Miten pyytää tahdikkaasti naisystävää osallistumaan taloudellisesti vihki/kihlasormuksen hankintaan?

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon onnettomia avioliittoja joissa mies maksaa tyyliin kaiken. Ei se romantiikka ole rahasta kiinni eikä sen varjolla tarvitse vaatia kalliita ostoksia. Yhtä romanttista on maksaa ja valita yhdessä. Nämä ovat käytännön asioita joissa toimitaan tilanteen ja varallisuuden mukaan.

Joillekin toi riittää. En tiedä miksi. Vaimo on useimmiten hiljainen koriste joka hoitaa kotia sekä lapsia. Kylmyys suorastaan huokuu ulko-ovien läpi.

Hassua, tuntemani kotirouvat/kotiäidit ovat ihan tyytyväisiä liitoissaan, huomattavasti vähemmän stressaantuneita, eivätkä ollenkaan niin takakireitä, kuin tämän palstan rouvat, jotka pitävät kirjaa menoista ja töistä. Missään tapauksessa ei "kylmyys ole huokunut ovien läpi" näiden kodeista, päinvastoin. Avioliitto on juridinen sopimus, jossa varat laitetaan yhteen ja muodostetaan lain edessä perhe. Miehet eivät enää yksin joudu elättämään perhettä, vaan useimmiten nainenkin osallistuu elatukseen. Jotkut naiset ovat onnekkaita ja heidän ei tarvitse käydä töissä, jos eivät halua. Miehelle perheen elättäminen on usein kunnia-asia ja naiselle on tärkeämpää olla enemmän lasten kanssa. Mikä ihmeen vika siinäkin on?

Olen eri, mutta tuossa ylimielisessä yleistämisessä on se vika. Siinä, että ajatellaan sen oman elämäntavan olevan se ainoa oikea malli, jotain mitä kaikki muutkin salaa haluaisivat mutta eivät vaan pysty. Kun oikeasti maailma on pullollaan erilaisia ihmisiä. Miehiä jotka ihan tykkäävät omista lapsistaan ja naisia jotka tykkäävät työstään.

Kun tuo on kuitenkin vuosituhansien ajan ollut se ainoa sosiaalisesti sallittu malli, niin ehkä jotkut kokevat tuollaisen asenteen uhkana. Ikäänkuin muistutuksena siitä, miten lähellä se nyrkin ja hellan väli on ja miten helposti sinne joutuu takaisin. Ei tarvita kuin riittävän monta tuon kaltaista ihmistä, jotka kokevat tarvetta julistaa muidenkin puolesta mitä ne homogeeniset ryhmät "miehet" ja "naiset" haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että vielä tänä päivänä on naisia jotka haluavat sälyttää miehen kontolle noinkin kalliin hankinnan, varsinkin jos ollaan ihan tavallisesti toimeentulevia.

Paljonko luulet että tavalliset vihkisormukset maksaa jos se on ”noinkin kallis hankinta”?

Kysyt siltä että mentäiskö naimisiin ja mites, mentäskö ostamaan kihlasormuksia yhdessä ja että minkäs hintaiseen olisi varaa.

Mulle ei tulisi mieleenkään että mies maksaisi sormukset. Tai siis, tiedän että jotkut toimivat niin, mutta mulle naisena tulisi sellaisesta vaivaantunut olo. Että jos mies haluaa olla niin "perinteinen mies" niin tulisi paineita että pitäisi itsekin olla "perinteinen nainen", jollainen en todellakaan ole.

Naisille tasa-arvo on kun he hyötyvät siitä. On naisten rahat ja miehen rahat jotka ovat naisen. Liitot eivät muutenkaan kestä tänä päivänä. Turhaa ostaa kallista sormusta.

Kosi vain puoliksi. (Ei kaadu niskaasi se toinen puolisko.)

Puhutte avioitumisesta, vaikka et ole edes kosinut? Olette outoja.

Löytyyhän noit kihlasormuksia paljon alle 100€ hintaluokassa.

Jos ei sitä ole valmis panostaa, niin 4get bout it

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jonka mielestä miehen tulee maksaa naisen sormus: onko näin myös tilanteessa, jossa mies on työtön ja nainen töissä tai nainen tienaa miestä enemmän? Jos vastaatte kyllä, perustelkaa miksi.

Eihän sitä sormusta ole pakko ostaa lainkaan, jos siihen ei ole varaa. Jos nainen sellaisen kuitenkin haluaa, niin etsii miehen joka hänelle semmoisen antaa. Yksinkertaista.

Kysyin perusteluja, miksi miehen pitää ostaa sormus em. tilanteissa. Kerrotko sen?

Se on traditio. Mies osti naiselle sormuksen, mahdollisimman kalliin. Sen tarkoitus oli turvata naisen elanto, jos mies ei enää kyennyt huolehtimaan vaimostaan. Nykyisinhän tämä ei länsimaissa juuri päde. Mutta kyllä minä miettisin jos miehellä ei ole edes sormusta varaa ostaa. Ei tarvi olla mikään tonnien timanttiluomus kuitenkaan.

Todellakin tiedän, miksi se traditio oli, ja juuri siksi ihmettelen, miksi vielä nykyäänkin miehen on ostettava sormus, joka turvaa naisen elannon, kun naisella on yhtäläinen mahdollisuus tienata. Miksei nainen sitten turvaa miehen elantoa ostamalla miehelle sormusta, jos mies on työtön tai tienaa vähemmän ja köyhempää täytyy suojella?

K

Mikäs sen estää? Ostaa se, jolla on varaa. Mutta jotkut perinteet vaan on kivoja. Olen vanhanaikainen, tiedän.

Onhan sellaiset perinteet kivoja, joista itse hyötyy, kuten että mies maksaa sormuksen. Onko sellaiset perinteet kivoja, että nainen siivoaa, hoitaa lapset ja tekee kaikki ruoat? Ai ei? Niin arvelinkin.

Muutaman sadan tai edes tuhannen euron sormuksella ei hirveän montaa siivoustuntia osteta. Jos on 600 e sormus niin se on sellainen 20 tuntia siivouspalveluita.. Esim 30 vuoden liitolle jaettunahan se onkin 1,5 tuntia vuodessa.

Sormukset eivät ole pakolliset. Naimisiin voi mennä ilmankin.

Siis mistä asti on ollut "perinteenä" että mies ostaa kihlasormuksen? Yhdessähän ne on hommattu Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jonka mielestä miehen tulee maksaa naisen sormus: onko näin myös tilanteessa, jossa mies on työtön ja nainen töissä tai nainen tienaa miestä enemmän? Jos vastaatte kyllä, perustelkaa miksi.

Eihän sitä sormusta ole pakko ostaa lainkaan, jos siihen ei ole varaa. Jos nainen sellaisen kuitenkin haluaa, niin etsii miehen joka hänelle semmoisen antaa. Yksinkertaista.

Kysyin perusteluja, miksi miehen pitää ostaa sormus em. tilanteissa. Kerrotko sen?

Se on traditio. Mies osti naiselle sormuksen, mahdollisimman kalliin. Sen tarkoitus oli turvata naisen elanto, jos mies ei enää kyennyt huolehtimaan vaimostaan. Nykyisinhän tämä ei länsimaissa juuri päde. Mutta kyllä minä miettisin jos miehellä ei ole edes sormusta varaa ostaa. Ei tarvi olla mikään tonnien timanttiluomus kuitenkaan.

Todellakin tiedän, miksi se traditio oli, ja juuri siksi ihmettelen, miksi vielä nykyäänkin miehen on ostettava sormus, joka turvaa naisen elannon, kun naisella on yhtäläinen mahdollisuus tienata. Miksei nainen sitten turvaa miehen elantoa ostamalla miehelle sormusta, jos mies on työtön tai tienaa vähemmän ja köyhempää täytyy suojella?

K

Mikäs sen estää? Ostaa se, jolla on varaa. Mutta jotkut perinteet vaan on kivoja. Olen vanhanaikainen, tiedän.

Onhan sellaiset perinteet kivoja, joista itse hyötyy, kuten että mies maksaa sormuksen. Onko sellaiset perinteet kivoja, että nainen siivoaa, hoitaa lapset ja tekee kaikki ruoat? Ai ei? Niin arvelinkin.

Muutaman sadan tai edes tuhannen euron sormuksella ei hirveän montaa siivoustuntia osteta. Jos on 600 e sormus niin se on sellainen 20 tuntia siivouspalveluita.. Esim 30 vuoden liitolle jaettunahan se onkin 1,5 tuntia vuodessa.

... jos sormuksen saaja ei osaa lakea yksinkertaista jakolaskua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trollihan tämä on, mutta olen samaa mieltä olen minä, nuin tuo yksi kirjoittaja: jos raha- asioista ei ole sovittu, ei kannata mennä naimisiin, tai muuttaa yhteen asumaan. Lisäksi, kannattaa pitää naiset sitten mielessä, että pidätte huolen, että tasa- arvo toimii myös kotitöissä, jos mies vaatii tasa- arvon nimissä, éttä nainen maksaa oman sormuksensa.

Eli jos mies maksaa sormukset niin ei tarvitse tehdä kotitöitä? :D

Joskus musta tuntuu että palsta on jämähtänyt jonnekin vuosikymmenien tai -satojen taakse näissä jutuissa.

15

Ymmärrys hoi.,äly älä jätä!

Tasa-arvo tarkoittaa, että kaikilla on samat mahdollisuudet saavuttaa jokin etu.

Jos morsiamen isä normaalisti maksaa tyttärensä häät, sulhaset isä voi halutessaan osallistua, ellei tämä ketään loukkaa.

Jos mies kosii siitä huolimatta, ettei varaa kihlasormukseen ole, hän voi tämän kertoa. Morsian ostaa sormuksen, jos hänellä on varaa; hänen rahansa ovat jo melkein sulhasenkin. Jos hän näin köyhän miehen huolii, ei oo sormuksen hinnasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä asti on ollut "perinteenä" että mies ostaa kihlasormuksen? Yhdessähän ne on hommattu Suomessa.

Ap on sivistymätön vanhapiika.

Vierailija kirjoitti:

Kysyt siltä että mentäiskö naimisiin ja mites, mentäskö ostamaan kihlasormuksia yhdessä ja että minkäs hintaiseen olisi varaa.

Mulle ei tulisi mieleenkään että mies maksaisi sormukset. Tai siis, tiedän että jotkut toimivat niin, mutta mulle naisena tulisi sellaisesta vaivaantunut olo. Että jos mies haluaa olla niin "perinteinen mies" niin tulisi paineita että pitäisi itsekin olla "perinteinen nainen", jollainen en todellakaan ole.

Sama juttu. Yksi asia, joka myös vaivaannuttaisi, olisi se, jos mies olisi kysynyt isältäni lupaa mennä naimisiin. Minä en ole isäni omaisuutta, enkä tarvitse hänen suostumustaan mennäkseni naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis joku vielä ostaa sormuksia... 🙄 Mihin niitä sormuksia tarvitsee naimisiinmenossa??

En ole koskaan hankkinut mitään koruja minkään paperin allekirjoittamisesta, edes vuokrasopimuksen.

Miksi täällä muutamia häiritsee se että jotkut haluavat pitää sormuksia ollessaan kihloissa/naimisissa? Miksi kaikkien pitäisi toimia kuten sinä? :D

15

Kun siitä näyttää muodostuvan ongelma (tasa-arvo sellainen)?

Lisään vielä että kaivostyö on maailman vaarallisin ammatti. Menettävät henkensä pienen palkan takia jotta kermapersemaat voivat ostaa turhia hiluja.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Eivät kaikki saa lapsia, eikä kaikissa perheissä kotityöt jää enemmän naisten harteille. Turhaa yleistämistä tuollainen. Jokaisen tilanne on erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin mieheltä mieluummin vaikka itsetehdyn tuohisormuksen mieluummin kihlasormukseksi kuin "osallistuisin kuluihin".

Maailman epäromanttisin ajatus. Miehen pitää haluta lahjoittaa minulle sormus, kun kosii. Onhan miehet yleensä valmiit lahjoittamaan itselle kalliita autoja ja vekottimia, mutta elämänsä naiselle ei muka halua lahjaa antaa? Säälin naista, joka tuollaisen itsekkään möllin huolii riesakseen.

Vihkisormuksia voi sitten miettiä yhdessä riippuen suhteen tyylistä.

Itse taas halusin ehdottomasti valita oman sormuksen. Sovittiin naimisiinmenosta yhdessä, mutta jos mies olisi kosinut yllärinä, olisin toivonut, että olisin saanut valita sormuksen itse, jollei tiedossa olisi ollut tarkkaa kuvausta siitä, minkälaisen haluan. En esimerkiksi pidä keltakullasta, joten olisi harmittanut, jos mies olisi valinnut keltakultaisen.

Toivottavasti naiset, jotka odottavat mieheltä kalliita sormuksia lahjaksi, myös ostavat puolisolleen itse kalliita lahjoja, jos tulot ovat suunnilleen yhtä suuret. Tiedättekö, mistä se vanha sääntö, että naisen sormuksen tulee vastata miehen kolmen kuukauden palkkaa, tulee? Se oli naiselle taloudellinen turva, jos miehelle sattuu jotain. Aika kun oli eri, eivätkä naiset tienanneet. Sormuksen pystyi muuttamaan rahaksi puolison menehdyttyä.

Nykyään tuntuu, että osa naisista haluaa itselleen kaikki edut; halutaan tasa-arvoinen tulotilanne ja mahdollisuus käydä töissä, mutta silti tahdotaan pitää kiinni siitä, että mies maksaa treffit, illalliset ja sormukset. Ja sitten mies on moukka, jos ei näin tee. Anteeksi, mutta minusta nainen on moukka, jos maksattaa toisella kulunsa, jos niihin on itselläkin varaa. On kaunis ele joskus tarjota toiselle jotain tai ostaa lahjoja, mutta oikeasti: miksi nykypäivänä miehellä olisi joku lähtökohtainen velvollisuus maksaa asioista enemmän?

Se että ei maksata morsiammella lahjaa jonka antaja on, ei varsinaisesti tarkoita että maksaa kaikesta kohtuuttomasti enemmän. Varsinkin kun hyvä jos tuollaisia kolmen kuukauden palkkaa vastaavia sormuksia edes saa mistään ostarin kultasepänliikkeestä, saati keskivertomorsian sellaista odottaisikaan nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, mutta minun on pakko myöntää että jos mieheni olisi pistänyt minut maksamaan oman sormukseni niin olisin varmaan harkinnut naimisiinmenoa toisen kerran.

Nykyään kun olemme naimisissa meillä on yhteinen pankkitili, mutta seurusteluaikana mies tarjosi kaikilla treffeillä, osti minulle koruja, vaatteita, puhelimen yms. Siis ihan ilman, että edes pyysin. Minulle tämä todisti sen, että hän näkee minut sen kaiken vaivan arvoisena ja että hän haluaa kohdella minua kuin prinsessaa. Tämä myös osoitti minulle sen, että hänellä on rahalliset valmiudet huolehtia mm. tulevista lapsistamme.

Ja entä miten minä todistin hänelle oman rakkauteni? No esimerkiksi niin, että kannoin hänen lapsiaan 9 kuukautta, jäin hoitamaan heitä kotiin niin että mieheni pystyi edistämään opiskeluaan ja uraansa (ja itse jäin omissa jutuissani jälkeen) ja tuin siten hänen etenemistään uramaailmassa.

Tiedän että nykyfeministien mukaan kaiken pitäisi olla 50/50, mutta itse näen asian niin, että 50/50 vain heikentää naisen asemaa, koska esimerkiksi biologia ei ole tasapuolista. Naiset tekevät nyt jo suurimman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja joutuvat olemaan raskaana yms., ja nytkö meidän pitäisi myös osallistua rahallisesti yhtä paljon kuin mies? Ei kiitos, sanon minä.

Itse taas jos olisin ollut miehesi, en olisi mennyt kanssasi naimisiin, jos olisit käskenyt minun maksaa sormuksesi, ja se olisi ollut ehto naimisiinmenolle. Se olisi viestinyt minulle, että rahallinen hyöty minusta on tärkeämpi kuin minä ihmisenä, jos avioliitto on siitä kiinni, että minä maksan SINUN sormuksesi, jos sinulla olisi itselläsikin siihen varaa. Ja olen siis itse nainen.