Lue keskustelun säännöt.
Siskoni on myynyt kaikki äitini perintökorut, -kellot, arvohuonekalut ja muut minulta kysymättä!
09.02.2021 |
Asun ulkomailla ja käyn Suomessa muutaman kerran vuodessa. Korona-aikaan en ole käynyt kertaakaan.
Long story short: äitini on kuollut ja siskoni, joka asui äitini kanssa ja oli vähän kuin omaishoitaja. Hän on myynyt kaikki äitini perintökorut ja kellot ja arvohuonekalut viimeisen vuoden aikana. Tietäen, että äiti kuolee sairauteen jossain vaiheessa.
Mitä voin tehdä? Ei minulla ole mitään todisteita näistä koruista ja muista. Tiedän vain, että äidillä niitä oli. Ja oli vielä kesällä 2019. Oli mummin kihla- ja vihkisormukset, muita sormuksia, kelloja, Artekia ja yli 100 vuotta vanhoja huonekaluja. Kaikki myyty.
Kommentit (65)
Rikosilmoitus. Jos on saanut rahat omalle tililleen, niin petoshan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso se palkaksi siskollesi siitä, että on hoitanut äitiänne sillä aikaa, kun sinä olet päässyt pälkähästä asumalla ulkomailla. Niin minä tekisin. Minulla on jatkuvasti huono omatunto siitä, että en pääse auttamaan ja kaikki jää sisarukseni harteille.
Terveisiä ulkomailla asuvalta.
Myyty jo äidin elinaikana äidin pyynnöstä?
Jos meni siskon omalle tilille, tee rikosilmoitus. Jos maksoivat taas äitinne hoidon ja lääkkeet niille, täysin ok.
Vierailija kirjoitti:
Myyty jo äidin elinaikana äidin pyynnöstä?
Näin voisi kuvitella. Omaishoitajalla ja vanhuksella tuskin oli ylimääräistä rahaa, joten turhaksi jääneet kalut ja korut on kannattanut myydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myyty jo äidin elinaikana äidin pyynnöstä?
Tätä käyttää aina myös epärehellinen. Ei ole kuollut katsos enää todistamassa.
Jos toimii virallisesti omaishoitajana, saa pientä korvausta. Jos toimii ns. niinku tavallaan vähän sinne päin, se tarkoittaa, että olet sälyttänyt äitisi hoidon ilmaiseksi siskollesi. Sinuna pitäisin siis suun kiinni jostain parista vanhasta kultakorusta ja maljakosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti vielä eläessään antoi minulle muutaman taidelasiesineen. Kävin äitiä paljon auttamassa, veljeni kävi max kerran vuodessa. Äidin kuoleman jälkeen veljen vaimo muisti nuo esineet ja syytti mua varkaaksi. Miten voin todistaa, että sain ne vuosia sitten?
Oletko varma ettei äitisi itse ole myynyt niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti vielä eläessään antoi minulle muutaman taidelasiesineen. Kävin äitiä paljon auttamassa, veljeni kävi max kerran vuodessa. Äidin kuoleman jälkeen veljen vaimo muisti nuo esineet ja syytti mua varkaaksi. Miten voin todistaa, että sain ne vuosia sitten?
No veljen vaimolle ei tarvitse todistaa yhtään mitään, hän ei ole kuolipesän osakas. Jos asia veljeäsi kiinnostaa, kerro miten asia oli ja arvioituta vaasien nykyarvo, ja sitten saman verran äitisi muuta omaisuutta veljelle tai maksat puolet vaasien arvosta veljelle.
Perikunnilla on yleensä melko vääristynyt kuva vainajan omaisuudesta. Huonekalut, korut, yms on yleensä melko arvottomia
Oikeuteen vaan jos on varaa rahalla pyyhkiä se takapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sinäkin rahanahne harakka. Kyllä sinua nyt harmittaa, kun et itse ollut niitä myymässä ja käärinyt voittoja omaan taskuusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perikunnilla on yleensä melko vääristynyt kuva vainajan omaisuudesta. Huonekalut, korut, yms on yleensä melko arvottomia
Oikeuteen vaan jos on varaa rahalla pyyhkiä se takapuoli.
Niin se vaan muuttuu ne tummat, puiset kirjahyllyt, joita ei kierrätyskeskuksetkaan huoli, korvaamattomiksi antiikkikalusteiksi.
Siskosi asui äitisi kanssa. Mieti vähän mikä uhraus...
Äitisi on voinut antaa koko irtaimiston palkaksi hoitoavusta.
Kyseessä on äidin tavarat ja kuuluvat yhteiseen perintöön. Siskolla ei ole ollut mitään oikeutta myydä niitä. Ymmärrän toisen siskon mielipahan täysin. Kyse ei ole niinkään rahasta kuin tunnearvosta. Itselleni merkityksellisiä on mummon rannekoru ja äidin kaulakoru. Niillä on tunnearvoa ja jätän ne tyttärilleni.
Onni on epäahneet ja järkevät siskot <3
Jos sinulle olisi lyöty perinnönjaossa puolet äitisi tavaroista kouraan, niin mitä olisit tehnyt niille? Vuokrannut varastotilan ja säilönyt sinne?
Kyse on myös lapsuusmuistojen säilyttämisestä. Sisko olisi voinut kysyä haluaako ulkomailla asuva sisko jonkun tavaran muistoksi. Itse vaalin mummoni piparkakkumuottia. Se ei ole arvokas eikä mitenkään erikoinen, mutta minulle tärkeä ja tuo lapsuuden ja mummoni mieleen.
Sinua vartenko niitä olisi pitänyt äidin ja siskon varastoida?