Lue keskustelun säännöt.
Miten pyytää tahdikkaasti naisystävää osallistumaan taloudellisesti vihki/kihlasormuksen hankintaan?
07.02.2021 |
Olemme puhuneet naimisiin menosta ja ajattelin kosia pian. Kuitenkin mielestäni vähän epäreilua että sormusten kustannukset kaatuvat miehen niskaan. Reiluinta olisi luonnollisesti, että molemmat osallistuisivat 50/50.
M33
Kommentit (283)
Maksoin oman sormuksen, 80 € terässormus pienellä kivellä. Mies omansa, 50 €.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menimme puolison kanssa naimisiin viime kesänä. Sormuksiksi valitsimme jo edesmenneiden isovanhempiemme sormukset. Kustannukset olivat uusien kaiverrusten verran, en muista kumpi maksoi ☺️
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Tulee ehkä yllätyksenä, mutta kaikille naisille raha ei ole sama asian kuin rakkaus.
Sormukset ovat ihan turhia. Sormusten sijaan meillä on yhteisiä sijoituksia joiden arvo kasvaa vuosittain, toisin kuin sormusten.
Ei olisi kyllä tullut mieleenkään laittaa miestä yksin maksamaan sormuksia. Yhteinen talous oli ennnen kihloja ja niiden jälkeen. En ole sormusihmisiä muutenkaan joten ostimme vain siis vihkisormuksen kun mentiin naimisiin, se maksoi 150e koska en käytä sitä töissä ja se luultavasti katoaa joskus kun en sitä yleensä pidä. Miehelle ei ostettu ollenkaan kun ei myöskään tykkää sormuksia käyttää. Kaikki tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä maksoin omani itse. En olisi ikinä voinut vaatia silloin pienipalkkaista miestä ostamaan sellaista sormusta josta haaveilin, joten ostin sen parin tonnin unelmasormukseni itse. Mutta minä meninkin naimisiin rakkaudesta enkä rahasta. Ap:na ajattelisin, että jos tuleva puoliso pillastuu kulujen jakamisen ehdottamisesta, niin ehkä on parempikin välttyä avoliitolta sellaisen naisen kanssa. Nykyään on niin paljon niitäkin, joiden rakkautta ei tarvitse ostaa.
Aina, kun olen mennyt kihloihin, niin mies on maksanut sormukset. Syystä, että olen itse ollut varaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaa että edellinen kommentti on saanut enemmän peukkuja alaspäin vaikka se on totta.
Ei ole tahdikasta tapaa pyytää tyttöystävää maksamaan omaa kihlasormusta. Se on epäromanttista ja suoraan sanoen, en menisi kihloihin jos joku pyytää samalla rahaa minulta "omaan lahjaan".
Edes jotain herrasmiestapoja tulisi olla nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Hassu juttu, minä tunnen useammankin naisen, jotka ovat makseneet kihlasormuksensa ihan täysin itse. Ja sitä paitsi, periaatteessa "yhteisistä" rahoista se morsiamenkin sormus loppupeleissä maksetaan. Ei se niin mene, että parisuhteessa vain toisen rahat ovat yhteisiä ja toisen rahat omia, koskien ihan molempia osapuolia.
Ohis, mutta meillä kyllä mun rahat on mun omia, ja miehen rahat on yhteisiä. Tämä on nimenomaan mieheni tahto, hän nimittäin haluaa elättää vaimonsa ja lapsensa. Hänelle se on kunnia-asia.
Tiedän kyllä olevani poikkeuksellisen onnekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50/50-naisen pitää silti
-käydä töissä
-hoitaa lapset
-maksaa ruoat puoliksi ja pahimmillaan myös lasten ruoat
-valmistaa ruoat
-suunnitella arjen pyöritys
-siivota koti
kun mies käy vain töissä ja säästää. näin mies hyötyy tasa-arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivää on se ettei edes mennä naimisiin.
Vain sellainen jolla huono itsetunto ja tuntee olevansa suhteessa alemmalla tasolla, suostuu paskasuhteisiin.Miksi mennä paskasuhteeseen....
Hyvin moni niissä tuntuu olevan!
Ovat suhteensa ansainneet hah!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa että edellinen kommentti on saanut enemmän peukkuja alaspäin vaikka se on totta.
Ei ole tahdikasta tapaa pyytää tyttöystävää maksamaan omaa kihlasormusta. Se on epäromanttista ja suoraan sanoen, en menisi kihloihin jos joku pyytää samalla rahaa minulta "omaan lahjaan".
Edes jotain herrasmiestapoja tulisi olla nykyäänkin.
Siis mikä tällaisessa asiassa on totta ja mikä ei, ja kuka sen määrittelee? Se, että sinun mielestäsi oman sormuksen maksaminen on epäromanttista etkä suostuisi kihloihin lainkaan, ei tarkoita että muut ajattelisivat samoin. Itse en edes miettinyt sellaista vaihtoehtoa että mies maksaisi sormuksen.
Naisia ja ihmisiä yleensäkin on moneen junaan. Mun seurasta ja rakkaudesta ei tarvitse kenenkään maksaa senttiäkään.
15
Minä olen maksanut sormukseni itse. Ja näin jälkeenpäin ja eronneena naisena olen sitä mieltä että se oli virhe. Siinä ei muuta tee kuin opettaa heti miehen siihen, että suhteeseen ei tarvitse panostaa yhtään. Että minä olen täysin saatavilla ja kustannukset hoidan minä saamatta mitään itselleni. Että minä hoidan itseni ja muut, mutta minusta ei tarvitse välittää tippaakaan. Naisen sormuksen hinta on miehen 3kk palkka. Sille on syynsä ja kannattaisi ottaa takaisin käyttöön. Mies ei arvosta mitään minkä hankkiminen ei tunnu oikein kunnolla ja ala hirvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et muuten ole pihi niuhottaja periaatteen mies, keskustelu asiasta sujunee ok. Jos taas olet niin ei ole tahdikasta tapaa sen esilletuontiin.
Voi ottaa puheeksi että ”mitä meiltä olet noin yleisesti siitä kun ihmiset avioituvat ja tulee kuluja mm sormuksista ja hääjörjestelyistä niin miten sinun mielestä kulut pitäisi jakaa puolisoiden kesken?”. Jos naisen vastaus ei miellytä niin älä kosi. Jos nainen vastaa sinulle fiksusti ja rakastavasti voit alkaa kyselemään ”kuulee kaikenlaista miten miehet/naiset ovat kosineet tulevaa puolisoaan. Mitä mieltä olet, millaiset tavat ovat fiksuja/romanttisia ja mitkä ei”?
Olen kyllä sitä mieltä että ennen avioitumista olisi hyvä köydä raha-asioita ja niihin liittyviä asenteita/toiveita aika perusteellisesti läpi. Jos siinä vaiheessa alkaa hälytyskellot soida en suosittele avioitumaan.
Itse olin yli 20 v naimisissa epäsopivat puolison kanssa. Nykyinen puoliso on sopiva, myös taloudellisesti. Ja juu, maksoimme sormukset ja häiden kulut niin että jaoimme ne nettotulojen suhteessa. Sormus on kaunis, paksua kultaa ja yksi iso timantti. Köytiin yhdessä valitsemassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen maksanut sormukseni itse. Ja näin jälkeenpäin ja eronneena naisena olen sitä mieltä että se oli virhe. Siinä ei muuta tee kuin opettaa heti miehen siihen, että suhteeseen ei tarvitse panostaa yhtään. Että minä olen täysin saatavilla ja kustannukset hoidan minä saamatta mitään itselleni. Että minä hoidan itseni ja muut, mutta minusta ei tarvitse välittää tippaakaan. Naisen sormuksen hinta on miehen 3kk palkka. Sille on syynsä ja kannattaisi ottaa takaisin käyttöön. Mies ei arvosta mitään minkä hankkiminen ei tunnu oikein kunnolla ja ala hirvittää.
Se että sinulla oli surkea mies, ei tarkoita sitä, että muillakin olisi, vaikka mies ei sormusta olisikaan maksanut.
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin omat sormukseni. Kosinnan jälkeen mentiin yhdessä katsomaan kihlat ja ostettiin sellaiset mistä pidettiin. Vihkisormuksen teetin ja maksoin myös itse.
Me kanssa käytiin ostamassa kihlat kosinnan jälkeen yhdessä. Mies kosi siinä kadulla ja vieressä oli kultasepän liike. mentiin sisälle ja valittiin umpimähkään halvimmat sormukset mitää kapan oli .
Kumpikin varmaan maksoi omansa, koska ei miehellä koskaan mitään rahaa ollut ja itse olin vasta opiskelut lopettanut ja vasta menossa ekaan työpaikkaan.
Jos miehellä ei ole rahaa, kannattaa valita halvimmat eikä mieluisia niin ne ei paljoa maksa.
Ja kukapa sitäkään kieltää, että ei osta hopieisia. Ei maksa montaa kymppiä.
Ja kihloihin ja naimisiin pääsee vaikka ilman sormuksia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen maksanut sormukseni itse. Ja näin jälkeenpäin ja eronneena naisena olen sitä mieltä että se oli virhe. Siinä ei muuta tee kuin opettaa heti miehen siihen, että suhteeseen ei tarvitse panostaa yhtään. Että minä olen täysin saatavilla ja kustannukset hoidan minä saamatta mitään itselleni. Että minä hoidan itseni ja muut, mutta minusta ei tarvitse välittää tippaakaan. Naisen sormuksen hinta on miehen 3kk palkka. Sille on syynsä ja kannattaisi ottaa takaisin käyttöön. Mies ei arvosta mitään minkä hankkiminen ei tunnu oikein kunnolla ja ala hirvittää.
Ihan kammottava asenne. En minä halua olla mikään ostettava ja jahdattava palkinto, minä haluan tasa-arvoisen aikuisen parisuhteen jossa molemmat rakastavat ja arvostavat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Hassu juttu, minä tunnen useammankin naisen, jotka ovat makseneet kihlasormuksensa ihan täysin itse. Ja sitä paitsi, periaatteessa "yhteisistä" rahoista se morsiamenkin sormus loppupeleissä maksetaan. Ei se niin mene, että parisuhteessa vain toisen rahat ovat yhteisiä ja toisen rahat omia, koskien ihan molempia osapuolia.
Ohis, mutta meillä kyllä mun rahat on mun omia, ja miehen rahat on yhteisiä. Tämä on nimenomaan mieheni tahto, hän nimittäin haluaa elättää vaimonsa ja lapsensa. Hänelle se on kunnia-asia.
Tiedän kyllä olevani poikkeuksellisen onnekas.
Olen surullinen sinun puolestasi, jos onnekkuus merkitsee sinulle ennen kaikkea rahaa.
Uskomatonta, etteivät kaikki ymmärrä, että ihmisillä on erilaisia taloustilanteita. Esimerkiksi nyt koronan takia työttömäksi jääneelle se 300 euroa morsiamen sormukseen + summa x omaan sormukseen voi olla aivan liikaa! Mistäs me tiedämme mikä ap:n tilanne rahallisesti on, tai hänen tyttöystävänsä. Voi olla, että tyttöystävä onkin itse paremmassa rahallisessa tilanteessa.