Leikki-ikäinen poika haluaa olla tyttö - ohimenevää vai ei?
Poikani on 3-vuotias ja nyt muutaman kuukauden ajan kysellyt lähes päivittäin, että voiko hän olla tyttö. Pojaksi hän ei nimeä itseään koskaan, pari kertaa on sanonut että ei ole poika. Tämä on niin johdonmukaista, että ei tunnu leikiltä. Leikeissään ja toiminnassaan hän ei ole erityisen stereotyyppisen tyttömäinen, ei myöskään poikamainen.
Onko kokemuksia tällaisesta? Menikö ohi vai päätyikö lapsi vaihtamaan sukupuolta myöhemmin?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Mitä!!!!
Eikö sun kolmevuotias leiki autoilla ja bätmänillä? HErranjestas. Onkohan tuo ohimenevää?
Kauheeta. Tykkääkö vaalenpunaisesta?
Osta sille ny sinisiä autoja.
Oikeesti. Mun mieletsä on todella surullista lukea tällaisia huolia 2020-luvulla.
Sukupuolileikkaus, jos ei oo bodari autonrassaja poika kolmevuotiaana tai 13-vuotiaana?
ME ihmiset ollaan niin moninaisia. Pojat meikkaa, tytöt ei leiki nukeilla.
Anytakaa ihmisetn olla ihmisiä. Ei sillä ole merkitystä mikä siellä jalkojen välissä kelluu.
Ihminen on niin moninainen. Anna olla.
Oletko sä aapee vaalenpunainen äiti joka silittelee kissaa kotisohvalla? Vai pitäiskä sulle laitattaa pippeli?
En minäkään ymmärrä miksi pitäisi olla huolissaan, jos lapsella (tai miksei aikuisellakin) on omalle sukupuolelleen ei niin perinteisiksi miellettyjä kiinnostuksenkohteita. Sen sijaan, että keskitytään siihen käyttääkö poika kynsilakkaa tai pukeutuuko tyttö Batmaniksi, pitäisi ennemmin opettaa tunnetaitoja ja keinoja huolehtia itsestään. Keskustelu tyttöjen ja poikien jutuista on auttamattoman vanhanaikaista.
Meillä alko kolmevuotiaana, tyyppi nyt 12 ja edelleen samat ajatukset. Onneksi on suvaitsevaisia ihmisiä hänellä lähipiirissä, ja hyviä ystäviä.
On empaattinen, ystävällinen ja reipas, ihan normaali lapsi. Hän ilmaisi itseään näin jo ennenkuin oli koskaan mitään transsukupuolisuudesta puhuttu tai mistään voinut kuulla, ns oppia, lisäksi hänellä on kaksoisveli että ihan samalla kasvatuksella kasvanut kuin toinen, jolle taas oma sukupuoli on ollut se mitä syntymässä paperiin kirjattu.
Täti-ikäinen äiti-ihminen täällä, en ole koskaan ollut mielestäni "oikea" naisellinen tyttö/nainen, vaikka mulla pimppi onkin, ja lapsiakin olen synnyttänyt. Lapsilleni olen opettanut, että pojilla on pippelit, tytöillä pimpit. Eli että muuten sitten saavat valita, millaisia ovat, mutta fyysiset seikat määräävät, kumpaan sukupuoleen kuulut. Kaiken muun voi itse valita, mutta elimet on luonnonluomat, ja jokaisen vartalo on sellaisenaan hyvä ja täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä!!!!
Eikö sun kolmevuotias leiki autoilla ja bätmänillä? HErranjestas. Onkohan tuo ohimenevää?
Kauheeta. Tykkääkö vaalenpunaisesta?
Osta sille ny sinisiä autoja.
Oikeesti. Mun mieletsä on todella surullista lukea tällaisia huolia 2020-luvulla.
Sukupuolileikkaus, jos ei oo bodari autonrassaja poika kolmevuotiaana tai 13-vuotiaana?
ME ihmiset ollaan niin moninaisia. Pojat meikkaa, tytöt ei leiki nukeilla.
Anytakaa ihmisetn olla ihmisiä. Ei sillä ole merkitystä mikä siellä jalkojen välissä kelluu.
Ihminen on niin moninainen. Anna olla.
Oletko sä aapee vaalenpunainen äiti joka silittelee kissaa kotisohvalla? Vai pitäiskä sulle laitattaa pippeli?
En minäkään ymmärrä miksi pitäisi olla huolissaan, jos lapsella (tai miksei aikuisellakin) on omalle sukupuolelleen ei niin perinteisiksi miellettyjä kiinnostuksenkohteita. Sen sijaan, että keskitytään siihen käyttääkö poika kynsilakkaa tai pukeutuuko tyttö Batmaniksi, pitäisi ennemmin opettaa tunnetaitoja ja keinoja huolehtia itsestään. Keskustelu tyttöjen ja poikien jutuista on auttamattoman vanhanaikaista.
Ap tässä, meillä siis nimenomaan ei ole kyse ei niin perinteiseksi mielletyistä kiinnostuksenkohteista. Se on täysin sivuseikka, käyttääkö poika kynsilakkaa tai millä leikkii. Minua tässä kiinnostaa se, että pojaksi syntymässä määritelty lapsi _kertoo_ olevansa tyttö. Pohdin, onko tämä ohimenevää vai pysyvää, jotta osaisin tukea oikein. Kaikki vaihtoehdot ovat ok.
Ap mitä ihmettä, etkö ymmärrä että kolmivuotias on ihan ameeba vielä. Ei se tiedä sukupuolesta mitään. Miksi otat vakavasti kolmevuotiaan höpötykset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä!!!!
Eikö sun kolmevuotias leiki autoilla ja bätmänillä? HErranjestas. Onkohan tuo ohimenevää?
Kauheeta. Tykkääkö vaalenpunaisesta?
Osta sille ny sinisiä autoja.
Oikeesti. Mun mieletsä on todella surullista lukea tällaisia huolia 2020-luvulla.
Sukupuolileikkaus, jos ei oo bodari autonrassaja poika kolmevuotiaana tai 13-vuotiaana?
ME ihmiset ollaan niin moninaisia. Pojat meikkaa, tytöt ei leiki nukeilla.
Anytakaa ihmisetn olla ihmisiä. Ei sillä ole merkitystä mikä siellä jalkojen välissä kelluu.
Ihminen on niin moninainen. Anna olla.
Oletko sä aapee vaalenpunainen äiti joka silittelee kissaa kotisohvalla? Vai pitäiskä sulle laitattaa pippeli?
En minäkään ymmärrä miksi pitäisi olla huolissaan, jos lapsella (tai miksei aikuisellakin) on omalle sukupuolelleen ei niin perinteisiksi miellettyjä kiinnostuksenkohteita. Sen sijaan, että keskitytään siihen käyttääkö poika kynsilakkaa tai pukeutuuko tyttö Batmaniksi, pitäisi ennemmin opettaa tunnetaitoja ja keinoja huolehtia itsestään. Keskustelu tyttöjen ja poikien jutuista on auttamattoman vanhanaikaista.
Ap tässä, meillä siis nimenomaan ei ole kyse ei niin perinteiseksi mielletyistä kiinnostuksenkohteista. Se on täysin sivuseikka, käyttääkö poika kynsilakkaa tai millä leikkii. Minua tässä kiinnostaa se, että pojaksi syntymässä määritelty lapsi _kertoo_ olevansa tyttö. Pohdin, onko tämä ohimenevää vai pysyvää, jotta osaisin tukea oikein. Kaikki vaihtoehdot ovat ok.
Mun pojalla oli pienempänä pinkki vaihe ja olisi halunnut olla tyttö. Silti leikit olivat/ovat sitä "poikamaisempia" mitä enemmän ikää tulee. Ehkä hienovaraisesti tuin pojille tyypillisiä leikkejä, mutta en nyt kieltänytkään tytöille tyypillisiä leikkejä. En jaksanut miettiä asiaa sen syvällisemmin. Otatkohan ap asian liian raskaasti? Ei 3-vuotiaasta voi vielä ennustaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä ihmettä, etkö ymmärrä että kolmivuotias on ihan ameeba vielä. Ei se tiedä sukupuolesta mitään. Miksi otat vakavasti kolmevuotiaan höpötykset?
No tämä meidän 3-vuotias ei todellakaan ole mikään ameeba, ymmärtää vaikka ja mitä. Mutta ehkäpä tätä pohdin turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta tuon ikäisen kanssa asian voi melko hyvin sivuuttaa ja kuitenkin ohjata hienovaraisesti kohti sukupuolensa normistoa (ihan tämän elämän helpottamiseksi). Tärkeintä on tehdä selväksi että vanhemmat rakastavat häntä ehdoitta.
Mitä tarkoittaa "ohjata hienovaraisesti kohti sukupuolensa normistoa"?
Samaa ihmettelin :)
Onko tuollainen normisto julkaistu jossain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta tuon ikäisen kanssa asian voi melko hyvin sivuuttaa ja kuitenkin ohjata hienovaraisesti kohti sukupuolensa normistoa (ihan tämän elämän helpottamiseksi). Tärkeintä on tehdä selväksi että vanhemmat rakastavat häntä ehdoitta.
Mitä tarkoittaa "ohjata hienovaraisesti kohti sukupuolensa normistoa"?
Saako tuota normistoa esitteenä neuvolasta?
Mitä!!!!
Eikö sun kolmevuotias leiki autoilla ja bätmänillä? HErranjestas. Onkohan tuo ohimenevää?
Kauheeta. Tykkääkö vaalenpunaisesta?
Osta sille ny sinisiä autoja.
Oikeesti. Mun mieletsä on todella surullista lukea tällaisia huolia 2020-luvulla.
Sukupuolileikkaus, jos ei oo bodari autonrassaja poika kolmevuotiaana tai 13-vuotiaana?
ME ihmiset ollaan niin moninaisia. Pojat meikkaa, tytöt ei leiki nukeilla.
Anytakaa ihmisetn olla ihmisiä. Ei sillä ole merkitystä mikä siellä jalkojen välissä kelluu.
Ihminen on niin moninainen. Anna olla.
Oletko sä aapee vaalenpunainen äiti joka silittelee kissaa kotisohvalla? Vai pitäiskä sulle laitattaa pippeli?