Lue keskustelun säännöt.
Lapsia vai ura - pakko valita?
08.02.2021 |
Olen 32-vuotias nainen ja nyt on alkanut tuntumaan, että (liian) pitkään lykkäämäni ajatusprosessi lasten hankinnasta tai hankkimattomuudesta alkaa olla pakko työstää loppuun. Tilanteeni on siis sellainen, että oma työurani on juuri lähtenyt haluamaani suuntaan eli olen päässyt ja pääsemässä mukaan isoihin kansainvälisiin projekteihin. Tässä vaiheessa täytyy vielä korostaa, että tämä on ollut haaveenani työuran suhteen koko aikuisikäni. Kohteet ovat suurimmalti osin kaukomaissa ja edellyttävät paikallaoloa noin 1 kk kerrallaan useampia kertoja vuodessa. Projektit ovat pituudeltaan useita vuosia. Mies on myös aika kunnianhimoinen urallaan, iältään hän on minua muutaman vuoden nuorempi. Lähinnä tässä siis mietityttää oma ikä ja sen mukanaan tuomat realiteetit mahdollista lisääntymistä ajatellen. Lapsista pidämme ja olemme molemmat mukana esimerkiksi Pelastakaa Lasten Suomen vapaaehtoistoiminnassa, mutta kummallakaan ei ole koskaan ollut erityistä suurempaa haavetta omasta perheestä. Silti sellaisen edes jonkinlaisen päätöksen tekeminen tuntuu todella vaikealta.
Onkohan tällaisen uran ja lasten hankinnan yhteensovittaminen vaan täysin mahdotonta? Tällä hetkellä se todellakin tuntuu siltä. En ole valmis näistä ulkomaan komennuksista luopumaan juuri kun olen vihdoin niihin päässyt käsiksi, tämän eteen on tullut tehtyä todella paljon töitä. En kuitenkaan voisi pienen lapsen vanhempana olla kuukausikaupalla pois kotoa, ja tuntuu että kansainvälinen ura katkeaisi sitten siihen kuin kanan lento. Mies olisi valmis pitämään vaikka tasan puolet vanhempainvapaasta, mutta se ei ratkaise sitä ongelmaa, mitä työn puolesta tuleva reissailu toisi tullessaan.
Onko muita vastaavan perhe vs. ura -ongelman kanssa painiskelevia tai asiaa pohtivia. Ajatuksia?
Kommentit (65)
Hankin kaksi lasta ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että valinta saattoi olla väärä. Todennäköisesti olisin onnellisempi jos eläisin vain itselleni ja voisin panostaa täysillä merkitykselliseksi kokemaani työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtiön ylimmässä johdossa on naisia, joilla lapsia. Ei ole todellakaan este.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään nainen voi valita molemmat, uran & lapset.
Tämä on pelkkää sanahelinää naistenlehdissä jne. Todellisuus ja käytäntö on toinen. Sen tietää moni nainen, minäkin. Valitsin lapset. Tekisin saman valinnan uudelleen, mutta harmittaa kuitenkin vähän. Kokeilen vielä siipiäni yrittäjänä ja olisiko yhteensovittaminen siten helpompaa. Nähtäväksi jää.
No ei todellakaan ole sanahelinää.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti ura vs. lapset kysymys voisi olla ajankohtainen vain, jos äiti kehittelee parannusta aidsiin tai nälänhätään. Tietysti työpaikat ovat tärkeitä ja merkityksellisiä, mutta rinnastettuna lapseen, se on vain työtä, jota ehtii tehdä vähintään 40 vuotta elämästä.
Minusta se ei mene ihan noin. Joku voi tosiaan kehitellä parannusta aidsiin, muttei kuitenkaan koska löydä sitä. Kunnia voi mennä jollekin ihan toiselle.
On ihan ok tykätä työstään ja panostaa siihen jättäen lapsenhankkimisen väliin, vaikkei työ olisi kovinkaan merkittävää maapallon kannalta.
Toisaalta on ok hankkia lapsi(a), vaikka olisi kuinka maailman paras alallaan ja tekisi supertärkeää työtä.
Emme ole tällä planeetalla vain toisten hyödyksi vaan omaksi iloksemme.
Vaativa työ ja äitiys on kyllä usein yhdistettävissä, mutta reissutyö on mielestäni vähän eri asia. Ainakin silloin isän pitää olla valmis olemaan pääosin kotona, koska mielestäni lapsi ansaitsee vakaan kodin ja lähivanhemman, joka pysyy elämässä ilman kuukausien taukoja. Ja isän lisäksi on hyvä olla sitten vielä tukiverkostoa, ettei hän uuvu "yksinhuoltajana".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näennäisesti kyllä lapset vievät työuraa taaksepäin, mutta ei se äitiyslomakaan mitään tynnyrissä elämistä ole. Siinä oppii paljon asioita etenkin itsestään ja koen, että ainakin minua se on kasvattanut ihmisenä. Lasten kanssa joutuu joustamaan ja pistämään heidät etusijalle, mikä on ehkä parantanut sosiaalisia taitoja ja sitä kautta sitten taas toisaalta auttanut työuralla. No riippuu tosin myös millaista työtä tekee, joutuuko olemaan ihmisten kanssa tekemisissä.
Ura ehdottomasti, lapsia on maailmassa liikaa osa kuolee jo nälkään ja tauteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos AP sulla ei ole PALAVAA hinkua saada lasta, valitset uran. Lapsia ei kannatta hankkia sillä ajatuksella, että no jos nyt kuitenkin, kun tilanteesi on tuo. Kaksi uraihmistä, työlleen omistautunutta. Siinä on tosiaan vaihtoehdot niin, että sinä olet kotiäiti, miehesi on koti-isä tai hankitte lastenhoitajan useaksi vuodeksi hoitamaan lasta.
Lapsen kasvattaminen on 24/7 kokopäivätyötä, varsinkin vauva-aikana. Siinä ei voi omistautua uralleen.
Lapsen kanssa pitää ottaa huomioon myös se vaihtoehto, että syntyy haastava lapsi, sekä se vaihtoehto, että jäät yksinhuoltajaksi. Joko niin, että mies lähtee eron myötä tai niin, että mies ei vähennä työmääränsä vaan lapsi on sinun oma pikkuprojekti.
Vierailija kirjoitti:
Ura ehdottomasti, lapsia on maailmassa liikaa osa kuolee jo nälkään ja tauteihin.
Juu ehdottomasti, voit vaikka vaihtaa ulkomaan komennukset vauva.fi:n päivystykseeni klo 7-23. Muuta ei tarvitse osata kuin jankata suomalaislapsia olevan liikaa aina vain enemmän ja heidän kuluttavan koko maapallon pilalle. Palkkaa ei makseta, mutta sossu huolehtii kuitenkin laskuista. Eivät menotkaan suuria ole kun ei juuri kotoa poistu, jotenka mukavasti pärjää ja elämä tuntuu oikeudenmukaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ulkomaan kuukaudet on mielestäni ainut ongelma tässä. Jos koulutus, kokemus yms on kunnossa ei parit äitiyslomat sitä hetkauta. Jos miehesi voi ottaa vastuun lapsesta noiden matkojen ajan niin miksi ei. Muuten tulee olemaan vaikeaa/mahdotonta. Toisaalta yleensä ihmisten prioriteetit jonkinverran muuttuu kun se lapsi on siinä ja haluat itse rauhoittaa pari vuotta reissuilta?
Itse luin DIksi ja parin vuoden alan työkokemuksen jälkeen hyppäsin 5v yhtäjaksoiselle äitiysvapaalla, sain 3 lasta putkeen.. tämän jälkeen pari vuotta pieniä vaikeuksia saada uraa edistettyä mutta sen jälkeen ei ongelmia ole ollut (päinvastoin olen menestynyt yli odotusten) ja lasten isän kanssa on vastuut jaettu 50/50, hän ottanut isomman vastuun välillä kun itsellä reissua ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, arvostan niitä paljon! Tottahan tuo on, että tavallaan vastasin omaan kysymykseeni jo avausviestissäni. En haluaisi olla mikään puoliksi läsnä oleva vanhempi, se olisi lasta kohtaan väärin. Meillä on miehen puolelta hyvä tukiverkko lähellä (ja toisaalta myös odotuksia lisääntymisen suhteen...), mutta eihän mikään kuitenkaan vanhempaa korvaa. Ehkä minun ei tosiaan tarvitse lopullista päätöstä tehdä, enkä usko että mieskään on täysin loppuun saakka vielä harkinnut. Joka tapauksessa kun sain tätä asiaa hieman lisää pohdituksi kirjoitettuani sen tänne sekä luettuani vastauksianne, on nyt jotenkin helpompaa antaa itselleen "lupa" keskittyä uraan. Ja tosiaan meillä on ihana tukilapsi ja myös kummilapsia elämää ilostuttamassa joka tapauksessa. :)
Ap
Ketään muuta varten ei pidä ikinä edes harkita tekevänsä lapsia. Vaikka sukulaiset painostaisivat, päätös on teidän ja teidän on ratkaisunne tehtävä täysin itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän kyllä, että ihan vaativiakin hommia pystyy tekemään 8 h työpäivin. Ja työuraa riittää kyllä vuosikymmeniä lastensaantivuosien jälkeenkin. Joku 2-3 vuotta kotona tai satunnainen sairaan lapsen hoito ei romuta uraa. Puhun nyt yleisesti. Ap:n nykyinen työtilanne todennäköisesti kärsisi kyllä äitiyslomasta ja lastenhoitovastuista.
Ap voi toki vielä vuoden pari miettiä, ja ottaa harkitun riskin, että 34-35-v raskautuminen onnistuisi. Mutta ei tuohon kuvioon kyllä lapsi ihan noin vain solahda. Rahalla lastenhoitaja, tai vaihdat miehen koti-isätyyppiin ;)
Älä huijaa itseäsi jollain kummilapsilla. Aivan eri asia, vaikka voivat hyvä ja arvokas juttu ollakin.
Aika on kyllä naisille armoton. Nelikymppisenä olisi varmaan jo helpompi arvoida, mikä itselle on tärkeää, mutta silloin valinta on jo käytännössä tehty. Jos pystyt, arvioi sitä onko uratoiveesi aidosti sinua, vai ulkopuolelta omaksumasi ajatus. Sama toki toisinpäin, mistä kaikesta lapsitoiveessa olisi kyse?
Itä-Euroopan klinikoilla on halpaa kerätä ja säilöä omia sukusolujaan. Tee valmiita alkioita. Jos muutat mielesi voit pyytää klinikkaa tuhoamaan alkiot. Mikäli kroppa sanoo heippa pystyt hyödyntämään amerikkalaista vuokrakohtua (vaatii melkeinpä lainanoton)
Mieti milloin toimit.
Miksi et tee kuten vaikka ranskalaiset naispomot eli ulkomaankomennuksella on lapset ja lastenhoitaja mukana? Vain suomalainen olettaa, että kun siellä kohdemaassa ei ole käytännössä maksutonta päivähoitoa, niin enhän minä voi lasta mukaan ottaa.
Ap:n mies todennäköisesti haluaa sen lapsen ennemmin ja myöhemmin. Hän kun on nuorempikin, niin isäksi tuleminen alkaa kiinnostaa enemmän myöhemmin.
Mies voi vaihtaa nuorempaan naiseen sitten kun ap on liian vanha perustamaan perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ura ehdottomasti, lapsia on maailmassa liikaa osa kuolee jo nälkään ja tauteihin.
Juu ehdottomasti, voit vaikka vaihtaa ulkomaan komennukset vauva.fi:n päivystykseeni klo 7-23. Muuta ei tarvitse osata kuin jankata suomalaislapsia olevan liikaa aina vain enemmän ja heidän kuluttavan koko maapallon pilalle. Palkkaa ei makseta, mutta sossu huolehtii kuitenkin laskuista. Eivät menotkaan suuria ole kun ei juuri kotoa poistu, jotenka mukavasti pärjää ja elämä tuntuu oikeudenmukaiselta.
Suomi ja länsimaiden lapset ovat pahimpia, heidän vuoksi vanhemmat kuluttavat resursseja kolmen maapallon verran.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies todennäköisesti haluaa sen lapsen ennemmin ja myöhemmin. Hän kun on nuorempikin, niin isäksi tuleminen alkaa kiinnostaa enemmän myöhemmin.
Mies voi vaihtaa nuorempaan naiseen sitten kun ap on liian vanha perustamaan perhettä.
Käy kuten serkulle. Heräsi myöhään ja pakenee lomilla mökille. Otti pienituloisen naisen jolle kompensoi poissaolot isommalla palkalla. Serkun kavereilla on kouluikäiset lapset.
Kokee olevansa yksin.
No en ole ap:n tilanteessa kyllä, toimenkuvani ei vaadi minkäänlaista matkustelua ja lapset sopineet kuvaan, mutta jos olisin ap niin toki pakastaisin sukusolujani. Jos nyt vaikka 5-6 vuoden päästä päädytte yrittämään lasta, voit mahdollisesti tulla raskaaksi luomustikin. Jos et tule niin pystyisit vielä kokeilemaan omilla sukusoluilla siinä nelikymppisenä. Onhan se vähän hörhöä kysyä vauva-palstan katkeroilta neuvoa tällaisessa asiassa ja ihan sen vuoksi suosittelisin lykkäämään vielä lisää kunnes tiedät itse mitä haluat.