Pienten keskosten vanhempia? Tyttäremme syntyi rv 28+5

Onneksi olkoon perheenlisäyksen johdosta!



Itse olen aikuinen pikkukeskonen, syntynyt rv 28 aikoihin 850-grammaisena. Tällä hetkellä olen täysin normaali, akateemisesti koulutettu ja työelämässä oleva aikuinen ja (yliaikaisen) lapsen äiti. Kyllä nykyisin selviytymismahdollisuudet ovat jo hyvät noilla viikoilla syntyneille.

Jouduin raskausmyrkytyksen takia osastolle ja parin viikon lepäilyn jälkeen sektiopäätös tehtiin samasta syystä kuin sinullakin. Tilanne etenkin vauvan kohdalla oli huononemassa ja omatkin oireet pahenemassa.



Meille syntyi tyttö rv 29+6 ja hän painoi 1115g, pituutta oli n. 38 cm. Hengityskoneessa hänen ei tarvinnut olla lainkaan, ainoastaan nasaali oli välillä apuna helpottamassa hengittämistä. Nasaalia ei tarvinnut enää 6 pv:n jälkeen ollenkaan. Valohoidossa oli pariin otteeseen ja kerran tehtiin veritankkaus. Aivoultrat olivat ok eli aivoverenvuotoja ei ollut. Huoli sairaala-aikana oli tietysti suuri vaikka meillä ei missään vaiheessa onneksi tullut mitään takapakkia. Kotiutui 7 viikon sairaalassaolon jälkeen ja mitat silloin 2270 g ja 45,2cm.



Nyt neiti on 1,5 vuotias energiapakkaus, joskin vielä kasvussa on kiinniotettavaa. Näkö ja kuulo vaikuttavat normaaleilta, ei kontrolleissa tms. ole huomattu mitään poikkeavaa. Kävelee hyvin ja puhuu ikäisekseen paljon. Muutamia korvatulehduksia lukuunottamatta on ollut terve.



Meillä on siis kaikki mennyt todella hyvin ja toivon että tämä kannustaa teitäkin ajattelemaan positiivisesti vaikka huoli vauvasta onkin suuri. Toivon teille kaikkea hyvää ja voimia raskaan sairaalajakson ajalle.

Olen vähän myöhässä tämän vastaamisen kanssa, mutta päätin nyt kuitenkin vastata kun meillä on täsmälleen samoilla viikoilla syntynyt tyttö. Syntymämitat olivat 1250 g ja 38,5 cm.

Hengityskoneessa oli noin ½ vuorokautta, sen jälkeen CPAP:issa tarvittaessa. Apneoita esiintyi parin viikon ajan, ductus suljettiin lääkityksellä ja pari kertaa oli sinivalohoidossa. Näkö ja kuulo tutkittu ja normaaleiksi todettu. Tyttö oppi melko nopeasti syömään pullosta ja pääsikin kotiin sitten jo rv:lla 35+, reilua kuukautta ennen laskettua aikaa. Melko vähällä siis selvittiin, tiedän että kaikilla ei mene näin hyvin.



Nykyään tyttö on jo 1 v 9 kk, terve, reipas ja kaikin puolin normaali :). Sairastellut on tosi vähän, muutama pieni nuha vain ja muutenkin elo on ollut varsin mukavaa ja helppoa. Alkuvaikeuksien jälkeen sain tytön totutettua rinnallekin ja imetän edelleen pari kertaa päivässä. Kehitys on kulkenut lasketun ajan mukaan, tosin puheen kehityksessä on ikäisiään edellä. Juttelee jo pitkilläkin lauseilla ja sanavarasto on valtavan laaja.



Meillä ei keskosuudesta ole jäänyt mitään jälkiä. Onhan tyttö hieman muita 1 v 9 kk ikäisiä pienempikokoinen, mutta sekin ero tasoittuu varmasti ajan myötä. Onnea pikkuneidistä ja jaksamista arkeen, toivottavasti teillä menee kaikki hyvin!

On nyt 3v. eikä ole muita ongelmia kuin karsastus ja sitä hoidetaan. Se,että teidän vauva pääsi suoraan cpapiin eikä ole ollut hengityskoneessa on tosi hyvä juttu, mutta takapakkia tulee usein kun vauva väsyy. Hyvältä kuitenkin kuullostaa mun 15 viikon sairaalakokemuksen perusteella...Monet vauvat jotka on pitkään hengityskoneessa kärsii keuhko-ongelmista pidempään, cpap käsittääkseni rasittaa keuhkoja vähemmän. Onnea matkaan ja jaksamista, ei oo helppoa aikaa mutta kuten monet on jo sanoneet nykyään tehdään ihmeitä ihan pienillekin.

Väliaikatietoja:

Nyt on 6 viikkoa vierähtänyt ja tyttö on kehittynyt ihan valtavasti. Nyt painaa jo 1630g, osaa syödä itse pullosta, ei ole tarvinnut lisähappeakaan enää vähään aikaan joten tulevaisuus näyttää tällä hetkellä aika valoisalta. Ihana, reipas ja sitkeä tyttö hän tuntuu olevan. Nyt keskitytään vaan kasvamiseen ja odotellaan sitä laskettua aikaa (n. 1 kk päästä) jolloin tehdään aivojen magneettikuvaus niiden pienten tihentymien takia joista tuossa toisessa ketjussa jo kerroinkin. Tällä hetkellä tilanne näyttä ihan hyvältä mutta sitten tiedämme hiukan enemmän onko muutokset aivossa pysyviä vai onko kenties korjanneet itse itsensä tms.



Onnellista syksyn jatkoa teille kaikille!

Ensin haluan onnitella pienen pienen tytön johdosta - taistelua ja onnea sekä tälle pienokaiselle että teille vanhemmille!



Meille syntyi vuosi sitten erittäin pieni keskostyttö, 24+1, 670g ja 31,5cm. Yli kolme kuukautta vietettiin sairaalassa. Tuntuu että sitä aikaa en osaa vieläkään kuvata, mutta elämänhalu ja taistelu oli kova ja siten onnea oli mukana, paljon. Osaston henkilökunnan ammattitaito ja kyky auttaa, lääketiede, teknologia, kaikki nämä ovat tänä päivänä huipussaan ja siitä saamme olla todella onnellisia.



Meidän " Pikku Myy" syntyi ilman mitään erityistä, yksittäistä syytä. Kovat supistelut johti vuodelepohoitoon ja samalla toivottiin ettei vauva syntyisi vielä. Jos syntyy niin odottaisi edes sen viikon, jotta keuhkoja vahvistava lääke ehtisi vaikuttaa. Niin kävi, että tasan viikko siitä ja meille syntyi vauva kiireellisellä sektiolla. Ne kolme kuukautta oli todella rankkaa, etenkin se alku, jolloin ei voinut ajatella muuten kuin tunti kerrallaan, päivä kerrallaan... ja siitä " Pikku Myy" vahvistui ja kasvoi...



Vuosi on taivallettu ja muutaman päivän päästä vietetään 1-vuotissyntymäpäivää. Neiti on todellinen hymytyttö, oikea energiapakkaus. Tammikuussa -06 kun kotiuduttiin niin meillä ei ole ollut, onneksemme, mitään ongelmaa eikä ole sairasteltu.

Meillä on siis nyt jo 5-vuotias terhakka poitsu, joka syntyi v. 2001 rv.28+2 ja painoa 1020g.



Alku oli meilläkin hankalaa, BPD ja silmien retinopatia, sairaalassa oltiin 10 vk ennenkuin päästiin kotiin ja senkin jälkeen käytiin vielä mm. nivustyräleikkauksessa.



Alun hankaluuksien ja pelkojen jälkeen poika lähti kuitenkin hyvin kasvamaan ja otti jo vuoden vanhana ' normaali-aikaiset' kiinni.



Mitään erityisongelmia ei nyt ole, ainoastaan hiukan ylivilkkautta.

Pituus 5-vuotiaana 114 cm ja painoa 20 kg.



Onnea ja jaksamista teille kaikille, jotka olette keskosvauvojen kanssa elämäntaipaleen alussa!

syntyi rv 23+6. painoa oli 610 g ja pituutta 30 cm. Läpi on käyty ductusleikkaus ja aivoverenvuoto,mut hyvin on pikkuinen sinnitellyt.

Poika meinasi syntyä jo rv 21+6,mutta täydellisellä vuodelevolla saatiin synnytystä jarruteltua pari viikkoa. Heti sairaalaan mentyäni sain kortisonipistokset peräkkäisinä aamuina.

Poika sitten syntyi 7.8.06 sikiöpussissa perätilassa. Yli puoli tuntia olivat lääkärit joutuneet synnytyksen jälkeen poikaa " vilvoittelemaan" ,mut sitten oli alkanut säpsiminen. Pari päivää sitten todettiin Bpd.

Eilen pääsi pikkuinen ensimmäistä kertaa kenguruhoitoon,ihana tunne!! :)

Hyvin on poju kasvanut, 1090g ja 34,5 cm.

Tähän asti saanut minun omaa maitoa,mutta maidon tulo tyssäsi kerrasta....

Meillä tavoitteena että jouluna poika olisi kotona, laskettuaika olisi ollu 28.11.

Monta huolta ja murhetta on ollut matkan varrella,mutta niin vain ollaan selvitty niistä koko perhe! Poju on meidän ensimmäinen.

Voimia teille muillekin,kirjoitelkaahan kuulumisia! :)

Meille siis syntyi 4. poika maaliskuussa. Poika oli pienikokoinen viikkoihin nähden ja syketiheyden laskun vuoksi päädyttiin kiireelliseen sektioon.Kortisonit ei ehtineet vaikuttaa ja niin meidänkin pikkumies oli viikon cpap:ssa. Sen jälkeen alkoi syömään opettelu ja vaikka se alkuun oli pikkuiselle rankkaa. Välillä hapetusarvot laskivat kun syöminen ja hengittäminen yhtäaikaa oli liian vaikea oppia.Mutta nopeasti sekin alkoi sujua.Kolme viikkoa meni ja poika jaksoi hyvin syödä kaikki ateriat niin saimme yllättäen lääkäreiltä luvan viedä poika kotiin(esiksi oli puhe,että kotiin pääsy menee lähemmäksi laskettua aikaa).Kotiinlähtöpäivänä poika painoi 2040g.Nyt käydään tämä vuosi kehitysseurannassa.Viimeksi olimme 3 viikkoa sitten ja kaikki näytti ihan hyvältä. Hemoglobiini oli vähän alhaaalla ja rauta-annosta nostettiin.Ihmeen hyvin sitä jaksoi olla sen sairaalassa olo jakson todella " reipas" , mutta niin kuin moni täälä on sanonut muista yrittää huilata. Minulla ainakin kotona kun arki alkoi tuli siinä vaheessa uupuminen ja lievä masennus. Se on henkisesti kumminkin todella raskasta, kun on kova huoli omasta lapsesta.Ja muista kun saat oman pikku nyytin kotiin niin kärsivällisyyttä vaan. Alku on vähän niin kun olisi kaksi vauva-aikaa.Ensin kasvettiin siihen laskettuun aikaan ja sen jälkeen alettiin laskemaan ns. normaalia kehitystä.

39 cm. Nyt poika on jo 1,5 v terve ja vauhdikas vesseli....;)

Sairaalahoidossa oltiin noin 2 kk. Kolmen viikon iässä jouduttiin suorittamaan ductus-leikkaus (verisuoni sydämen lähellä, joka sulkeutuu yleensä vauvoilla itsestään syntymän jälkeen, mutta keskosilla etenkin helposti jää auki), avoin ductus rasitti liikaa vauvan sydäntä ja keuhkoja ja lisähapen tarve alkoi kasvaa. Leikkauksesta toipui kolmessa vuorokaudessa ja alkoi sen jälkeen nopeasti kasvaa ja vahvistua. Yksi sepsis sairastettiin juuri kotiin lähtöä edeltävällä viikolla, mutta sekin onneksi meni nopeasti ohi antibiooteilla. Kotiutuessaan painoi vähän yli 2 kg. Kuukauden päästä kotiutumisesta ilmeni nivustyrä, joka leikattiin (oli vuorokauden sairaalassa) ja tästä toipui myös tosi nopeasti. Meille ei jäänyt mitään lääkityksiä enää kotiin, vain lisärautaa saatiin 1 vuoden ikään. Poika alkoi kävellä 11 kk iässä (lasketun ajan mukaan laskien) ja nyt 1,5 vuotiaana kiipeilee jo tuoleilla ja pöydillä;) Näillä näkymin on täysin terve poika.

Tiedän että olimme onnekkaita, mutta kyllä viikoilla 27-28 syntyneillä on jo tosi hyvät mahdollisuudet selviytyä. Suurimmat uhat aiheuttavat tulehdukset. Ja tietysti keuhkojen tilanne vaikuttaa lapsen vointiin. Meille ei kehittynyt mitään keuhko-ongelmia.

Onnea teille ja jaksamista pienen ihmisenne kanssa!

Alku on raskas, mutta jostain sen voiman silti saa tarvittaessa!

Ja kun nyytti lopulta tulee kotiin niin on se rakas!;)

Mulla oli noitten napavirtausten kanssa ihan sama juttu. Mulla oli myös raskausmyrkytys. Poika synty rv:lla 29+5. Nyt on kolme vuotias ja täysin terve. Ei tietoakaan että olis alle kilon painosena syntynyt! Oli kaksi kuukautta teholla.

Yllättävän hyvin on tähän saakka pärjätty. Tyttö syntyi 970 g painoisena ja 36,5 cm pituisena. Kortisonit ennätin saada muutama päivä ennen leikkausta joten ehkä siitä oli apua sillä ilman hengityskonetta ollaan toistaiseksi pärjätty, CPAP-ylipainekoneen avulla hengittelee. Ductus oli meidänkin tytöllä sulkeutumatta mutta sai siihen lääkityksen ja tänään saimme tiedon että lääke oli auttanut ja ductus nyt sulkeutunut itsestään. Muutenkin kaikkien tutkimusten ja kuvausten tulokset olleet todella positiivisiä. Nyt vaan päivä kerrallaan sinnitellään ja odotetaan pikkuruisen kasvamista, tyttömme on vasta 6 päivää vanha joten monen monta päivää vielä " taistelua" edessä ennen kotiin pääsyä.

Hienolta kuulostavat nuo saavutukset! Toivotaan, ettei infektioita tule ja että cpap riittää. Tulehan välillä kertomaan lisää kuulumisia. Ja tätä ohjetta kaikki jaksavat loputtomiin jauhaa: älä vedä itseäsi ihan piippuun! Yritä saada päiviin jonkinlaista rutiinia. Sairaalassa olevan vauvan, vaikka hyväkuntoisenkin, hoitaminen käy työstä ja on sen lisäksi henkisesti rankkaa.

meidän lapsi syntyi rv 28+6, painoa 990g ja pituutta 37cm.

sairaalasta pääsi viikko ennen la aikaa.

kaksi infektiota kerkesi sairastaa, rds-taudin, lisähapentarve jatkui pitkälle, myös suolen veto ongelmia oli.ductus sulkeutui lääkkeillä.

kaikkien alkuhankaluukisien jälkeen meillä on mennyt todella hyvin, ikää on nyt 1,2vuotta. hyvin on kasvanut ja kehittynyt, aivan lasketunajan mukaisesti, vähän edelläkin. sairasteltukkin on vähän.

nyt ei edes uskoisi mistä on lähdetty liikkelle.

kaikkea hyvää teille sairaala-aikaan, jaksamisia ja vilä kerran onnittelut vauvasta! toivottavasti teiltä ei ole pitkä matka sairaalaan pikkuista katsomaan. me ajeltiin viime kesänä 162km/sivu melkein päivittäin.

kyllä oli juhlaa kun vauva pääsi kotiin=)

Ensiksi onnittelut vanhemmille ja sisaruksille! Meillä on iso keskonen (35+3, 1620 g), mutta ajattelin kuitenkin vastata. Teillä on rankat kuukaudet edessänne, mutta jotenkin siitä yleensä selviää.



Yleensä ensimmäisiä kolmea vuorokautta pidetään kriittisimpinä. 28-viikkoisilla ennuste on jo kai aika hyvä, reippaasti yli 90%. Jostain muistan sellaisen nyrkkisäännön, että jos selviytymisprosentti on esim. 90%, 90% näistä selviytyneistä puolestaan selviää ilman pysyviä haittoja. Mutta jokainen vauva on yksilö. Lääkäreiltä saa parhaimman tiedon, joskin hekään eivät voi luvata mitään varmasti. Kysele, kysele ja kysele, jos asiat jäävät vaivaamaan!



Tässä yhteydessä (oma lehmä ojassa) mainostan myös MLL:n alaista Keskosvanhempien yhdistystä. Lisätietoja ja keskustelupalsta (vaatii rekisteröitymisen) löytyvät osoitteesta www.kevyt.net.

Tyttömme syntyi myös yllättäen, syynä vaikea raskausmyrkytys. Pitkään oltiin sairaalahoidossa vaikean BPD:n vuoksi, lähes ensimmäinen elinvuosi.



BPD oli tyttömme kohdalla erityisen vaikea ja kotiinkin tultiin happirikastimen ja spirojen kanssa. lisähapesta lopullisesti vieroituttiin 1,5-vuoden iässä. Kaikki lääkitykset jätettiin pois 1v 10 kk iässä.



Nyt tyttö on 2-vuotias energiapakkaus, jatkuvasti touhuamassa jotain ja sisua kyllä löytyy. Vaikeasta keuhkosairaudesta ollaan toipumassa hyvää vauhtia ja elämme nykyisin täysin normaalia lapsiperhe-elämää joka oli kohdallamme pitkää rajoitettua.



Keskosuus ei varsinaisesti jättänyt tyttöön mitään jälkiä sillä nuo keuhkotkin paranevat koko ajan kasvun myötä vaikka monia mahdollisia ongelmia olisi voinut olla tiedossa.



Mutta tämä meidän tapaus on poikkeuksellisen harvinainen noin pitkän sairaalassa olon vuoksi sekä tuon keuhkosairauden suhteen joten ei kaikkien kohdalla alku ole näin kivikkoista ja useimmiten keskoset kotiutuvat siellä lasketun ajan tietämissä, kuten toivottavasti myös teidän pienokaisenne.



Kysele vaan rohkeasti lääkäreiltä kaikki mahdollinen vauvan voinnista ja ennusteista mikäli osaa kertoa ja luvata. Paljon voimia sairaalaelämään ja kysele ihmeessä jos joku mieltäsi askarruttaa mutta tuossa lyhyesti meidän alkutaipaleelta ja jokaisellahan tilanne on aivan täysin erialinen syntyipä millä viikoilla tahansa.

Hei!Meille syntyi tyttö viikoilla 27+3 ja painoa 890g..eli ei ollut koolla pilattu!Sairaalahoidossa oli 2 kuukautta ennenkiun pääsi kotiin.Nykyään 2v3kk ja pikku pirpana.Normaalisti kehittynyt ilman minkäänlaisia haittoja ennenaikaisesta syntymästä huolimatta.

Meille syntyi tytär rv 28+2. Kaikki sujui hyvin: hengityksen tueksi riittivät "viikset" ja lämmönsäätelyn kehittymättömyyden vuoksi hän oli alkuun keskoskaapissa joitakin viikkoja. Muutaman kerran annettiin punasoluja ja heti syntymän jälkeen antibiootteja, koska oli epäily tulehduksesta (kohdusta vauvaan levinnyt?). Muistaakseni muuta tukea ei hän ei tarvinnut. Vastasyntyneiden teho-osastolla vauva oli ekat viikot/päivät, sen jälkeen vuodeosastolla "rv 38:een" saakka.

Nyt tyttäremme on kaksivuotias, hyvin kehittynyt, täysin terve taapero. Selvisimme siis säikähdyksellä. Ennen syntymäänsä vauva ehti saada keuhkoja ja aivoja vahvistavat pistokset.