Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, että on yrittänyt tarpeeksi ja on aika luovuttaa?
12.02.2021 |
Parisuhde, unelma-ala jne. asioissa.
Kun on käynyt mielessä luovuttaa, mistä tiedän ettei kyseessä ole:
-epärealistisen pilvilinnake mielikuvan sortuminen ja vain siitä johtuva lapsellisen kärsimätön kaikki-mulle-heti-nyt-ja-mahdollisimman-vähällä-vaivalla luovuttamishalu
Mutta ei myöskään tää:
-"elämän nyt vain kuuluu olla koko ajan tosi ikävää, sitä on vain kestettävä ja yrittävä koko ajan lisää ja lisää vaikka väkisin" Eli tää jää-tuleen-makaamaan martyyrityyppi.
Eli mistä tunnistaa, ettei ole kumpikaan noista vaan nyt on ihan oikeasti hyvä hetki luovuttaa? Onko jotain merkkejä vai onko se vain joku selvä intuitio?
Kommentit (8)
Avaa vähän enemmän tilannettasi niin arvioidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Parisuhteen eteen joutuu tekemään töitä” on ainakin minusta ihan täyttä puppua. Jos joutuu näkemään hirvittävän vaivan parisuhteen kannattelemiseksi, niin on väärän ihmisen kanssa.
Toki tulee huonoja ja hyviä aikoja, mutta ei se yhdessä olo oikean kumppanin kanssa miltään työltä tunnu, eikä tarvitse jatkuvasti joustaa omissa periaatteissaan tai teeskennellä jotain muuta, kuin on. Jos parisuhteessa tuntuu, että on jatkuvasti epävarma tai perussurkea olo, niin kannattaa suosiolla luovuttaa ja lähteä.
Varmaan siitä, että ei enää epäröi. On vain pakko toimia.
Ei luovuttaminen ole luovuttamista vaan lopettamista ja uuden aloittamista.
Vierailija kirjoitti:
Ei luovuttaminen ole luovuttamista vaan lopettamista ja uuden aloittamista.
Ehkä tämä elämä tosiaan on vaan vastoinkäymisiä ja muutosta jne. Kannattaako mitään loppujen lopuksi ottaa henkilökohtaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta mielestäni epärealistiset pilvilinnat erottaa realistisista suunnitelmista se, että realistiset suunnitelmat voi jakaa pienempiin osatavoitteisiin, joita voi vähän kerrallaan saavuttaa.
Ja kärsikärsi-marttyyrielämästä sen erottaa se, että aina silloin tällöin siinä saavuttaa jotain noita välietappeja ja iloitsee ja on onnellinen niistä vaikkei ne täydellisiä olekaan.
Tämä tosin pätee unelma-alaan selvemmin kuin parisuhteeseen. Parisuhteen kohdalla minusta avain on siinä, että voitteko te yhdessä pyskiä muiden elämänalueiden suunnitelmianne kohti ja iloita siitä, vai onko teistä vain harmia toisillenne.
No, jälkiviisaana voin sanoa... Että kun on yrittänyt, hiukan jo uupunut, ottanut vähän etäisyyttä kerätäkseen uutta intoa ja energiaa, yrittää uudelleen ja huomaa pian taas että ei, ei pysty. Viimeistään silloin on hyvä hetki "luovuttaa" eli siis lopettaa jokin, mikä ei sovi itselleen. Minulla tällaista on ollut parisuhdekuvio joskus aivan nuoruudessa (17-22v) sekä "unelma-ala", jota yritin ja yritin useallakin eri tavalla yli kymmenen vuotta, ei kantanut hedelmää. Fiksumpi lopettaisi jo aikaisemmin. Sanotaan vaikka niin, että intuitio on todella harvoin jos koskaan ollut väärässä.
Minulla ainakin vahva sisäinen tunne että nyt on se hetki. Yleensä sitä on edeltänyt täydellinen epätoivo asian suhteen. Ei ole muuta vaihtoehtoa.