Aurinkoisa sunnuntaita LOKAMASUILLE!

Puoli seiska ollaan noustu kun pikku mies näin päätti! Voi kökkö!!! Sais ees sen tunnin lisää. Oon muuten melko aamuvirkku, mutta nyt raskaana vois sen tunnin vielä...



Eilen oli tylsä ja itsesäälinen päivä. Välillä tuntuu vaan että aamusta asti on mieli maassa kun tuntuu ettei voi relata hetkeksikään tän masun takia. Masu on ihana mutta kokoajan tiellä eikä voi tehdä puoliakaan siitä mitä tekisi jos ei olisi raskaana. Kaikki liikunta on tosi hankalaa ja kokoajan kiristää ja muljuu. On kyllä kova ikävä saaha jo nyytti syliin. Varsinkin kun kälyni tosiaan sai ihanan tyttönsä reilu viikko sitten ja se on sitten IHANA!!!! Tänään on heti aamusta asti ollut parempi päivä ja olen virkeämmällä mielellä vaikka vähän väsyttääkin.



No eipä tässä kummoisempia, taidetaan lähteä ulkoilemaan ihanaan aurinkoiseen ja vielä raikkaaseen ilmaan. Ihanaa sunnuntaita kaikille masukaisille!



-Aleksanteri 32+1

Sorry, meni päivät sekaisin ja kirjoitin lauantaipinoon :)

Täälläkin kuumuus vie voimat. Ei saisi valittaa, mutta...

Mies otti mun sairaslomani niin tosissaan, että nyt en saisi nostaa esikoista edes syliin tai syöttötuoliin. Aika söpön huolehtivaista, mutta itselle tulee ihan invalidiolo.

Joku kirjoitteli lapsenvahdin saamisesta. Miten olette ajatelleet järjestää lastenhoidon synnytyksen ja sairaalassaolon ajaksi? Meillä ei asu tarpeeksi luotettavia tuttavia ja sukulaisia lähelläkään kotiamme, ja Mummikin asuu 2 h automatkan päässä. Esikoinen meinaan tuli maailmaan aika vauhdilla, joten tämä kakkonenkaan ei varmaan hidastele. Menettää Mummin mies vielä ajokorttinsa tänne kaahatessaan :). MLL:n lastenhoitovälitys olisi ihan ok, mutta sinnekin varaukset tehtävä viikkoa aikaisemmin eikä mitään päivystystä ole. Hmmm, mietitään...

Tsemppiä kaikki festarilesket, T. moottoripyörä-leski Ninni rv 30+4

Ja nyt ei kun päikkäreille!

Mies on palannut reissuiltansa, tai kävin sen eilen hakemassa....ei siitä ole oikein koko päivän juhlijaksi, oli päänsärky iskenyt jo iltapäivällä, oksentanutkin sen takia, oli juonut lopun iltaa pelkkää vettä... ja hain ennen puolta yötä jo pois muiden jatkaessa juhlintaa.



NÄRÄSTYS? Mä en tiedä vieläkään mitä se on :)



Nivuissa tuntuu tosi pahaa vihlovaa kipua aina aamuisin. Menee onneksi ohi kun nousee sängystä...tänä aamuna oli ekan kerran " nakkisormet" :) Ihan turvoksissa---lieneekö johtunut siitä että käytiiin yöllä snagarilla...:)



VATSANTAPUTTELUSTA.....miten olette muut suhtautuneet siihen, että vatsaa tullaan taputtelemaan? Mä en henkilkohtaisesti pidä siitä yhtään! Mun täti esim. tuli eilen PAINELEMAAN (!!) mun mahaa, eikä mitenkään hellästi...halusi selvittää miten päin vauva on??!!! Minä rääkäisin siinä vaiheessa, että et varmasti ala painelemaan. Muutenkin musta tuntuu inhottavalta jos vatsaa taputellaan ja hierotaan...en tiedä onko muilla samanlaisin tuntemuksia? Mies saa toki koskea, kun osaa sen tehdä kevyesti, mutta mummot ja muut sukulaiset tulevat aina reilusti taputtelemaan tai hieromaan, enkä pidä siitä yhtään.



Tuosta lastenhoidosta-----meillähän on tasaisin väliajoin tuo miehen tyttö, ja minäkin olen miettinyt että mitä jos pitää lähteä synnyttämään kun tyttö on meillä...äitinsä asuu toisessa kaupungissa, kuten myös kaikki miehen sukulaiset...täytyy miettiä joku varasuunnitelma valmiiksi. Mehän emme ole miehen vanhempien kanssa juurikaan tekemisissä, joten sieltä on turha odottaa apua. Anoppini ei hyväksy suhdettamme ollenkaan, eikä ole ollut edes kiinnostunut koko vauvasta, joten sieltä kai turha odottaa edes mitään apuja...



Meillä ei muutenkaan tulevaisuudessa tule olemaan lastenhoitajia....minun äitini ei ole oikein sitä tyyppiä. Mutta onneksi tuleva kummi on lupautunut hoitamaan aina joskus...

Meilläpäin helteet loppui jo pari päivää sitten ja nytkin on semmonen +14 astetta ja erittäin pilvistä. Ei haittaa minua ollenkaan, tosin pyykit ei meinaa kuivua tuolla narulla ja likaisia on ainakin 3 koneellista odottamassa..



LASTENHOIDOSTA: Meillä on kyllä mummit ja papat täällä lähellä ja varmasti löytyy ihan millon vaan joku lapsenvahiksi, kun synnytys koittaa. Mutta, ollaan kyllä miehen kans sovittu, että jos Ouluun asti pitää lähteä synnyttämään, niin mies jää suosiolla lasten kans kotiin ja minä synnytän yksin. Ei oo mun mielestä mitenkään kamala vaihtoehto. Kivahan se on ollut, että mies on edellisillä kerroilla ollut mukana, mutta kyllä saan sen vauvan pukerrettua maailmaan ilman miestäkin :)



NÄRÄSTYSTÄ on ollut nyt muutaman päivän ajan ja kovasti. Kaikki mausteinen ruoka närästää, samoin omena, kurkku, paprika jne.



MAHAN KOKO: Katselin eilen illalla neuvolakortteja ja huomasin yllättäin, että mulla on nyt pienin maha kaikista neljästä raskaudesta :D En ois uskonut, mutta toisaalta ainakin 2 edellisellä kerralla olo on kyllä ollut paljon tukalampi tässä vaiheessa kuin nyt.



Eilen kävin tyttöjen kans n. 5km:n lenkin tuplarattailla eikä tuntunut missään. Sitten vielä raivasin kaikki tavarat lattioilta ja imuroin lasten huoneet + keittiön. Ei ois onnistunut ilman kauheita tuskia edellisessä raskaudessa, mutta nyt kyllä. Toisaalta, unen tarve on kasvanut. Ennen pärjäsin oikein hyvin 7t unilla, nyt tarvis nukkua ainaki se 9 tuntia, että jaksas pirteenä koko päivän. Viime yönä isompi tyttö pissasi sänkyyn ja pienempi itkeskeli ainakin 10 kertaa (hampaita tulossa taas, ikenet on ihan karseen turvonneet) ja lopulta hain hänet viereeni nukkumaan (ei oo koskaan ennen nukkunut :) Tuli sitä unta kuitenki varmaan joku 7t mutta se oli tosiaan MONESSA pätkässä.



Täällä on jo ruska alkamassa, meilläkin pihaan koivut pudottaneet jo paljon keltaisia lehtiä. Ajatelkaa, syksy!! Ja sitten jo kohta ne ihanat, tuhisevat kääröt meidän kaikkien syleissä..



Suloisten unelmien täyttämää sunnuntaita kaikille!



Mianni 29+1

Enää tämä ja huominen sekä oikeastaan tiistai kun mies menee töihin..Niin siis " yksin" .Rankkaa olla yksin vastuussa perheestä kun yleensä meillä mies hoitaa ruuat ja nukkumaan menemiset.Melkeinpä kaikki,oon varmaan tottunu liian hyvälle =)

Meillä on ollut joka kerta perhehuone mutta saa nähä miten nyt sitte.

Yksin en varmasti mene synnyttämään,ennemmin vaikka kotona.

Toiv. saadaan sitten joku lapsenvahti.Anoppi tai mun kaveri.

Väsyttää jo kovasti,kukun aina 2 asti yöllä joten kostautuu kyllä päivällä.

Olipas kitinä viestiä nyt ,sori.



Wades & Natika 29+6?

Minä taas kirjoittelen pitkästä aikaa,kun aikaa tässä löytyy..



Lapsenvahdeista:Meillä olisi 2 epävarmaa ja yksi varma hoitaja jos sattuu synnytys alkamaan ennen la.Nuilla 2 epävarmalla on töitä ja saattaa olla että saavat sitten vapaaksi seuraavan päivän jos sattuu yöllä lähtö.Tuo varma asuu tässä lähellä ja on kotiäitinä joten hänelle voi viedä aina,mutta siinä on vain se että kehdataanko kun heilläkin on 2 alle 2,5v,mutta ovat nyt kuitenkin luvanneet ottaa ainakin siksi aikaa,että nuo epävarmat pääsevät töistä..Saavat sitten keskenään sopia että missä ja kenen luona lapset ovat,että hoituu nuo työasiatkin..Hyvä näin,ettei tarvi itse sitten huolehtia kun aina on joku hoitamassa,tai meinaan että mies pääsee synnytykseen koska yksin en kyllä halua siellä olla..

Kaikki nuo hoitajat ovat lapsiemme kummeja.Sitten laskettuna aikana siskoni tulee pohjoisesta tänne meille ja viipyy sen 2vk,toisin sanoen käynnistykseen saakka..



Nimistä ja kummeista;on jo mietitty niin tytölle joka meille on siis 4d ultran mukaan tulossa,mutta myös varalta pojalle..Ja kummit on valittu,muttei vielä kysytty.Kaikille lapsille meillä on 4 kummia,kuten myös tällekkin vauvalle tulossa,tai toivotaan niin että suostuvat=).



Kysyin raskauden alussa niiltä 2 ennustajalta vauvan sukupuolta,kummatkin sanoivat tytön olevan tulossa.Nyt menin kysymään vasitella uudestaan,niin madam mamma sanoikin että poika tulossa syyskuun puolivälin tienoilla =O

Enpä ole nuihin kyllä aikasemminkaan uskonut mutta onhan se sitten kiva nähdä kenen ennustus jos kenenkään pietti paikkaansa.



Edelleen supistelee päivittäin,kipeitä ovat ,arviona n.2-3 tunnissa

(ei säännöllistä ja jatkuvaa,mutta niin kipeää että ihan hengitellä mukana pitää).

Äitipolilla sanottiin että ei meinaa mitään ja on kovin vähän vasta,eikä kannate huolestua..Mutta kaipa sitä jotenkin huolestuu kuitenkin,noh,huomenna taas neuvola niin katsotaan mitä siellä sanotaan.Painoa on varmaan tullut taas ihan kauheana ku on tullut herkuteltua tuota pannaria melkosesti=/

Ihan mahottoman levoton olo on,kaipa tuo kuuluu tähän odotukseen,koska edellisistä se levottomuus on tullut lähempänä la,että mietityttää että miten se jo nyt tulee...

Vauva ei kuitenkaan nyt ole mitenkään laskeutunut,tai luulisin että tuntisin sen itsekkin,tai ainakin edellsissä olen tuntenut laskeutumisen jälkeen kamalan paineen tunteen alakerrassa.



Mianni;olisi sinulle yksi kysymys..esikoisemme kun ovat aika lailla saman ikäisiä ja lapsien määräkin saman verran niin ihan vain mielenkiinnosta että oletko ollut koko ajan kotiäitinä?

Minä kävin tuossa kakkosen jälkeen kun hän täytti 3v niin 1v iltatöissä kunnes tulin taas raskaaksi,ja nyt olen siis periaatteessa ollut sen 9v kotona.(Jäin heti kun aloin odottamaan esikoista 01/98) ja aikomuksena on olla sinne asti kunnes tämä masuvauva täyttää sen 3v,jos sitten taas lähtis iltatöihin jotta saisi olla kotona päivät lasten kanssa.Viihdyn kyllä todella hyvin,ja olen aina viihtynyt vaikka tokihan joskus aika käy pitkäksi kun niin samanlaista aina ja kaikki tympii,mutta kaikenkaikkiaan en vaihtaisi tätä kokopäivä töihin tms..



Mutta,eipä tässä sen kummempaa,pitää lähteä laittaa uimalaukkua valmiiksi kun mies on lähdössä uimaan lasten kanssa..Saan hetken levähtää kirjan ääressä=)



Jemin kera pikkukertun rv31+3

..joten tässä kopioituna, mitä kirjoitin aamulla.



-----

Eilen oltiin häissä ja täytyy snaoa, etten ole KOSKAAN nähnyt tai ollut noin kauniissa ja hyvinjärjestetyissä häissä. Morsiamen ystävänä tiedän, että hän on tehnyt 1,5v töitä häiden eteen, ilman stressiä, eli on kova askartelemaan ja on nauttinut joka hetkestä. Sen kyllä huomasi. Ei ollut mitään " röyhelöjuttuja! vaan kaikki koristeet olivat todella elegantteja ja hyvällä maulla tehtyjä, kaikki " samaa sarjaa" ja ruokapöytäkin oli sellainen, etten ole koskaan moista nähnyt.



DIRAH: KAIKKI tuttavani, perheeni, ystäväni, mieheni ja kaupan tädin ym puoli tutut olivat varmoja kun odotin esikoistani, että se on poika. Itselläni oli myös poikaolo koko ajan enkä edes hankkinut mitään vaaleanpunaista. Kun TYTTÖMME syntyi, en meinannut uskoa sitä todekasi - eikä kukaan muukaan. Kätilö ja hoitsut tulivat vauvan syntymän jälkeen takaisin saliin ja olivat niin ihania kun kyselivät, että " ettekö tosiaan osanneet yhtään odottaa poikaa?" . Tyttömme oli vielä niin " tyttömäinen" jo syntyessään, eli huikean pitkät ripset (1,1cm!!), pusuhuulet ja isot mustanruskeat silmät (ovat vieläkin) että kätilöä nauratti ettei siitä poikaa saisi vaikka ei katsoisikaan jalkoväliin.



Joten jos minulta kysytään, en usko mihinkään " merkkeihin" mitä tulee lapsen sukupuoleen. En vatsanmuotoon tai sydänääniin tms. Toki onhan niissä aina 50% mahdollisuus osua kohdalleen;) Ja mukavahan niitä merkkejä on " tulkita" ja minustakin ne ovat hauskoja.



Olisihan minullakin oikeastaan hyvät perusteet uskoa, että meille on tulossa toinen tyttö, lähes samanlainen raskaus tuntemuksiltaan, vauva hikkaa yhtä usein, sydänäänet samanlaiset, vatsan muoto (vaikkakin on " poika" vatsa ) on sama vaikka isompi jne. Mutta nyt en kyllä mene veikkaamaan mitään, sen näkee sitten ensi kuussa (=huom! olen varma että syyskuussa tapahtuu!) .



LASTEN HOIDOSTA; Meillä on aika lailla varmasti ihannetilanne lasten hoidon suhteen. Molmpien vanhemmat asuvat lähellä, eivät silti naapurissa;) mutta siis samassa kaupungissa, jossa asuvat lisäksi veljeni = lapsen sylikummi, siskoni miehensä kanssa, muut kummit ja miehen veljet ja miehen siskokin asuu naapurikaupungissa 19 km päässä. Molempien vanhemmat ovat nuoria ja luojalle kiitos terveitä ja ottavat tytön avosylin vastaan aina kun tarvetta on. Silti eivät koskaan tuputa itseään ja aina soittavat ja kysyvät, ennen kuin tulevat käymään. Äitini ilmoittaa aina etukäteen, esim. että " jos on tarvetta niin ensi viikolla voisin ottaa tytön mikä muu päivä tahansa paitsi ei tiistaina jne.." Eilen vein tytön yhden aikaa päivällä vanhemmileni ja äsken haettiin. Meillä on vielä lehmätila kotona joten ihana kun tytöllä on " perinteinen" mummola maalla ja toinen tässä lähempänä kaupungissa. Molemmissa mummoloissa on aina omat touhut ja se on mukavaa. Siskoni hoitaa myös tyttöä jos mummoilla on menoa, yleensä siskoni tulee meille hoitamaan. Olemme todella onnellisia siitä että tukiverkosto on lähellä, meille se on ollut korvaamaton apu, esim. kun muistelee, miten vatsataudissa mummot hoitivat vuorotellen tyttöä, että saimme miehen kanssa sairastaa ja hoitaa itsemme ensin kuntoon. Mummot saivat saman taudin, mutta olivat silti onnessaan tyttöä hoitaessaan;) Lisäksi minulla on 2 " mamma" kaveria, joilla samanikäiset tytöt ja muutaman kerran meidän tyttö on ollut heillä hoidossa muutaman tunnin, kun on tullut jokin äkillinen meno.



KUUMUUDESTA vielä. Minä en ole jaksanut sitä yhtä viikkoa kauempaa eli ihana kun paistaa - kunhan minun ei tarvi olla auringonpaisteessa ulkona!!



Nasu ja pikkukakkonen rv 31+6 (pian taas paukkuu viikot!!)

Jemin79: En ole ihan koko aikaa ollut kotiäitinä, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Esikoisen syntymän jälkeen olin reilun vuoden kotona, kunnes lähdin opiskelemaan (mies hoiti silloin poikaa) ja sitten kun esikoinen oli 3v, hän oli pari kuukautta päiväkodissa, kun sekä minä että mies opiskeltiin. Sitten, kun toinen lapsemme oli 8kk, menin lyhyelle kurssille ja olin sitten muutaman kuukauden töissä. Miehellä oli silloin yötyö ja saatiin järkättyä asiat niin, että lasten piti olla perhepäivähoitajalla vain 12t /vko. Tuon työpätkän tein ihan sillä, että sain sitten kolmannesta (ja tästä neljännestä) parempaa ä-päivärahaa. Nyt olen ollut kotona yhtäjaksoisesti syyskuusta-04 saakka. Minusta on ihanaa olla lasten kans kotona. Välillä väsyttää tämä ainainen sama ralli, mutta 95% ajasta oon tosi tyytyväinen. Ajatuksena on, että olen ihan rauhassa kotona kunnes tämä lokavauva ois semmosen 1v6kk ja alan sitten katsella töitä. Haaveissa olis vuorotyö, jolloin lapsille ei tulis niin paljon hoitopäiviä (miehellä on säännöllinen 8-16 työ). Mutta jos ei heti löydy töitä, niin voin hyvin olla kotona niinkin kauan, että kuopus on sen 3v.

Niin se viimeinenkin lomaviikko lähestyy loppuaan ja alkaa nyt kyllä tympiä kun pitää huomenna töihin. Toisaalta kotonakaan ei hirveen autuasta ollut, kun ei saatu miehen kans pitää yhtäaikaa lomaa niin oleilin yksin koirien kanssa ja siivosin, siivosin, siivosin... Pihallakaan ei voi olla, niin täyty sisällä tehdä jotain hyödyllistä.



Ei mulla varmastikaan sitten mitään hätiä ole supistusten kanssa, kun muitakin supistaa joka päivä. Mä en niin kauheen hädässä ole ollutkaan, kun kipua en oo tuntenu. Niin moni sanoi sen olevan ainakin semmoinen merkki, ettei pitäisi olla mitään hätää.



NAZU; Seinäjoella asutaan ja eilen tosiaan oltiin kiertämäs maatalousnäyttelyissä. Oli niiiiiin hiki! Väkeä oli ihan älyttömästi ja lämpöä vissin 29-30 joka paikassa. Supistelikin melki koko näyttelyssäoloajan.



Hyvää alkavaa viikkoa lokamasuille!



bernuski 29 + 6

ettei voi relata hetkeksikään tän masun takia. Masu on ihana mutta kokoajan tiellä eikä voi tehdä puoliakaan siitä mitä tekisi jos ei olisi raskaana. Kaikki liikunta on tosi hankalaa ja kokoajan kiristää ja muljuu.

Mulla on vähän liian usein samoja ajatuksia ja välillä ihan mahdottoman malttamaton mieli:/ Kaksi kuukautta tuntuu aivan valtavan pitkältä ajalta, vaikka kuusi kk odotusta onkin jo takana. Täällä uskallan tämän ääneen sanoa, kavereiden ym. kanssa on oltava varuillaan, kun koskaan ei tiedä mikä kenelläkin on tilanne. Lapsettomuudestakin kärsii ihan liian moni ihminen ja heidän mieltään en todellakaan halua pahoittaa marinoillani. Itsehän tätä ollaan haluttu, mutta ei voi valehdellakaan, että koko ajan olisi niin ihanaa...

NAZU, nyt mulla ei ole pariin päivään särkenyt selkää/supistukset tuntuneet selässä. Hmm, viikonloppu=ei töitä. Täytyykin alkuviikosta seurailla tilannetta ja jos selvästi liittyy työssäkäyntiin ja sen aiheuttamaan rasitukseen, niin perjantain neuvolassa pitää ottaa asia puheeksi.

Mua NÄRÄSTÄÄ ihan hirveesti. Esikoista odottaessa ei juuri lainkaan. Lisäksi vauva tuntuu vievän koko ajan enemmän ja enemmän tilaa keuhkoista, henkeä meinaa ahdistaa ja pitää huokailla syvään usein. Mies aina ihmettelee mikä on, mutta mähän vaan hengitän:) Toisaalta mulla on aikamoiset LIITOSKIVUT (esikoista odottaessa ei ollut lainkaan) alapäässä, lähinnä häpyluun alueella, eli sielläkin se pieni haluaa itselleen lisää tilaa. Melko vaativa tyyppi siis;) Välillä kun nousee pitkään istuttuaan tai maattuaan niin kipu on melkoisen kovaa ja usein kävellessä vihloo niin maan prkl:sti ja tuntuu, että ihan just tulee pissat housuun jos ei äkkihyökkäykset lopu ja pian;))) Että näin ihanaa tällä hetkellä...

L31+3