Lue keskustelun säännöt.
Siskoni on myynyt kaikki äitini perintökorut, -kellot, arvohuonekalut ja muut minulta kysymättä!
09.02.2021 |
Asun ulkomailla ja käyn Suomessa muutaman kerran vuodessa. Korona-aikaan en ole käynyt kertaakaan.
Long story short: äitini on kuollut ja siskoni, joka asui äitini kanssa ja oli vähän kuin omaishoitaja. Hän on myynyt kaikki äitini perintökorut ja kellot ja arvohuonekalut viimeisen vuoden aikana. Tietäen, että äiti kuolee sairauteen jossain vaiheessa.
Mitä voin tehdä? Ei minulla ole mitään todisteita näistä koruista ja muista. Tiedän vain, että äidillä niitä oli. Ja oli vielä kesällä 2019. Oli mummin kihla- ja vihkisormukset, muita sormuksia, kelloja, Artekia ja yli 100 vuotta vanhoja huonekaluja. Kaikki myyty.
Kommentit (65)
Onko asunto tyhjettey ja myyty? Vai siskosi asuu siellä edelleen? Saitteko perintöä vai pitiko hautajaiset maksaaa myymällä irtaimistoa? Mitä perukirjassa sanottiin irtaimistosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni ei ole asunut äitini luona varsinaisesti hoitamassa tätä, vaan siksi, että menetti itse oman asuntonsa eron takia. Oli niin sanotusti kätevää, että äitini luona oli ylimääräisiä huoneita, joihin sisko sitten asettui. Äiti on siis ollut suurimman osan tästä ajasta sairaalassa, ei suinkaan kotona. Sillä tavalla sisko on ollut omaishoitaja, että on toki siellä pitänyt taloa pystyssä ja siivonnut ja auttanut äidin asioissa. Muttei todellakaan mitään pessyt tai pyyhkinyt.
Minä olisin halunnut näitä perintökoruja ihan omaan käyttööni edes osan. Tai kotiin perintöhuonekaluja, joilla on valtavaa tunnearvoa. Aivan sama, jos eivät olisi menneet rahallisesti tasan, mutta näillä oli minulle tunnearvoa kaikilla. Vaikka saisin rahat takaisin, en voi ostaa mistään kaupasta enää isoäidin vihkisormusta tai Omegan kelloa 1940-luvulta - ainakaan samanlaista. Enkä sitä kustavilaista sohvaa, jossa olen esikoistani imettänyt tai jossa olen lapsena syönyt keksejä mummin kanssa. Tai seinäkellosta, josta tulee tietynlainen rauhallinen ääni huoneeseen.
Tästä on kyse, ei niinkään rahasta.
ap
Minä, minä, minä. No minkä verran korvasit siskolle talon hoidosta aikanaan?
Eikö se ole tarpeeksi korvausta, että saa asua ilmaiseksi, kun eron takia jäi niin sanotusti asunnottomaksi? Mitä ihmeen korvausta minun olisi pitänyt siskolle antaa tästä?
ap
Hahaahaa, mikä säihkyvä älykkö ;D Sisko asui ilmaiseksi, ei edes varsinaisesti hoitanut äitiä, kun tämä oli sairaalassa, myi lopuksi kaiken, eli ryösti perinnön, ja sille olisi vielä pitänyt maksaa?? Apua, miten joku voi olla noin nero???
Vierailija kirjoitti:
Katso se palkaksi siskollesi siitä, että on hoitanut äitiänne sillä aikaa, kun sinä olet päässyt pälkähästä asumalla ulkomailla. Niin minä tekisin. Minulla on jatkuvasti huono omatunto siitä, että en pääse auttamaan ja kaikki jää sisarukseni harteille.
Terveisiä ulkomailla asuvalta.
Samaa mieltä. Kun vanhemmistani aika jättää niin sisarukseni ansaitsevat isomman osan perinnöstä kuin minä. Surettaa, että nyt Koronan vuoksi en pääse Suomeen auttamaan vanhempiani edes sitä vähää mitä aiemmin. T. Toinen ulkomailla asuva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni ei ole asunut äitini luona varsinaisesti hoitamassa tätä, vaan siksi, että menetti itse oman asuntonsa eron takia. Oli niin sanotusti kätevää, että äitini luona oli ylimääräisiä huoneita, joihin sisko sitten asettui. Äiti on siis ollut suurimman osan tästä ajasta sairaalassa, ei suinkaan kotona. Sillä tavalla sisko on ollut omaishoitaja, että on toki siellä pitänyt taloa pystyssä ja siivonnut ja auttanut äidin asioissa. Muttei todellakaan mitään pessyt tai pyyhkinyt.
Minä olisin halunnut näitä perintökoruja ihan omaan käyttööni edes osan. Tai kotiin perintöhuonekaluja, joilla on valtavaa tunnearvoa. Aivan sama, jos eivät olisi menneet rahallisesti tasan, mutta näillä oli minulle tunnearvoa kaikilla. Vaikka saisin rahat takaisin, en voi ostaa mistään kaupasta enää isoäidin vihkisormusta tai Omegan kelloa 1940-luvulta - ainakaan samanlaista. Enkä sitä kustavilaista sohvaa, jossa olen esikoistani imettänyt tai jossa olen lapsena syönyt keksejä mummin kanssa. Tai seinäkellosta, josta tulee tietynlainen rauhallinen ääni huoneeseen.
Tästä on kyse, ei niinkään rahasta.
ap
Edellisessä lauseessa sanot että sisko on siivonut mutsinne kämppää ja seuraavassa ettei todellakaan ole pessyt mitään? Koita päättää!
Ehkä fiksummat ymmärsivät, ettei sisko pessyt tai pyyhkinyt ÄITIÄNI. Sinulle tämäkin asia piti ihan rautalangasta vääntää.
ap
Parempi kun pesee vaan kunnolla niin ei tarvi pyyhkiä ollenkaan. Kunhan kuivaa. Ei haise ja freshimpi olo.
Itse tein ihan järkyttävän ison työn kun tyhjensin yksin isäni talon 50 vuoden romuista. Kaukana oleva veljeni sanoi, että myy kaikki mikä menee kaupaksi ja pidä rahat. Hänellä ei ole aikaa tai mielenkiintoa sitä hommaa tekemään. Minulta meni vuoden ajan viikonloput siihen hommaan ja sain pari tonnia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet sinäkin rahanahne harakka. Kyllä sinua nyt harmittaa, kun et itse ollut niitä myymässä ja käärinyt voittoja omaan taskuusi.
Olen eri, mutta minulta varastettiin sukulaisen toimesta isältäni jäänyttä omaisuutta. Se ei ollut rahallisesti arvokasta, mutta tunnearvoa oli sitäkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso se palkaksi siskollesi siitä, että on hoitanut äitiänne sillä aikaa, kun sinä olet päässyt pälkähästä asumalla ulkomailla. Niin minä tekisin. Minulla on jatkuvasti huono omatunto siitä, että en pääse auttamaan ja kaikki jää sisarukseni harteille.
Terveisiä ulkomailla asuvalta.Samaa mieltä. Kun vanhemmistani aika jättää niin sisarukseni ansaitsevat isomman osan perinnöstä kuin minä. Surettaa, että nyt Koronan vuoksi en pääse Suomeen auttamaan vanhempiani edes sitä vähää mitä aiemmin. T. Toinen ulkomailla asuva
Perintö on aina perintö. Sisko on ottanut oikeuden omiin käsiinsä. On täysin ap:n asia, oisko halunnut ihan itse ja omasta halustaan maksaa siskolleen jotain tai antaa vaikka koko irtaimiston.
Turhaa ap:tä syytellä, kun ette tiedä koko tarinaa. Mamma on vaikka voinut itse maksella tyttärelleen vaikka mitä, samalla kun tämä on saanut asua, ja kenties syödäkin ilmaiseksi.
Joku voi "ansaita" isomman osuuden, mutta sitä ei itse voi päättää. Rikollistako täällä suositaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ettekö olleen puheissa äitisi kuoleman jälkeen? Ette sopineet irtsimistosta tai perinnönjaosta mitenkään? Onko perukirjoitus pidetty?
Mieti nyt tarkkaan haluatko alkaa riitelemään mahdollisesti vuosikymmeniksi tavaran vuoksi. Ei ne muistot oikeasti siinä kustavilaissohvassa tai Omegan kellossa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti vielä eläessään antoi minulle muutaman taidelasiesineen. Kävin äitiä paljon auttamassa, veljeni kävi max kerran vuodessa. Äidin kuoleman jälkeen veljen vaimo muisti nuo esineet ja syytti mua varkaaksi. Miten voin todistaa, että sain ne vuosia sitten?
No veljen vaimolle ei tarvitse todistaa yhtään mitään, hän ei ole kuolipesän osakas. Jos asia veljeäsi kiinnostaa, kerro miten asia oli ja arvioituta vaasien nykyarvo, ja sitten saman verran äitisi muuta omaisuutta veljelle tai maksat puolet vaasien arvosta veljelle.
Jos äiti on eläessään antanut maljakot, niin yhtään kenelläkään ei ole asiaan sanomista. Veljen vaimo voi länkyttää, mutta hänelle asia ei kuulu mitenkään
No, jos niillä on oikeaa taloudellista arvoa, siis tuhansia euroja, sitten tuo voidaan katsoa myös ennakkoperinnöksi joka pitää sitten pesänjaossa ottaa huomioon. Jos äippä olisi myynyt ne jonnekkin ulkopuoliselle tai sisarelle, sitten asia olisi toinen. Vaikea vaan uskoa, että sen arvoisista tuotteista olisi kyse...
Äidiltä jäävä irtaimisto kuuluu kuolinpesään ja jaetaan perintönä vain, jos se on olemassa kuoleman hetkellä. Äiti saa tehdä omaisuudellaan elinaikanaan aivan mitä huvittaa. Eli jos tavaroita on myyty äidin suostumuksella hänen elinaikanaan, niin se ei kuulu AP:lle millään tavalla.
Sen sijaan jos tavaroita on myyty kuoleman jälkeen, on varat palautettava kuolinpesään ja jaettava kaikkien perillisten kesken. Takaisinhan niitä myytyjä tavaroita ei saa. Tunnearvoa ei perinnönjaossa huomioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoplinpesästä ei saa ottaa MITÄÄn ennen jakoa, ei MITÄÄN, se on ihan yksiselitteistä. Sillä turvataan se ettei kukaan riistä toista.
Suosittelen kaikkia avoimuuteen lahjoitettujen esineiden kanssa ja kirjaamaan vaikka ylös varsinkin silloin, jos esineillä on rahallista tai merkittävää tunnearvoa. Fakta on kuitenkin se ettei suurin osa kuitenkaan jaksa jokaista kipua ja kuppia luetteloida ja vielä säästää luetteloa perikunnalle.
Itse sain aikoinaan mummolta paljonkin tavaraa (rahallinen arvo vähäinen, tunnearvo suuri), jotka mummo ihan täysissä sielun voimissa minulle antoi. Tiedän että muut mummon lapsenlapset (ei serkkuni) eivät saaneet lähellekään niin paljon.
Kun mummo sitten menehtyi myöhemmin, ja kotitaloa oltiin porukalla sovussa tyhjentämässä, kyseli tädit (mummon lapset) ja pari serkkua tiettyjen esineiden perään, jotka muistivat lapsuudestaan. Kyseiset esineet oli mummo antanut minulle 5-10 vuotta sitten, mutta en sanonut niistä mitään. En kokenut niiden kuuluvan kuolinpesälle ja ilmeisesti ajattelin ihan oikein? Tosiaan rahallinen arvo oli niin vähäinen ettei kyse ollut mistään ennakkoprinnöstä tms. Yksi serkku heitti osin vitsillä, että ei kai kukaan ole ottanut niitä omin päin.
Kun vähän aika sitten kutsuin serkkujani illanviettoon luokseni, laitoin hyvissä ajoin kyseiset mummolta saadut esineet kaappiin pois näkösältä. Tuntui typerältä, mutta en halunnut tästä mitään ongelmia välillemme. Eikö ollut mummon asia mitä oli aikanaan lahjoittanut? Minulla ei ollut mitään todisteita siitä, millloin oli tavarat saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*jokaista KIPPOA ja kuppia luetteloida...
Ai nyt kun äiti on kuollut tarvitaankin hirveästi hiluja ja huonekaluja? Muistoesineitä ja tunnearvoa?! Mummun sormukset yhyy...
Missä tunnearvot oli kun äiti eli? Olisiko kannattanut muistella silloin?
Vai onko kivempaa kertoa tutuille kuinka tärkeä muisto äitistä joku tingeltangeli on, kun ei tarvitse konkreettisesti nähdä äitiä ja pitää kädestä kiinni.
Kyllä on ihmeellistä sakkia. Minä en ainakaan haluaisi että minun lapset tappelisi jostain typeristä esineistä, oli niillä rahanarvoa tai tunnearvoa tai molempia. Ihan naurettavaa itkeä joidenkin huonekalujen tai korujen perään..
Kertakaikkiaan tavaroista tappelu on typerintä mitä tiedän.
Meillä oli vastaava tilanne. Alkoholisoitunut veljeni muuttii äidin 'omaishoitajaksi'. Asui ja söi ilmaiseksi. Häiriköi yöt ja päivät. Myi Toikat, Sarpanevat, taulut ja muut.
Nyt vuosien jälkeen tekee laskelmia, paljonko olemme hänelle velkaa omaishoitajuudesta. Hohhoijaa.
APlle voimia.
höpö höpö. ap taasen porvoosta.
ei niillä kalusteilla tai jollain koruilla ole yhtään mitään arvoa. loppupeleissä.
olette hölmöjä. keräätte jotain roinaa. kaikista joudutte joskus luopumaan.
eräskin sukulainen kerää valokuvia joita on kymmeniä tuhansia. seinä ovet ikkunat talot täynnä.
siellä on sukua sitä ja tätä. sanoin evvk. sukulainen suuttui.
sanoin jos minulle tulee yhtäkään valokuvaa niin revin samantien.
minä en palvo mitään kuolleiden tai elävien valokuvia enkä muutakaan roinaa.
AP siis olisi niitä huonekaluja siirrättänyt sinne USA:han??
Eikö se ole tarpeeksi korvausta, että saa asua ilmaiseksi, kun eron takia jäi niin sanotusti asunnottomaksi? Mitä ihmeen korvausta minun olisi pitänyt siskolle antaa tästä?
ap