Leikki-ikäinen poika haluaa olla tyttö - ohimenevää vai ei?

Minun pikkuveljelläni oli tuollaista noin 2,5-vuotiaasta ehkä nelivuotiaaksi. Äiti kertoi aina miten veli halusi usein pukea leikkipuistoon mekon ja miten muut puiston äidit katsoivat vinoon. Luulen että veli koki että meillä tytöt olivat jotenkin hyväksyttävämpiä tai että olisi mukavampaa olla tyttö. Veli ei ollut mikään raju remmeltäjä pienenä vaan sellainen herkempi. Meitä isosiskoja oli kolme.

Äiti ei tehnyt asiasta sen isompaa numeroa. Totesi aina rauhallisesti että olet ihana poika, jos veli jutteli asiasta.

Esikoulussa viimeistään noista tyttöjutuista ei ollut enää jälkeäkään. Veljestä tuli oikein ihana nuori mies, herkkä ja fiksu mutta ihan miehekäs. On nykyään kihloissa söpön nuoren naisen kanssa ja takana on muutama pitempi seurustelusuhde tyttöjen kanssa.

Ei sitä kait tiiä kun ajan kanssa. Tärkeintä on, ettei itte ole kieltämässä eikä myöskään myötävaikuttamassa asiaan, vaan antaa ihan omalla painollaan mennä. Sen näkee sitten myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta tuon ikäisen kanssa asian voi melko hyvin sivuuttaa ja kuitenkin ohjata hienovaraisesti kohti sukupuolensa normistoa (ihan tämän elämän helpottamiseksi). Tärkeintä on tehdä selväksi että vanhemmat rakastavat häntä ehdoitta.

Ei ennaltaehkäistä kiusaamista, vaan kiusattavaksi joutumista?

Ohi menevä vaihe. Pojalle pitää sanoa, että hänestä tulee mies ja hänet puetaan pojan vaatteisiin. Pippeli kuuluu miehelle. Sekin pitää sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kehitystä ei pidä sekoittaa liioilla vaihtoehdoilla. Seuraa hämmentyneitä nuoria. Kerro miksi hän on poika (pippeli ja kaikki) ja sen ei tarvitse määritellä häntä.  Ettei tarvitse kuvitella olevansa väärää sukupuolta jonkin oletetun normiston kanssa ristiriidassa olon takia.

Terkkuja MBTQ- vai mikä se kirjainhirviö oli.

Tunnen yhden psykiatrinkin joka sanoo ammattiosaamisensa painolla, ettei kehittyvän lapsen mieltä pidä sekoittaa. Hänellä on jo aivan tarpeeksi häiriintyneen minäkuvan omaavia potilaita.

Meillä tyttö halusi olla poika, meni itsestään ohi. Täysin normaalia tietyssä iässä, kun alkaa hahmottamaan tytön ja pojan eron.

Mä oon tyttö ja halusin pienenä olla poika. Valitsin myös minkä niminen poikana olisin.

Joo meni ohi aikanaan. Ihan normaalia.

Kiitos näkökulmista ja ajatuksista! Tämä on myös meidän nuorimmainen ja hänellä on kaksi isosiskoa, joita hän ihailee kovasti. Voi siis olla sitäkin. Ajatus on kuitenkin niin pysyvä - lapsi ei siis välillä halua olla tyttö ja välillä poika vaan aina tyttö - että pistää miettimään. Aika näyttää... Mutta haluan itse toimia niin, että lapsella on joka tapauksessa mahdollisimman hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko on pysyvää tai sitten ei.

Eiköhän hän itse joka tapauksessa sen itse osaa sanoa sitten vanhempana. Ei tarvitse tehdä asiasta kauhean isoa numeroa, ei estää tyttöjuttuja eikä erityisesti kannustakaan niihin.

Oma poikani (3v) mieltää vahvasti itsensä pojaksi, mutta tykkää tosi paljon "tyttömäisistä" väreistä ja mm. glitteristä. Haluaa käyttää myös koruja ja haluaa vaatteensa usein tyttöjen puolelta, koska ne ovat värikkäämpiä. Hameita ei ole (vielä?) halunnut. En kannusta, en latista. Jos hänen mielestään glitter-pinni on superhieno, sitten se on superhieno.

Ihan yksi ja sama minulle, kunhan lapsi on onnellinen.

Lisään tähän vielä, että lapselle on kerrottu yleisesti transsukupuolisten olemassaolosta. 

Jännästi ei tehnyt lapsesta transsukupuolista tämä tieto :D Jos olisi sanonut, niin olisin sanonut vaan että jaaha, asia selvä. Jos käsitys itsestä olisi sama vielä vuoden päästä saati viiden, sitten ehkä ottaisin oikeasti vakavasti.

Mitähän ihmeen ihmettä 3-vuotias lapsi tekee valistuksella transsukupuolisten olemassaolosta... Tuon ikäinen ei pysty mitenkään vielä sisäistämään sellaista konseptia, koska koko käsitys sukupuolesta on vielä ihan häilyvä. Tässä taitaa taas olla vanhemmat pikkuisen syvällä sukupuolen moninaisuudessa... syvä huokaus

Meillä tyttö kyseli, milloin hänestä tulee poika. Sai hysteerisen kohtauksen, kun kerroin, ettei hän muutu koskaan pojaksi, ei kasva pippeli jne. Nyt aikuisena elää miehen elämää, sukupuolenkorjaus tehty.

Annahan leikkiä vaan.Meillä poika halusi ehdottomasti kulkea äidin korkkareissa tuon ikäisenä.Nyt on kyllä niin äijä,kun vaan voi.On tyttöystävä ym. Melkein 18v.

Lapsena aina leikeissä olin poika ja halusin olla poika. Identifioin itseni kuitenkin aina ihan tytöksi ja siis olen ihan nainen. Veikkaisin että ihan normia lapsella.

Ihan normaalia. En käsitä, miten voit nähdä tuossa jotain väärää? On vain positiivista, että on olemassa myös tyttöpoikia, eikä pelkästään poikatyttöjä.

Pitäisin mahdollisena myös mielikuvitusleikkiä. Anna pojan leikkiä vaikka nukeilla ja kokeilla tytön vaatteita, jos haluaa, mutta älä ohjaa häntä ajattelemaan, että hän olisi jotenkin vääränlainen tai millään tavalla virheellinen. En hämmästyisi vaikka monella nykyisistä sukupuoltaan vaihtelevista ajatus väärään sukupuoleen syntymisestä olisi alunperin lähtenyt aikuisen kommentista.

Toivottavasti poika saa viettää aikaa myös isänsä tai muun aikuisen sukulaismiehen kanssa. Jos hän näkee ympärillä vain naisia ja tyttöjä, hän ei tiedä muuta mallia olemiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta tuon ikäisen kanssa asian voi melko hyvin sivuuttaa ja kuitenkin ohjata hienovaraisesti kohti sukupuolensa normistoa (ihan tämän elämän helpottamiseksi). Tärkeintä on tehdä selväksi että vanhemmat rakastavat häntä ehdoitta.

Mitä tarkoittaa "ohjata hienovaraisesti kohti sukupuolensa normistoa"?

Minä halusin lapsena olla koira tai valkoinen poni. Halusin olla aikuisena rekkakuski ja toivoin lohikäärmettä lemmikiksi.

Minusta tuli ihan normaali, koulutettu työssäkäyvä ihminen. Älä ota muksun pohdintoja liian vakavasti :D

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin mahdollisena myös mielikuvitusleikkiä. Anna pojan leikkiä vaikka nukeilla ja kokeilla tytön vaatteita, jos haluaa, mutta älä ohjaa häntä ajattelemaan, että hän olisi jotenkin vääränlainen tai millään tavalla virheellinen. En hämmästyisi vaikka monella nykyisistä sukupuoltaan vaihtelevista ajatus väärään sukupuoleen syntymisestä olisi alunperin lähtenyt aikuisen kommentista.

Toivottavasti poika saa viettää aikaa myös isänsä tai muun aikuisen sukulaismiehen kanssa. Jos hän näkee ympärillä vain naisia ja tyttöjä, hän ei tiedä muuta mallia olemiselle.

Mitä mallia? Mistä poika jää paitsi, jos ei ole aikuisia miehiä ympärillä? Ei opi pissaamaan seisten? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin mahdollisena myös mielikuvitusleikkiä. Anna pojan leikkiä vaikka nukeilla ja kokeilla tytön vaatteita, jos haluaa, mutta älä ohjaa häntä ajattelemaan, että hän olisi jotenkin vääränlainen tai millään tavalla virheellinen. En hämmästyisi vaikka monella nykyisistä sukupuoltaan vaihtelevista ajatus väärään sukupuoleen syntymisestä olisi alunperin lähtenyt aikuisen kommentista.

Toivottavasti poika saa viettää aikaa myös isänsä tai muun aikuisen sukulaismiehen kanssa. Jos hän näkee ympärillä vain naisia ja tyttöjä, hän ei tiedä muuta mallia olemiselle.

Mitä mallia? Mistä poika jää paitsi, jos ei ole aikuisia miehiä ympärillä? Ei opi pissaamaan seisten? 

Kiimakuset sihahtaa korkiassa kaaressa seinille! 

Minun kohta 3v poika kertoo myös hyvin johdonmukaisesti olevansa tyttö, on oikeastaan sanonut niin koko sen ajan jonka ylipäätään on osannut kunnolla puhua, haluaa käyttää vaaleanpunaista Kajapaitaa ja sukkahousuja. Hänellä on isosisko jota ihailee kovin ja päiväkodissa yksi parhaista kavereista on tyttö, olen ajatellut että tämä liittyy vain siihen. Olen antanut hänen käyttää pinkkejä kimallepaitoja, koska miksikäs ei?

Lasten isä kuuluu myös perheeseen ja on läsnä koko ajan. Poika on kuitenkin eniten kiinni minussa ja toisaalta isäkään ei ole mikään supermaskuliininen, meillä ei ole mikään selkeä tai perinteinen roolijako vanhempien välillä. Poika saa leikkiä mitä haluaa ja yleensä leikkii autoilla. Löytyy kuitenkin myös pehmoa, nukkea ja ns. tyttöjen leluja. Siskot laittavat tukkaa ja lakkaavat kynsiä, kun poika niin toivoo.