Lue keskustelun säännöt.
Jos suhteen alussa luottamus on mennyt rikki
05.02.2021 |
Mutta alun jälkeen toiseen on voinut luottaa, voiko se huono alku joskus unohtua? Vai painaako se aina jossain mielen perukoilla?
Kommentit (27)
Kerro mikä se asia oli, mitä mies teki. Mä kerron sitten, voiko siitä päästä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kokeillutkaan. Heti kun mies on paljastunut epärehelliseksi, niin olen lempannut. Toiset sanovat että huono ominaisuus, toiset että hyvä ominaisuus. Itse en kuitenkaan itselleni mitään voi. Kaikki ne joille olen antanut anteeksi, ovat tipahtaneet tekonsa jälkeen alemmalle tasolle ystävyydessä, enkä heihin koskaan enää luota kuten ennen tekoaan. Koskee ihan jokaista, niin sukulaista, perhettä kuin kavereitakin. Enkä nyt puhu mistään pikkujutusta, vaan isosta, sellaisesta jossa on jotain anteeksipyydettävää tosissaan, ja anteeksiannettavaa.
Nykyinen mieheni, jonka kanssa olen ollut jo vuosia, tietää tämän, että jos hän aiheuttaa epäluottamuksen välillemme, niin en pääse siitä enää ikinä yli, ja tästä syystä en myöskään edes yrittäisi päästä, kun se ei ole ikinä onnistunut, eikä se tule koskaan onnistumaan, ei vaikka miten "oltaisiin kaikki ihmisiä virheineen päivineen", niin ei.
Mulla taitaa olla pohjimmiltaan aika samanlainen luonne. Kun tavattiin, olin muiden syiden takia heikoilla ja toimin itselleni epätyypillisellä tavalla, kun jatkoin suhdetta. Ja nyt sitten olen havahtunut siihen, että hullu olen mennyt sitoutumaan mieheen, jota en arvosta. Ap
Tunnistan tilanteen. Mulle on myös käynyt niin, että heikolla hetkellä, kun on ollut jotain isoa murhetta elämässä, niin moni mies on yrittänyt siinä vaiheessa, ja sillä varjolla hyväksikäyttää minua. On saattanut ensin vaikuttaa siltä että on onnistuttu, mutta kun olen havahtunut tilanteeseen, olen välittömästi katkaissut "suhteen". Mies on saattanut kuvitella että silla varjolla, kun minulla on nyt niin vaikeaa ja tarvin niin paljon tukea, niin varmaan myös sitten ymmärrän hänen peliriippuvuutensa, ja hän saa naisten kanssa vehtaamiset anteeksi, kun kyllähän "sinäkin olet vajavainen nainen ongelminesi, joten sinunkin pitää hygväksyä minun puutteeni!" No en hyväksy huonoa kohtelua enää sen jälkeen kun huomaan sen tapahtuneen, enkä todellakaan ala katsomaan alkoholistia siksi kun minun lapseni on vammautunut, että "miellä molemmillahan on ristimme"! Ei ole, jos olisin kanssasi, minulla olisi SEKÄ vammautunut lapsi ETTÄ alkoholistin perään katsominen, mitä järkeä???
Jos sinulla on päässyt livahtamaan tuo hyväksikäyttösuhde pitemmäksi, ja olet vasta havahtunut nyt? Itse eroaisin, mutta se johtuu luultavasti vain siitä että en vain kykene olemaan miehen kanssa johon en voi luottaa. En vaikka miten yrittäisin, ja siksi en edes yrittäisi.
Halveksunta tekoa ja sitä myötä miestä kohtaan vain kasvaisi päivä päivältä, ja kokisin esim. seksin alentavana kumppanini kanssa jota en arvosta, ja sitä myöten oma itsekunnioituksenikin olisi mennyttä kun alitsuisin moiseen. Olen 1000 kertaa mieluummin yksin, ja vaikka miten huonossa elmäntilanteessa kuin tuollaisen puun ja kuoren välissä, aivan sama miten paljon olisi jo yhteistä omaisuutta tai lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteen alussa luottamus on mennyt rikki..
.. niin suhde lopetetaan. Jos heti alkuhuumassakin haluaa satuttaa toista rikkomalla luottamuksen niin miksi ihmeessä jatkaa? Jotain itsekunnioitusta.
Niinpä. Mutta se kierous on jotain sellaista mitä normaali ei osaa edes ajatella. Juuri kun kiusaaja huomaa että kiusatulle tuli epämukava olo, hän esittääkin ystävää ja auttajaa ja näin pääsee yhä enemmän toisen päähän. Kylmä-kuuma leikki jatkuu ja pahenee. Kiusaajat ei muutu.
Muut voi vaan tunnistaa ilmiön ja oppia suojelemaan itseään.
Miksi ihmeessä olla sellaisen ihmisen kanssa johon ei luota? masokismia ja kummankin elämän pilaamista toi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on juuri se kunnioituksen ja arvostuksen menettäminen joka omankin suhteeni lopulta kaatoi, vaikka suhteen alussa tapahtuneen luottamuksen pettämisen olisin ehkä sinänsä voinut antaa anteeksi. En enää ikinä nähnyt miestäni samalla tavalla kuin ennen. Kun sitten muita vaikeuksiakin kasautui vuosien varrella päälle, kuten elämässä nyt on tapana käydä, huomasin että olin lopulta alkanut halveksua häntä - ehkä vähän itseänikin. Se oli suhteen loppu.
Jss.