Ex seurustelee jo uuden kanssa mutta miettii palaisiko yhteen kanssani? Mitä ihmettä tämä on?
Meillä on ollut aikamoinen historia yhdessä ja olemme olleet tiiviisti yhdessä eron jälkeenkin.
Siinä on ollut monta syytä ja toki tiedän, että tämä nyt ei mennyt aivan suunnitellusti ja nyt vain olen hämmentynyt.
Voin kertoa rakastavani miestä, tottakai. Ongelmamme vain kasaantuivat ja tuntui, että pitää ottaa happea.
Olemme miettineet jos saisimme asiat selvitettyä, uuden alun ja molemmat tekisivät töitä sen eteen,
Itse olen aloittamassa mm. terapian ja on muutenkin täysin uusi alku monella saralla katsottuna.
Kaikesta huolimatta, että hänen kanssaan tahtoisin jatkaa elämääni niin en kuitenkaan tiedä mitä tämä on?
Pitäisikö vain luovuttaa.
Mies ei nauti yksin olemisesta ja olemme vapaasti treffailleet toisia. Haluaa tietää mitä oikeasti elämältään haluaa.
Tapasi naisen, ilmoitti seurustelevansa ja kuitenkin antoi ymmärtää, että ehkä meillä on kuitenkin tulevaisuus yhdessä.
Todella outoa.
En nyt ymmärrä mitä hän oikein ajattelee? Hän omien sanojensa mukaan ei edes juuri välitä tästä naisesta, ei kehunut vaan lähinnä harmitteli, että nyt on tämmöinen tässä ja ajatteli, että haluaa ottaa parin kuukauden tauon ja miettiä asioita.
Nainen ei tunnu olevan lainkaan sellainen jonka haluaisi ja murtui nähdessään minut.
Hyvin suorasti kertoi ajattelevansa minua, mahdollisesta tulevaisuudesta mutta nyt mainitsi, että nyt seurustelee ja haluaa miettiä asioita.
Nyt kun kirjoitan niin tajuan tämän typeryyden, miksi edes kuvittelen mitään.
Kurjaa kuitenkin on, että toinen antaa toivoa, kertoo, että meillä on uusi alku mahdollisesti ja ongelmat korjattavissa mutta teot puhuvat nyt toista.
En nyt ymmärrä.
Ehkä pitäisi vain jatkaa elämäänsä mutta en kestä tätä ajatusta, että kaikki on niin epäselvää.
Kommentit (45)
Kirjoitit, että rakastat edelleen exääsi.
Joskus se suurin rakkaudenosoitus, minkä voi toiselle tehdä, on päästää itsensä irti hänestä.
Eli nyt et koko kevänä ota häneen yhteyttä. Jos hän kysyy, miksi, vastaa, että annat hänelle tilaa kehittää uutta suhdettaan.
Joo. Suosittelen, että ilmoitat miehelle selvästi, että koska hänellä on toinen, et ole enää mikään vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit, että rakastat edelleen exääsi.
Joskus se suurin rakkaudenosoitus, minkä voi toiselle tehdä, on päästää itsensä irti hänestä.
Eli nyt et koko kevänä ota häneen yhteyttä. Jos hän kysyy, miksi, vastaa, että annat hänelle tilaa kehittää uutta suhdettaan.
Olen miettinyt aivan samaa.
Jos nyt oikeasti häntä rakastan niin minun tulee antaa hänelle nyt mahdollisuus keskittyä elämään ilman minua.
Päinvastaisesti. jos hän rakastaisi minua niin miksi ihmeessä antaisi minulle toivoa samalla kun hän itse jo jatkaa elämäänsä.
Aika nurinkurista.
Kiitos kun te tästä kanssani keskustelette, joskus kun yksin näitä pohtii taukoamatta niin mieli on aivan solmussa enkä ole varma oikein mistään. Saan ehkä vähän selkoa tilanteeseen.
Ap
Harmittaa kyllä, että olen oikeasti ollut tai yrittänyt olla hyvä kumppani. Olen sietänyt aika paljon ja muuttanut elämäni hänen vuokseen todella radikaalistikin.
Muutin hänen luokseen kaukaa, aloitin uuden elämän ja jätin muun taakseni. Se oli aika suuri uhraus kuitenkin ja kesti pitkään sopeutua tilanteeseen. Nykyään olen aivan sujut asian kanssa ja oli oikeastaan hyvä, että elämäni muuttui.
Ehkä juuri näiden uhrauksien takia tuntuu, että minun on saatava jotain tästä itselleni.
Tiedättekö.. ettei kaikki se ollut aivan turhaa. Asenteeni tulisi muuttua ja tavallaan osaan kyllä löytää paljonkin asioita miksi kaikki tämä on tapahtunut ja mistä voin iloita.
Olen ymmärtänyt häntä loppuun asti, kaikenlaisia ongelmia ja yrittänyt olla tukena.
Mies kyllä tietää sen ja on sanonut, että hän on kiitollinen, että tietää minun rakastaneen häntä aidosti kuitenkin ja arvostaa sitä mitä on ollut.
Ehkä sitten autoin häntä jossain määrin ja nyt minun täytyy auttaa itseäni eteenpäin tästä lähtien.
Ehkä olen tehnyt jo kaiken voitavani.
Ap
Uudemmalle viestiä tilanteesta, voitte sitten yksissä tuumin potkaista miehen ulos elämistänne, pysyvästi. Ties vaikka saisit nyksästä uuden ystävänkin.
Vierailija kirjoitti:
Uudemmalle viestiä tilanteesta, voitte sitten yksissä tuumin potkaista miehen ulos elämistänne, pysyvästi. Ties vaikka saisit nyksästä uuden ystävänkin.
En tahdo puuttua tilanteeseen. Ainakaan enempää.
Minulla on sellainen tunne kuitenkin, että jossain vaiheessa nainen ehkä itsekin tajuaa, että mies ei välttämättä ole hänelle se parhain mahdollinen kumppani. Tai vaihtoehtoisesti mies itse jättää koska ei selvästikään ole nyt kuitenkaan kovin rakastunut. En tiedä, todella ristiriitaista peliä.
Onneksi itsellä alkaa se terapia, olen sen tarpeessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa kyllä, että olen oikeasti ollut tai yrittänyt olla hyvä kumppani. Olen sietänyt aika paljon ja muuttanut elämäni hänen vuokseen todella radikaalistikin.
Muutin hänen luokseen kaukaa, aloitin uuden elämän ja jätin muun taakseni. Se oli aika suuri uhraus kuitenkin ja kesti pitkään sopeutua tilanteeseen. Nykyään olen aivan sujut asian kanssa ja oli oikeastaan hyvä, että elämäni muuttui.
Ehkä juuri näiden uhrauksien takia tuntuu, että minun on saatava jotain tästä itselleni.
Tiedättekö.. ettei kaikki se ollut aivan turhaa. Asenteeni tulisi muuttua ja tavallaan osaan kyllä löytää paljonkin asioita miksi kaikki tämä on tapahtunut ja mistä voin iloita.
Olen ymmärtänyt häntä loppuun asti, kaikenlaisia ongelmia ja yrittänyt olla tukena.
Mies kyllä tietää sen ja on sanonut, että hän on kiitollinen, että tietää minun rakastaneen häntä aidosti kuitenkin ja arvostaa sitä mitä on ollut.
Ehkä sitten autoin häntä jossain määrin ja nyt minun täytyy auttaa itseäni eteenpäin tästä lähtien.
Ehkä olen tehnyt jo kaiken voitavani.
Ap
Ja kaikesta tästä huolimatta hän roikottaa sinua tuolla lailla? Veikkaan, että et tule saamaan suhteesta enempää kuin olet nyt jo saanut. Käännä uusi sivu elämässäsi, anna uusille mahdollusuuksille tilaa.
Lopeta yhteydenpito exääsi. Teistä ei koskaan tule pelkkiä hyviä ystäviä jos haikailuja. Eikä teidän yhteenpaluusta tulisi mitään kaiken luottamuspulan ja säätöjen jälkeen
Tiedätkö, että kirjoituksessa on paljon läheisriippuvuuteen liittyviä teemoja mm. olet muuttunut kumppanin takia, tehnyt uhrauksia, sietänyt paljon, ymmärtänyt loppuun asti kaikenlaisia ongelmia, yrittänyt olla mahdollisimman hyvä kumppani jne. Suhde on ehkä perustunut ennen kaikkea sinun mukautumis- ja miellyttämiskykyysi ja -haluusi. Pohdit ehkä silti oletko rakkauden arvoinen, niin että mies muuttuisi ja tulisi takaisin luoksesi. Kannattaa muistaa taloudesta tuttu harha, että vaikka olisi kuinka paljon ja pitkään sijoittanut tappiolliseen kohteeseen, niin jossain vaiheessa viisainta on luovuttaa. Tappiolliseen toimintaan panostaminen ei yleensä lopultakaan käänny voitoksi, vaan häviät entisestään. Näin on käynyt monelle. Kannattaa lukea parisuhdekirjallisuutta mm. Eevi Minkkisen Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi. Tsemppiä sinulle! Keskity itsesi hyvinvointiin jatkossa.
Juuri läheisriippuvuuden vuoksi olen menossa terapiaan.
On paljon kaikenlaista jota en vielä itsessäni ymmärrä ja miksi annan ihmisten kohdella minua huonosti.
Tiedän asioiden järjettömyyden mutta lopulta kuvittelen voivani ymmärtää vaikka tiedän, etten voi hyvin.
Lasinen lapsuus, kai se sieltä jotenkin juontaa. Siksi tosiaan yritän selvitellä ajatuksiani.
Tämä kirjoittaminenkin tekee hyvää.
Ap
Kuule.
Mies ei nyt osaa päättää mitä haluaa.
Sun tarvii nyt olla "mies" ja tehdä se päätös että te ette ole enää te.
Oikeasti, mitä tuollaisella tekee joka ei tiedä mihin ämpäriin munat kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Juuri läheisriippuvuuden vuoksi olen menossa terapiaan.
On paljon kaikenlaista jota en vielä itsessäni ymmärrä ja miksi annan ihmisten kohdella minua huonosti.
Tiedän asioiden järjettömyyden mutta lopulta kuvittelen voivani ymmärtää vaikka tiedän, etten voi hyvin.
Lasinen lapsuus, kai se sieltä jotenkin juontaa. Siksi tosiaan yritän selvitellä ajatuksiani.
Tämä kirjoittaminenkin tekee hyvää.
Ap
Uskon, että saat terapiasta paljon irti, koska olet jo joutunut kohtaamaan hankalia asioita ja elät parhaillaan ristiriidassa, jossa historiasi kipukohdat tulevat esiin. Lisäksi kykenet analysoimaan asioita. Todella hyvä että aloitat nyt terapian! Kaikkea hyvää sinulle, ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri läheisriippuvuuden vuoksi olen menossa terapiaan.
On paljon kaikenlaista jota en vielä itsessäni ymmärrä ja miksi annan ihmisten kohdella minua huonosti.
Tiedän asioiden järjettömyyden mutta lopulta kuvittelen voivani ymmärtää vaikka tiedän, etten voi hyvin.
Lasinen lapsuus, kai se sieltä jotenkin juontaa. Siksi tosiaan yritän selvitellä ajatuksiani.
Tämä kirjoittaminenkin tekee hyvää.
Ap
Uskon, että saat terapiasta paljon irti, koska olet jo joutunut kohtaamaan hankalia asioita ja elät parhaillaan ristiriidassa, jossa historiasi kipukohdat tulevat esiin. Lisäksi kykenet analysoimaan asioita. Todella hyvä että aloitat nyt terapian! Kaikkea hyvää sinulle, ap.
Kiitos paljon! :)
Joskus tuntuu kyllä todella vaikealta ja mietin miten tulen tässä elämässä selviämään.
On synkkiä päiviä ja taas valoisampia, niin moni asia on nyt pinnalla ja haavoja revitty auki. Olen kuitenkin antanut surun tulla, itkenyt kuin lapsi ja päättänyt käydä tuskan läpi.
Seuraava päivä saattaa olla jo lohdullisempi tuon puhdistamistuokion jälkeen.
Silloin alkaa tuntumaan, että kyllä minä selviän kunhan käyn tämän prosessin läpi.
Olen nuori ja minulla on ollut aina levottomuutta ja "kiire" jonnekin, sisäinen tyhjiö on täytynyt täyttää milloin milläkin.
Nyt yritän rauhassa tallustella ja tunnustella tämän läpi, että saisin terapiasta mahdollisesti tarvitsemani avun.
Nyt kun tuotakin niin miettii taas kun pystyn ajattelemaan nyt järkevästi niin mies olisi vain tielläni tässä prosessissa, en ainakaan usko, että tekisi siitä ainakaan yhtään helpompaa.
Ap
Oleellista on mielestäni, kumpi teistä teki aloitteen erostanne, vai oliko se yhteinen päätös?
Vierailija kirjoitti:
Oleellista on mielestäni, kumpi teistä teki aloitteen erostanne, vai oliko se yhteinen päätös?
Minä lähdin tai tein päätöksen, keskustelimme kyllä asiasta yhdessä mutta jokin päätös piti tehdä.
Aloin voimaan niin huonosti ja ongelmat kasaantuivat ja tuntui, etten kestä enää.
Kun sain olla yksin ja keskustelimme asioista erilleen ollessamme, hyvin suoraan niin pääsimme jo ongelmien ytimeen.
Olen pahoillani miehelle kyllä mutta oli pakko tehdä päätöksiä mutta halusimme vielä jälkeenpäin selvittää asioita kuitenkin.
Selvää kuitenkin on, että on ollut aivan turhaa näköjään pohtia mitään miehen kanssa.
Tästä on nyt tehty vain erityisen vaikeaa ja putosinkin jonnekin epätodellisuuteen tämän kaiken keskellä.
Tähän liittyy paljon kaikenlaista mutta nyt olen kyllä sitä mieltä, että olen saattanut itseni nyt turhaan tähän tilanteeseen ja on aika myöntää, että on ollut virhe edes haaveilla kaiken korjaamisesta.
Ap
häiriköitä on miestenkin perässä kun ei viestintä toimi; juostaan perässä polvet rakoille huutamassa keskikaupungilla ongelmiaan. Levitetään lähinnä kosto"trollia" kun naikkonen on huono häviäjä.
-"haluiskohan se mies tulla takaisin" on lähtöisin perässä häiriköivän naikkosen puolelta; jo sellainen saa hälytyskellot soimaan (sekä perässä kiljuminen).
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, tämä on aivan säälittävää jo minulta itseältäni.
En vain kykene ymmärtämään, että miksi hän tahtoo edes antaa toivoa? Tätä en yksinkertaisesti käsitä.
Kai minun täytyy tehdä se päätös, että ei enää koska hän on mennyt elämässään eteenpäin vaikka toisaalta muuta väittääkin. Onhan tämä aika huonoa kohtelua minua kohtaa, eikö?
Kertoo vain, että ajan täytyy kulua, jotta hän voi pohtia asioita.
Jos tuo suhde ei sitten onnistukaan niin ottaa minut takaisin vaikka olen saanut elämäni johonkin järjestykseen. En kyllä voisi sallia sitä itseäni kohtaan.
Piinallista miettiä tätä kaikkea ja olen joinakin päiviä aivan surun murtama, epätoivoinen ja ahdistunut koska kaipaan häntä niin kovasti. Kuuluu prosessiin ja pyydän häntä selittämään minulle tämän kuvion mutta saan jotain ympäripyöreää vastaukseksi, että joskus.
En vain pysty käsittelemään tätä asiaa nyt kovin järjellisesti.
Ap
Äkkiä muuta ajateltavaa nyt! Mieshän on täysin kieroutunut ja kalsinnaija. Ehkä joskus... Hyi helve..i, mitä paskapuhetta. Mitä ihmettä sinä näet hänessä, paitsi yhteisen menneisyytenne? Se oli se osa elämää, mies teki valintansa ja sinä päästät nyt irti. Älä tuhlaa enää yhtään aikaasi tuohon, tarvitset selvästi terapiaa, se auttaa sinut yli myös tuon eroprosessin. Itsekunnioitusta, älä ole hyväksikäytettävä kynnysmatto joka antaa anteeksi kerta toisensa jälkeen toisen pas..t teot sinua kohtaan. Tsemppiä!
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten ihmiset tekee niitä ongelmia itselleen ja kärsii niistä sitten. Yleensä vasta vuosien päästä tajuaa, että olisi pitänyt toimia reippaasti toisin.
Soutakaa ja huovatkaa nyt siinä sitten.
Ihmettelen myös sitä, miksi tuota terapiaa pitää tuommoisiin ilmiselviin tapauksiin tyrkyttää. Ongelmathan ratkeaa, kun tekee kunnon päätöksen ja pysyy siinä. Siitähän sitä ongelmaa saa lisää, kun terapeutin kanssa kaivellaan kaikki asiat uudestaan esille. Mitä se ränttää?
Eikö ole helpompi tehdä itselleen selväksi, että se suhde ei toiminut eikä se tule toimimaan tulevaisuudessakaan ja mies vaikuttaa tosi mulkerolta. Säälittää se toinen nainenkin siinä, sille on takuulla valehdeltu vaikka mitä. Mies vakuuttaa sille rakastavansa sitä ja sinä olet vain häirikkö-ex. Sinulle sitten säveltää toista tarinaa.
Laita piste koko jutulle. Älä piehtaroi siinä enää yhtään enempää. Löydät vielä miehen, joka ajattelee selkeitä ja suoria ajatuksia ja jonka kanssa sinulla on hyvä olla. Kaikenlainen suhdetempoileminen on ihan peestä. Itselleen tekee turhaa kiusaa.
Ei sun tarvitse miettiä, että mitä ihmettä. Ei yhtään. Sinähän olet ihan selvästi vain pelinappula pelimiehen laudalla. Hyppää pois.
Ihan m-lkku mies! "Hänen pitää miettiä" ja samalla täyttä häkää panee toista, jota sitten haukkuu selän takana. Yök! Ansaitset parempaa.