Hesarin juttu teiniäitiydestä
Aamun lehdessä oli todella mukava juttu teiniäitiydestä ja hyviä näkökulmia niille, joilla on ennakkoluuloja. Lukekaa, jos ette vielä ole ehtineet!
Kommentit (46)
Älkää viitsikö enää, olette jo todistaneet tyhmyytenne ja yksisilmäisyytenne.
Vierailija:
kun taas 4-kymppiset jaksavat/viitsivät omistautua lapselleen ihan toisella tavalla, kun heillä on juoksut jo juostu, eikä enää halua niin usein mennä. Tuttavapiirissäni on muutama 4-kymppisenä vauvan saanut ja he vasta viitsivätkin leikkiä lapsensa kanssa ja myöhemmin mm. kannustaa lasta harrastuksiin. Siis toisin kuin tuntemani teiniäidit, jotka alkuinnostuksen jälkeen kyllästyvät/väsyvät ja heittävät lörinäksi koko lapsen elämään osallistumisen.
Itse olen saanut 24-vuotiaana esikoisen ja kuopuksen 31-vuotiaana. Teiniäitejä tunnen kaksi, toinen on hoitanut lapsensa itse ja hyvin, toinenkin on hyvin hoidettu mutta, kasvatuksen on antanut lähinnä mummi. Nykyään molemmat teinien lapset on fiksuja ja ihania teinejä.
Tunnen 3, nelikymmistä ensisynnyttäjää. Kaksi heistä on ihan loppu, ja parisuhde on pahassa jamassa. Kolmannella menee hyvin.
Ei iän mukaan oikeesti voi päätellä kuinka hyvä äiti tai isä tulee, ja miten kukakin jaksaa tai edes viittii.
Kuopuksen sain 40-vuotiaana. Täytyy ihan rehellisesti sanoa että olen väsynyt. Nyt on ikää 44-vuotta. Monesti olen miettinyt että olisi kannattanut tehdä lapset nuorempana. Vanhempana on jo aika itsekäskin, jo miehen kanssa yhteenmuutto oli vaikeaa. En tehnyt lapsia aikaisemmin kun sopivaa miestä ei löytynyt. Vielä nytkin tuntuu siltä että ainakin minun olisi pitänyt tehdä lapset aikaisemmin.
Kärsivällisyys olisi ehkä parempi ja sen takia lasten kanssa touhuaminenkin olisi kivempaa, ei vaan asia joka on väsyttävä pakko.
alle 30-vuotiaana, kuin nuorimmaisen kanssa 33-vuotiaana! Silloin ekat saadessani oli vielä uutuutta tulla äidiksi ja oli nuori ja jaksava. Jaksoi mennä paremmin siihen lapsen maailmaan. Nyt meillä nuorin on vähän niinkuin kulkenut joukon jatkeena. Toki on hänkin saanut lapsuutta viettää, kova leikkimään ja lukemaan, viettää peruslapsen elämää. Mutta emme samalla lailla ole hänen kanssaan kuin isompien. Arkielämä vie niin mukanaan.
kun taas 4-kymppiset jaksavat/viitsivät omistautua lapselleen ihan toisella tavalla, kun heillä on juoksut jo juostu, eikä enää halua niin usein mennä. Tuttavapiirissäni on muutama 4-kymppisenä vauvan saanut ja he vasta viitsivätkin leikkiä lapsensa kanssa ja myöhemmin mm. kannustaa lasta harrastuksiin. Siis toisin kuin tuntemani teiniäidit, jotka alkuinnostuksen jälkeen kyllästyvät/väsyvät ja heittävät lörinäksi koko lapsen elämään osallistumisen.