Lue keskustelun säännöt.
Aiempi traumaattinen(?) synnytys, uskaltaako yrittää uudestaan?
10.02.2021 |
Olen raskaana rv26 ja kävin tänään pelkopolilla, koska olen ehdottomasti toivonut sektiota synnytystavaksi tässä raskaudessa.
Esikoisen synnytys meni aika pahasti mönkään ja kätilö oli aivan kammottava. Esikoinen repi minut todella pahasti pitkältä emättimestä ja ilmeisesti myös jostain vielä pidemmältä, kun syntyi nyrkki poskella. Minulla on vieläkin vaivaa synnytyksestä, joten sen takia ehdottomasti halusin sektion.
Kuitenkin kun tulin uudestaan raskaaksi, mietin jo silloin, että haluaisin vauvan takia synnyttää alateitse, mutta en halua mahdollisesti tuhota loppujakin alapääni terveydestä. Kun yritin saada apua vaurioihin ja jonkinasteiseen ulosteenkarkailuun/pidättämisvaikeuteen, minulle vain sanottiin kaikkialla, että kaikille nyt jää jotakin synnytyksestä, koita pärjätä. Minulla on vieläkin viikoittain kipuja esikoisen synnytyksen takia tikatuilla alueilla. Silti kuitenkin aika ajoin olen miettinyt, että ehkä voisin sittenkin yrittää uudestaan, mutta sitten taas ajatellut että ehdottomasti ei.
Kävin tänään tosiaan pelkopolilla ja yllätyin, kun ei ollut lainkaan sitä raivokasta ympäripuhumista alatiesynnytykseen, josta kaikki aina puhuvat. Kätilö oli mukava ja kertoi molempien tapojen hyödyistä ja haitoista ja vastasi kaikkiin kysymyksiin. Hän varaa minulle ajan lääkärille aiemmin kuin pitäisi, että pääsen puhumaan lääkärinkin kanssa asiasta hyvissä ajoin ja kartoitetaan sitten tietysti se, voisinko edes synnyttää alateitse enää, mutta ei sitä ole koskaan kukaan sanonut, etten voisi synnyttää.
Pyörittelen nyt kuitenkin mielessäni sitä, että uskallanko yrittää enää uudestaan vai en. Yleensähän toinen synnytys on helpompi, kun paikat ovat jo antaneet periksi esikoisen kanssa ja sinne on "raivattu" tila jo.
Kaipailisinkin nyt kokemuksia teiltä, joilla kävi pahasti ensimmäisessä synnytyksessä, mutta synnytitte silti alateitse uudestaan. Miten toinen synnytys meni? Tuliko pahoja repeämiä, leikattiinko välilihaa, tuliko uusia ongelmia tai pahenivatko vanhat?
Ja tosiaan, ensin epäiltiin 3.asteen repeämää, mutta lopulta olikin vain 2.asteen repeämä. Mutta tänään kätilö sanoi, että saattoi olla se 3.asteen repeämä, kun ulosteen pidättämisen kanssa on ollut vaikeuksia, että on voinut jokin katkennut jänne jäädä piiloon limakalvon alle, jolloin repeämän on katsottu olevan vain 2.asteen.
Kommentit (37)
Miksi sinun esikoisesi ap joutui käynnistettyyn syntymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraava synnytys on yleensä paljon helpompi johtuen siitä, että synnyttäjällä on jo kokemuksen tuomaa varmuutta; vaikka synnytys olisi ollut vaikea, on tietoisuus siitä, että vauva pääsee aina ulos. Tai, että siitä itse kuitenkin selviää.
Kyse EI ole siitä, että paikat olisivat jotenkin venähtäneet/löystyneet... Vaan kyse on siitä, että vauva saa tulla. Kohtu tekee työn. Mieli ei estä vauvaa tulemasta, ei pidättele häntä. Synnytys luultavasti myös muuttaa hormoneihin reagoimista siten, että se on eduksi seuraavassa synnytyksessä. (Monilla ei esim. kuukautiskipujakaan ole enää ensisynnytyksen jälkeen - synnytys muuttaa kehoa hyvälläkin tavalla.)
Kun synnytys pitkittyy, ja lapsivedet ovat menneet, vauva yleensä pyrkii pois vaikka käsi edellä. Tätä ei tapahdu, kun synnytys etenee hyvään tahtiin.
Ainoa mitä synnyttäjän pitää tehdä, on hengittää sopivassa kohtaa ilokaasua (jos sitä käyttää) ja löytää asento, jossa kivut ovat minimaaliset. Älä makaa selälläsi tai suostu oksitosiinitippaan, sillä ne voivat saada kohdun uupumaan. Silloin synnytys pysähtyy joksikin aikaa. Pahimmillaan oksitosiini haittaa sikiön hapensaantia. Tämän takia moni joutuukin sektioon, vaikka oksitosiinin oli tarkoitus pakottaa vauhtia peliin. Oksitosiini ei kuitenkaan voi pakottaa mieltä rennoksi - ehkä jopa päinvastoin, koska se vain korostaa olemassa olevaa mielentilaa. Se sopii eri ihmisille eri tavoin. Ole tavarovainen oksitosiinin vastaanottamisen kanssa, jos sitä ylipäänsä otat.
Jos synnytys käynnistetään, se tapahtuu oksitosiinilla, ja on kuulemma huomattavasti vaikeampaa kuin luonnollinen synnytys.
Sinuna yrittäisin alatiesynnytystä ja varmistaisin, että pääsee sektioon jos siltä tuntuu. Jos vauvan terveys sitä vaatii niin tottakai. Ja jos meinaa tulla taas käsi edellä tai muuten komplikoitunutta, heti vaan sektioon vaikka sen voin sanoa, että kun käsi näkyy, vauva putkahtaa pian ulos. En näe automaattista tarvetta sektioon, mutta pidän hyvänä, että saisit sen heti kun haluat psyykisistä syistä (en tarkoita mitään häiriötä) koska synnyttäjän mieli on tärkein tekijä sille, että vauva pääsee turvallisesti ulos.
Vauvaonnea!
Oksitosiini käynnistää tehokkaasti supistuksia, aina näitä ei tule luonnostaan, tätä toimenpidettä ei tehdä ilman syytä. Myös kalvot voidaan puhkaista lapsiveden menettämistä varten. T. 3x nämä toimenpiteet läpi käynyt alatiesynnytyksessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat että haluaisit vauvan takia synnyttää alateitse? Ei se sektio ole lapselle vaarallinen, riskit siinä on äidille.
No vauvahan tarvitsee useammin lääkärin hoitoa, jos syntyy sektiolla. Saattaa herkemmin myös joutua alhaisen sokerin takia tai hengitysvaikeuksien takia seurattavaksi/hoidettavaksi. Kätilö kertoi myös, että vauvat ikäänkuin häkeltyvät sektiolla syntymisestä, että saattavat unohtaa hengittää ja ovat yleensä vaisuja syntyessään. Tietysti sitten vielä lisäksi kaikki myöhemmällä iällä isommat riskit allergioihin, sairauksiin yms.
Ap
Ei pidä paikkaansa, nuo on just niitä sektiolla pelottelua. Meillä kotona 5 lasta ja vain sektiolla syntyneellä ei ole allergioita. Turvallisin tapa syntyå on suunniteltu sektio.
Toinen synnytys ei todellakaan ole aina helpompi kuin ensimmäinen. Minullakin toinen oli paljon pahempi
Sinulla on selvästi 3 asteen vauriot. Minun neuvoni on että sanot että haluat sektion. En käsitä miksi lähtisit vaarantamaan alapääsi toimintakyvyn. Lääkärithän ja kätilöt eivät ole kiinnostuneita sinun terveydestäsi. Ne jo nyt olemassa olevat vauriothan alkavat iän myötå vaivaamaan yhä enemmän.
Lapsen paras on terve onnellinen äiti.
Eikö ole muuten kummallista että sanotaan että raskaana olevaa ei saa järkyttää, se voi häiritä raskautta mutta sitten ollaan valmiita pilaamaan koko raskausaika esim tämmöisellä aloittajan asialla.
Raskaudesta ja synnytyksestä ei saa jäädå naiselle loppuelämän vaurioita.
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraava synnytys on yleensä paljon helpompi johtuen siitä, että synnyttäjällä on jo kokemuksen tuomaa varmuutta; vaikka synnytys olisi ollut vaikea, on tietoisuus siitä, että vauva pääsee aina ulos. Tai, että siitä itse kuitenkin selviää.
Kyse EI ole siitä, että paikat olisivat jotenkin venähtäneet/löystyneet... Vaan kyse on siitä, että vauva saa tulla. Kohtu tekee työn. Mieli ei estä vauvaa tulemasta, ei pidättele häntä. Synnytys luultavasti myös muuttaa hormoneihin reagoimista siten, että se on eduksi seuraavassa synnytyksessä. (Monilla ei esim. kuukautiskipujakaan ole enää ensisynnytyksen jälkeen - synnytys muuttaa kehoa hyvälläkin tavalla.)
Kun synnytys pitkittyy, ja lapsivedet ovat menneet, vauva yleensä pyrkii pois vaikka käsi edellä. Tätä ei tapahdu, kun synnytys etenee hyvään tahtiin.
Ainoa mitä synnyttäjän pitää tehdä, on hengittää sopivassa kohtaa ilokaasua (jos sitä käyttää) ja löytää asento, jossa kivut ovat minimaaliset. Älä makaa selälläsi tai suostu oksitosiinitippaan, sillä ne voivat saada kohdun uupumaan. Silloin synnytys pysähtyy joksikin aikaa. Pahimmillaan oksitosiini haittaa sikiön hapensaantia. Tämän takia moni joutuukin sektioon, vaikka oksitosiinin oli tarkoitus pakottaa vauhtia peliin. Oksitosiini ei kuitenkaan voi pakottaa mieltä rennoksi - ehkä jopa päinvastoin, koska se vain korostaa olemassa olevaa mielentilaa. Se sopii eri ihmisille eri tavoin. Ole tavarovainen oksitosiinin vastaanottamisen kanssa, jos sitä ylipäänsä otat.
Jos synnytys käynnistetään, se tapahtuu oksitosiinilla, ja on kuulemma huomattavasti vaikeampaa kuin luonnollinen synnytys.
Sinuna yrittäisin alatiesynnytystä ja varmistaisin, että pääsee sektioon jos siltä tuntuu. Jos vauvan terveys sitä vaatii niin tottakai. Ja jos meinaa tulla taas käsi edellä tai muuten komplikoitunutta, heti vaan sektioon vaikka sen voin sanoa, että kun käsi näkyy, vauva putkahtaa pian ulos. En näe automaattista tarvetta sektioon, mutta pidän hyvänä, että saisit sen heti kun haluat psyykisistä syistä (en tarkoita mitään häiriötä) koska synnyttäjän mieli on tärkein tekijä sille, että vauva pääsee turvallisesti ulos.
Vauvaonnea!
Toinen synnytys ei todellakaan aina ole helpompi vaan lapsen koko kasvaa helpommin ja virheasennot lisääntyvät koska vatsalihakset ovat jo kerran antaneet periksi ja näin mahdollistavat virheasennot.
Lisäksi lantionpohja on oikeasti löysempi. Se ei kuitenkaan aina em asioista jphtuen tarkoita helpompaa synnytystä.
Meillä on kolme lasta syntynyt alateitse ja ihan täydelliset synnytykset ja palautumiset. Sektio on (käsittääkseni) äidin ja/tai lapsen kannalta VÄLTTÄMÄTÖN noin 10-15%:ssa synnytyksistä, että ei se ihan aina kuitenkaan niin täydellisesti mene se alatie. Lopuissa 90-85%:ssa alatie ei ole aina absoluuttisesti parempi vaan varmasti osa on harmaalla alueella että kumpi oliskaan.. mutta jos sieltä mistä lapsi tulee ulos on paljon arpikudosta mikä nyt luullakseni on se absoluuttisesti huonoin kudostyyppi synnytyksessä niin en välttämättä toivoisi alatietä. Toki jos se on limakalvoa se mikä on revennyt kun esikoinen syntyi virhetarjonnassa niin se on voinut parantua jopa hyvin. Jos repesi lihakseen asti tai muuta niin en itse lähtisi kokeilemaan enää alateitse. Lääkäri varmasti osaa ottaa sitten paremmin kantaa. Toki toivottu lapsiluku voi vaikuttaa ja juu moni asia...
Btw luulisi, ettei se paljon maksaisi se tarjonnan ultraaminen siinä välissä kun synnytys on edennyt. Siinä yleensä ronkitaan kaikenlaista ikävää muutenkin mikä vaikuttaa synnytyksen kulkuun - niin miksei ultrata tarjontaa kun tieto vauvan asennosta voisi usein rentouttaa sitä tulevaa äitiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista!
Olen miettinyt että kätilö saattoi tehdä jonkin virheen, muutama muukin sairaalan/henkilökunnan tekemä asia viittaisi siihen, että peittelivät hoitovirhettä. Kuitenkin kun tajusin asian, mahdollinen hoitovirhe oli jo vanhentunut, olin muuttanut, enkä jaksanut alkaa asiasta tappelemaan. Kätilö myös leikkasi välilihan vain siksi, että hänen mielestään synnytys eteni liian hitaasti.
Synnytykseni ei ollut pitkä, joten ei tullut siksi käsi poskella. Synnytykseni kesti supistusten alusta vain 4h, vaikka olikin ensimmäinen. Synnytykseni tosin käynnistettiin, kävin kaikki vaihtoehdot läpi. Ensin ballonki, sitten lääkkeet, oksitosiini ja lopulta kalvojen puhkaisu. Viimeisessä ultrassa ennen oksitosiinin laittoa vauva oli hyvässä tarjonnassa ja laskeutunut. Mutta eihän siinä kohtaa mihinkään sektioon voi lähteä, jos vauva on jo synnytyskanavassa tulossa ulos. Ja jos päädyn sektioon, tottakai haluan suunnitellun sektion mieluummin kuin kiireellisen tai hätäsektion.
Synnytys käynnistettiin, koska verenpaineeni alkoi kohota ja virtsaan erittyi proteiinia, alkava raskausmyrkytys. Vauva syntyi tosin rv39+5, joten ihan "kypsä" jo oli.
En tiedä onko minulta revennyt vain limakalvoa, vai onko revennyt lihaksiin asti. Papereissa luki jotain syvistä onkaloista. Lääkäri varmaan osaa katsoa tämän tai osaa lukea papereita eri tavalla, ne kun vilisevät omituisia sanoja. Ja täällä on kyllä ollut hyvät lääkärit keskussairaalassa, joten eiköhän hän katso ihan kunnolla voinko ollenkaan synnyttää alateitse.
Ja luulen, että jos päädyn alateitse synnyttämään, saan ylimääräisen ultrauksen vielä juuri ennen ponnistusta. Jos päädyn alatiesynnytykseen, menen pelkopolin kätilön luo vielä ja minulle laaditaan synnytyssuunnitelma, johon aion pyytää tuon ylimääräisen ultrauksen. Koska tosiaan se pelottaa minua eniten, että toinenkin tulee nyrkki poskella ulos.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ootte te mammat kyllä aivan järjettömiä päästänne, kun lähdette tuohon hommaan. Oma terveys ja elämä täysin pilalla jonkun ulisevan penikan takia.
Kuka sä olet puhumaan terveydestä kun olet näköjään mielenterveytesi menettänyt? Oman pahan olon purkaminen tällaisessa ketjussa joissa AP kyselee vakavissaan neuvoja on kyllä erittäin surullista. Sinulla on varmaankin hyvin paha olla, hanki apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ystäväni synnytti ensimmäisen lapsen eri paikassa kuin toisen. Lapsi kärsi hapenpuutteesta (napanuora kaulan ympärillä) ja meinasi kuolla, mutta syntyi hätäsektiolla loppujen lopuksi ajoissa. Ystävälleni tästä jäi kuitenkin trauma, minkä takia hän hakeutui toista odottaessaan pelkopolille. Hänen pelkonsa aihe siis oli eri kuin sinun. Lopulta hän synnytti helpohkosti alateitse, suora lainaus pari päivää synnytyksen jälkeen: "ihana epiduraali, voisin synnyttää vaikka heti uudelleen".
Sektiolla syntyneistä lapsista suurin osa kasvaa terveiksi aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, nyt unohdat kaiken muun ja mietit että mitä sinä haluat?
Mun esikoisen synnytys käynnistettiin. Hän tuli jotenkin nenä edellä tms. ja sain kolmannen asteen repeämät. Ne paikattiin heti ja toivuin hyvin. Tokassa raskaudessa jännitin kovasti, saanko vielä pahemmat vauriot, ja pohdin vakavasti sektiota. Pääsin pelkopolille, jossa käytiin kätilön kanssa hyvä ja asiallinen keskustelu. Pääsin myös automaattisesti synnytystapa-arvioon, jossa lääkäri oli vähän nuivan oloinen ja suositteli alatiesynnytystä. Päätin lopulta synnyttää alakautta, ja siitä tuli kympin arvoinen synnytys! Ei tarvinnut käynnistää ja lapsi syntyi melko helposti. Minulle piti ommella vain muistaakseni viisi tikkiä. Olin hyvin tyytyväinen siitä, että päätin uskaltautua alatiesynnytykseen. Kovasti tsemppiä pohdintoihin, ap! Nämä ei ole helppoja päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Olen miettinyt että kätilö saattoi tehdä jonkin virheen, muutama muukin sairaalan/henkilökunnan tekemä asia viittaisi siihen, että peittelivät hoitovirhettä. Kuitenkin kun tajusin asian, mahdollinen hoitovirhe oli jo vanhentunut, olin muuttanut, enkä jaksanut alkaa asiasta tappelemaan. Kätilö myös leikkasi välilihan vain siksi, että hänen mielestään synnytys eteni liian hitaasti.
Synnytykseni ei ollut pitkä, joten ei tullut siksi käsi poskella. Synnytykseni kesti supistusten alusta vain 4h, vaikka olikin ensimmäinen. Synnytykseni tosin käynnistettiin, kävin kaikki vaihtoehdot läpi. Ensin ballonki, sitten lääkkeet, oksitosiini ja lopulta kalvojen puhkaisu. Viimeisessä ultrassa ennen oksitosiinin laittoa vauva oli hyvässä tarjonnassa ja laskeutunut. Mutta eihän siinä kohtaa mihinkään sektioon voi lähteä, jos vauva on jo synnytyskanavassa tulossa ulos. Ja jos päädyn sektioon, tottakai haluan suunnitellun sektion mieluummin kuin kiireellisen tai hätäsektion.
Synnytys käynnistettiin, koska verenpaineeni alkoi kohota ja virtsaan erittyi proteiinia, alkava raskausmyrkytys. Vauva syntyi tosin rv39+5, joten ihan "kypsä" jo oli.
En tiedä onko minulta revennyt vain limakalvoa, vai onko revennyt lihaksiin asti. Papereissa luki jotain syvistä onkaloista. Lääkäri varmaan osaa katsoa tämän tai osaa lukea papereita eri tavalla, ne kun vilisevät omituisia sanoja. Ja täällä on kyllä ollut hyvät lääkärit keskussairaalassa, joten eiköhän hän katso ihan kunnolla voinko ollenkaan synnyttää alateitse.
Ja luulen, että jos päädyn alateitse synnyttämään, saan ylimääräisen ultrauksen vielä juuri ennen ponnistusta. Jos päädyn alatiesynnytykseen, menen pelkopolin kätilön luo vielä ja minulle laaditaan synnytyssuunnitelma, johon aion pyytää tuon ylimääräisen ultrauksen. Koska tosiaan se pelottaa minua eniten, että toinenkin tulee nyrkki poskella ulos.
Ap
Minullakin käynnistettiin rv 39+5 synnytys ensin kalvojen puhkaisulla ja sitten oksitosiinilla vauhdittamalla, että saatiin säännölliset supistukset. Ponnistusvaiheessa piti turvautua imukuppiin, koska vauvan sydänäänet laski ja tämän takia leikattiin väliliha, koska se kuuluu imukuppisynnytyksiin. Repeämiä sen sijaan ei tullut, vaikka avautumisvaihe oli alle 5h ensisynnyttäjällä, mutta vauvakin oli kyllä sirokokoinen.
Yleensähän nuo repeämät on sitä pahemmat, mitä nopeampi synnytys, koska paikat ei ehdi avautumisvaiheessa venyä ja mukautua rauhassa, jolloin vauva repii paikat ulos tullessaan, vaikka ei olisikaan isokokoinen. Sinulla on voinut repeämät johtua juuri tuosta, että paikoilla ei ole ollut tarpeeksi aikaa rauhassa venyä, kun on ollut noin vauhdikas avautumisvaihe + tietenkin virheasento siihen päälle.
Oliko vauva miten iso? Mietin, että vaikuttaisiko tulevan vauvan kokoarvio siihen, mihin synnytystapaan päädyt? Iso vauva sektiolla, pieni (oikeassa asennossa oleva) vauva alakautta? Toisekseen, haluatko taas käynnistyksen, jos se on tarpeen esim. uuden raskausmyrkytyksen takia? Käynnistyksessä on aina riskejä, ettei onnistukaan tai venähtää ja oksitosiini voi lisätä vauvan komplikaatioiden riskiä (esim. juurikin sydänäänten lasku), joten jos vaihtoehtona olisi käynnistetty synnytys riskeineen vs. sektio, voisi se suunniteltu sektio olla parempi vaihtoehto.
Sektion yleisin haitta taitaa olla se, että maito nousee hitaammin, mikä voi siten haitata imetystä, jos aikoo imettää. Uudelleen synnyttäjistä en tiedä, mutta ensisynnyttäjillä voi olla kuoppainen alku tämän takia. Toipuminen on myös lähtökohtaisesti hitaampaa, koska kyseessä ei ole mikään pikkuleikkaus vaan siinä mennään monen kerroksen läpi ja tikkejä tulee. Voitko hoitaa sitä ensimmäistä lasta ja uutta lasta samaan aikaan leikattuna, että aikooko mies olla alusta asti isyyslomalla ja tukena, että voit rauhassa toipua? Kannattaa ottaa tämäkin huomioon, että tukiverkko on kunnossa.
Toivottavasti saisit synnytystavasta huolimatta tällä kertaa hyvää palvelua <3
P.S. Oletko lukenut synnytyskertomuksesi, että mitä siinä kerrottiin synnytyksen sujumisesta? Selvisikö miksi kätilö teki episiotomian ja että missä vaiheessa vauvan virheasento selvisi?
Kätilön saa vaihtaa synnytyksen aikana, ei ole mikään pakko suostua hirviökätilön uhriksi. Toisekseen sektiosta pelotellaan aivan liikaa. Kaikki tuttavani ja myös itse koen, että sektio oli todella helppo. Vauva voi loistavasti ja itse pääsin jo kävelemään 8h synnytyksestä. Haava parani ilman mitään ongelmia ja jälki näin vuoden jälkeen lähes huomaamaton.
Sektioon pääseminen oli kyllä Tyksin toimesta tehty todella vaikeaksi. Räikeää henkistä väkivaltaa. Vasta yhteydenotto potilasasiamieheen ja valitus aviin muutti äänen kellossa. Valituksen jälkeen sain ihanan lääkärin joka sanoi, että tottakai sä saat sektion ja sanoi vielä, että ei ole yhtä oikeaa tapaa synnyttää, että kaikessa on aina riskit.
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin synnyttää alateitse, mutta se pelottaa todella paljon. Samoin silti pelottaa sektio. Tietysti myös toivon, että uusi synnytys korjaisi ensimmäisen synnytyksen jättämän pelon.
Vauva ei ollut iso, 3,6kg. Olenkin miettinyt, että jos päädyn yrittämään uudestaan alateitse, haluan ylimääräisen ultran lähellä laskettua aikaa, jotta voidaan katsoa arvio vauvan koosta. Ja jos sitten on isompi kuin esikoinen, haluan sektion, en varmaan uskalla yrittää esikoista isompaa ulos.
Mietin myös tuota käynnistystä, että ehkä mieluummin ottaisin siinä tilanteessa sektion, jos se ja käynnistys olisi vaihtoehtona. Miehen kanssa on puhuttu jo hyvissä ajoin asiasta, hän aikoo jäädä isyyslomalle sektiopäivästä alkaen. Jos synnytän alateitse, niin hiukan ennen laskettua aikaa.
Olen lukenut omat paperini synnytyksestä, mutta niissä mainitaan vain "tehdään episiotomia". Ei mainintaa mistään syystä tmv. Muistan kyllä, kun kätilö huokaili miten kestää, kun vauvan päälaki näkyi. Käskytti minua ponnistamaan vauvan pään ulos, tai leikkaa välilihan. Muistan miten menin ihan paniikkiin, kun kätilö puudutti välilihan ja sanoi, että jos en seuraavalla supistuksella saa päätä ulos, hän leikkaa ja seisoi jalkopäässä sakset kädessä mulkoillen minua. Ei ollut muuten puutunut ollenkaan, kun leikkasi. Ja vauvan virheasento lukee papereissa "syntyy nyrkki poskella". Eli ilmeisesti huomattiin vasta kun syntyi.
Ap
Minulle on tehty kaksi kiireellistä sektiota. Lapset voivat hyvin ja maito nousi mukavasti kun en pitänyt vauvaa omassa laatikossaan vaan vieressäni.
Itse voin ekan sektion jälkeen loistavasti ja toisen jälkern huonosti mutta suosittelen silti suunniteltua sektiota sinulle. Arpikudos ei jousta
Synnytin imukupilla, ei leikattu välilihaa -kun joku sanoi, et se kuuluu siihen. En myöskään revennyt. Mieli oli tosin koetuksella, se on muuten raju toimenpide.
Virhetarjonta on monesti VIRHEKOHTELU. Esim. äiti hätäilee vauvan ulos saamisessa koska kuvittelee, että vähemmän kehittynyt vauva olisi helpompi synnyttää. Näin ei todellakaan ole. Kyse on paljon enemmästä kuin grammoista. Raaka on raaka.