Lue keskustelun säännöt.
Lapsia vai ura - pakko valita?
08.02.2021 |
Olen 32-vuotias nainen ja nyt on alkanut tuntumaan, että (liian) pitkään lykkäämäni ajatusprosessi lasten hankinnasta tai hankkimattomuudesta alkaa olla pakko työstää loppuun. Tilanteeni on siis sellainen, että oma työurani on juuri lähtenyt haluamaani suuntaan eli olen päässyt ja pääsemässä mukaan isoihin kansainvälisiin projekteihin. Tässä vaiheessa täytyy vielä korostaa, että tämä on ollut haaveenani työuran suhteen koko aikuisikäni. Kohteet ovat suurimmalti osin kaukomaissa ja edellyttävät paikallaoloa noin 1 kk kerrallaan useampia kertoja vuodessa. Projektit ovat pituudeltaan useita vuosia. Mies on myös aika kunnianhimoinen urallaan, iältään hän on minua muutaman vuoden nuorempi. Lähinnä tässä siis mietityttää oma ikä ja sen mukanaan tuomat realiteetit mahdollista lisääntymistä ajatellen. Lapsista pidämme ja olemme molemmat mukana esimerkiksi Pelastakaa Lasten Suomen vapaaehtoistoiminnassa, mutta kummallakaan ei ole koskaan ollut erityistä suurempaa haavetta omasta perheestä. Silti sellaisen edes jonkinlaisen päätöksen tekeminen tuntuu todella vaikealta.
Onkohan tällaisen uran ja lasten hankinnan yhteensovittaminen vaan täysin mahdotonta? Tällä hetkellä se todellakin tuntuu siltä. En ole valmis näistä ulkomaan komennuksista luopumaan juuri kun olen vihdoin niihin päässyt käsiksi, tämän eteen on tullut tehtyä todella paljon töitä. En kuitenkaan voisi pienen lapsen vanhempana olla kuukausikaupalla pois kotoa, ja tuntuu että kansainvälinen ura katkeaisi sitten siihen kuin kanan lento. Mies olisi valmis pitämään vaikka tasan puolet vanhempainvapaasta, mutta se ei ratkaise sitä ongelmaa, mitä työn puolesta tuleva reissailu toisi tullessaan.
Onko muita vastaavan perhe vs. ura -ongelman kanssa painiskelevia tai asiaa pohtivia. Ajatuksia?
Kommentit (65)
Nykyään nainen voi valita molemmat, uran & lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsisin tilanteessasi uran, koska suurempaa haavetta perheestä ei ole. Voihan sitä esimerkiksi kymmenen vuoden päästä työkuviot olla muuttuneet ja perheen perustamista voi vielä koittaa, mutta teille ei varmaankaan olisi maailman loppu, vaikka lapsia ei tulisi, kun ette niistä alunperinkään suuremmin haaveilleet.
Ap selkeesti EI HALUA lapsia. Älä siis tee.
Ei ole mahdotonta, mutta vaatii paljon enemmän työtä kuin joko lapset tai ura - ja, kuten usein todetaan, oikein valitun, oman osuutensa hoitavan miehen sekä valmiuden käyttää ostopalveluita esim siivoamiseen ja ruoanlaittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sukulaisten, uraohjusten, lapsia katsoo, 8v on pikku aikuinen ja 5v aivan vauva, saa raivarin ihan mistä vaan mikä ei mene niinkuin haluaa, on ollut tällainen 1v alkaen.
Onneksi tuli korona ja joku roti, läpsystä vaihto lentokentällä elämään, toki aika usein ei edes läpsy vaihto onnistunut.
Eli lasten takia mieti tarkkaan.
Miehen pitää sitten olla valmis kantamaan kaikki vastuu se 3-4 kk vuodessa kun olet ulkomailla. Jos mies on uransa kanssa kynnianhimoinen, niin voi olla hankalaa. Ei kuitenkaan mahdotonta. Koti-isän kanssa olisi ihan helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin saada uraani nousuun jotain 7 8 vuotta ennen kuin tein lapsen koska en saanut toistaiseksi voimassa olevaa ikinä koska olisin tehnyt sitten lapsen. En saanut minkäänlaista työtä ennen kuin lapsi oli kaksi vaikka hain koko ajan eilä irronnut edelleenkään muuta kuin pätkää ja silppua. Kun lapsi oli 4 aloin odottaa toista ja nyt lapsi alkaa olla 3 ja nyt en kelpaa enää mihinkään jo ihan siksi että liian kauan pois töistä. Ennen lapsia lisääntymisriski, pienten lasten vanhempana poissaoloriski ja nyt liian pitkään työtön.
Hanki lapsille kotiin jäävä isä. Jos tahdot lapsia, niin naisen on se joka synnyttää. Valitse lapsettomuus vs lapsi/lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä valitsin uran tuossa tilanteesssa enkä ole katunut - nyt ikää 46 v ja ei lapsia. Mulla siis siinä mielessä sama, että en varsinaisesti erityisemmin halunnut lapsia koskaan, mutta sekin päätös oli vaan tehtävä lopullisesti ennen kuin biologinen kello tekee päätöksen pakolla. Asia on täysin eri niillä, joilla on haave lapsiperheestä.
Onko mahdollista pakastaa omia munasoluja talteen? Silloin lasten hankkimiseen olisi muutama vuosi enemmän aikaa.
Itsekin teen unelmatyötäni, joskin onneksi tähän pystyi yhdistämään lapset, ainakin jotenkuten. En tiedä, mitä itse olisin tehnyt, jos olisin joutunut valitsemaan. Mutta tilanteeni oli erilainen, koska omalla kohdallani kyse on erityyppisestä alasta ja uralla eteneminen johtuu vain itsestäni eikä vuoden tai kahden viivästys olisi ollut kohtalokas. Ja itselläni oli se, että ehdottomasti halusin myös lapsia. Mutta jos te ette edes varsinaisesti halua lapsia, voisin varmuuden vuoksi pakastaa niitä sukusoluja ja tekisin nyt sitä uraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tulet onnelliseksi? Minulla oli hieman samankaltainen tilanne, en ihan noin hyvin ollut päässyt etenemään mutta siinä hilkulla. Pohdin pitkään että mahtuuko tähän nyt lapsi ja valuuko ura viemäristä alas. Päädyimme yrittämään lasta. Uran jatkon tuumin näin; se mitä tein/teen nykyäänkin ei ole loppujen lopuksi yhteiskunnan kannalta lainkaan merkittävää. Vaikka yhtäkkiä lopettaisin, maailma menee vain eteenpäin. Toisekseen pohdin että olisinko tyytyväinen viiden vuoden päästä jos jättäisin lapsen yrittämisen ja panostaisin uraani. Päädyin taas, etten olisi. Viiden vuoden päästä haluaisin kenties olla jo jossain ihan muualla töissä.
Nautin täysin ajasta vauvan kanssa, enkä ajatellut töitä ennen kuin paluun hetki koitti. Olin toki pudonnut "arvolta" alemmaksi, mutta vuoden päästä tarjottiin jo korkeaa pestiä. Sekin päättyi siihen, että vaihdoin kokonaan uuteen työpaikkaan. Tämä siis minun kokemukseni.
Lähtökohtaisesti ura vs. lapset kysymys voisi olla ajankohtainen vain, jos äiti kehittelee parannusta aidsiin tai nälänhätään. Tietysti työpaikat ovat tärkeitä ja merkityksellisiä, mutta rinnastettuna lapseen, se on vain työtä, jota ehtii tehdä vähintään 40 vuotta elämästä.
Tuntemani uranaiset, siis todella pörssiyhtiötasolla, ovat joko jääneet lapsettomiksi, isä jäänyt koti-isäksi useaksi vuodeksi, tai sitten palkattu lastenhoitaja kotiin jopa kahdeksi vuoroksi. Molempien on paha tehdä uraa ennenkuin vauva-aika on ohi. Sen jälkeen helpottaa, lasta voi kuljettaa maailmallekin kansainvälisiin kouluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
URA - ehdottomasti.
Itse valitsin lapset ja voin sanoa, että menetin elämäni. Urastani jouduin luopumaan TÄYSIN. Rakastan lapsiani, mutta jos voisin valita uudelleen niin ei todellakaan. Varsinkaan tällaiseen maailmaan. Ei ole mikään pakko tai itsestäänselvyys hankkia lapsia, tätä olen alkanut omillekin lapsille jo toitottamaan.
Elämä muuttuu täysin lasten myötä ja ota huomioon, ettei kaikki aina mene käsikirjoituksen mukaan. Lapsi voi syntyä kroonisesti sairaana tai kehitysvammaisena ja vaatia 24/7 hoitoa. Se hoitaminen jää väistämättä äidille ja sitten siinä menikin 7 vuotta omasta elämästä. Yritäpä sen jälkeen työuralle takaisin, voin kertoa ettei onnistu.
On sulla vielä jokunen vuosi aikaa pähkäillä. Tosin sillä riskillä, että et välttämättä saa sitten lapsia enää lähellä neljääkymppiä.
Jos perhe-elämä ei ajatuksena nappaa, niin panosta uraan nyt ja kokeile onneasi myöhemmin mikäli perhe ajatukset ovat vielä mielessä.
Sinuna nauttisin nykyisestä elämäntavasta vielä joitakin vuosia, mutta ikävuodet 35-45 varaisin lisääntymiselle, niin että yhden lapsen kanssa voi olla kotona 1-3 vuotta. Ja töitä aina kun perhe-elämä sallii. Ehdit kyllä tehdä töitä vielä elämäsi aikana. Jos toivotte vain yhtä lasta, voit sallia jopa 10 vuoden päästä.
Tai vaikka 15 v päästä eka lapsi. Mutta jos toivotte enemmän kuin yhden lapsen, neuvoisin aloittelemaan iällä 35-40.
Tee mikä tuntuu oikealta. Tunnen joitakin kansainvälisten uraohjusten lapsia jotka ovat identiteetiltään ja muutenkin aika sekaisin.
Ei ole mahdollista tehdä uraa tuolla tasolla ja olla hyvä & läsnäoleva äiti. Vastaat aloituksessa kysymykseesi itse. Kerrot, että et ole valmis luopumaan noista työprojekteista.
Mulla on useampi lapsi ja olen isossa organisaatiossa johtoryhmässä. Jokaisen äitiyslomani aikana olen aina tipahtanut 1-2 tasoa alaspäin. Eli en ole saanut mennä samaan paikkaan kuin ennen äippälomaa (tämä siis päällikkö/johtaja -tasoilla). Joten kyllä se lapsen saanti vaikuttaa. Aina olen sitten 2-3v sisään kiivennyt takaisin, pitää olla todella hyvä työssään.
Lapset on paljon tärkeämpää kuin ura joten siinä mielessä mulle valinta oli helppo, mutta kyllä aina jonkunverran korpesi tipahtaa entisistä hommista ja joutua entisen alaisen alaiseksi....