Lue keskustelun säännöt.
Lapsi aina surullinen, kun joutuu palaamaan äidilleen
08.02.2021 |
Olen viiikonloppuisä ja tytär on luonani kahtena, joskus kolmena viikonloppuna kuukaudesta minun luonani. Meillä on aina todella ihanaa yhdessäoloa, puuhastelua ja niin hyvä yhteys kun isällä ja 12-vuotiaalla tyttärellä voisi olla. Sunnuntait kuitenkin on aina todella masentavia ja kurjia, kun hän haluaisi lähteä millään pois. Joskus tämän asian murehtiminen alkaa jo perjantaina illalla ennen nukkumaamenoa; "enää vaan kaksi yötä isin luona:(" ja sama sitten lauantai-iltana. Sunnuntait menee usein tsempatessa ja lohduttaessa, että aina se uusi viikonloppu tulee nopeammin kuin huomaatkaan.
Äidillänsä olot on varmasti mitä parhaimmat enkä siitä osaa olla mitenkään olla huolissaan. Tosin enhän minä tiedä koko totuutta varmastikaan ja arki on aina arkea ja joskus ikävää. Tuskin siellä mitään semmoista silti on, miksi sinne ei haluaisi palata vaan minun luota lähteminen muuten vaan on raskasta. Miten te muut tämmöisessä tilanteessa osaatte oikein lohduttaa ja käyttää oikeita sanoja, ettei sunnuntait olisi aina apean tunnelman valtaamia ja lähdön hetket surullisia?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Sunnuntait on joillekin vaan raskaita, inhokkipäiväni, ehkä ahdistaa vapaan loppuminen. Ydinperhelapsi olen.
Lastasi voisi auttaa jos viet maanantaina kouluun ja menee sieltä äidilleen.
Asennemuutos auttaa. Sunnuntaista voi tehdä mukavan rauhallisen päivän, asennoitua tulevaan viikkoon ja arkeen rauhallisin mielin ja tuollaiset ihmeen itse keksityt ahdistukset voi pitää pois lapsen elämästä. Lapsi on lapsi ja hänen ei tarvitse imeä mitään noin turhaa ja kielteistä aikuisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään suositaan enemmän viikko-viikko-systeemiä juuri siksi, että molempien vanhempien kanssa on sekä arkea että vapaata. Vaikka ei sekään sitä poista, että jatkuva kodin vaihtaminen on erolapselle kauhean raskasta.
No ei kai se kovin helppoa ole järjestää vuoroviikkosystermiä jos asuvat tunnin päässä toisistaan. Mietitkö miten koulunkäynti tuossa tapauksessa hoidettaisiin?
Niinpä, ap muuttaa lähemmäksi ja lopettaa urputtamisen. Jos lapsi on tärkeä, niin asia järjestyy. Ap voi oikein hyvin ajella itse välimatkaa töihin mielummin kuin pistää lapsen kulkemaan matkaa vuosia.
En oikein ymmärrä mistä moinen negatiivisuus kumpuaa. Minä arvostan suunnattomasti lapseni äidin panostusta ja huolenpitoa kaikilta osin mitä arjen pyörittämiseen ja kasvattamiseen lähivanhemman kotona. En ole urputtanut mistään kellekään, kysyin vain neuvoja miten voisin paremmin lohduttaa lastani joka olosuhteiden pakosta joutuu murehtimaan. Muuttaisin perässä mihin tahansa jos se olisi niin yksinkertaista kun täällä annetaan ymmärtää. Ei toki mahdotonta ja jos joku sillä haluaa lyödä, niin lyökööt.
Eli ei halua muuttaa asioitasi. Haluat, että lapsi on heittopussina mielummin. Se on sinun mielestäsi ihan ok.
Ei ihan vastaa ap:n kysymykseen ja muutenkin varaudun losn heittoon esittäessäni vastaukseni.
Oman näkökantani mukaan ap voi olla hyvillä mielin siitä, että tyttärellään on luultavasti asiat kunnossa äidin luona. Mieheni lapsilla ei ole kaikki ihan parhain päin lähivanhemmallaan. Tämä on kuitenkin aiheittanut enemmänkin ongelmia niin päin, että meille on joskus hankala tulla. Äiti tuskin sinällään painostaa jättämään tulematta meille, mutta ei kyllä ole siinä mitenkään tukenakaan. Lapset tunnistavat nämä tunteet ja sen, että kotioloissa olisi toivomisen varaa.
Tämä aiheuttaa sen, että lapset tuntevat solidaarisuutta lähivanjempaa kohtaan ja meille tulo on hankalaa. Uskoisin, että nämä ikävän tunteet on ap:n tyttären helppoa tuoda esille nimenomaan siksi, että hänellä on kaksi hyvää ja turvallista vanhempaa.
Itse kysymykseen neuvoisin minäkin enemmänkin reipastumista. Ikävää ei tarvitse vähätellä, mutta siihen pitäisi pyrkiä kiinnittämään vähemmän huomiota. Perjantsi-iltana ei kannata surkutella edessä olevaa eroa, vaan suunnata huomio siihen että edessä on yhteinen viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko lapsi sitten asua arkena sinun luonasi ja käydä äidillä viikonloppuisin? Sekin on mahdollista, äiti lähivanhempana ei ole mikään kiveenhakattu vaihtoehto. Lapsi on kai nyt 6-luokkalainen? Jos hän vaihtaisikin yläasteelle sinun asuinpaikkakunnallesi?
Hän on niin lojaali molempia kohtaan, ettei ole koskaan ottanut mitään puolia asiassa vaan poliittisesti ilmoittanut haluavansa asua molempien luona yhtä paljon. Minulle ei olisi mikään ongelma ja olisin aivan innoissani, mikäli jossain kohtaa voitaisiin vaihtaa toisinpäin. Epäilen tosin, ettei tämä sopisi äidille yhtä hyvin. Aion kuitenkin ehdottaa tätä ennemmin tai myöhemmin.
Kokeilkaa nyt ainakin. Kouluasteen vaihto on aika luonteva ajankohta vaihtaa. Joko yläkouluun mennessä tai viimeistään toiselle asteelle.
Ap muuttaa, ei lapsi.
Miksi juuri ap eikä lapsen äiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko lapsi sitten asua arkena sinun luonasi ja käydä äidillä viikonloppuisin? Sekin on mahdollista, äiti lähivanhempana ei ole mikään kiveenhakattu vaihtoehto. Lapsi on kai nyt 6-luokkalainen? Jos hän vaihtaisikin yläasteelle sinun asuinpaikkakunnallesi?
Hän on niin lojaali molempia kohtaan, ettei ole koskaan ottanut mitään puolia asiassa vaan poliittisesti ilmoittanut haluavansa asua molempien luona yhtä paljon. Minulle ei olisi mikään ongelma ja olisin aivan innoissani, mikäli jossain kohtaa voitaisiin vaihtaa toisinpäin. Epäilen tosin, ettei tämä sopisi äidille yhtä hyvin. Aion kuitenkin ehdottaa tätä ennemmin tai myöhemmin.
Kokeilkaa nyt ainakin. Kouluasteen vaihto on aika luonteva ajankohta vaihtaa. Joko yläkouluun mennessä tai viimeistään toiselle asteelle.
Ap muuttaa, ei lapsi.
Miksi juuri ap eikä lapsen äiti?
Ap ei voi käskeä exäänsä muuttamaan, mutta ap voi päättää, muuttaako itse. Siksi.
En oikein ymmärrä mistä moinen negatiivisuus kumpuaa. Minä arvostan suunnattomasti lapseni äidin panostusta ja huolenpitoa kaikilta osin mitä arjen pyörittämiseen ja kasvattamiseen lähivanhemman kotona. En ole urputtanut mistään kellekään, kysyin vain neuvoja miten voisin paremmin lohduttaa lastani joka olosuhteiden pakosta joutuu murehtimaan. Muuttaisin perässä mihin tahansa jos se olisi niin yksinkertaista kun täällä annetaan ymmärtää. Ei toki mahdotonta ja jos joku sillä haluaa lyödä, niin lyökööt.