Kosketusyliherkkä ja levoton poika

Lapsesi kuulostaa todellakin hyvin aistiyliherkältä. Tuntoherkkyys on yleinen aistiyliherkkyys ja ilmenee mm kosketusten välttämisenä ja joidenkin vaatemateriaalien vastustamisena. Myös peseytyminen ja erityisesti hampaiden pesu voi olla vaikeaa. Lapsi saattaa myös vastustaa avojaloin kulkemista. Kuuloyliherkät lapset välttävät juuri kovia ääniä, mutta voivat huutaa itse.



Lapsesi tuntuu myös reakoivan poikkeavasti tavallisesta poikkeavaan tapahtumaan (vieraat, riehuminen), joten hänelläs aattaisi olla myös muuta lievää neurologista erityisvaikeutta. Suosittelen, että saatte lähetteen lastenneurologille ja erityisesti SI- terapiaan erikoistuneelle toimintaterapeutille. Hän näiden ongelmien arvioinnissa erikoisasiantuntia.



Voisit myös lukea esim seuraavat kirjat:

" Tahatonta tohellusta" - sensoorisen ingraation häiriö lapsen arkielämässä, kirjoittanut Garol Stock Kronowitz, PS-kustannus, opetus 2000

-MBD ja ADHD - diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen, Mickelsson, Miettinen , Valkama ja Virtanen



Jaksamisia!

Minullakaan ei mitään patenttikeinoa ole. Ystävälläni on myös 6-vuotias poika joka oli /on hyvin kuvailemasi kaltainen. Neuvolan kautta ja päiväkodin tukemana sai lähetteen toimintaterapaeutille jossa käy nyt silloin tällöin. Tästä on ilmeisesti ollut apua. Mitä siellä tekevät, en ole tarkemmin kysellyt. Rohkeasti pyydä saada esim. neuvolasta apua. Meidän tutulla nimenomaan siis aistiyliherkkyyttä.

Marialiisa:

Kertokaa viisaammat mitä kannattaisi tehdä. Pitkään epäilin poikaamme adhd-oireilevaksi, mutta kun hän täytti 4v aloin rauhoittua, sen verran poika muuttui " kiltimmäksi" . Luonne ja meno on silti ihan yhtä hervotonta välillä. Hän täyttää kesällä 5v mutta menee ensi syksyllä eskariryhmään koska on fiksu ikäisekseen (kirjaimet, numerot, pelit jne kovasti kiinnostaa, älykkäältä vaikuttava).

Mutta: luonne on täysin arvaamaton ja hänessä on mielestäni jotain omituista. Hän ei siedä tippaakaan kosketusta, joka tulee muualta kuin hänen itsensä aloitteesta. Jos halaan, hän riehuu ja reuhtoo pois. Sylissä hän ei ole koskaan viihtynyt, joskus harvoin tulee itse. Äänille hän on myös herkkä, panee aina musiikin pois jos sitä joku yrittää soittaa. Samoin sosiaalisille tilanteille. Kun tulee vieraita tai päiväkodin jälkeen hän saattaa olla väsymyksestä aivan hysteerinen ja se purkautuu raivoamisena, mielenosoituksina ym. Itse pitää hirvittävää meteliä, puhuu muiden yli ja raivostuu jos yrittää hillitä...

Ja vaikka poika osaisi lukea tai mitä hyvänsä, sosiaalisesti hän ei vielä välttämättä ole kypsä eskariin.

Ja ehkä olet itsekin asiaa jo ajatellut, kun ADHDkin on käynyt mielessä, mutta itselleni tulee mieleen aspergerin syndrooma. Olen itse opettanut erinäisiä asseja, ja juuri kuvaamasi kaltaiset oireet kuuluvat kiinteästi myös ko. oireyhtymään. Toivottavasti asia selviää pian!





,

Sen verran olen kaivanut tietoa että ÄÄNI- JA SOSIAALINEN herkkyys voivat vaivata aspergerin syndroomassa. Mitä muuta aspergerin syndroomaan liittyy ja mitä sille pitäisi tehdä?



Poikani muistuttaa minua itseäni joissakin asioissa! En itse siedä meteliä, ääniä, rasitun valtavasti sosiaalisista tilanteista, olen hajusteille yliherkkä..! Käytän öisin korvatulppia, työmatkojen liikennemetelin, työkokousten, kavereiden tms. tapaamisten jälkeen olen huonotuulinen ja aggressiivinen ja kaipaisin yksinoloa.



Poikani ei osaa asettua yksin tai rauhoittumaan mihinkään, vaikka olen häntä yrittänyt opettaa. Minulla taas siihen ei ole aikaa ja kärsin siitä todella paljon.



Normaali elämää tämä haittaa sillä tavalla että sekä minä että poikani olemme usein ja herkästi ylivireisiä tai raivoherkässä tilassa. Meillä ei myöskään voi muut kuunnella radiota tai katsella telkkaria silloin kun minä tai poikani ei sitä katsele..! Yhteenottoja ei voi välttää, niitä on päivittäin.

Aspergerin oireyhtymään kuuluvat usein juuri kiinteästi eriasteiset aistiyliherkkyydet, ja vaikeudet toimia sosiaalisissa tilanteissa, jotka johtuvat osittain henkilön puutteellisesta kyvystä asettua toisen asemaan ja kommunikoinnin vaikeuksista (as-henkilö ymmärtää usein kaiken sanotun täysin sananmukaisesti, metaforat tai sarkasmi esim. eivät välity). Lisäksi erityiset kiinnostuksen kohteet ovat tavallisia, vaikkapa autot tai matematiikka. Kyseessä EI ole psyykkinen sairaus ja älykkyydessä assilla ei ole mitään vikaa (usein vaikuttaa pikemminkin että päinvastoin). Syöminen saattaa olla hankalaa juuri aistiyliherkkyydestä johtuen (jos joku ällöttää, se ihan tosiaan ällöttää, eikä pakottamiseen pidä ryhtyä). Piirteet voivat esiintyä joillakin lievempinä, toisilla voimakkaampina, ja ilmeisesti tässä kuten monissa muissakin oireyhtymissä miespuolisilla henkilöillä esiintyvyys on korkeampi. Lisäksi itselleni aikoinaan opetettiin että tytöillä asperger ilmenisi usein melko säännönmukaisesti eri tavalla kuin pojilla, saattaisi olla mm. ylihuolehtivia piirteitä tms. Netistä löytyy PALJON tietoa, ja esim. täällä (www.aspalsta.net) voi vaikka kysellä lisää jos siltä tuntuu, assien ehdoilla tietysti. Itse opetin kerran as-lasta, jonka tapaus oli tosi selkeä (sinun lapsellasi ei varmasti ole niin paha tilanne kertomastasi päätellen, joten älä huolestu), tavallisessa luokassa koulussa ja täytyy sanoa, että vaikka osittain integroitua opetusta kannatankin, tämä ei sujunut sitten alkuunkaan, tilanteesta kärsivät kaikki ja eritoten poika itse. Tappelua luokkakaverien kesken oli jatkuvasti, poika ei mm. voinut istua tiettyjen lasten vieressä, koska nämä haisivat (ja tämän kun sanoo suoraan, ei kaveri siitä ainakaan ilahdu:-) ja assi taas ei voi sanoa kuin suoraan) jne. Mutta tämä tapaus oli tosiaan niin selkeä, että oli huomattukin jo paljon ennen poikasi ikää. Matematiikassa poika oli kaikkia luokkatovereitaan ja minua parempi, ja kun itse opena en joskus ymmärtänyt jotakin lisätehtävää, vaikka ratkaisu oli kirjan takana, pyysin poikaa selittämään sen luokalle ja itselleni, eikä se ollut hänelle edes vaikeaa. Silti vähäisemmätkin piirteet kannattaa diagnosoida aikaisin, jotta ne voidaan ottaa oikealla tavalla huomioon. Kuten sanottua, kyse ei välttämättä ole tästä, mutta sitäkin kannattaa miettiä. Ja jos onkin, ei maailma siihen kaadu, sillä tämän oireyhtymän kanssa voi kyllä elää ja oikein hyvinkin. Tsemppiä, ja toivottavasti tilanne tosiaan selviää pian.