Lue keskustelun säännöt.
Järjestin puolisolle hotelliyllätyksen, ei halua lähteä
Noniin.
Järjestin ystävänpäivälle (samalla kihlajaispäivä) mielestäni romanttisen yllätyksen vaimolle, hotelliyön sviitissä.
Emme ole nuorimman lapsen syntymän jälkeen olleet ainuttakaan yötä kahdestaan, ja omat odotukseni olivat suuret. En kertonut vaimolle tästä mitään aiemmin, sillä halusin yllättää hänet.
Nyt kuitenkin vaimo ilmoitti, ettei aio laittaa 1v10kk ikäistä taaperoa yöhoitoon, vaan reissu täytyy perua. Minua suututtaa ja ärsyttää, olin kuvitellut että saisimme pitkästä aikaa rentoutua kunnolla kahdestaan, ilman lapsia.
Olenko kohtuuton, kun odotin vaimon ilahtuvan ja innostuvan tästä?
Kommentit (957)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miehen yrityksen ja ymmärrän vaimon (äitiystilassa) hermostumisen. Kuopuksen jättäminen yökylään ensimmäistä kertaa on tosiaan aika iso asia, ja sitä pitää valmistella sekä äidin pään sisällä - että myös sille kuopukselle. Lähes yksivuotiaalla on jo hyvä passiivinen sanavarasto ja jonkinlainen aikakäsityskin hänellä on, joten häntä voi ja pitää valmistella, ei vain nyyttinä jättää jonnekin hoitoon.
Toivottavasti valmistelu kuitenkin onnistuu ja pariskunta pääsee reissuunsa, ja pystyy siitä nauttimaan - ja lapset saavat iloiset ja rakastavat vanhemmat reissusta takaisin.
Kaksi vuotias pentu ja ämmä on vielä jossain hiton "äitiystilassa"???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nainen yllättää miehen yhteisellä metsäretriitillä se on kiva yllätys.
Kun mies yllättää naisen yhteisellä hotelliyöllä ... mies on itsekäs sika.
Aloittaja ei kertonut, miten lastenhoito oli järjestetty vai oliko ollenkaan. Jäikö se vaimon hoidettavaksi? En minäkään viihtyisi, jos tietäisin, että lapsi on lähes tuntemattoman hoivissa ja itkee.
Ja mikä siinä hotellissa nyt niin erinomaista on olevinaan, kaikki samanlaisia. Kotona on mukavampaa....no, riippuu tietty kodista. Mutta itselleni joku hotelli on ihan perseestä
Hotellissa ei näe tekemättömiä kotitöitä. Saattaa olla spa-osasto, hierontapalvelut, poreamme, sauna, valmiiksi katettu aamiaispöytä kaikkine herkkuineen, siivooja, hiljaisuus ja oma rauha. Ei tarvitse tehdä mitään. Voi maata sängyssä tai juoda kuohuvaa kylpyammeessa.
Harvalla kotona on nämä kaikki tarjolla.
Kaikki eivät nauti samoista asioista. Miksi antaa yllätyksenä jotakin sellaista, mistä toinen ei edes nauti? Ei se ole silloin yllätys, se on rangaistus.
Älä sitten valita kuinka ikinä ei saa valmista aamupalaa ja kuinka elämä on pelkkää kotitöiden tekoa eikä koskaan saa hetken rauhaa. :)
En valitakkaan. Mieheni yllättää minut tämän tästä valmistamalla aamupalan valmiiksi ja hoitamalla lasten aamuhärdellin. Viihdyn perheeni parissa enkä katso perheen kanssa vietetyn ajan olevan rangaistus. En kyllä keksi miten perheen läsnäolo estäisi minua tekemästä mitä haluan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Itse olisin iloinen.
Meillä oli skidi isovanhemmilla hoidossa jo aika vauvana ja yhden yön yli jo puolivuotiaana.
Pitkän liiton salaisuus on yhteinen aika.Ja lapsen terveen kehityksen ja onnellisen aikuisuuden salaisuus on turvallinen kiintymyssuhde.
Aikuiset jaksavat kyllä odottaa, mutta vauva on vauva vain hetken.
Ja lapsi oppii kyllä luottamaan muihinkin ihmisiin kuin vaan äitiinsä. Olen hoitanut tuttavien vauvoja siitä lähtien kun vauvat ovat olleet puolisen vuotta. Hyvin pärjättiin.
Sairasta. Kyllä tässä on lasun paikka. Joku jättää imeväisikäiset lapsensa , jollekin randomille ämmälle.
Sori, mutta puolivuotiaat syö lusikalla kiinteää ruokaa.
Ei syö. Nykyisin suositellaan täysimetystä mahdollisimman pitkään. Tuossa vaiheessa vasta aletaan totutella lasta kiinteään ruokaan.
Mutta eiköhän tuo apn kuopus, 1v 9kk ole jo tottunut kiinteään ruokaan? Ja jos ei ole vieroitettu niin ehkä sujuisi samalla ryköyksellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi pitäisi välillä lähteä kotoa pois jonnekin muualle koske se katkaisee arjen ja siellä on hiukan kuin myönteinen pakko olla kahdestaan tekemättä mitään niitä arkisia askareita.
Kotona ollessa, vaikka on päätetty, että nyt vietetään vain vapaa-aikaa ja jutellaan helposti kuitenkin siinä sivussa tehdään hommia, tulee joku käymään, tulee vaikka mieleen käväistä työpaikalla (ennen koronaa), joku pyytää apua tms.
Puheenaiheet myös usein pyörivät lasten ja tekemisen ympärillä.Hotelli, kylpylä, laiva, maaseutuloma tms, edelleen ennen koronaa nyt puhun, katkaisee arjen, saa valmiina aamiaisen, muun ruokapuolen, voi ottaa hiukan viiniä rauhassa kun ei ole lastenhotovastuuta jne.
Näkee muita maisemia ja elämyksiä.Kyllähän on ihan suositeltu, että parisuhdeaikaa pitäisi viettää ilman lapsia ja poissa kotoa välillä.
En tiedä miten muut ihmiset ovat sitten rakennettu jotka eivät halua hiukan hemmottelua ja vaihtelua elämäänsä.
Ei se poista, että voi silti olla perhekeskeinen ja nauttia myös siitä elämästä.
Päinvastoin, kun joskus lähtee pois kotoa on sitä mukavampi tulla takaisin.Sen hemmottelun, nautiskelun ja maisemien ihastelun voi tehdä myös perheenä. Arjessa voi viettää aikaa puolison kanssa keskenään poissa kotoa ilman tuntikausia kestäviä hotelliöitäkin. Puuttuuko teiltä mielikuvitus kokonaan?
Kyse on kuitenkin hyvin pienestä ajanjaksosta kun lapset ovat pieniä. Itse haluan mielummin matkustaa isosti ja kunnolla kuin hätäsen hotelliyön jossakin kylpylässä tai maatilalla. Siispä mielummin lasten ollessa pieniä vietimme yhdessä kivaa arkea, tehtiin niitä isoja maisemanvaihdoksia perheenä ja nautittiin sen hetkisestä elämäntilanteesta.
Oliko teillä seksielämä sellaista mihin molemmat oli aidosti tyytyväisiä?
Kyllä oli. Ei siis harrastettu vain lauantaisin pimeässä peiton alla saunan jälkeen. Miehen sairaus sittemmin on vaikuttanut makuuhuoneen puolelle, mutta parempaan menossa nyt siinäkin. Yhdessä kaiholla muistellaan ja naureskellaan sen aikaisia petitouhuja ja kuinka rikasta se oli. Ehkä joskus vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Itse olisin iloinen.
Meillä oli skidi isovanhemmilla hoidossa jo aika vauvana ja yhden yön yli jo puolivuotiaana.
Pitkän liiton salaisuus on yhteinen aika.Ja lapsen terveen kehityksen ja onnellisen aikuisuuden salaisuus on turvallinen kiintymyssuhde.
Aikuiset jaksavat kyllä odottaa, mutta vauva on vauva vain hetken.
Lapsen kiintymyssuhde ei kaadu siihen, että lapsi on erossa vanhemmistaan yhden yön. Jos vanhempien Parisuhde ei voi hyvin, silloin myös lapsi kärsii. Tämä on asia joka jokaisen tulisi muistaa.
Parisuhde kaipaa aikaa ja hoitamista, myös silloin kuin lapset ovat pieniä. Ei Parisuhde ole mikään "laukku jonka voi työntää kaapin perälle ja kaivaa joskus tulevaisuudessa esiin".Kyllä parisuhteessa on silloin isoja ongelmia, jos sen hoitamiseen ja seksin harrastamiseen tarvitaan yllätyshotelliöitä.
Parisuhteeseen tulee isoja ongelmia, jos sitä ei hoideta myös kahdenkeskisellä ajalla. Hotelli tuskin on mikään itseisarvoinen vaatimus, mutta se on arjesta irroittava ympäristö, jossa ei tarvitse mm. tehdä kotitöitä vaan kaiken ajan voi keskittää sataprosenttisesti puolisoon ja yhdessäoloon. Siksi se on yleinen ja suosittu tapa lomailla. Totta kai koti toimii myös, jos lapset saa sieltä muualle, mutta ei siinä mitään loman tuntua ole kun katsoo samoja nurkissa pyöriviä pölypalloja ja lattioiden leluröykkiöitä tai jos joutuu ensin tekemään kolmen tunnin suursiivouksen saadakseen miellyttävän olon ja ympäristön. Hotelli on just siitä kiva, että joku muu on jo siivonnut ja pedannut ja kokannut ja tiskaa astiat, petaa vuoteet jne.
Parisuhdeessa olla yhdessä vanhempina kokoajan. Ei siinä mitään kahdenkeskistä aikaa tarvita. Kotoa poissaoli vaatii niin paljon järjestelyä ja aiheuttaa stressiä etten minä ainakaan nauti sieltä poissaolosta pätkääkään. Se suhteen hoito tehdään kyllä siinä arjen pyörityksen keskellä. Tosin vaatii sen että myös mies on perhekeskeinen ja kotonaviihtyvä eikä itsekäs mulkku.
Tosi paljon vaatii järjestelyä. :D Ikeakassiin lapsen kamojen pakkaus ja oma laukku mukaan puhtailla sukilla ja alushousuilla, siinä se.
Lapsia meillä esimerkiksi on kolme. Yhdellä erikoisruokavalio. Toinen kärsii yöllisistä kauhukohtauksista. Ei todellakaan hoidu yökyläilyt extemporee ikeakassien avulla.
MUTTA KUN LASTENHOITO OLI JO ENNALTA SOVITTU!!! Ettekö lue näitä keskusteluja? Apn naisen ei olisi tarvinnut kuin pakata tavarat ja siinä se. En ala joka ikisen ihmisen elämäntilanteita puimaan keskustelussa, joka koski apn tilannetta.
Itse lainasit yleistä löpinää ja sait vastaukseksi yleistä löpinää. Olisit kommentoinut suoraan ap:n tilanteeseen, etkä siihen miten joku toinen hyvän parisuhteen käsittää.
No yleinen kysymys, aiheuttaako se paljon järjestelyjä sinulle, jos puolisosi on järjestänyt jo kaiken puolestasi?
Ei aiheuta, mutta ei näissä lainauksissa ollutkaan siitä kyse. Kyse oli alunperin siitä, kokeeko suhteen tarvitsevan niitä yhteisiä hotelliöitä voidakseen paremmin.
Onko se paha, jos mies tarvitsee tuollaista. Eikö tollasta saisi haluta?
Koska haluaahan se nainenkin jotain tietynlaista, kysymys on siitä voidaanko tehdä kompromisseja. Silleen että molemmat saa jotain kivaa ja itselle mieleistä.
Toki mies saa haluta tuollaista, mutta olisi reilumpaa jutella asiasta naisen kanssa etukäteen sen sijaan, että antaa omien halujensa mukaisen "lahjan" naiselle olettaen, että tästä se riemu repeää ja onni kukoistaa.
KOmpromissi olisi ollut se, että puolison kanssa katsotaan sopiva viikonloppu eikä toimita niin, että vaimo kutakuinkin painostetaan ottamaan vastaan miehn itselleen valitsema lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Itse olisin iloinen.
Meillä oli skidi isovanhemmilla hoidossa jo aika vauvana ja yhden yön yli jo puolivuotiaana.
Pitkän liiton salaisuus on yhteinen aika.Ja lapsen terveen kehityksen ja onnellisen aikuisuuden salaisuus on turvallinen kiintymyssuhde.
Aikuiset jaksavat kyllä odottaa, mutta vauva on vauva vain hetken.
Ja lapsi oppii kyllä luottamaan muihinkin ihmisiin kuin vaan äitiinsä. Olen hoitanut tuttavien vauvoja siitä lähtien kun vauvat ovat olleet puolisen vuotta. Hyvin pärjättiin.
Sairasta. Kyllä tässä on lasun paikka. Joku jättää imeväisikäiset lapsensa , jollekin randomille ämmälle.
Lasun paikka on sulla ,jos oot noin ahdasmielinen ihminen , etkä voi nähdä sen kuplas ulkopuolelle ollenkaan. Lasun paikka on myös se, että vaikutat liian takertuvalta vanhemmalta ja kuvittleet , että kaikki muut ihmiset olisi jotenkin vahingollisia sun PirkkoPetterille. Kenties joku trauma? Tai oot harhaisnen? Mt ongelmia? Jos vanhemmat luottaa hoitajaan ja hoitaja tulee kotiin. Pieni vauvakin pärjää oikein mainiosti. Sillä on se oma turvallinen ympäristö siinä. Isomman lapsen voi laittaa jo sitten hoitoon.
Miks ihmeessä ihmiset tekee ihan järkyttävän ongelman kaikesta? Ei se , että tekee lapsia tarkoita, että tarvii olla 24/7 365 päivää niiden kanssa. Saa olla ihan omaakin elämää. Se on sallittua, jopa toivottavaa. Mee tekee lasu tollaisista ihmisistä jotka viettää laatuaikaa kahdestaan ja lapsi hoidossa =D Saat hyvän maineen itelles ja arvaa nauraako ne sulle.
Silloin kun hankit lapsia se "oma elämäsi" on juurikin sitä elämää lasten kanssa. Miksi te ihmiset ylipäätään lapsia ja perheen haluatte jos ette halua niiden kanssa elää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miehen yrityksen ja ymmärrän vaimon (äitiystilassa) hermostumisen. Kuopuksen jättäminen yökylään ensimmäistä kertaa on tosiaan aika iso asia, ja sitä pitää valmistella sekä äidin pään sisällä - että myös sille kuopukselle. Lähes yksivuotiaalla on jo hyvä passiivinen sanavarasto ja jonkinlainen aikakäsityskin hänellä on, joten häntä voi ja pitää valmistella, ei vain nyyttinä jättää jonnekin hoitoon.
Toivottavasti valmistelu kuitenkin onnistuu ja pariskunta pääsee reissuunsa, ja pystyy siitä nauttimaan - ja lapset saavat iloiset ja rakastavat vanhemmat reissusta takaisin.
Kaksi vuotias pentu ja ämmä on vielä jossain hiton "äitiystilassa"???
"Pentu" ja "ämmä" osoittavat jo, että sinulla ei millään tavalla voi olla edellytyksiä ymmärtää kommenttini sisältöä. Toivottavasti et ole missään tekemisissä kenenkään kanssa koskaan, vaan katkeroidut vain yksin siellä sohvallasi läppärisi alla. Kaikkea hyvää sille tielle, ja toivottavasti läppärisi kestää sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luen tätä keskustelua niin en kyllä yhtään ihmettele enää sitä, että niin monet pariskunnat päätyvät eroon kun lapset ovat pieniä. Tästä aloituksesta ei käynyt ilmi, että lapsenhoito ei olisi järjestynyt, vaan että vaimo ei tosiaan halunnut lasta hoitoon. Ei käynyt myöskään ilmi sitä, että onko lapsenhoitoasiasta keskusteltu aikaisemmin. Joten ei spekuloida sillä.
Lapsi ei mene rikki siitä, että hänellä on muitakin läheisiä ihmissuhteita kuin äitinsä tai vanhempansa, päinvastoin. Tuon ikäinen lapsi voi olla yön hoitajan kanssa. Myös parisuhteeseen tulee panostaa pikkulapsiaikana, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Muuten sitä parisuhdetta ei enää lapsen kasvettua isommaksi ole. Lapsi ei hyödy itseensä pakkomielteisesti takertuvasta vanhemmasta, vaan vanhemmasta joka pitää huolen myös itsestään. Jos ette halua viettää kahdenkeskistä aikaa miehenne kanssa, niin miksi ihmeessä olette suhteen edes aloittaneet?
Kyllä elämästä voi tehdä vaikeaa, ei voi kuin ihmetellä.
T. Nainen 42v
Tuliko mieleen, että kaikilla ei ole ympärillä yhtään luotettavaa aikuista kenen kanssa oma lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen vanhempiensa lisäksi?!
Me emme tiedä ap:n lastenhoitokuvioista. Vanhemmilla voi olla vaikkapa eri käsitys luotettavasta lastenhoitajasta.
Voisiko silti keskustella itse aiheesta (vanhempien hotelliyö yllätyksenä) olettaen, että hoitopaikka on olemassa? Kun ei tämä etene mihinkään sen pohtimisella, onko sitä hoitopaikkaa vai ei.
Olisitko vaimona positiivisesti yllättynyt, jos mies järjestäisi yllätyksenä hotelliyön teille kahdelle (JA se hoitopaikka olisi olemassa)? Minä olisin, todellakin.
En olisi. Olisin kyllä todella yllättynyt, jos oma mieheni minut tuntien kuvittelisi tuollaisen olevan millään tavalla mukava yllätys. Onneksi oma mies osaa vetää oikeista naruista eikä ole itsekäs kuspää.
Ei kaikki pidä yllätyksistä. Ne voivat ahdistaa, varsinkin jos siihen liittyy pienen lapsen jättäminen ekaa kertaa hoitoon. Vähemmästäkin stressaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi pitäisi välillä lähteä kotoa pois jonnekin muualle koske se katkaisee arjen ja siellä on hiukan kuin myönteinen pakko olla kahdestaan tekemättä mitään niitä arkisia askareita.
Kotona ollessa, vaikka on päätetty, että nyt vietetään vain vapaa-aikaa ja jutellaan helposti kuitenkin siinä sivussa tehdään hommia, tulee joku käymään, tulee vaikka mieleen käväistä työpaikalla (ennen koronaa), joku pyytää apua tms.
Puheenaiheet myös usein pyörivät lasten ja tekemisen ympärillä.Hotelli, kylpylä, laiva, maaseutuloma tms, edelleen ennen koronaa nyt puhun, katkaisee arjen, saa valmiina aamiaisen, muun ruokapuolen, voi ottaa hiukan viiniä rauhassa kun ei ole lastenhotovastuuta jne.
Näkee muita maisemia ja elämyksiä.Kyllähän on ihan suositeltu, että parisuhdeaikaa pitäisi viettää ilman lapsia ja poissa kotoa välillä.
En tiedä miten muut ihmiset ovat sitten rakennettu jotka eivät halua hiukan hemmottelua ja vaihtelua elämäänsä.
Ei se poista, että voi silti olla perhekeskeinen ja nauttia myös siitä elämästä.
Päinvastoin, kun joskus lähtee pois kotoa on sitä mukavampi tulla takaisin.Sen hemmottelun, nautiskelun ja maisemien ihastelun voi tehdä myös perheenä. Arjessa voi viettää aikaa puolison kanssa keskenään poissa kotoa ilman tuntikausia kestäviä hotelliöitäkin. Puuttuuko teiltä mielikuvitus kokonaan?
Kyse on kuitenkin hyvin pienestä ajanjaksosta kun lapset ovat pieniä. Itse haluan mielummin matkustaa isosti ja kunnolla kuin hätäsen hotelliyön jossakin kylpylässä tai maatilalla. Siispä mielummin lasten ollessa pieniä vietimme yhdessä kivaa arkea, tehtiin niitä isoja maisemanvaihdoksia perheenä ja nautittiin sen hetkisestä elämäntilanteesta.
Miksei voisi tehdä molempia?
Lomailla perheen kanssa ja sitten lomailla 1-2 krt vuodessa vain sen puolisonsa kanssa?
Meillä on ihan kiva arki ja nautitaan perheenä matkustelusta, tämä ei kuitenkaan poista sitä että nautitaan myös kahdestaan matkustelusta ja mikä parasta LAPSI nauttii kun saa hetken lomailla mummun ja papan kanssa ihan kaksistaan.
Lapselle mummun luona yökylässä olo on yhtä odotettu loma hänelle kuin meille se kahdenkeskinen loma miehen kanssa. Kaikki kaipaamme jotain pientä erilaista arkeemme. Ja tämä ei tarkoita sitä että emme nauttisi myös perheenä olosta.
Mummona voin sanoa, että nämä yökyläilyt menevät aina hyvin ja kovasti kehutaan jälkikäteen, miten kivaa oli. Todellisuudessa lapsi on usein itkenyt koti-ikävää pitkin iltaa ja valvonut melkein koko yön, mutta eihän isovanhempi sellaista voi mennä kertomaan. Silloin olisi huono hoitaja! Kaksi kertaa vuodessa viikonlopun itkevä lapsi ei ole mikään miellyttävä asia, mutta osa vanhemmuuttahan on sitä, että mahdollistaa aikuisen lapsensa seksuaalisten tarpeiden tyydyttymisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä usea täällä olettaa, että mies odottaa villiä menoa ja seksiä? Mies haluaa viettää aikaa rauhassa vaimonsa kanssa. Onko se liikaa, jos kerran seksiäkin harrastaisivat. Miksi teillä on ajatus ettei taaperon äiti voisi nauttia siitä myös? Oletteko lopettaneet seksin vuosikausiksi lapsen saannin jälkeen?
Mies ei osaa viettää aikaa rauhassa kihlattunsa kanssa ihan kotona? Laittaa vaikkapa ruokaa ja hankkia herkkuja. Mukava elokuva Netflixistä jne. Yleensä tuollaisista hotelliyllätykdsistä on enemmän vaivaa kuin iloa.
Miten tuo eroaa tavallisesta arjesta? Netflixiä voi katsoa ja herkkuja syödä joka viikko.
Miksi sen pitäisi poiketa tavallisesta arjesta? Se kuitenkin on parasta. En koe jotain hotelliyöoymistä mitenkään mukavaksi, kiinnostavaksi tai edes rentouttavaksi. Arvostan kun saa olla rauhassa omassa mukavassa kodissa ja varsinkin nukkua omassa sängyssä. En siis näe hoteliyöpymisesdä mitään hienoa ,erikoista muistettavaa tai nautittavaa. Kyllä minä olen joutunut hotelleissa yöpymään ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Itse olisin iloinen.
Meillä oli skidi isovanhemmilla hoidossa jo aika vauvana ja yhden yön yli jo puolivuotiaana.
Pitkän liiton salaisuus on yhteinen aika.Ja lapsen terveen kehityksen ja onnellisen aikuisuuden salaisuus on turvallinen kiintymyssuhde.
Aikuiset jaksavat kyllä odottaa, mutta vauva on vauva vain hetken.
Lapsen kiintymyssuhde ei kaadu siihen, että lapsi on erossa vanhemmistaan yhden yön. Jos vanhempien Parisuhde ei voi hyvin, silloin myös lapsi kärsii. Tämä on asia joka jokaisen tulisi muistaa.
Parisuhde kaipaa aikaa ja hoitamista, myös silloin kuin lapset ovat pieniä. Ei Parisuhde ole mikään "laukku jonka voi työntää kaapin perälle ja kaivaa joskus tulevaisuudessa esiin".Kyllä parisuhteessa on silloin isoja ongelmia, jos sen hoitamiseen ja seksin harrastamiseen tarvitaan yllätyshotelliöitä.
Niin, oletan että ap:n tapauksessa seksiä on molempia osapuolia riittävä määrä kotonakin. Ettei tarvitse sitä tarvetta lähteä hotelliin paikkaamaan. Vaikka hotellissa on tietysti se ettei tarvitse esimerkiksi olla hiljaa jne käytännön juttuja.
Olen samaa mieltä että ongelmia on jos molempien tarpeet eivät tule nähdyiksi tai kuulluiksi.
Tarpeet on siitä hassuja, että niitä ei voi arvottaa tai laittaa järjestykseen. Ne on ihan yhtä tosia ja oikeita kummallekin. Hankalaa jos noiden täyttäminen on jotain ihme kaupankäyntiä. "Tee sinä noin että minä teen sitten näin" - miksi siinä suhteessa sitten pitää roikkua jos toisen haluamiset eivät kiinnosta?
Kaupankäynti on kyllä suhteen kuin suhteen pilaaja.
Tässä varmaan kuitenkin tarkoitettiin kompromissia. Ja se on sitä että molemmat joustavat vuorollaan, ei kaupankäyntiä.
Minulle kompromissi ei tarkoira vuorotellen joustamista. Kompromissi on jotakin, missä molemmat tulevat puolitiehen vastaan. Ap:n tapauksessa esimerkiksi parin tunnin kylpyläreissu, jonka päätteeksi villit autopanot. Siitä sitten kotiin lapsia kaitsemaan.
Ja mitä nainen tästä saa?? Mies pääsee haluamaansa kylpylään ja saa seksiä.
No miksi nainen ei nauttisi noista samoista asioista??? Oletteko kaikki muut naiset parisuhteessa olevia aseksuaaleja?
En kyllä todellakaan näin 40 vuotiaana perheellisenä naisena nauttisi yhtään mistään ”villistä autopanosta” hyi hemmetti. Huonossa asennossa nopeasti jossain likaisessa autossa. Joo ei todellakaan.
Ajattelin hotellihuonetta, en autoa.
Viestissä mihin vastasin lukee ”parin tunnin kylpyläreissu ja sitten villit AUTOpanot.”
Osaan lukea. Mutta nämä muut kommentit kuinka tulee maksullinen nainen fiilis, jos menee hotelliin miehensä kanssa kummastuttavat. Kuinka nainen ei saa seksistä mitään ikinä. On vain antava osapuoli.
No tässä tapauksessa hän ei tunne edes olevansa se antava osapuoli vaan se seksiin painostettu osapuoli. Kuka edes kuvittelee, että silloin koko hommasta nauttii. Ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luen tätä keskustelua niin en kyllä yhtään ihmettele enää sitä, että niin monet pariskunnat päätyvät eroon kun lapset ovat pieniä. Tästä aloituksesta ei käynyt ilmi, että lapsenhoito ei olisi järjestynyt, vaan että vaimo ei tosiaan halunnut lasta hoitoon. Ei käynyt myöskään ilmi sitä, että onko lapsenhoitoasiasta keskusteltu aikaisemmin. Joten ei spekuloida sillä.
Lapsi ei mene rikki siitä, että hänellä on muitakin läheisiä ihmissuhteita kuin äitinsä tai vanhempansa, päinvastoin. Tuon ikäinen lapsi voi olla yön hoitajan kanssa. Myös parisuhteeseen tulee panostaa pikkulapsiaikana, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Muuten sitä parisuhdetta ei enää lapsen kasvettua isommaksi ole. Lapsi ei hyödy itseensä pakkomielteisesti takertuvasta vanhemmasta, vaan vanhemmasta joka pitää huolen myös itsestään. Jos ette halua viettää kahdenkeskistä aikaa miehenne kanssa, niin miksi ihmeessä olette suhteen edes aloittaneet?
Kyllä elämästä voi tehdä vaikeaa, ei voi kuin ihmetellä.
T. Nainen 42v
Tuliko mieleen, että kaikilla ei ole ympärillä yhtään luotettavaa aikuista kenen kanssa oma lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen vanhempiensa lisäksi?!
Me emme tiedä ap:n lastenhoitokuvioista. Vanhemmilla voi olla vaikkapa eri käsitys luotettavasta lastenhoitajasta.
Voisiko silti keskustella itse aiheesta (vanhempien hotelliyö yllätyksenä) olettaen, että hoitopaikka on olemassa? Kun ei tämä etene mihinkään sen pohtimisella, onko sitä hoitopaikkaa vai ei.
Olisitko vaimona positiivisesti yllättynyt, jos mies järjestäisi yllätyksenä hotelliyön teille kahdelle (JA se hoitopaikka olisi olemassa)? Minä olisin, todellakin.
En olisi. Olisin kyllä todella yllättynyt, jos oma mieheni minut tuntien kuvittelisi tuollaisen olevan millään tavalla mukava yllätys. Onneksi oma mies osaa vetää oikeista naruista eikä ole itsekäs kuspää.
Sama. Olisin todella pettynyt tuollaisesta yllätyksestä, tuntuisi kuin mies ei tuntisi minua ollenkaan. Toki tämä on käynyt arjessa monesti selväksi, että en ole hotelleista nauttiva ihminen. Voin kyllä mieheni kanssa lähteä JOS siitä yhdessä sovitaan (reissun päämäärä, kesto, oheistekemiset).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luen tätä keskustelua niin en kyllä yhtään ihmettele enää sitä, että niin monet pariskunnat päätyvät eroon kun lapset ovat pieniä. Tästä aloituksesta ei käynyt ilmi, että lapsenhoito ei olisi järjestynyt, vaan että vaimo ei tosiaan halunnut lasta hoitoon. Ei käynyt myöskään ilmi sitä, että onko lapsenhoitoasiasta keskusteltu aikaisemmin. Joten ei spekuloida sillä.
Lapsi ei mene rikki siitä, että hänellä on muitakin läheisiä ihmissuhteita kuin äitinsä tai vanhempansa, päinvastoin. Tuon ikäinen lapsi voi olla yön hoitajan kanssa. Myös parisuhteeseen tulee panostaa pikkulapsiaikana, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Muuten sitä parisuhdetta ei enää lapsen kasvettua isommaksi ole. Lapsi ei hyödy itseensä pakkomielteisesti takertuvasta vanhemmasta, vaan vanhemmasta joka pitää huolen myös itsestään. Jos ette halua viettää kahdenkeskistä aikaa miehenne kanssa, niin miksi ihmeessä olette suhteen edes aloittaneet?
Kyllä elämästä voi tehdä vaikeaa, ei voi kuin ihmetellä.
T. Nainen 42v
Tuliko mieleen, että kaikilla ei ole ympärillä yhtään luotettavaa aikuista kenen kanssa oma lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen vanhempiensa lisäksi?!
Me emme tiedä ap:n lastenhoitokuvioista. Vanhemmilla voi olla vaikkapa eri käsitys luotettavasta lastenhoitajasta.
Voisiko silti keskustella itse aiheesta (vanhempien hotelliyö yllätyksenä) olettaen, että hoitopaikka on olemassa? Kun ei tämä etene mihinkään sen pohtimisella, onko sitä hoitopaikkaa vai ei.
Olisitko vaimona positiivisesti yllättynyt, jos mies järjestäisi yllätyksenä hotelliyön teille kahdelle (JA se hoitopaikka olisi olemassa)? Minä olisin, todellakin.
En olisi. Olisin kyllä todella yllättynyt, jos oma mieheni minut tuntien kuvittelisi tuollaisen olevan millään tavalla mukava yllätys. Onneksi oma mies osaa vetää oikeista naruista eikä ole itsekäs kuspää.
Sama. Olisin todella pettynyt tuollaisesta yllätyksestä, tuntuisi kuin mies ei tuntisi minua ollenkaan. Toki tämä on käynyt arjessa monesti selväksi, että en ole hotelleista nauttiva ihminen. Voin kyllä mieheni kanssa lähteä JOS siitä yhdessä sovitaan (reissun päämäärä, kesto, oheistekemiset).
Kyllä. Ja sen takia siitä ei saa kukaan muukaan nauttia, koska sehän on sinulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Kuten vastauksista voi päätellä, kannattaa hyväksyä uusi asema pyhän äidin rahoittajana. Tehtäväsi on tuottaa rahaa tilille ja tehdä avustavia kotitöitä, muun ajan olet häiritsemättä äitilapsisuhdetta. P*llua ei tule, eikä keskusteluseuraa, eikä seuraa ylipäänsä. Lähteä et saa, koska äiti tarvitsee massia ja apua ja jonkun, jonka tekemisiä päivitellä äitikavereille.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei osaa viettää aikaa rauhassa kihlattunsa kanssa ihan kotona? Laittaa vaikkapa ruokaa ja hankkia herkkuja. Mukava elokuva Netflixistä jne. Yleensä tuollaisista hotelliyllätykdsistä on enemmän vaivaa kuin iloa.
==========
Niin ja se lapsi pyörisi jaloissa ja haluaisi huomiota (niin kuin lasten kuuluu haluta)
Ruokailu yhdessä parivuotiaan kanssa ei ole aina rentouttavaa yhdessäoloa kun lapsi haluaa syödä ihan itse ja sotkee kaikki paikat. (tärkeä kehitysvaihe opetella syömään itse)
Netflixin elokuva voi olla aikuisille kiinnostava mutta sopimaton lapsen silmille.
Alle kaksivuotiaan tarvitsee unta enemmän kuin vanhemmat. On täysin tavallista, että sen ikäiset laitetaan nukkumaan yöunilleen klo 20-21. Tässä jää iltaa vanhemmille tehdä vaikka mitä.
Tulee paha mieli aloittajan puolesta. Näiden kommenttienkin takia. Itse olisin ilahtunut varmasti.
Kyllä melkein kaksi vuotias on jo sen ikäinen että voisi olla muualla yön. Ja jossain vaiheessa niistä lapsista on pakko hieman irtautua. Kun kasvavat.
Ja sitä paitsi, jos lapset ovat yötä vaikka mummolassa, on se lapsellekin yleensä vain mukavaa. Ainakin oman kokemuksen mukaan mummolassa on kivaa, kun saa aina jätskiä ja herkkuja. Tekevät yleensä mummolassa myös asioita, joita meidän kanssa ei normaalisti arjessa pääsisi välttämättä tekemään. Käyvät sienimetsällä, marjastamassa ja eväsretkillä.
Myös nämä kommentit täällä siitä kuinka aloittaja olisi vain seksin perässä ovat mielestäni tökeröjä. Viettääkö oikeasti näin monen puolisot heidän kanssaan aikaa vain seksin takia? Koska siltä tämä vähän vaikuttaa, kun ollaan niin vakuuttuneita että aloittajakaan ei mitään muuta halua.
Kyllä ainakin oma puolisoni haluaa viettää kanssani aikaa ihan vaan sen takia, että se on hänestä mukavaa. Ei seksin takia. Myös hänestä on mukavaa saada välillä omaa aikaa ja tehdä ihan muita, arkeen liittymättömiä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luen tätä keskustelua niin en kyllä yhtään ihmettele enää sitä, että niin monet pariskunnat päätyvät eroon kun lapset ovat pieniä. Tästä aloituksesta ei käynyt ilmi, että lapsenhoito ei olisi järjestynyt, vaan että vaimo ei tosiaan halunnut lasta hoitoon. Ei käynyt myöskään ilmi sitä, että onko lapsenhoitoasiasta keskusteltu aikaisemmin. Joten ei spekuloida sillä.
Lapsi ei mene rikki siitä, että hänellä on muitakin läheisiä ihmissuhteita kuin äitinsä tai vanhempansa, päinvastoin. Tuon ikäinen lapsi voi olla yön hoitajan kanssa. Myös parisuhteeseen tulee panostaa pikkulapsiaikana, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Muuten sitä parisuhdetta ei enää lapsen kasvettua isommaksi ole. Lapsi ei hyödy itseensä pakkomielteisesti takertuvasta vanhemmasta, vaan vanhemmasta joka pitää huolen myös itsestään. Jos ette halua viettää kahdenkeskistä aikaa miehenne kanssa, niin miksi ihmeessä olette suhteen edes aloittaneet?
Kyllä elämästä voi tehdä vaikeaa, ei voi kuin ihmetellä.
T. Nainen 42v
Tuliko mieleen, että kaikilla ei ole ympärillä yhtään luotettavaa aikuista kenen kanssa oma lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen vanhempiensa lisäksi?!
Me emme tiedä ap:n lastenhoitokuvioista. Vanhemmilla voi olla vaikkapa eri käsitys luotettavasta lastenhoitajasta.
Voisiko silti keskustella itse aiheesta (vanhempien hotelliyö yllätyksenä) olettaen, että hoitopaikka on olemassa? Kun ei tämä etene mihinkään sen pohtimisella, onko sitä hoitopaikkaa vai ei.
Olisitko vaimona positiivisesti yllättynyt, jos mies järjestäisi yllätyksenä hotelliyön teille kahdelle (JA se hoitopaikka olisi olemassa)? Minä olisin, todellakin.
En olisi. Olisin kyllä todella yllättynyt, jos oma mieheni minut tuntien kuvittelisi tuollaisen olevan millään tavalla mukava yllätys. Onneksi oma mies osaa vetää oikeista naruista eikä ole itsekäs kuspää.
Kommenttisi perusteella vaikutat rasittavan itsekkäältä kuspäältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luen tätä keskustelua niin en kyllä yhtään ihmettele enää sitä, että niin monet pariskunnat päätyvät eroon kun lapset ovat pieniä. Tästä aloituksesta ei käynyt ilmi, että lapsenhoito ei olisi järjestynyt, vaan että vaimo ei tosiaan halunnut lasta hoitoon. Ei käynyt myöskään ilmi sitä, että onko lapsenhoitoasiasta keskusteltu aikaisemmin. Joten ei spekuloida sillä.
Lapsi ei mene rikki siitä, että hänellä on muitakin läheisiä ihmissuhteita kuin äitinsä tai vanhempansa, päinvastoin. Tuon ikäinen lapsi voi olla yön hoitajan kanssa. Myös parisuhteeseen tulee panostaa pikkulapsiaikana, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Muuten sitä parisuhdetta ei enää lapsen kasvettua isommaksi ole. Lapsi ei hyödy itseensä pakkomielteisesti takertuvasta vanhemmasta, vaan vanhemmasta joka pitää huolen myös itsestään. Jos ette halua viettää kahdenkeskistä aikaa miehenne kanssa, niin miksi ihmeessä olette suhteen edes aloittaneet?
Kyllä elämästä voi tehdä vaikeaa, ei voi kuin ihmetellä.
T. Nainen 42v
Tuliko mieleen, että kaikilla ei ole ympärillä yhtään luotettavaa aikuista kenen kanssa oma lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen vanhempiensa lisäksi?!
Me emme tiedä ap:n lastenhoitokuvioista. Vanhemmilla voi olla vaikkapa eri käsitys luotettavasta lastenhoitajasta.
Voisiko silti keskustella itse aiheesta (vanhempien hotelliyö yllätyksenä) olettaen, että hoitopaikka on olemassa? Kun ei tämä etene mihinkään sen pohtimisella, onko sitä hoitopaikkaa vai ei.
Olisitko vaimona positiivisesti yllättynyt, jos mies järjestäisi yllätyksenä hotelliyön teille kahdelle (JA se hoitopaikka olisi olemassa)? Minä olisin, todellakin.
En olisi. Olisin kyllä todella yllättynyt, jos oma mieheni minut tuntien kuvittelisi tuollaisen olevan millään tavalla mukava yllätys. Onneksi oma mies osaa vetää oikeista naruista eikä ole itsekäs kuspää.
Sama. Olisin todella pettynyt tuollaisesta yllätyksestä, tuntuisi kuin mies ei tuntisi minua ollenkaan. Toki tämä on käynyt arjessa monesti selväksi, että en ole hotelleista nauttiva ihminen. Voin kyllä mieheni kanssa lähteä JOS siitä yhdessä sovitaan (reissun päämäärä, kesto, oheistekemiset).
Kyllä. Ja sen takia siitä ei saa kukaan muukaan nauttia, koska sehän on sinulta pois.
Miten niin ei saa? Missä näin on väitetty? Nauttikaa, ei ole multa pois. Älkää ottako itteenne jos joku ei tarvitse parisuhteen piristäjäksi satunnaisia hotelliöitä.
Ap, ajatus on ihana.
Muistan itse miten varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla oli vaikeaa kestää (ja hyväksyä) se, että hänelle pitää vähitellen avartaa maailmaa ja irtauttaa äiti-lapsi -symbioosista. Lapsi saattaa protestoida kovemmalla äänellä, mutta vaikeampi asia tuo usein taitaa olla sille äidille. Ainakin minulle ehkä oli.
Muistan vielä, miten olin itse vähän vastahankaan vaikka suostuin lähtemään mieheni järjestämälle lomaselle Helsinkiin. (Lapsi tuttujen ja rakkaiden isovanhempien kanssa, hyvässä hoidossa 'takuuvarmasti' ) - eikö tuo ensimmäinen irtautuminen jäänyt minun mieleeni mitenkään super-hienona kokemuksena. Mutta päätimme vähintäin vuosittain pitää yhden viikonlopun (ja kun lapset olivat kouluikäisiä olimme jopa viikonkin). Nämä matkat ovat olleet supertärkeitä parisuhteellemme ja sille, että vielä nytkin kun lapset ovat jo nuoria aikuisia, tunnemme toisemme (molemmathan tietenkin vuosien saatossa muuttuvat)
Eli neuvoni on, että älä v*tuunnu liikaa tästä takaiskusta, vaan sovi, että peruutat/siirrät matkaa ja kysy, milloin vaimosi voisi olla kiinnostunut lähtemään (kesällä? Koronarokotteen jälkeen? Kun lapsi on ensin iltahoidolla totutettu hoitajaan? )
Ja älä ajattele, että tiedossa "seksiloma" - äiti todennäköisesti ei ole kovinkaan sillä tuulella kun murehtii lapsen pärjäämistä (näin ensimmäisellä kertaa)