Oletteko jo katsoneet Bridgertonia? Mitä mieltä siitä, että puolet näyttelijöistä on mustia, vaikka v. 1813 Englannin hienostoseurapiireissä ei todellakaan heitä ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas luulen että esim. suomalaisi ja muita ns. valkoisia kansoja kuitenkin vähän ehkä kaihertaa tämän sarjan suursuosio.

Varsinkin kun yksi päähenkilöistä on tummaihoinen, juuri se sarjan tavoiteltu sankari. Nämä sankariroolit ei ole enää valkoisten yksityisomaisuutta, vaan sarja voi saada suuren suosion päänäyttelijöiden ihonväristä riippumatta.

Valkoisia kaihertaa se että neekerreitä pitää ujuttaa jopa historiallisiin brittiaristokraattirooleihin kun niitä alkuperäisiä sankarineekerirooleja ei tuolta ajalta ole olemassakaan?

Kyl kyl, kaihertaa nii pal kauhiast.

Varmasti olisi, mutta kun Netflix-katsojaa ei kiinnosta kuin paljas pinta ja seuratanssit, niin eipä kannata näiden historiallisten henkilöiden elämäkertoja tehdä.

Keitäs sankarineekereitä oli 200v sitten joista voisi tehdä edes jonkinlaisen sarjan?

No vaikka Harriet Tubman, jost on kyllä tehty leffakin, mutta mikä ettei sarjaa perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei häirinnyt tippaakaan että miespääosaa näytteli tunmaihoinen. Veti hyvän ja uskottavan roolisuorituksen, luontevee näyttelemistä. Ja kiva katsella muutenki.

Eikä tähän mielikuvaan vaikuta minkävärinen näyttelijän ihonväri sattuu olemaan.

Tässä näkyy kirkkaasti tämä kahden ajattelutavan ero: jotkut katsovat vain ihmissuhdedraamaa, pukuloistoa, hieman seksiä jne. Toiset ovat kiinnostuneempia ajankuvasta, tapakulttuurista, siitä, että ihmisten käyttäytyminen vastaa kyseisen aikakauden käyttäytymistä, puvustus ajanmukaista jne. Esim. naisten puhetapa tai silmien kieli oli 1800-luvulla erilaista kuin nykyaikana. Se toi oman sävynsä myös sukupuolten välisiin suhteisiin.

Opettajana voin todeta, että tämäntapaiset "historialliset" draamat sotkevat loputkin diginatiivien nuorten historian tajusta ja tuntemuksesta. Ne kun ottavat kaiken tällaisen täytenä totena.

Kunhan tätä mustien herttuoiden ja ylimysten esiintymistä eurooppalaisessa sarjatuotannossa jatkuu, käy koko rasismi aika käsittämättömäksi. Eihän rasismia ole ollutkaan kun kaikki mustat sarjoissa ovat niin hyvissä asemissa, näin nuori katsoja ajattelee. Tämä epähistoriallinen ja mustien historiaa kaunisteleva asenne kääntyy lopulta mustia itseään vastaan, luulen.

Opettajana ymmärrät varmaan myös lähde- ja mediakriittisyyden tärkeyden, etkä opeta heitä ottamaan jokaista leffaa ja sarjaa todesta.

Sillä hoh hoijaa - kasvoin minäkin katsoen Sormusten Herroja ja muita keskiaikaisvivahteisia seikkailuja, mutten silti elä siinä käsityksessä että 1000-luvulla oli örkkejä ja lohikäärmeitä. Nykynuoret varmasti pystyvät samaan päättelyyn.

Kun niiden nykynuoerten vanhemmatkaan ei näytä pystyvän...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei häirinnyt tippaakaan että miespääosaa näytteli tunmaihoinen. Veti hyvän ja uskottavan roolisuorituksen, luontevee näyttelemistä. Ja kiva katsella muutenki.

Eikä tähän mielikuvaan vaikuta minkävärinen näyttelijän ihonväri sattuu olemaan.

Tässä näkyy kirkkaasti tämä kahden ajattelutavan ero: jotkut katsovat vain ihmissuhdedraamaa, pukuloistoa, hieman seksiä jne. Toiset ovat kiinnostuneempia ajankuvasta, tapakulttuurista, siitä, että ihmisten käyttäytyminen vastaa kyseisen aikakauden käyttäytymistä, puvustus ajanmukaista jne. Esim. naisten puhetapa tai silmien kieli oli 1800-luvulla erilaista kuin nykyaikana. Se toi oman sävynsä myös sukupuolten välisiin suhteisiin.

Opettajana voin todeta, että tämäntapaiset "historialliset" draamat sotkevat loputkin diginatiivien nuorten historian tajusta ja tuntemuksesta. Ne kun ottavat kaiken tällaisen täytenä totena.

Kunhan tätä mustien herttuoiden ja ylimysten esiintymistä eurooppalaisessa sarjatuotannossa jatkuu, käy koko rasismi aika käsittämättömäksi. Eihän rasismia ole ollutkaan kun kaikki mustat sarjoissa ovat niin hyvissä asemissa, näin nuori katsoja ajattelee. Tämä epähistoriallinen ja mustien historiaa kaunisteleva asenne kääntyy lopulta mustia itseään vastaan, luulen.

Jos rasismi tuolla unohtuu, niin sehän on vain hyvä asia. Siitä pitäisi päästä eroon ja tulla sukupolvi, joka vain ihmettelee onko sellaista joskus ollut. En ymmärrä miten opettaja erottelee ihmiset noin tarkkaan. Entä luokassa? Onko siellä mustilla oma paikka ja asema? Jos musta ei ole ganstaräppäri, vaan villatakkikauluspaita silmälasit tyyppi, niin kääntyykö se jotain vastaan?

'

Oletko sitä mieltä, että rotujen väliset ristiriidat pitäisi unohtaa? Mihin kohtaan ihmiskunnan historiassa vedät sen rajan, jonka kauemmalle puolelle ei enää kurkita? Olisiko 1863 hyvä vuosi? Vai 1955? Vai unohdetaanko viime vuosi ja USA:n rotumellakat kokonaan ja aloitetaan hyvässä sovussa uusi maailma?

t. Toinen ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei häirinnyt tippaakaan että miespääosaa näytteli tunmaihoinen. Veti hyvän ja uskottavan roolisuorituksen, luontevee näyttelemistä. Ja kiva katsella muutenki.

Eikä tähän mielikuvaan vaikuta minkävärinen näyttelijän ihonväri sattuu olemaan.

Tässä näkyy kirkkaasti tämä kahden ajattelutavan ero: jotkut katsovat vain ihmissuhdedraamaa, pukuloistoa, hieman seksiä jne. Toiset ovat kiinnostuneempia ajankuvasta, tapakulttuurista, siitä, että ihmisten käyttäytyminen vastaa kyseisen aikakauden käyttäytymistä, puvustus ajanmukaista jne. Esim. naisten puhetapa tai silmien kieli oli 1800-luvulla erilaista kuin nykyaikana. Se toi oman sävynsä myös sukupuolten välisiin suhteisiin.

Opettajana voin todeta, että tämäntapaiset "historialliset" draamat sotkevat loputkin diginatiivien nuorten historian tajusta ja tuntemuksesta. Ne kun ottavat kaiken tällaisen täytenä totena.

Kunhan tätä mustien herttuoiden ja ylimysten esiintymistä eurooppalaisessa sarjatuotannossa jatkuu, käy koko rasismi aika käsittämättömäksi. Eihän rasismia ole ollutkaan kun kaikki mustat sarjoissa ovat niin hyvissä asemissa, näin nuori katsoja ajattelee. Tämä epähistoriallinen ja mustien historiaa kaunisteleva asenne kääntyy lopulta mustia itseään vastaan, luulen.

Jos rasismi tuolla unohtuu, niin sehän on vain hyvä asia. Siitä pitäisi päästä eroon ja tulla sukupolvi, joka vain ihmettelee onko sellaista joskus ollut. En ymmärrä miten opettaja erottelee ihmiset noin tarkkaan. Entä luokassa? Onko siellä mustilla oma paikka ja asema? Jos musta ei ole ganstaräppäri, vaan villatakkikauluspaita silmälasit tyyppi, niin kääntyykö se jotain vastaan?

'

Oletko sitä mieltä, että rotujen väliset ristiriidat pitäisi unohtaa? Mihin kohtaan ihmiskunnan historiassa vedät sen rajan, jonka kauemmalle puolelle ei enää kurkita? Olisiko 1863 hyvä vuosi? Vai 1955? Vai unohdetaanko viime vuosi ja USA:n rotumellakat kokonaan ja aloitetaan hyvässä sovussa uusi maailma?

t. Toinen ope

Edes vakavasti otettavan fiktion ainoa mahdollisuus ei ole reflektoida olemassa olevaa todellisuutta - historiallisista ja tämän hetkisistä rotujen välisistä ristiriidoista tehdään jatkuvasti fiktiota - vaan siinä voidaan miettiä myös millaisia todellisuudet voisivat olla, oli sitten kysymys Bridgertonista tai Wakandasta. Kaikki ihmiset eivät saa voimaa paremman maailman rakentamiseen realistisesta fiktiosta, vaan kaipaavat myös näköaloja toisenlaiseen todellisuuteen.

t. ei ope ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas luulen että esim. suomalaisi ja muita ns. valkoisia kansoja kuitenkin vähän ehkä kaihertaa tämän sarjan suursuosio.

Varsinkin kun yksi päähenkilöistä on tummaihoinen, juuri se sarjan tavoiteltu sankari. Nämä sankariroolit ei ole enää valkoisten yksityisomaisuutta, vaan sarja voi saada suuren suosion päänäyttelijöiden ihonväristä riippumatta.

Valkoisia kaihertaa se että neekerreitä pitää ujuttaa jopa historiallisiin brittiaristokraattirooleihin kun niitä alkuperäisiä sankarineekerirooleja ei tuolta ajalta ole olemassakaan?

Kyl kyl, kaihertaa nii pal kauhiast.

Varmasti olisi, mutta kun Netflix-katsojaa ei kiinnosta kuin paljas pinta ja seuratanssit, niin eipä kannata näiden historiallisten henkilöiden elämäkertoja tehdä.

Keitäs sankarineekereitä oli 200v sitten joista voisi tehdä edes jonkinlaisen sarjan?

No vaikka Harriet Tubman, jost on kyllä tehty leffakin, mutta mikä ettei sarjaa perään.

Voisiko Harrietista tehdä elokuvan ilman rotuerottelua? Tai elokuvan, jossa Harriet olisi valkoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas luulen että esim. suomalaisi ja muita ns. valkoisia kansoja kuitenkin vähän ehkä kaihertaa tämän sarjan suursuosio.

Varsinkin kun yksi päähenkilöistä on tummaihoinen, juuri se sarjan tavoiteltu sankari. Nämä sankariroolit ei ole enää valkoisten yksityisomaisuutta, vaan sarja voi saada suuren suosion päänäyttelijöiden ihonväristä riippumatta.

Valkoisia kaihertaa se että neekerreitä pitää ujuttaa jopa historiallisiin brittiaristokraattirooleihin kun niitä alkuperäisiä sankarineekerirooleja ei tuolta ajalta ole olemassakaan?

Kyl kyl, kaihertaa nii pal kauhiast.

Varmasti olisi, mutta kun Netflix-katsojaa ei kiinnosta kuin paljas pinta ja seuratanssit, niin eipä kannata näiden historiallisten henkilöiden elämäkertoja tehdä.

Keitäs sankarineekereitä oli 200v sitten joista voisi tehdä edes jonkinlaisen sarjan?

Nyt en muista nimeltä, mutta Historian jännät naiset - kirjassa mainittiin kultaisen tuolin sota, jossa pieni afrikkalainen kuningaskunta sotii brittejä vastaan, jotka yrittävät valloittaa heidän maansa. Tästä aiheesta, ja monesta muustakin kirjan historiallisesta tapahtumasta katsoisin mielelläni elokuvia ja sarjoja.

Eri

No joo perusAVmammaa varmasti kiinnostaisikin tvsarja Ashantin valtakunnasta, vaikka se ottikin briteiltä kuonoon ihan 6-0. Mutta myöhemmin se itsenäistyi Ghanaksi...

Miksei? PerusAVmammaa kiinnostaa Kalevakin missä kaikki menee vituiks. Aku Ankka on suositumpi Suomessa kuin Mikki Hiiri, kun sillä menee kaikki vituiks. Tykkäämme selkeästi viihdyttää itseämme tarinoilla, joista löytyy sisua, mutta kaikki menee vituiks.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei häirinnyt tippaakaan että miespääosaa näytteli tunmaihoinen. Veti hyvän ja uskottavan roolisuorituksen, luontevee näyttelemistä. Ja kiva katsella muutenki.

Eikä tähän mielikuvaan vaikuta minkävärinen näyttelijän ihonväri sattuu olemaan.

Tässä näkyy kirkkaasti tämä kahden ajattelutavan ero: jotkut katsovat vain ihmissuhdedraamaa, pukuloistoa, hieman seksiä jne. Toiset ovat kiinnostuneempia ajankuvasta, tapakulttuurista, siitä, että ihmisten käyttäytyminen vastaa kyseisen aikakauden käyttäytymistä, puvustus ajanmukaista jne. Esim. naisten puhetapa tai silmien kieli oli 1800-luvulla erilaista kuin nykyaikana. Se toi oman sävynsä myös sukupuolten välisiin suhteisiin.

Opettajana voin todeta, että tämäntapaiset "historialliset" draamat sotkevat loputkin diginatiivien nuorten historian tajusta ja tuntemuksesta. Ne kun ottavat kaiken tällaisen täytenä totena.

Kunhan tätä mustien herttuoiden ja ylimysten esiintymistä eurooppalaisessa sarjatuotannossa jatkuu, käy koko rasismi aika käsittämättömäksi. Eihän rasismia ole ollutkaan kun kaikki mustat sarjoissa ovat niin hyvissä asemissa, näin nuori katsoja ajattelee. Tämä epähistoriallinen ja mustien historiaa kaunisteleva asenne kääntyy lopulta mustia itseään vastaan, luulen.

Jos rasismi tuolla unohtuu, niin sehän on vain hyvä asia. Siitä pitäisi päästä eroon ja tulla sukupolvi, joka vain ihmettelee onko sellaista joskus ollut. En ymmärrä miten opettaja erottelee ihmiset noin tarkkaan. Entä luokassa? Onko siellä mustilla oma paikka ja asema? Jos musta ei ole ganstaräppäri, vaan villatakkikauluspaita silmälasit tyyppi, niin kääntyykö se jotain vastaan?

'

Oletko sitä mieltä, että rotujen väliset ristiriidat pitäisi unohtaa? Mihin kohtaan ihmiskunnan historiassa vedät sen rajan, jonka kauemmalle puolelle ei enää kurkita? Olisiko 1863 hyvä vuosi? Vai 1955? Vai unohdetaanko viime vuosi ja USA:n rotumellakat kokonaan ja aloitetaan hyvässä sovussa uusi maailma?

t. Toinen ope

Edes vakavasti otettavan fiktion ainoa mahdollisuus ei ole reflektoida olemassa olevaa todellisuutta - historiallisista ja tämän hetkisistä rotujen välisistä ristiriidoista tehdään jatkuvasti fiktiota - vaan siinä voidaan miettiä myös millaisia todellisuudet voisivat olla, oli sitten kysymys Bridgertonista tai Wakandasta. Kaikki ihmiset eivät saa voimaa paremman maailman rakentamiseen realistisesta fiktiosta, vaan kaipaavat myös näköaloja toisenlaiseen todellisuuteen.

t. ei ope ollenkaan

Fiktio sikseen, nyt puhutaan historiasta ja siitä, onko sitä syytä vääristellä tai kokonaan unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas luulen että esim. suomalaisi ja muita ns. valkoisia kansoja kuitenkin vähän ehkä kaihertaa tämän sarjan suursuosio.

Varsinkin kun yksi päähenkilöistä on tummaihoinen, juuri se sarjan tavoiteltu sankari. Nämä sankariroolit ei ole enää valkoisten yksityisomaisuutta, vaan sarja voi saada suuren suosion päänäyttelijöiden ihonväristä riippumatta.

Valkoisia kaihertaa se että neekerreitä pitää ujuttaa jopa historiallisiin brittiaristokraattirooleihin kun niitä alkuperäisiä sankarineekerirooleja ei tuolta ajalta ole olemassakaan?

Kyl kyl, kaihertaa nii pal kauhiast.

Varmasti olisi, mutta kun Netflix-katsojaa ei kiinnosta kuin paljas pinta ja seuratanssit, niin eipä kannata näiden historiallisten henkilöiden elämäkertoja tehdä.

Keitäs sankarineekereitä oli 200v sitten joista voisi tehdä edes jonkinlaisen sarjan?

No vaikka Harriet Tubman, jost on kyllä tehty leffakin, mutta mikä ettei sarjaa perään.

Voisiko Harrietista tehdä elokuvan ilman rotuerottelua? Tai elokuvan, jossa Harriet olisi valkoinen?

Tuollaisessa rotuerotteluun liittyvässä biopicissä olisi ehkä hieman järkevämpää valita rooliin mustaihoinen nainen.

Jos taas tiettyyn aikaa sijoittuvaan sarjaan pestataan vain valkoisia siksi, että enemmistö historiankirjoihin jääneistä henkilöistä ko. ajalta oli valkoisia, on kyseessä vähän eri asia.

Mutta kyllähän tuo toimii kumpaankin suuntaan.

Jeesus kuvataan valkoihoisena miehenä, meillä oli musta Mannerheim...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas luulen että esim. suomalaisi ja muita ns. valkoisia kansoja kuitenkin vähän ehkä kaihertaa tämän sarjan suursuosio.

Varsinkin kun yksi päähenkilöistä on tummaihoinen, juuri se sarjan tavoiteltu sankari. Nämä sankariroolit ei ole enää valkoisten yksityisomaisuutta, vaan sarja voi saada suuren suosion päänäyttelijöiden ihonväristä riippumatta.

Valkoisia kaihertaa se että neekerreitä pitää ujuttaa jopa historiallisiin brittiaristokraattirooleihin kun niitä alkuperäisiä sankarineekerirooleja ei tuolta ajalta ole olemassakaan?

Kyl kyl, kaihertaa nii pal kauhiast.

Varmasti olisi, mutta kun Netflix-katsojaa ei kiinnosta kuin paljas pinta ja seuratanssit, niin eipä kannata näiden historiallisten henkilöiden elämäkertoja tehdä.

Keitäs sankarineekereitä oli 200v sitten joista voisi tehdä edes jonkinlaisen sarjan?

No vaikka Harriet Tubman, jost on kyllä tehty leffakin, mutta mikä ettei sarjaa perään.

YLE voisi tehdä tämän. Harriettia esittämään Krista Kosonen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas luulen että esim. suomalaisi ja muita ns. valkoisia kansoja kuitenkin vähän ehkä kaihertaa tämän sarjan suursuosio.

Varsinkin kun yksi päähenkilöistä on tummaihoinen, juuri se sarjan tavoiteltu sankari. Nämä sankariroolit ei ole enää valkoisten yksityisomaisuutta, vaan sarja voi saada suuren suosion päänäyttelijöiden ihonväristä riippumatta.

Valkoisia kaihertaa se että neekerreitä pitää ujuttaa jopa historiallisiin brittiaristokraattirooleihin kun niitä alkuperäisiä sankarineekerirooleja ei tuolta ajalta ole olemassakaan?

Kyl kyl, kaihertaa nii pal kauhiast.

Varmasti olisi, mutta kun Netflix-katsojaa ei kiinnosta kuin paljas pinta ja seuratanssit, niin eipä kannata näiden historiallisten henkilöiden elämäkertoja tehdä.

Keitäs sankarineekereitä oli 200v sitten joista voisi tehdä edes jonkinlaisen sarjan?

No vaikka Harriet Tubman, jost on kyllä tehty leffakin, mutta mikä ettei sarjaa perään.

YLE voisi tehdä tämän. Harriettia esittämään Krista Kosonen.

Oiva Lohtander mieluummin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas luulen että esim. suomalaisi ja muita ns. valkoisia kansoja kuitenkin vähän ehkä kaihertaa tämän sarjan suursuosio.

Varsinkin kun yksi päähenkilöistä on tummaihoinen, juuri se sarjan tavoiteltu sankari. Nämä sankariroolit ei ole enää valkoisten yksityisomaisuutta, vaan sarja voi saada suuren suosion päänäyttelijöiden ihonväristä riippumatta.

Valkoisia kaihertaa se että neekerreitä pitää ujuttaa jopa historiallisiin brittiaristokraattirooleihin kun niitä alkuperäisiä sankarineekerirooleja ei tuolta ajalta ole olemassakaan?

Kyl kyl, kaihertaa nii pal kauhiast.

Varmasti olisi, mutta kun Netflix-katsojaa ei kiinnosta kuin paljas pinta ja seuratanssit, niin eipä kannata näiden historiallisten henkilöiden elämäkertoja tehdä.

Keitäs sankarineekereitä oli 200v sitten joista voisi tehdä edes jonkinlaisen sarjan?

No vaikka Harriet Tubman, jost on kyllä tehty leffakin, mutta mikä ettei sarjaa perään.

YLE voisi tehdä tämän. Harriettia esittämään Krista Kosonen.

Oiva Lohtander mieluummin.

Ehdotan Hannele Lauria esittämään John Tubmania, Harrietin ensimmäistä, ja Ritva Valkamaa esittämään Nelson Davisia, Harrietin toista puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas luulen että esim. suomalaisi ja muita ns. valkoisia kansoja kuitenkin vähän ehkä kaihertaa tämän sarjan suursuosio.

Varsinkin kun yksi päähenkilöistä on tummaihoinen, juuri se sarjan tavoiteltu sankari. Nämä sankariroolit ei ole enää valkoisten yksityisomaisuutta, vaan sarja voi saada suuren suosion päänäyttelijöiden ihonväristä riippumatta.

Valkoisia kaihertaa se että neekerreitä pitää ujuttaa jopa historiallisiin brittiaristokraattirooleihin kun niitä alkuperäisiä sankarineekerirooleja ei tuolta ajalta ole olemassakaan?

Kyl kyl, kaihertaa nii pal kauhiast.

Varmasti olisi, mutta kun Netflix-katsojaa ei kiinnosta kuin paljas pinta ja seuratanssit, niin eipä kannata näiden historiallisten henkilöiden elämäkertoja tehdä.

Keitäs sankarineekereitä oli 200v sitten joista voisi tehdä edes jonkinlaisen sarjan?

No vaikka Harriet Tubman, jost on kyllä tehty leffakin, mutta mikä ettei sarjaa perään.

YLE voisi tehdä tämän. Harriettia esittämään Krista Kosonen.

Oiva Lohtander mieluummin.

Ehdotan Hannele Lauria esittämään John Tubmania, Harrietin ensimmäistä, ja Ritva Valkamaa esittämään Nelson Davisia, Harrietin toista puolisoa.

Arvosteluissa sarjaa kehutaan muuten mutta Ritva Valkaman (1932-2020) tulkinnasta todetaan ettei se ollut parasta Valkamaa vaan jotenkin vaisu, ilmeetön, kalpea. Ritva itse ei suostu kommentoimaan asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas luulen että esim. suomalaisi ja muita ns. valkoisia kansoja kuitenkin vähän ehkä kaihertaa tämän sarjan suursuosio.

Varsinkin kun yksi päähenkilöistä on tummaihoinen, juuri se sarjan tavoiteltu sankari. Nämä sankariroolit ei ole enää valkoisten yksityisomaisuutta, vaan sarja voi saada suuren suosion päänäyttelijöiden ihonväristä riippumatta.

Valkoisia kaihertaa se että neekerreitä pitää ujuttaa jopa historiallisiin brittiaristokraattirooleihin kun niitä alkuperäisiä sankarineekerirooleja ei tuolta ajalta ole olemassakaan?

Kyl kyl, kaihertaa nii pal kauhiast.

Varmasti olisi, mutta kun Netflix-katsojaa ei kiinnosta kuin paljas pinta ja seuratanssit, niin eipä kannata näiden historiallisten henkilöiden elämäkertoja tehdä.

Keitäs sankarineekereitä oli 200v sitten joista voisi tehdä edes jonkinlaisen sarjan?

No vaikka Harriet Tubman, jost on kyllä tehty leffakin, mutta mikä ettei sarjaa perään.

YLE voisi tehdä tämän. Harriettia esittämään Krista Kosonen.

Oiva Lohtander mieluummin.

Ehdotan Hannele Lauria esittämään John Tubmania, Harrietin ensimmäistä, ja Ritva Valkamaa esittämään Nelson Davisia, Harrietin toista puolisoa.

Arvosteluissa sarjaa kehutaan muuten mutta Ritva Valkaman (1932-2020) tulkinnasta todetaan ettei se ollut parasta Valkamaa vaan jotenkin vaisu, ilmeetön, kalpea. Ritva itse ei suostu kommentoimaan asiaa.

Ei se Nelsonkaan ollut mikään eläväinen tyyppi, ainakaan vanhoilla päivillään.

https://ids.si.edu/ids/deliveryService?id=NMAAHC-2009_50_13_001&max=500

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi kivaa katsella joskus afrikkalaista saippuasarjaa, joka olisi  kuvattu aidossa ympäristössä afrikkalaisine näyttelijöineen. Sikäläistä elämänmenoa olisi mielenkiintoista seurata. Onko niitä tehty? 

Mitä luulet, onkohan niitä tehty, kun Afrikassa on 1,2 miljardia ihmistä? Kun 5,5 miljoonan asukkaan Suomessakin on tehty vaikka kuinka monta saippuasarjaa? Nyt valot päälle. Syy miksi et ole niitä nähnyt, ettei niitä markkinoida suomalaiselle kohdeyleisölle.

Sivuhuomautuksena lisäisin, että käsitteenä ”afrikkalainen saippuasarja” on tosi outo, kun Afrikassa 54 maata ja yli 2000 kieltä (varmaan kaikilla kielillä ei tosin tehdä saippuasarjoja). Ota huomioon, kuinka erilaisia nämä saippuasarjat eri maista ovat, ihan niin kuin portugalilainen saippuasarja on varmaan erilainen kuin suomalainen saippuasarja, vaikka molemmat menevät käsitteen ”eurooppalainen” alle.

Vierailija kirjoitti:

En ole katsonut, enkä aio. Ärsyttää tarpeeksi nykyajan rotuajattelu, ei voida valita näyttelijää karisman tai taitojen vuoksi vaan tärkein päätekijä on _ihonväri_. Tai seksuaalinen suuntautuminen.

Seuraavassa Tuntemattoman Sotilaan versiossakin Rokka lienee mufta henkilöoletettu.

Katsoin sarjan ennen kuin olin lukenut siitä mitään. En ollut myöskään lukenut Color- blind-castingista, joten luulin, että roolitusta oli käytetty osoittamaan, ettei ihmisten eriarvoistumisen syyn tarvitse olla ihonväri.

Mikään historiallinen dokumentti sarja ei ole muutenkaan, kuten jokainen ymmärtää. Fiktiivinen teos kuvastaa omaa aikaansa riippumatta siitä mitä aikaa se kuvaa.

Jos ihonvärillä ei muka ole mitään väliä, niin miksi rotukin ei voi olla ilmoitusasia niinkuin sukupuolikin ilmeisesti on, eli valkoinen voi ilmoittaa olevansa musta ja musta valkoinen? Eräs amerikkalainen valkoinen (musta) nainen tätä yritti ja sai niskaansa kauhean syytösryöpyn. Jotkut taisivat siis mennä olettamaan hänen ihonvärinsä valkoiseksi, hyi! Ehkä nuo sarjan mustatkin ovat vaan identiteetiltään valkoisia. Tai sitten kyse on perinteisestä SJW-pakkopullasta. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Itselleni koko pointti katsoa epookkisarjoja on niiden autenttisuus, jossa voi verrata sitä aikaa nykyaikaan. Mustat brittihovissa oli tässä sarjassa vain yksi satuelementti muiden joukossa, joka rikkoo illuusion maailmasta. Tämä oli mulle siis kökkö teinisaippuasarja muutenkin.

Esim. Mad Men (vaikkei epookki olekaan) on aivan loistava sarja juurikin sen autenttisuuden tuoman tunnelman ansiosta. Suosittelen sarjaa kaikille, jollei ole tuttu.

Mad Men on tosiaan laatusarjana aivan eri planeetalta kuin Bridgertonin kaltainen kura.

Kamala Harrisista voisi tehdä leffan. Pääosaan Nicole Kidman. Barack Obamakin voisi vilahtaa sivuosassa, häntä voisi näytellä Nicholas Cage.

Juuri tällaisista syistä, mitä aloittaja mainitsi, ei voi katsoa ns. "historiallisia" sarjoja tai elokuvia, koska ne ovat niin täyttä paskaa ja feminististä ja rotuopillista opetusta aikuisille ihmisille. En viitsi edes ostaa elokuvalippuja. Ennen tykkäsin käydä elokuvissa.