Onko sinua seurattu kadulla kävellessäsi koti-ovelle asti?

Ystäväni varikset seuraavat minua kaikkialle, johtunee ehkä eväistä joita minulta saavat. I feel somebodys watching me...

Suomalaisia taikinanaamoja ne itsensäpaljastelijat olivat.

Yhden kerran puolen yön maissa kotimatkalla tarttui porttikongista perään selvästi humalainen mies, joka koetti jututtaa ja seurasi puolen kilometrin verran, vaikka kiihdytin askeleitani. Lähempänä kotipihaa koetin ottaa juoksuaskeleita ja jätättää, mutta kerrostalomme alaoven mekanismi oli tuolloin epäkunnossa ja hävisin ajassa kammetessani sitä auki. Mies ilmoitti tulevansa kylään, ja minä, että et muuten varmasti tule.

Onneksi hän oli melko humalassa ja sain jotenkin hämättyä häntä, että jään muka oviaukkoon juttelemaan, jolloin hän erehtyi antamaan minulle pelivaraa. Täysin voimin vetämällä sain juuri ja juuri vetäistyä edelleenkin epäkunnossa olevan jäykän oven kiinni hänen koettaessaan samalla vetää sitä auki. Mies jäi koputtelemaan oven taakse.

Kyllä sen jälkeen mietitytti, mitä olisi tapahtunut ja kuinka nopeasti olisi naapuri tai poliisi tullut apuun, jos mies olisikin päässyt tunkeutumaan perässäni sisälle.

Teininä olin kävelyllä. Kävelin tien varressa jossa nopeampi rajoitus niin hyvin huimasi että vierellä hidasti auto. Se kääntyi muutaman kerran ohi ja aina hidasteli kohdallani.

Lopulta piiloiduin sillan alle. Autotie menee sillan yli ja siitä pieni hiekkatie joen vartta pitkin. Piilossani kuulin kun auto pysähtyi hiekkatielle ja joku hetken siinä käveli edes takaisin.

Seuraavalla viikolla tuli pikkuveljeni koulusta ilmoitus että minua seurannutta autoa vastaava koittaa houkutella ala-asteelaisia kyytiin. Olin pienikokoinen niin joko luuli minua sellaiseksi tai koitti minua siksi että olin syrjemmällä yksin liikkellä.

En muuten lähtenyt enää yksin kävelylle ilman autotallista otettua puukkoa.

Kirpparilla kerran alkoi yksi mies seurata ja onneksi näin vanhan luokkakaverin ja kerroin mikä tilanne ja pyysin pyörimään mun kanssa hetken. 

Ja kerran oli paha kun yksi mies lähti seuraamaan mua autolla kun olin itse lähtenyt autolla kaupan pihasta.

Tajusin nopeasti, että seuraa ja lähdin ajamaan ihan eri reittiä kun olin suunnitellut ja soitin matkalta kaverilleni. Välillä ajoin hiljempaa, välillä kovempaa ja jossain vaiheessa tajusin, että tyyppi oli tippunut kannoilta.

Nämä ovat molemmat olleet maah an muut taja taus tai sia tapauksia.

Sitten ihan suomalainen viisikymppinen mies alkoi yksinäisyyttään seurata ja tunkea kotirauhan piiriin,

parkkeerasi suoraan talon eteen tai viereiselle kadulle. Ei ymmärtänyt edes suoraa puhetta, vaan syy oli minun, olin kuulemma itse seuraa vailla. Olen luvannut jatkossa ilmoittaa poliisille, mikäli tunkeilu jatkuu.

Lenkkipolulla kerran. Oli vähän outo kokemus, näin kääntyessäni sen otuksen ilkeän naaman. Ei sitä odota näkevänsä niin pahaa ihmistä joka päivä.

On seurattu baarista kaverille. Alaovella kun sain lukon auki, tarttui kahvaan. Runnoin käden oven väliin ja potkin munille.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni varikset seuraavat minua kaikkialle, johtunee ehkä eväistä joita minulta saavat. I feel somebodys watching me...

Olitko varma että oli variksia? Ettei vaan olleet lokkeja?

Seuraajat on sairaita luusereita.

On seurattu useita kertoja.

Mua lähti kerran myöhään illalla mies seuraamaan. Oli kauhea tunne tajuta, että jonkun askeleet etenevät samaa tahtia, sen vaistosi että joku jahtaa vaikken ollut nähnyt vielä kuka se on. Mies saavutti mut risteyksessä, eikä onneksi ollut yhtään pelottava, oli ehkä mun pituinen ja hintelä. Ei ollut muutenkaan uhkaava, pikemminkin surullinen, oli muuttanut Suomeen ulkomailta eikä tuntenut ketään. Sanoi olevansa yksinäinen ja kyseli olenko varattu. Kerroin olevani, ja hän kysyi jopa voisiko ystävystyä minun ja mieheni kanssa, että saisi edes jonkun tutun Suomesta. Kieltäydyin koska olin jo säikähtänyt. Kävi vähän sääliksi silti.

Yleensä ne vaan v*ttuilee että pelottaako, ämmä :D

On. Olin laulamassa karaokea yksin ja join limsaa, joku ukko koetti tarjota väkisin olutta ja kerjäsi seuraukseen ulos tupakalle, tuhisi pilkallisesti kun sanoin etten juo enkä polta.

Lähtiessäni kävelemään kotiin tämä sama mies juoksi perääni ja ilmoitti panevansa minua kunnolla, etten olisi enää niin tiukkapipoinen. Onnistuin livahtamaan ulko-ovesta rappuun jolloin potki lasin rikki. Pakenin asuntooni ja soitin poliisit. Siihen loppuivat karaoken lauleluni :(

On seurattu, nuorena tyttönä Pariisissa se ei ollut harvinaista. Opin eksyttämään tehokkaasti sillä en todellakaan halunnut että joku sekopää saa selville missä asun. Pysyin ihmisten ilmoilla ja mahdollisimman valoisilla kaduilla, mutta paras eksytyskeino oli hypätä metroon, ja kun ovien sulkemisen äänimerkki soi rynnätä ulos niin että tyyppi ei enää ehtinyt perään, sitten Silke voi vilkuttaa laiturilta kun metro kiitää ohi.

On. Olin käynyt lasillisella ystäväni kanssa ja lähdettiin kotiin aikaiseen. Kaveri meni bussille ja minä kävelin kotiin, asuin alle 1 km päässä. Baarin ulko-oven tuntumasta joku ikäiseni mies lyöttäytyi seuraan ja roikkui mukana kotiin asti. Sanoin hänelle aivan selkeästi, että en ole kiinnostunut hänen seurastaan ja minulla on myös puoliso, joka on tälläkin hetkellä kotona. Tämä ei vaikuttanut häneen mitenkään. Asuimme tuolloin talossa, jossa oli lukittu portti sisäpihalle. Mies yritti tunkea mukanani siitä portista. Tuuppasin tyypin kauemmas ja livahdin portista vetäisten sen takanani lukkoon, siihen tyyppi jäi inisemään portin taakse. Vähän aikaa pelkäsin, että se alkaa kiivetä yli, mutta onneksi alaovelle oli lyhyt matka.

Kyseessä oli ihan tavallisen näköinen, suomalainen mies, ei ollut edes humalassa, ainakaan havaittavasti. 

Kerran myös asuessani kauempana keskustasta erehdyin menemään kotiin samalla taksilla jonkun samalle suunnalle menevän tyypin kanssa, koska taksijonot olivat valtaisat eikä olisi huvittanut jonottaa tuntia. Hän asui jossain kauempana, mutta jäikin pois yhtäaikaa minun kanssani. Siinä vaiheessa tajusin tehneeni virheen. Löin alaoven kiinni nenän edestä ja sen jälkeen päätin etten enää ikinä mene tuntemattomien kanssa samalla taksilla. Tämäkin tapaus vaikutti aluksi aivan normaalilta, oli jopa sellainen "perheenisämäinen", joten ei näistä koskaan voi tietää.

Nuorena monta kertaa. Yleensä mu stia ja joskus ara beja. Kerran piti paeta baariin turvaan. Asuin lähellä junaa ja yleensä tarvitsi vain ottaa yllättävä spurtti talon nurkalta. Auttoi vähän jos puhui puhelimeen tai kaivoi avaimet tai pienen veitsen valmiiksi käteen.

Eikä koskaan ottanut katsekontaktia tai jäänyt auttamaan "eksynyttä" ym. yksinäistä etnomiestä.

Kerran Kalliossa asuessani aamupäivällä kaupasta tullessani joku pukumies tuli kyselemään hauskan perään, en tiedä luuliko maksulliseksi, mutta sain hepulin. Tulin juuri kaupasta, kädessä kaupan kassit vessapaperia ja muuta tursuten, ja tää tuli ehdottelemaan. Aloin huutamaan kuin kalamuija, että maksulliseksiko luulet ja että tässä kauppakassien kanssa asiakkaita etsin. Huusin tahallani niin lujaa, että kaikki vähän kauempanakin olevat varmasti kuulivat, minkä perässä mies juoksi. Tuli miehelle kiire juosta puvussaan kauas pois ja oli aikas nolon näköinen.

Itselläni ei muita kummempia sattunut, mutta tuli mieleen kertomus 80-luvulta.

eräs vanha, nyt jo edesmennyt herttainen vanha sukulaismies kertoi kerran sukujuhlissa isommalle porukalle kävelleensä kerran pimeällä kadulla jonkun naisen takana. Nainen oli ollut selvästi hermostunut ja vilkuillut peräänsä, kun isokokoinen papparainen oli saavuttanut pikkuhiljaa. Sukulainen ajatteli, että sanoo naiselle, ettei ole vaarallinen, mutta juuri kun oli alle viiden metrin päässä, nainen oli viittonut taksin ja hypännyt siihen. Tämä tapahtui siis vanhoina hyvinä aikoina, kun kadulla kävely oli vielä vaarattomampaa.

Keskustassa asuessa oli itselläni tapana kulkea ns. nokka pystyssä niin itsevarman näköisenä kuin mahdollista, käsilaukku takin sisällä olkapäällä piilossa, onneksi ei kummempia tapahtunut.

Kerran joku huurupää nisti seurasi rappuun asti, onnistuin tosin karistamaan kannoilta. Jyrähdin vielä sille että lopettaa seuraamisen. 

Nistit on rasittavia, jankkaavat vaan omia juttujansa jotka yleensä ovat ihan käsittämättömiä eivätkä kuuntele mitään. 

Bussissa alkoi jutella ja seurasi kotiovelle asti.

Oli panoaikaisessa. Järkyttyi vähän kun sanoin olevani 16-vuotias, mutta into säilyi.

Vierailija kirjoitti:

Keskustassa asuessa oli itselläni tapana kulkea ns. nokka pystyssä niin itsevarman näköisenä kuin mahdollista, käsilaukku takin sisällä olkapäällä piilossa, onneksi ei kummempia tapahtunut.

Tästä tuli hyvin hatarasti aiheeseen liittyen neuvot, jotka luin jostakin. Että kun kulkee vähän tuntemattomassakin paikassa, pitää aina koettaa näyttää siltä, että kuljeskelee siellä päivittäin ja tietää kyllä minne on menossa. Ja jos joutuu kysymään apua, niin valitsee itse, keneltä sitä kysyy. Jos joku kadun kulmasta tarkkailee ja tunkee sitten auttamaan eksyneen näköistä naista, hänellä ei välttämättä aina ole hyvät mielessä.