Lue keskustelun säännöt.
Näin parannuin masennuksesta
08.02.2021 |
Ensiksi aloin harrastamaan liikuntaa. Etenkin luonnossa liikkuminen on hyväksi mielenterveydelle. Toiseksi aloin syömään terveellisesti. Se mitä syöt vaikuttaa myös mieleesi. Ja kolmas sekä kaikista tärkein on se että opettelin ajattelemaan positiivisesti. Ennen oli hirveän negatiivinen ei ihme että masensi. Teille masentuille neuvoksi on että ylös ulos ja lenkille sekä ajattele positiivisesti. Kyllä se siitä iloksi muuttuu.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Mun masentunut 17v tytär listasi kerran hyväntahtoisia neuvoja, joita on saanut lähinnä sukulaisilta, joilla masennus paranee:
Leivo. Leivot vaan joka päivä jotain.
Tee sushia.
Käy vaan sitä koulua niinkun kuuluu, lopeta poissaolot.
Jotenkin erityisen naurettava tuo koulunkäyntiin liittyvä. Ihan kuin se masennus olisi siksi, että lakkasi käymästä koulua normaalisti, eikä niin että lakkasi käymästä siellä koska masennus tuli esteeksi.
Minulla oli samankaltainen tilanne suunnilleen saman ikäisenä ja kommentit silloinkin luokkaa "kouluun pitää mennä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas yksinkertaistettua.
Masennus on siitä jännä, että se terveellisyys voi lentää romukoppaan kun tulee taas se olo, ettei millään ole kertakaikkiaan mitään väliä. "Mitä sitten, jos syön terveellisesti, mitä hyötyä siitä on pidemmässä mittakaavassa kun en näe tulevaisuudessa mitään odottamisen arvoista" tmv. Tuo tunne on niin todellinen, ettei mitään positiiviset ajattelut välttämättä sitä auta kumoamaan.
Kannattaa syödä niin terveellisesti kuin voimavarat sallivat, mutta jos sillä masennus parantuu, ei ole kummoinen masennus kyseessä ollutkaan, tai sitten on ollut oikeasti jotain puutosta joka nyt on korjaantunut.
Juuri näin. Minä olen menettänyt muutaman vuoden aikana työni, kotini, rahani, perheeni ja kaiken, mikä elämästä on tehnyt elämisen arvoisen. Olen myös loukannut itseni, ja stressi on selvästi pahentanut tilannetta. Silti aika monella ihmisellä on otsaa tulla sanomaan, että jos et kerran lääkettä ja terapiaa halua, niin ihan vähän voisit yrittää käydä kävelyllä, vaikka sitten talon ympäri, kun siitä tulee aina niin parempi mieli. Se, että minä olen aina inhonnut, suorastaan vihannut, huvikseen löntystelemistä, ei näy menevän perille.
Silloin, kun minä sain liikunnasta iloa irti, kyseessä oli kunnollinen juokseminen ja muut hikilajit, joissa sai riuhtoa itsestään ylimääräiset ja mennä sitten saunaan. Nyt ei ole kykyä edes kävellä kunnolla, eikä ole sitä saunaa, eikä muuten ole omaa suihkuakaan. Elämäni ei parane enää koskaan elämisen arvoiseksi, varsinkaan millään luonnossa liikkumisella tai terveysruoalla tai iloisilla ajatuksilla. Minulle on ihan sama, nousenko minä tästä enää vai en. Mitään en aio sen eteen tehdä, joten melko varmasti en nouse. Jos ovelle tulisi joku pyssy kädessä uhkailemaan, pelästyisin ensin sijoiltani ja sitten tunkisin piipun itse omaan kurkkuuni. Tätä on masennus, ja huomaa, hyvä ap, minä en vielä edes tunne itseäni masentuneeksi.
Onpahan taas yksinkertaistettua.
Masennus on siitä jännä, että se terveellisyys voi lentää romukoppaan kun tulee taas se olo, ettei millään ole kertakaikkiaan mitään väliä. "Mitä sitten, jos syön terveellisesti, mitä hyötyä siitä on pidemmässä mittakaavassa kun en näe tulevaisuudessa mitään odottamisen arvoista" tmv. Tuo tunne on niin todellinen, ettei mitään positiiviset ajattelut välttämättä sitä auta kumoamaan.
Kannattaa syödä niin terveellisesti kuin voimavarat sallivat, mutta jos sillä masennus parantuu, ei ole kummoinen masennus kyseessä ollutkaan, tai sitten on ollut oikeasti jotain puutosta joka nyt on korjaantunut.