Lue keskustelun säännöt.
Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?
Ketjussa ei ole tarkoitus pilkata ketään vaan ihan hyvällä mielellä muistella.
Itse luulin varmaan 9-vuotiaaksi asti että naiset eivät saa ajaa autoa. Jotenkin sen vaan käsitti niin, kun meillä ajoi aina isä ja jos (harvoin) kylään tuli äidin ystävättäriä, heidän miehensä ajoivat heidät perille ja hakivat. Asuimme metsän keskellä maaseudulla ja suurin "nähtävyys" oli kyläkauppa. Kaikki naapurit jotka siellä autolla kävivät, olivat miehiä. Sitten erään kerran mieslomittajamme lopetti ja tilalle tuli nainen. Olin aivan ällikällä lyöty kun hän ajoi itse meille ja takaisin :D
Kommentit (1226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aika suuren osan elämästäni yliarvioinut muiden ihmisten älykkyyttä. Lapsesta saakka olen jotenkin kuvitellut että oma ymmärryksen tasoni on se minimi ja vähimmäistaso mikä kaikilla automatico on.
Tätäkin ketjua kun lukee, niin saa ihan ahdistua. Totta kai nuo jutut on ihan hellyyttäviä, mutta siltikin pistävät miettimään, miten pihalla muut ihmiset voivat olla.
Itse en lapsena ollut noin...mmmmh..kujalla ja sekaisin. Sori nyt vaan.
Kun koulussa muut oppilaat saivat huonoja numeroita ja eivät osanneet, ajattelin että tekevät sen vaan tahallaan ja laiskuuttaan, ollakseen jotenkiin cooleja ja siistejä raggareita.
Sama vika. Mutta työ yläkoulun opettajana on kyllä opettanut, miten hitaalla osa porukasta käy. Ei sitä itse oppilaana tajunnut, vaan kuvitteli, että muutkin ymmärtävät. Nyt tietää, että osa istuu siellä luokassa käsittämättä tuon taivaallista.
En itsekään pysty samastumaan yhtään näihin tarinoihin. En muista, että minulla olisi ollut koskaan mitään outoja kuvitelmia tai väärinkäsityksiä maailmanmenosta. Jos on kykyä loogiseen ajatteluun, niitä harvemmin syntyy.
Ei siitä nyt vaan pääse mihinkään, että osa ihmisistä on ihan ulapalla. On siitä jotain fraasejakin, miten ihmiset yllättyisivät siitä jos tietäisivät, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se millaisen kumppanin haluan ja minkälaisessa parisuhteessa voin elää. Jotenkin oudosti koko asiaa ei ajatellut 15-25-vuotiaana vaan sitä kelpuutti ihan kenet vaan kunhan toinen vaan osoitti kiinnostusta ja sitten sitä yritti parhaansa mukaan sopeutua ja mukautua toisen elämäntyyliin ja arvomaailmaan.
Jotenkin sitä vaan takaraivossa jyskytti kuinka kukaan ei ole täydellinen (en itsekään) eikä parisuhteen ei kuulukaan olla mitään ruusuilla tanssimista vaan pitää tehdä kompromisseja ja jos liikaa nirsoilee niin jää luu käteen kun sellaista rakkautta ja romantiikkaa ei ole olemassakaan mitä hollywood-leffoissa..
Meni myös pitkälle aikuisuuteen ennen kuin tajusin ettei sopimattomattomassa parisuhteessa tarvise olla. Jotenkin jäänyt liian takaraivoon se ajatus että pitää sitoutua ja kestää ja tehdä kompromisseja ja ei saa erota helposti. Onneksi lopulta tajusin että kyllä saa, jos suhde on liian raskas ja yksin on parempi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aika suuren osan elämästäni yliarvioinut muiden ihmisten älykkyyttä. Lapsesta saakka olen jotenkin kuvitellut että oma ymmärryksen tasoni on se minimi ja vähimmäistaso mikä kaikilla automatico on.
Tätäkin ketjua kun lukee, niin saa ihan ahdistua. Totta kai nuo jutut on ihan hellyyttäviä, mutta siltikin pistävät miettimään, miten pihalla muut ihmiset voivat olla.
Itse en lapsena ollut noin...mmmmh..kujalla ja sekaisin. Sori nyt vaan.
Kun koulussa muut oppilaat saivat huonoja numeroita ja eivät osanneet, ajattelin että tekevät sen vaan tahallaan ja laiskuuttaan, ollakseen jotenkiin cooleja ja siistejä raggareita.
Sama vika. Mutta työ yläkoulun opettajana on kyllä opettanut, miten hitaalla osa porukasta käy. Ei sitä itse oppilaana tajunnut, vaan kuvitteli, että muutkin ymmärtävät. Nyt tietää, että osa istuu siellä luokassa käsittämättä tuon taivaallista.
En itsekään pysty samastumaan yhtään näihin tarinoihin. En muista, että minulla olisi ollut koskaan mitään outoja kuvitelmia tai väärinkäsityksiä maailmanmenosta. Jos on kykyä loogiseen ajatteluun, niitä harvemmin syntyy.
Ehkä sinulla ei sitten ole liioiksi kykyä loogiseen ajatteluun. Useimmat ajattelevat ihmiset ymmärtävät miten ihmisen maailmankuva muodostuu oppimisen ja kokemuksen kautta ja miksi älykkäälläkin ihmisellä voi olla lapsena (tai aikuisenakin) erilaisia aukkoja sivistyksessä.
Joo joo. Seuraavaksi väität että "ihan kenelle vaan" voi sattua niin, että antaa kaikki rahansa useassa erässä tuntemattomalle "amerikkalaiselle".
Ja tämän jälkeen tulet kertomaan "sytämmen sivistyksestä" ja tunneälystä.
Lopuksi kerrot miten me ollaan ihan tyhmiä itse ja luullaan itsestämme liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole koskaan ollut mitään tälläisiä luuloja, ja ihmettelen että missä ihmeen tynnyreissä porukka on elänyt ja eivätkö osaa lapsena käyttää aivojaan (jotkut edes aikuisena) sen verran päättömiä juttuja näin pitkä ketju täynnä.
Näitä on ihan varmasti ollut kaikilla vähintään lapsena. Kaikilla ei vain äly riitä tarkastelemaan omaa käytöstään objektiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aika suuren osan elämästäni yliarvioinut muiden ihmisten älykkyyttä. Lapsesta saakka olen jotenkin kuvitellut että oma ymmärryksen tasoni on se minimi ja vähimmäistaso mikä kaikilla automatico on.
Tätäkin ketjua kun lukee, niin saa ihan ahdistua. Totta kai nuo jutut on ihan hellyyttäviä, mutta siltikin pistävät miettimään, miten pihalla muut ihmiset voivat olla.
Itse en lapsena ollut noin...mmmmh..kujalla ja sekaisin. Sori nyt vaan.
Kun koulussa muut oppilaat saivat huonoja numeroita ja eivät osanneet, ajattelin että tekevät sen vaan tahallaan ja laiskuuttaan, ollakseen jotenkiin cooleja ja siistejä raggareita.
Sama vika. Mutta työ yläkoulun opettajana on kyllä opettanut, miten hitaalla osa porukasta käy. Ei sitä itse oppilaana tajunnut, vaan kuvitteli, että muutkin ymmärtävät. Nyt tietää, että osa istuu siellä luokassa käsittämättä tuon taivaallista.
En itsekään pysty samastumaan yhtään näihin tarinoihin. En muista, että minulla olisi ollut koskaan mitään outoja kuvitelmia tai väärinkäsityksiä maailmanmenosta. Jos on kykyä loogiseen ajatteluun, niitä harvemmin syntyy.
Ehkä sinulla ei sitten ole liioiksi kykyä loogiseen ajatteluun. Useimmat ajattelevat ihmiset ymmärtävät miten ihmisen maailmankuva muodostuu oppimisen ja kokemuksen kautta ja miksi älykkäälläkin ihmisellä voi olla lapsena (tai aikuisenakin) erilaisia aukkoja sivistyksessä.
Joo joo. Seuraavaksi väität että "ihan kenelle vaan" voi sattua niin, että antaa kaikki rahansa useassa erässä tuntemattomalle "amerikkalaiselle".
Ja tämän jälkeen tulet kertomaan "sytämmen sivistyksestä" ja tunneälystä.
Lopuksi kerrot miten me ollaan ihan tyhmiä itse ja luullaan itsestämme liikoja.
No nyt lähti kyllä laukalle.
Mitä jos takaisin otsikon aiheeseen! Täällä on ollut todella hauskoja ja mielenkiintoisia kertomuksia, olisi kiva pitää ketju positiivisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että jos painoni on noussut, se johtuu siitä, että olen syönyt liikaa (kaloreita) kulutukseeni nähden. Yksinkertaista, mutta niin vaikea käsittää/hyväksyä.
Uskoin että jos pärjää hyvin koulussa, saa helposti töitä. Vasta työelämään päästyäni olen tajunnut, että suhteet ja verkostot merkitsee enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että lapsi voi ihan hyvin syntyä avioliiton ulkopuolella eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää. Elin lapsuuteni ympäristössä jossa ajateltiin asioista erittäin vanhanaikaisesti ja siksi ajatuskin avioliiton ulkopuolella syntyvästä lapsesta oli suuri häpeä koska olihan kyseinen lapsi ä p ä r ä.
Joskus 10-vuotiaana asuin paikassa, jossa lähistöllä oli metsän keskellä siirtolapuutarha. Siellä oli pieniä mökkejä tai "hökkeleitä" vieri vieressä paljon. Luultiin siskon kanssa, että se on jonkinlainen köyhien asuinalue, slummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin pienenä, että tuttavaperheen isän nimi oli Isi. Meillä oli isä.
Kyllähän se vähän pervolta tuntui, kun tajusi, että kaikilla aikuisilla on etunimi, eivätkä ole vain jonkun äitejä, isiä, mummoja jne.
Luulin ihan liian pitkään (yläasteelle asti?), että venäjä on ihan samanlainen kieli kuin suomi, mutta aakkoset vain ovat eri. Jos siis osaa kyrilliset aakkoset, osaa myös puhua venäjää - sitähän puhutaan kuin suomea, mutta vain eri aakkosilla! Jesus, mikä logiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin ehkä 10-vuotiaaksi asti että lääkärit eivät voi sairastua. Järkytyin kun vakituisen lääkärini tilalla olikin sijainen joka ilmoitti että oma lääkärini on sairastumisen vuoksi poissa.
Lääkäreillähän on isompi riski sairastua kun ravintotietämys on nollassa,on vaan tankattu tuhansia tunteja lääkeaineista.
Luulin, että naiset haluavat seksiä samalla tavalla kuin miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän ystävä, innokas hirvimetsällä kävijä, vitsaili joskus että sai melkein hirven kiinni, mutta se peijakas ehti kiivetä puuhun karkuun. n.6-vuotias minä uskoin siitä saakka varmaan 2-luokkalaiseksi asti, että hirvet osaavat kiivetä puuhun :D
Millä leikkasn ruohot ,trimmaan..raivaan metsät??bensa kallistuu..Millä aurataan tiet?mul löytyy akul,sähköö..mut hittoooo..
Kun selvisi se, että hevonen ei olekkaan lehmän mies eikä kissa ole koiran vaimo.
Että on oikein alistua toisen tahtoon parisuhteessa, tehdä kaikki kotityöt yksin ja sietää henkistä väkivaltaa. Liian kauan kestin ja kalliiksi tuli. Liian kauan kuuntelin huutoa, että kaikki tulisi paremmaksi jos minä olisin toisenlainen ja että kaikki puolison raivokohtaukset olivat aina minun syytäni.
Että parisuhteissa ei saa koskaan riidellä, koska exän vanhemmatkaan eivät koskaan riidelleet. No ei tietenkään riidelty, koska toinen alisti ja määräsi ja nitisti toisen henkisellä väkivallalla.
Että huonosta avioliitosta ei voi lähteä.
Luulin lapsena että kaikkien perheessä on köyhää ja kännisiä, eikä lasten kanssa puhuta muuten kuin komentaen. Tajusin olevani aivan väärässä kun yläasteella kävin koulukaverini kotona. Miten ihana äiti, jutteli ja tarjosi pullaa ja mehua, ja koti oli siisti ja kaunis, kaverilla oma huone. Tajusin myös etten osannut käyttäytyä. Jos sisaruksia kuusi ja minä nuorin, ei into piisannut enää minua kasvattaa ja edelleen tunnen välillä katkeruutta nyt jo edesmenneitä vanhempiani kohtaan.
Ahdistaa aina kun huomaan että resuisia lapsia liuta, äiti rööki hampaissa paimentamassa.
Itselläni kaksi jo aikuista lasta ja lapsenlapsia ei varmasti yhtä enempää tule. Näin on minulle sanottu ja se on ihan ok.
Toki jos on varaa elättää ja kunnolla kasvattaa enemmänkin lapsia niin mikä ettei. Itse en vain usko että määrä korvaisi laadun.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on vasta tässä kypsemmällä (43v) iällä kirkastunut, että ihmisten kiinnostukset, kyvyt, empaattisuus, oikeudentaju ja moni muukin asia vaihtelee kovasti ihmisittäin. Ajatusmaailmat voivat olla todella erilaisia.
Esim. mieheni mielestä kierrätys on ihan mitätöntä touhua ”koska intia ja kiina” kippaavat kaiken roskan lajittelemattomana minne sattuu. Itse ajattelen, että vaikka toiset tekee väärin, niin me täällä suomessa voidaan tehdä kuitenkin oikein. Ymmärrän intialaisia, jos itselläni ja lapsillani olisi kova nälkä ja elettäs turvattomassa paikassa, tuskin kierrätys kiinnostaisi.
Oon herännyt myös siihen ajatukseen, että kaikilla ei ole ollut onnellista lapsuutta, joka mulla on koostunut turvallisesta perheestä, jossa kaikki on ollut normaalia ja suht hyvin. Joissain perheissä on yhtä sun toista väkivaltaa, mikä vaikuttaa lasten koko loppuelämään.
Työpaikoilla olen yllättynyt siitä, kuinka jotkut tykkäävät kiusata. Itseäni eräs työ”kaverini” piilokiusasi vuosia, kunnes räjähdin ja ilmoitin, että tästä lähtien ollaan kavereita tai sitten v**** ei todellakaan olla. No hänen käytös muuttui parempaan kuin taikaiskusta. Mutta siis olin vuosia koittanut olla hänelle kiva ja ihmettelin aina, miksi hän on minulle ikävä. Todellakaan ei aina saa hyvällä aikaan hyvää.
Olen yllättynyt myös siitä, kuinka kaikilla ihmisillä älylliset kyvyt eivät ole kovin kummoisia. Anoppini ei legendaarisesti osannut laskea, paljonko on 3x2,5. Tuli tätä kysymään siis minulta. Kun sanoin nopeasti että 7,5, niin jäi pitkäksi aikaa miettimään oonko oikeessa 😅 Hän halusi tehdä siis valmiskastikkeen kolminkertaisena, johon yhteen pussiin käytettiin 2,5 dl maitoa 😇
Oon yllättynyt myös siitä, kuinka maailmassa ihmiset kyllä tallovat sun yli jos annat heidän talloa. Näitä tilanteita varten oon kwhittänyt muutaman lauseen, joita voin sanoa kun tulee tilanne päälle. Näitä lauseita on mm: ”Palaappa asiaan kun osaat käyttäytyä” (tämä huutavalle ihmiselle), ”Soita poliisi” (tämä tuntemattomalle ihmiselle joka tulee arvosteleemaan jotain vähäpätöistä asiaa, esim auto parkkeerattu hieman vinoon). Tai ”Mietin asiaa rauhassa ja palaan tähän huomenna” (jos tulee yllättävä merkityksellisempi asia, johon yhtäkkiä vaaditaan vastaus, kerran eräs expomoni yllättävästi huononsi paljon työehtojani ja äkillisesti vaati minua allekirjoittamaan uuden työsopimuksen, tämä lause olisi ollut siinä tilanteessa poikaa...)
Sekin on yllättänyt, kuinka erilaisia empatiakykyjä ihmisillä on. Itselläni tekee pahaa nähdä, jos toista esim. moititaan omasta mielestäni turhasta. Jotkut taas kokevat ilmeisesti iloa, jos toiselle tapahtuu pahoja asioita. On edelleen vaikeaa ymmärtää tällaista.
Uskomatonta myös on, kuinka jotkut ihmiset eivät kaipaa (ei seksuaalista) kosketusta ollenkaan. Kaikille ei ole siis halauksilla ja lähekkäin sohvalla istumisella mitään merkitystä.
Myös se, että joillekin tai useimmille miehille seksi on henki ja elämä, on mielestäni uskomatonta. Samoin joillekin naisille. Itseni mielestä kun suklaan syöminen tai selkä/hartia hieronta tuntuu niin paljon paremmalta.
Lisöksi mulle on kirkastunut, että asiat mitkä väsyttää mua ei väsytä kaikkia. Esim auto- ja lentokonematkustus väsyttää mua suunnattomasti. Jotenkin mun hermosto menee ihan ylivireyteen (josta aiheutuu ujnettomuutta), kun joudun olemaan kohisevassa ja tärisevässä laitteessa. Tästä johtuen en voi tehdä matkatyötä. Samoin mua väsyttää enemmän työpaikalle (2 km) kulkeminen autolla kuin kävellen/kärrytellen lapsen kanssa. Uskomatonta mutta totta.
Summa summarum: ihmiset ja heidän lähtökohtansa ja kokemusmaailmansa ovat hyvin erilaisia. Kaikki ei todellakaan ajattele samalla tavalla ja eri ihmisille eri asit ovat tärkeitä.
Tässä tuli tuttuja juttuja. Itselleni suurin ihmetys oli se, kuinka yliopistossa opiskelukavereista oli ehkä jopa 75% tyhmemmän oloisia kuin itse olin ajatellut ja toivonut.
Samaten ihmisten härski käytös tuntuu ihmeelliseltä - kuinka jotkut tosiaan ovat kuin se kasakka, joka ottaa kaiken, joka ei ole niitattu kiinni.
Sekin tuntuu jotenkin kauhealta, kuinka yllättävänkin monella ihmisellä on ollut oikeasti hirveä lapsuus.
Uskomatonta on se, että joillekin ihmisille riittää parisuhteessa lähekkäin istuminen ja silittely, eikä seksi kiinnosta kuin ehkä kerran-pari kuukaudessa (jos silloinkaan), tosiaan se, että melkein mikä tahansa ajanviete ajaa aina ohi nautinnollisesta rakastelusta kumppanin kanssa.
Ehkä sinulla ei sitten ole liioiksi kykyä loogiseen ajatteluun. Useimmat ajattelevat ihmiset ymmärtävät miten ihmisen maailmankuva muodostuu oppimisen ja kokemuksen kautta ja miksi älykkäälläkin ihmisellä voi olla lapsena (tai aikuisenakin) erilaisia aukkoja sivistyksessä.