Miksi sinulla on harrastus? Mä en ymmärrä miksi niitä pitää olla?

No katsos kun kotonakin voi harrastaa/leikkiä/askarrella, lukea, tehdä projekteja tai kävellä ulkona luontoa ihmettelemässä. Kun vaan on jotain välineitä tai materiaalia. Ei ole pakko mennä ahdistaviin kokkikerhoihin tai ryhmäjumppaan. Mielikuvitusta on.

"Minulla on äärimmäisen mielenkiintoinen työ, jota tekisin vaikka kellon ympäri. Sitten on perhe, lapsia, eläimiä, iso talo ja piha. Elämäni on varsin täynnä enkä kaipaa mitään lisästressiä tai menoja."

Hieno homma, mutta mites sitten, kun työpaikka menee alta syystä toisesta tai eläköidyt? Lapsetkin muuttavat jossain vaiheessa pois kotoa, eläimet kuolevat yleensä ennen omistajiaan eikä pihatöitä ja remonttihommia kovin vanhaksi asti jaksa tehdä.

Miten niin pitää olla? Ei harrastuksia oo pakko olla, se harrastaa joka tykkää ja se ei harrasta joka ei tykkää. Yksinkertaista.

Kuka sut pakottaa tukemaan vanhempiasi heidän harrastuksissaan? Jos ne ei pysty harrastaan ilman sun tukea niin en usko alkuunkaan että kukaan silti pakottaa. Ihan itte sä autat niitä vapaaehtoisesti. Vai uhkaako joku aseella jos et mene?

Varmasti kuitenkin ymmärrät. Lemmikit, pihanhoito ja vaikka remontointi lienee harrastuksia, mutta jotkut ei välitä juuri niistä, ja harvalla työ on äärimmäisen mielenkiintoista. Joten moni haluaa jotain muuta sisällöksi arkeensa. Sun ei tarvitse alkaa harrastaa mitään erillistä, kun kerran jo tykkäät arjestasi. Vanhempien arjessa auttaminen sitten on eri juttu, se lienee velvollisuus, ja teistä riippuu, kuinka sitova.

Ei niitä pidä olla. Mutta mä rakastan hikoilua ja endorfiineja, joten siksi harrastan kestävyysliikuntaa, mieluiten joka päivä.

Ja onneksi harrastuksen ovat aika isolla osalla kuoleman vakava juttu.

Ei sitä harrastuksia nyt sentään voi harrastella!

Elämä nyt on kokonaisvaltaista eikä siitä välttämättä tarvitse erotella jokaista osiota erikseen jotta pystyy referoimaan uteliaille henkilökohtaisista asioistaan. Jotka heille ei edes kuulu.

Minäkään en harrasta oikein mitään. Voin joskus käydä kävelyllä, tai lukea romaanin. En kaipaa yhtään mitään harrastusta.

Harrastukset ei oo sun ongelma. Et vaan jaksais auttaa sun vanhempia, vaan tekisit mielummin omia juttuja. Toi otsikko on ihan kiukuttelua vaan

Onhan sinulla vaikka mitä harrastuksia. Lemmikkejä, puutarhan hoitoa jne. Ei harrastuksen ole pakko olla joku tietylle kellonlyömälle sovittu jumppa. 

Rentoutuakseni ja säästääkseni

On, Hugon (koirani)kanssa lenkkeily.

Ei kukaan määrää, että niitä PITÄÄ olla.

Minä harrastan elokuvia, valokuvausta, ruuanlaittoa ja puutarhahommia. En verenmaku suussa, en väkisin tai pakolla, en kenenkään muun toiveesta. Vaan siksi, että mä itse nautin niistä asioista.

Ei harrastus ole jotain, mistä maksat ja menet johonkin tiettyyn paikkaan suorittamaan.

Harrastus voi olla mitä tahansa, mistä pidät. Eikä siinä tarvitse edes olla millään mittarilla hyvä. Pääasia, että itse saat siitä jotain hyvää.

Ei kai se pakollista ole. Monet vain haluavat irrottautua hetkeksi arjesta. Joillakin juokseminen tyhjentää pään ja joillakin on tarve tehdä jotain luovaa. Monilla on tarve ilmaista itseään ja siihen eri taidemuodot sopivat.  

Eläimet ja pihatyöt on kyllä harrastuksia.

Mulla on esim. liikuntaharrastus siksi, että teen toimistotyötä, joten liikuntaa ei töissä tule. Mä en kuitenkaan halua olla vanhana heiveröinen, niin liikun.

Harrastus syntyy yleensä intohimosta tehdä jotain asiaa. Ei harrasteta vaan harrastamisen vuoksi. 

Haluan kehittää itseäni ja sosialisoida muiden kanssa, minkä vuoksi harrastan kuorolaulua ja vieraan kielen opiskelua. Neulominen on taas rentouttavaa, siinä näkee työnsä lopputuloksen ja bonuksena saa omannäköisiä vaatteita ja asusteita.

Harrastukset  on  vain  niille  kellä  on  turhaa ylimääräistä  aikaa  molseen.

On ollut paljon harrastuksia. Jalkapalloa, uintia, keihään heittoa, salibandya kuitenkin harrastin 26 vuotta sarjatasolla. Kuntosalia, kalastusta, veneilyä harrasstan nykyään.

Harrastin kolme vuotta intensiivisesti yhtä tiettyä kädentaitoa, kansalaisopistossa. Olin kolme kuukautta syksyllä ilman mitään kursseja. Huomasin kaipaavani sosiaalista yhteisöä, harrastusporukkaa. Niinpä ilmoittauduin yhdelle kurssille opistoon tammikuusta alkaen mutta aivan eri alalle. Harrastaa voi monella tavalla, ymmärtääkseni harrastuksen on tarkoitus rentouttaa, ei tuoda stressiä. Kukin harrastaa omalla tavallaan.