Voi kiesus, perhetyöntekijä tuli eka käynnille ja opetti makkarakastikkeen tekoa minulle keittiöpäällikölle

Mitä tapahtuisi, jos perhetyöntekijöiden käynnin aikana olisi lapsen päiväuniaika ja äiti haluaisi itsekin nukkua? Tai jos äiti katsoisi lapsen päiväunien aikana jotain Veren vangit -elokuvaa - tulisivatko ne perhetyöntekijät seuraksi katsomaan? Olisiko kovin töykeää olla tarjoamatta heille popcornia, jos olisi sattunut ostamaan popparipussin leffan ajaksi? Nimittäin jos he ovat kovin persoja popcornille, niin nehän loppuisi ikävästi kesken leffan.

Vierailija kirjoitti:

Miten makkarakastikkeen voi tehdä väärin?

Teetkö sinäkin makkarakastikkeen väärin? Näihin viiteen yleiseen virheeseen suomalainen sortuu tehdessään makkarakastiketta. Lue lisää somemediasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä ketjussa tosi moni tartttui siihen osasiko ap tehdä makkarakastikkeen oikein - kun mitä ihmeen väliä sillä on, vaikka sen tekisi väärin? Itse teen tosi monia ruokia vähän itse säveltäen ja soveltaen, enkä moniakaan mitenkään "oikeaoppisesti", mutta mitä väliä tällaisella on?

Luulenpa, että kyse ei nyt ole makkarakastikkeesta vaan yhdessä tekemisestä ja keskustelemisesta yhteisen tekemisen parissa. Se on paljon antoisampaa kuin istua jännityksestä jäykkänä toimistossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä ketjussa tosi moni tartttui siihen osasiko ap tehdä makkarakastikkeen oikein - kun mitä ihmeen väliä sillä on, vaikka sen tekisi väärin? Itse teen tosi monia ruokia vähän itse säveltäen ja soveltaen, enkä moniakaan mitenkään "oikeaoppisesti", mutta mitä väliä tällaisella on?

Ehkä ap:n tyhmyys ja asenne ärsytti.

Olen taloushallinnon ammattilainen ja jos minun kotiini tulisi joku tukihenkilö näyttämään, että miten tehdään perheelle budjetti, kertoisin heti alkuun ammattini. Sitten katsottaisiin yhdessä millainen pohja ja tapa hänellä on esittää ja samalla kertoisin, miten olen tähän mennessä itse budjetoinut talouden tuloja ja kuluja. Ei siitä tarvitse tehdä elämää suurempaa draamaa. Toki viranomainen voi siinä vaiheessa myös käyttää vapaata harkintaansa ja miettiä mennäänkö suoraan seuraavaan asiaan. 

Minä taas olen ihan muulla alalla enkä pidä itseäni keittiötaitojen mestarina. En kuitenkaan olisi niin kiinnostunut oikeaoppisesta makkarakastikkeen teosta, että jaksaisin keskustella reseptistä perhetyöntekijöiden kanssa, joten itse toteaisin varmaan vaan, että "tämän voi varmaan tehdä monella tavalla - itse teen nyt näin". Inhoan reseptien vaihtelua ja muutenkin resepteistä keskustelemista, ja ärsyyntyisin tosi paljon, jos joku tulisi pyytämättä opastamaan. 

Edelleen pointti on se, mitä väliä sillä olisi, jos joku tekisi makkarakastikkeen jotenkin "väärin"? Eihän sellaiset asiat oikeastaan ole olennaisia siinä, miten perheen elämä tai arki saati vuorovaikutus sujuu. Tuo vertautuu siihen, jos perhetyöntekijä olisi alkanut opastaa, millaisia tauluja pitäisi hankkia perheen tylsien hedelmäasetelmataulujen tilalle, tai minkä värinen päiväpeitto sopisi makkariin paremmin. Perhetyöntekijällä saattaisi jopa olla parempi maku taulun tai värien suhteen, mutta mitä väliä? Ei ole olennaista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi, jos perhetyöntekijöiden käynnin aikana olisi lapsen päiväuniaika ja äiti haluaisi itsekin nukkua? Tai jos äiti katsoisi lapsen päiväunien aikana jotain Veren vangit -elokuvaa - tulisivatko ne perhetyöntekijät seuraksi katsomaan? Olisiko kovin töykeää olla tarjoamatta heille popcornia, jos olisi sattunut ostamaan popparipussin leffan ajaksi? Nimittäin jos he ovat kovin persoja popcornille, niin nehän loppuisi ikävästi kesken leffan.

Työntekijän silmissä se näyttäisi varmaan siltä, että äiti on väsynyt tai jos äiti katsoo elokuvaa eikä välitä työntekijästä niin sehän osoittaisi välinpitämättömyyttä ja sitä ettei vanhempi ole yhteistyöhalukas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä ketjussa tosi moni tartttui siihen osasiko ap tehdä makkarakastikkeen oikein - kun mitä ihmeen väliä sillä on, vaikka sen tekisi väärin? Itse teen tosi monia ruokia vähän itse säveltäen ja soveltaen, enkä moniakaan mitenkään "oikeaoppisesti", mutta mitä väliä tällaisella on?

Luulenpa, että kyse ei nyt ole makkarakastikkeesta vaan yhdessä tekemisestä ja keskustelemisesta yhteisen tekemisen parissa. Se on paljon antoisampaa kuin istua jännityksestä jäykkänä toimistossa.

Silloinhan sen perhetyöntekijän pitäisi kysyä, mitä hän voi tehdä ja ottaa ap:lta ohjeita kastikkeen tekoon eikä alkaa itse opastaa ja puuttua toisen asioihin. Ihmisillä on ruuankin suhteen mieltymyksiä, ja monella on syynsä siihen, miksi tekevät ruuan juuri tietyllä tavalla. Se ei kuitenkaan liity perheen hyvinvointiin vaan makumieltymyksiin, eikä ole perhetyöntekijän tonttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi, jos perhetyöntekijöiden käynnin aikana olisi lapsen päiväuniaika ja äiti haluaisi itsekin nukkua? Tai jos äiti katsoisi lapsen päiväunien aikana jotain Veren vangit -elokuvaa - tulisivatko ne perhetyöntekijät seuraksi katsomaan? Olisiko kovin töykeää olla tarjoamatta heille popcornia, jos olisi sattunut ostamaan popparipussin leffan ajaksi? Nimittäin jos he ovat kovin persoja popcornille, niin nehän loppuisi ikävästi kesken leffan.

Työntekijän silmissä se näyttäisi varmaan siltä, että äiti on väsynyt tai jos äiti katsoo elokuvaa eikä välitä työntekijästä niin sehän osoittaisi välinpitämättömyyttä ja sitä ettei vanhempi ole yhteistyöhalukas

Olisi tosi ärsyttävää, jos perhetyöntekijät tulisivat tuolla lailla pilaamaan leffahetken tai estäisivät ihmistä nukkumasta. Onneksi ei koskaan olla oltu perhetyön asiakkaita. Veikkaan, että itse olisin kokenut todella häiritsevänä tuollaisen oman päivärytmini sotkeutumisen jollain työntekijöiden käynnillä, etenkin jos olisivat olleet niin ärsyttäviä mitä tässä ketjussa on kuvattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oisko ollut mitään sanoo vaikka, että ruoanlaitto ei oo teidän ongelma ja kertoa, mihin sitä tukee kaipaisitte..?

Vaikka vuorovaikutukseen lapsen kanssa, jota sossuntäti yritti parantaa yhdessä tekemisellä. Tekemiseksi valittiin ruuanlaitto ja valittiin helppo aihe, jotta lapsikin voi osallistua. Ilmeisesti se oli kuitenkin "päällikölle" liian vaikeaa, kun se on tottunut vaan komentelemaan muita

Sossun tädin vuorovaikutustaidot niin olemattomat, että ei osaa kysyä keneltäkään, että missä sitä apua tarvittaisiin tai että mikä olisi se vuorovaikutustilanne on, jossa mättää? Jos mättää. Koska mistä edes oletus, että mättäisi? Ohjekirjasta? Maksuohjelmasta?

Lasu sen jo kertoo, että jossain mättää

Ei kerro. Niistä ilmoituksista puolet on täysin aiheettomia.

Ja vaikka esimeriksi erityislapsen kanssa pakotettaisiin lastensuojelun kautta hakemaan apua, ei vanhemmassa ole mitään vikaa, eikä vuorovaikutustaidoissa.

Vaan siinä että systeemi on vinoutunut.

Kuka pakottaa hakemaan apua lastensuojelusta erityislapsen kanssa?

Yhteiskunta.

Lasusta saa apua vanhemmuuteen. Miksi lasusta apua haetaan, jos vanhemmuudessa ei ole vikaa?

Ei sieltä kukaan HAE apua eikä sieltä sitä saa.

Sinne joudutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arman A voisi tehdä dokumentin perhetyöntekijän normipäivästä makkarakastikkeineen. Naapurin Soile on perhetyöntekijä ja kyllä hänen mukaan arjen toimet makkarakastikkeineen kuuluu työhön. Usein yhdessä tekeminen on se juttu jolla perheen arki parantuu. Lapset pilkkoo makkaraa jne.

Nepsyn adhd-lapsen kanssa ei kyllä ihan joka päivä jaksa/ehdi tehdä ruokaa. Viikonloppuna ehkä, kun ei ole kiire mihinkään. Se kyllä parantaisi arkea jos se naapurin Soile tekisi ruokaa sen adhd-lapsen kanssa ja perheen äiti saisi vaikka tehdä keskeyttämättä muita kotitöitä edes sen aikaa. Mutta kun naapurin Soile on määrätty seisomaan sen äidin vieressä, ei sen lapsen.

Perhetyö kestää pari kuukautta. Miten se auttaa perhettä pidemmän päälle, jos äiti ei ota mitään vastaan, vaan puunaa kämppäänsä sen aikaa kun perhetyö kokkaa lapsille? Ideana olisi, että perhe saisi perhetyöstä hyviä käytäntöjä helpottamaan arkeaan tai tukea jaksamiseensa, niin että perhe pärjäisi sen perhetyön jälkeen ihan itse.

Nepsyn adhd:n kanssa kokkaaminen arkena nyt vain ei ole mikään realistinen tapa toimia. Se arki on oikeasti niin viimesen päälle hienosäädettyä, että siihen kun laittaa jonkun keittiösähläyksen päälle niin koko päiväjärjestys menee sekaisin. Se lapseton sossutyöntekijäkin voisi ihan avoimin mielin kysyä ja keskustella että toimiikohan tämä ehdottamani tapa teidän perheessä vai tuleeko arjesta vielä enemmän kaaosta.

Tämä on jokseenkin outoa, että nepsy lapsen kanssa ruoanlaitto on niin vaikeaa, että vain viikonloppuna jaksaa sitä tehdä? Ihan tavislastenkin kanssa elämä muuttuu melko raskaaksi, jos arkena ei syödä säännöllisesti ja oikeaa kotiruokaa. Verensokerin heittelyt voi muistuttaa pahemminkin oirehtivaa nepsytapausta. Muutaman kerran tullut mietittyä, onko nuo nepsy-jutut epäloogisten, viitsimättömien ja kotityötaidottomien vanhempien jälkeläisiä. Ehkä perhetyöntekijä voisi opettaa näille vanhemmille arjen rutiinien luomista, johon kuuluisi ruoanlaitto ihan jokaisena päivänä samaan kellonaikaan.

Ohiksena totean, että nyt on ymmärretty väärin. Toivottavasti ei sentään tahallisesti.

Kun eihän tuossa sanottu, etteikö syötäisi kotiruokaa, säännöllisesti ja hyvin. Sitä ei vaan tehdä arki-iltana, jolloin aika on tiukilla muutenkin, vaan ruokaa on tehty vaikka viikonloppuna kolmea sorttia isompi määrä. Jääkaapin lisäksi pakastin rules!

Sen arki-illan tarvitsee helposti nepsylapsen ohjaamiseen, ja ihan totta, monet heistä eivät kauheasti ylimääräisiä ärsykkeitä kestä.

Vierailija kirjoitti:

Olisko se soosinlaitto ollut sitä että siinä olis harjoiteltu vuorovaikutustaitoja tms. .

No olisko? Vai olisko jotain muuta? Kai sen avunsaajan kuuluu saada tietää, että mihin ongelmaan apua tarjotaan, ja millaista apua kyseiseen ongelmaan tarjotaan, eikä niin että joku tulee tekemään jotakin ja avunsaaja ja av-palstalaiset sitten arvailee, että mikä oli ylipäätään se ongelma ja mitä tässä nyt harjoiteltiin :D

Mun erityislapsi on saanut erilaisia kuntoutuksia ja terapioita, ja aina aluksi listataan selkeästi haasteet, joihin pyritään saamaan apua, tavoitteet joilla "mitataan" edistymistä ja sitten luonnollisesti ammattilainen miettii niitä lapselle (tai jossain tapauksessa koko perheelle) sopivia menetelmiä, joilla näihin tavoitteisiin päästään. Selkeää ja yksinkertaista kaikille osapuolille. Samaa voisi hyvin soveltaa perhe- ja lastensuojelutyössä.

Ehkä se sieltä selviää se lasun syy ja tausta, jos et pystynyt sen verran tilanteessa kommunikoimaan, että olisitte käyneet läpi asioita, joihin oikeasti arjessanne tarvitsisitte tukea?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se sieltä selviää se lasun syy ja tausta, jos et pystynyt sen verran tilanteessa kommunikoimaan, että olisitte käyneet läpi asioita, joihin oikeasti arjessanne tarvitsisitte tukea?

Lastensuojelu ei toimi näin.

Ei siellä kuunnella vanhempaa vaan he kaivaa ongelmat ja päättää toimet.

Jos siihen sanoo vastaan tai yrittää itse kertoa jotain, saa merkinnän”yhteistyökyvytön”.

Eikö yhteistyökyvytön ole juuri sellainen vanhempi joka ei sano mitään tai ei kerro itse mitään? Kokkaa vain hiljaa makkarakastiketta ottamatta lapsen asioita mitenkään esille.

Kyllä tämä lastensuojelun ihminen kai jonkinlaisen aloituksen itse asiaan kuitenkin teki?

Vastaan sanomisenkin ja eri mieltä olemisenkin voi tehdä monella tavalla. Voi tehdä myös asiallisesti.

Ainakaan aloittajan viestistä en saanut kovin yhteistyökykyisen ja keskustelevaisen vanhemman kuvaa, pikemminkin ylimielisen ja itsetietoisen ihmisen. "Kyllä minä tiedän asiat paremmin".

En tiedä lastensuojelun käytäntöjä. Mutta itse kuvittelisin jos minulla olisi erityislapsi ja ongelmia siitä asiasta niin puhuisin kuin papupata jos joku tulisi kotiini ihan asiakseen, että lapseni kanssa on jotain ongelmia.

Miksi olisin hiljaa kun kerrankin olisi joku kuuntelija. Joka tietää jotain niistä ongelmista ja ehkä keinoja helpottaa elämäämme.

Olen varmaan sitten jotenkin outo ja sinisilmäinen.

Et sitten saanut suutasi auki ja sanottua, että olen keittiöpäällikkö eli meillä ei ole tarvetta avulle ruokailujen suhteen, tarvitsisimme enneminkin apuja/tukea esim. lapsen läksyihin, yleiseen jaksamiseen jne. 

Siis ihanko oikeasti joku syöttää lapselleen makkarakastiketta?

Minä taas sain sen käsityksen, että lapsella on ollut ongelmia koulussa. Mutta sen sijaan, että apua annettaisiin kouluympäristöön, on tulkittu, että vika onkin vanhemmuudessa ja apua tyrkytetään kotiin. Tästähän siinä on kyse, että koulun resurssien puute käännetään perheen syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oisko ollut mitään sanoo vaikka, että ruoanlaitto ei oo teidän ongelma ja kertoa, mihin sitä tukee kaipaisitte..?

Vaikka vuorovaikutukseen lapsen kanssa, jota sossuntäti yritti parantaa yhdessä tekemisellä. Tekemiseksi valittiin ruuanlaitto ja valittiin helppo aihe, jotta lapsikin voi osallistua. Ilmeisesti se oli kuitenkin "päällikölle" liian vaikeaa, kun se on tottunut vaan komentelemaan muita

Sossun tädin vuorovaikutustaidot niin olemattomat, että ei osaa kysyä keneltäkään, että missä sitä apua tarvittaisiin tai että mikä olisi se vuorovaikutustilanne on, jossa mättää? Jos mättää. Koska mistä edes oletus, että mättäisi? Ohjekirjasta? Maksuohjelmasta?

Lasu sen jo kertoo, että jossain mättää

Ei kerro. Niistä ilmoituksista puolet on täysin aiheettomia.

Ja vaikka esimeriksi erityislapsen kanssa pakotettaisiin lastensuojelun kautta hakemaan apua, ei vanhemmassa ole mitään vikaa, eikä vuorovaikutustaidoissa.

Vaan siinä että systeemi on vinoutunut.

Kuka pakottaa hakemaan apua lastensuojelusta erityislapsen kanssa?

Yhteiskunta.

Lasusta saa apua vanhemmuuteen. Miksi lasusta apua haetaan, jos vanhemmuudessa ei ole vikaa?

Ei sieltä kukaan HAE apua eikä sieltä sitä saa.

Sinne joudutaan.

... ja ihan syyttä aina

Vierailija kirjoitti:

Miksi perhetyöntekijä tulee kädestä pitäen opettamaan niin epäterveellisen ja ravintoköyhän ruoan tekemistä, kuin makkarakastike?

Mene nyt ituhippi muualle vinkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikeasti joku syöttää lapselleen makkarakastiketta?

hyvin kelpaa ihan syöttämättäkin.  Kerros nyt mitä ongelmaa on makkarakastikkeesssa  syötynä  kerran kahdessa viikossa? 

Vierailija kirjoitti:

Eikö yhteistyökyvytön ole juuri sellainen vanhempi joka ei sano mitään tai ei kerro itse mitään? Kokkaa vain hiljaa makkarakastiketta ottamatta lapsen asioita mitenkään esille.

Kyllä tämä lastensuojelun ihminen kai jonkinlaisen aloituksen itse asiaan kuitenkin teki?

Vastaan sanomisenkin ja eri mieltä olemisenkin voi tehdä monella tavalla. Voi tehdä myös asiallisesti.

Ainakaan aloittajan viestistä en saanut kovin yhteistyökykyisen ja keskustelevaisen vanhemman kuvaa, pikemminkin ylimielisen ja itsetietoisen ihmisen. "Kyllä minä tiedän asiat paremmin".

En tiedä lastensuojelun käytäntöjä. Mutta itse kuvittelisin jos minulla olisi erityislapsi ja ongelmia siitä asiasta niin puhuisin kuin papupata jos joku tulisi kotiini ihan asiakseen, että lapseni kanssa on jotain ongelmia.

Miksi olisin hiljaa kun kerrankin olisi joku kuuntelija. Joka tietää jotain niistä ongelmista ja ehkä keinoja helpottaa elämäämme.

Olen varmaan sitten jotenkin outo ja sinisilmäinen.

Ei ole. Vaan se joka sanoo jotain. Pitää vain totella ja myötäillä.