Maksaisin siitä, että armeijassa oleva lapseni laittaisi viestin nyt minulle, puhumattakaan puhelusta.
Ja kertoisi mitä kuuluu, miten menee, asioista ylipäänsä. Hirveän vähäsanaista on ollut, vaikka tietää miten odotan hänen yhteydenottojaan.
Tuntuu ihan ahdistusta tästä 😢.
Kommentit (27)
Mulla on huoli pinnassa enemmän nyt kuin kahden aikaisemman lapseni kohdalla. Kuopus nyt armeijassa ja oli koulukiusattu. Pahiten yläasteen ajan ja olen ottanut todella raskaasti Koskelan tapahtumat. Jotka eivät millään tavoin kosketa meitä nyt mutta ajattelen edelleen että poika osaisi pitää pintansa jos armeijasskin on kiusaamista. Koska hänkään ei koko totuutta ikinä kertonut kouluajoista vaan meni kiusaajiensa mukaan 😥 joista saivat hetken viihteensä.
Voi hyvät hyssykät! Lepo vaan äidit.
Oma poikani palasi juuri vuoden palveluksesta. Tytär astuu palvelukseen ensi kesänä. Itsekin olen armeijan käynyt. Alokasaikana on kiireen tuntua alussa ja voihan olla, että ovat kaksi viikkoa maastossa (korona systeemi 2masto+2kasarmi+2loma), jolloin on tärkeämpä tekemistä kuin viestitellä äidin kanssa. Jokainen terveeksi todettu ja normaalilla järjellä varustettu suomalainen nuori pärjää kyllä intissä. Jos ei pärjää, lähetetään kotiin kasvamaan tai C-papreilla (=ei tarvitse enää vaivautua). Ymmärrän toki ikävän ja kaipasin myös inttivuoden aikana poikaani.
Pisimpään hän oli kiinni 6 viikkoa. Lähettelin silloin tällöin tsemppiviestejä. Hän vastasi, kun sopiva hetki koitti. Lomilla riitti inttijuttuja sitten sitäkin enemmän:)
Vierailija kirjoitti:
Se oli raskasta aikaa. Olin huolesta melkein sairaana koko ajan. Ei ne siellä intissä mitään huolehdi eikä perään katso. Poika kertoi hurjia juttuja kun tuli kotiin.
Petyin todella niiden "ammattitaitoon".
Armeija ei ole mikään huviretki. Siellä pitää ihn itse myös pitää huolta itsestään.
Jos ei iel mennessä osaa, oppii kyllä koulutuksen aikana.
No en enää ihmettele jos nykynuoret on hiukan löysempää versiota jos äidit on tämmöisiä! Vielä 20 vuotta sitten siellä sentään hieman miehistyi, valopilkkuja oli toki iltavapaat ja pienissä nousuissa paikallisiin tyttöihin mahdollisimman läheinen tutustuminen.
Anna nyt poikasi ottaa (mitä ilmeisemmin) ensimmäisiä haparoivia askeleita kohti vapautta - eihän sinun suurennuslasin alla kumminkaan montaa vuotta enää viihdy.
Vierailija kirjoitti:
No en enää ihmettele jos nykynuoret on hiukan löysempää versiota jos äidit on tämmöisiä! Vielä 20 vuotta sitten siellä sentään hieman miehistyi, valopilkkuja oli toki iltavapaat ja pienissä nousuissa paikallisiin tyttöihin mahdollisimman läheinen tutustuminen.
Anna nyt poikasi ottaa (mitä ilmeisemmin) ensimmäisiä haparoivia askeleita kohti vapautta - eihän sinun suurennuslasin alla kumminkaan montaa vuotta enää viihdy.
Juu mutta kuulepas Marko kun ne iltavapaat vietetään nyt siellä kasarmilla. Ei pääse paikalliset tytöt tutustumisreissulle. Ei tuu nousuja eikä laskuja ennenkuin kotipaikkakunnalla lomien aikaan. On kuule sellainen pikku juttu kuin korona. Ootko kuullut vai pitääkö jo nelikymppiselle tavata?
Laita tekstari? Whatsappiviesti?
Vastaa sitten kun voi.
Se oli raskasta aikaa. Olin huolesta melkein sairaana koko ajan. Ei ne siellä intissä mitään huolehdi eikä perään katso. Poika kertoi hurjia juttuja kun tuli kotiin.
Petyin todella niiden "ammattitaitoon".