kiusaaminen loppuu. Suutuin toden teolla ja sanoin suoraan että miten h*lkkarissa ne kuvittelee sen loppuvan sivusta seuraamalla. Se että yks ope on oppilaiden kanssa asian (huonolla menestyksellä) esille EI RIITÄ. Poika sanoi että reksi oli pyytänyt hänet juttusille välitunnilla ja kertonut mun soitosta. Oli pyytänyt kertomaan mulle että tekevät parhaansa mutta ihmeitä ei kannata odottaa. Säälittävää että pitää lapsellekin tuo erikseen kertoa. Olisi edes lapselle yrittänyt esittää että aikuiset hoitaa asian.

Muutenkin tää koko paska heijastuu jo pojan unen laatuunkin. Eilen illalla iltapalalla sanoi että olis kivempaa mennä kouluun jos kaikki vois vaan unohtaa koko asian. Ei silloin itkettänyt mutta näki ja tunsi että asia vaivaa. EI KENENKÄÄN lapsen pitäisi joutua pelkäämään ja murehtimaan kouluun menoa. Pojalla menee koulupäivät kuunnellessa tota paskaa "kusihousu"-läppää ja illat murehtiessa jo seuraavaa päivää. Kukaan äiti eikä isä halua nähdä lastaan noin huonona. Mutta niin olin sitä sanomassa että pojan unenlaatu on hirmu heikkoa. Aamulla oli ihan tummat silmänaluset kun ei ollut uni tullut. Oli kuulemma pyörinyt sängyssä pitkälle yöhön. Mikä särkee mun sydämen vielä enemmän on se että näen miten poikaa sattuu (ja miten asialle ei tehdä mitään) mutta silti hän sanoi aamupalallakin että älä äiti välitä, kyllä mä kestän.. itku tuli edes tän kirjoittamisesta. Anteeksi kirjoitusvirheet. Ap

❤️ Oman lapsen näkeminen huonona on ihan hirveää. Tee ap palvelus lapsellesi, jos tuo ei lopu niin vaihtakaa koulua. Toki asiat voi somen kautta levitä mutta se on nettikiusaamista ja rikos. Ja sano pojalle että ei tarvitse suojella sua (ja isää?) vaikeilta asioista eikä hänen tarvi kestää kaikkea. Itku on enemmän kuin ok jos se helpottaa oloa. Ja samaa mieltä sun kanssa että reksi toimi typerästi. Lapselle pitäisi tuoda olo että asialle yritetään tehdä jotain vaikka se aikuisista tuntuiskin mahdottomalta.

Toivon sydämeni pohjasta että tää keissi saa vielä onnellisen lopun!

Kyllä nyt täällä tätä tätiä v*tuttaa teidän puolesta ihan h*lvetin paljon. Mikä siinä on niin vaikeaa käsitellä tuo asia varhaisteinien kanssa. Ymmärrän että tuo on saattanut olla monille jännä hetki ja siksi se saattaa edelleen herättää tunteita, mutta sitä ei pitäisi purkaa sun lapseen. Mitä siellä opettajakoulussa harjoitellaan jos ei kiusaamistapausten ratkomista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 11-vuotias tytär psykiatrisessa hoidossa pitkään jatkuneen koulukiusaamisen vuoksi (mihin koulu ei ole puuttunut). Mullakin särkyy sydän joka kerta kun luen tällaista. Vaadi apua ajoissa!

Miten voi olla noin nuorena? Nykyajasta ei kyllä ihmiskunnalle hyvä seuraa.

Tietäisit vaan miten lasten- ja nuorisopsykiatrian osastot pullistelee ympäri Suomen... 😞 Tilanne on vakava.

Taas yksi ihmisentaimi tuhottu. Kiitos suomen "laadukas" koulujärjestelmä

:/ voimahali teille molemmille

Koulu nosti kädet pystyyn , great ! Niinhän nämä hoidetaan.

Minulla ei ole neuvoja vain huomio. Tein pikaisen kvg haun ja tuloksena sivustoja mielenterveydestä ja koulun vaihdosta . Niinku mitä ! Mihin ne kiusaajat jäi.

Tämän löysin, en lukenut koko juttua enkä ota kantaa ,mutta tässä nyt kuitenkin

http://www.koulukiusaaminen.fi/ohjeita-koulukiusatuille

Mun koulussa entisaikasn luokanvalvoja ois aamun avauksessa koko luokalle puhunut vakavasti ja tiukasti, että kelle tahansa voi tulla elämässä mitä tahansa sairaskohtauksia tai tapaturmia eivätkä ne ole mikään naurun asia. Lapsetkin voivat sairastua vaikka syöpään, diabetes ykköseen tai epilepsiaan. Että aatelkaapa omalla kohdalla. Ja jos se ei olisi auttanut, niin rehtori olisi tullut puhumaan.

Mutta kai se on niin, että koululaiset eivät nykyään kuuntele opettajia eikä rehtoriakaan. Ihan sama, mitä koululaisille puhuu...

Siis mitä *ittua oikeesti? Tuo kiusatun lapsen kohtaaminen rehtorin taholta...

Poika tarvitsee nyt kaiken teidän tuen. Taistelkaa sitä oikeutta. Jos ei muu auta niin viimeisenä koulun vaihto.. jaksamista

Vierailija kirjoitti:

Oho tännehän on tullut viestejä

Sain teiltä rohkaisua (ja muutenkin viime päivien tapahtumat on herättänyt mussa entistä isomman huolen) joten tänään olenkin ollut reksin kanssa asiasta yhteydessä, nyt jälkeenpäin mietin olinko liiankin tyly ja vaativa. Ehkä en, Sanoin että asia pitää aikuisten toimesta kyetä selvittämään, kerroin meidän vaikeista illoista ennen koulupäivää, pojan haluttomuudesta lähteä kouluun ja siitä että tämä koko paska alkoi tuosta kohtauksesta. Sitä ennen lapsi kävi mielellään koulua ja hoiti sen kunnialla. Rehtori oli vaisu ja yritti sanoa että vaikka haluaisi tilanteen katkaista niin ei voi oppilaiden pään sisälle mennä. Että eivät voi luvata että kiusaaminen loppuu. Suutuin toden teolla ja sanoin suoraan että miten h*lkkarissa ne kuvittelee sen loppuvan sivusta seuraamalla. Se että yks ope on oppilaiden kanssa asian (huonolla menestyksellä) esille EI RIITÄ. Poika sanoi että reksi oli pyytänyt hänet juttusille välitunnilla ja kertonut mun soitosta. Oli pyytänyt kertomaan mulle että tekevät parhaansa mutta ihmeitä ei kannata odottaa. Säälittävää että pitää lapsellekin tuo erikseen kertoa. Olisi edes lapselle yrittänyt esittää että aikuiset hoitaa asian.

Muutenkin tää koko paska heijastuu jo pojan unen laatuunkin. Eilen illalla iltapalalla sanoi että olis kivempaa mennä kouluun jos kaikki vois vaan unohtaa koko asian. Ei silloin itkettänyt mutta näki ja tunsi että asia vaivaa. EI KENENKÄÄN lapsen pitäisi joutua pelkäämään ja murehtimaan kouluun menoa. Pojalla menee koulupäivät kuunnellessa tota paskaa "kusihousu"-läppää ja illat murehtiessa jo seuraavaa päivää. Kukaan äiti eikä isä halua nähdä lastaan noin huonona. Mutta niin olin sitä sanomassa että pojan unenlaatu on hirmu heikkoa. Aamulla oli ihan tummat silmänaluset kun ei ollut uni tullut. Oli kuulemma pyörinyt sängyssä pitkälle yöhön. Mikä särkee mun sydämen vielä enemmän on se että näen miten poikaa sattuu (ja miten asialle ei tehdä mitään) mutta silti hän sanoi aamupalallakin että älä äiti välitä, kyllä mä kestän.. itku tuli edes tän kirjoittamisesta. Anteeksi kirjoitusvirheet. Ap

Et todellakaan ollut liian tyly. Päinvastoin. Mutta tuo rehtorin veto kertoa tilanteen toivottomuudesta kiusatulle lapselle. Ei hyvää päivää

Voimia sulle ja pojallesi ap!

Laumassa suuri osa ihmisistä on just tuollaisia. Olen kokenut kiusaamista niin koulussa kuin työpaikalla joten tiedän, mikä yksinäisyys siitä voi seurata.

Koulun reaktio ei yllätä. Rehtori on varmaan niiden kullannuppujen kanssa ihan yhtä kädetön kuin niiden vanhemmat.

Olisiko mahdollista löytää pojallesi tukihenkilöksi joku häntä vähän vanhempi poika/mies, jolla olisi sama sairaus? Nyt voisi olla vertaistuen ja myönteisen ihmiskontaktin aika. Onko pojallasi koulun ulkopuolisia tuttavia tai harrastuksia? Nekin tukisivat itsetuntoa.

mutta silti hän sanoi aamupalallakin että älä äiti välitä, kyllä mä kestän

Itku tuli.. voi pieni rakas ei sun pidä olla se jonka pitää kestää. Niin perseestä että tuollaisen asian takia jolle ei edes voi mitään pitää joutua kiusatuksi ja kestämään naljailua. Vaikka kyseessä olisi vain "harmiton" läpän heitto on se liikaa, jos lapselle tulee siitä paha olo

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi ihmisentaimi tuhottu. Kiitos suomen "laadukas" koulujärjestelmä

Itseäni ei ole koskaan kiusattu, eikä minulla ole lapsia, mutta olen alkanut inhoamaan ja suorastaan vihaamaan suomalaista peruskoulujärjestelmää lukemieni ja kuulemieni karmeiden kiusaamistapausten vuoksi, joita tuntuu vieläpä olevan kuin sieniä sateella. Koko p**ska kaipaisi kokonaan uudelleentakentamista, eikä tällä kertaa mentäisi kiusaajien ja sosiopaattien etu edellä.

Nyt tarkkana pojan kanssa, jos yhtään alkaa tulemaan masennuksen merkkejä tai muita ongelmia niin HAKEKAA APUA. Poika nyt selvästi ajattelee että pökrääminen ja alleen laskeminen oli jotenkin hänen vika ja ajattelee että hänen täytyy vaan kestää kun noin meni "mokaamaan". Ei se ole niin, opet on muokannu ja pahasti. Tosi pahasti

Sinä, joka kerroit, että pyörryit yläasteella menkkakipujen vuoksi ja sinulle nälvittiin asiasta eli koit koulukiusaamista. Ensinnäkin olen pahoillani puolestasi. Hirveää, että yläasteaikaiset koulukokemuksesi ovat tuollaisten tunnejälkien vallassa.

Miten olisit toivonut, että opettajat, vanhemmat, rehtori, ehkä jopa terveydenhoitaja tai liikunnan opettaja olisivat käsitelleet julkisesti asiaa? Täällä on tullut hyviä ehdotuksia, olisiko niistä joku / jotkut tavat auttaneet sinua?  Olen itse opettaja ja valitettava kokemuksesi on tärkeää informaatiota <3