Muita, joilla ei ole työelämän kannalta "hyödyllisiä" perhesuhteita ja olette juurettomia? - tapaus pikkukaupunki
Taustatietona: olen kasvanut pikkukaupungissa X. Vanhempani ovat kotoisin muualta Suomesta, heidän sukujuurensa ovat eri maakunnissa. Suku on levittäytynyt pitkin Suomea. Pikkukaupungissa, jossa asuin, oli tavallista, että monet olivat asuneet jo sukupolvien ajan ko. paikkakunnalla. Monilla oli siis hyvät verkostot, setiä, tätejä ja serkkuja yllin kyllin, tiedettiin ja tunnettiin monet naapurit ja paikkakuntalaiset.
Meillä ei ollut pikkukaupungissa sitä etua, että olisimme olleet "ännännen polven paikkakuntalaisia", joilla on vahvat verkostot ja juuret paikkakunnalla. Paikkakunnalla oli tapana, että ns. oman kylän tytöt ja pojat haluttiin työllistää omaan kuntaan ensin kesätöihin ja sitten pysyvästi, kunhan he palaavat opiskeluvuosien jälkeen takaisin. Nämä oman kylän tytöt ja pojat olivat niitä paikkakunnan tunnettujen sukujen vesoja, joilla on pitkä historia paikkakunnalla. Kummasti sille kotiseudulle palaavalle opettajalle/lakimiehelle/papille/psykologille tms löytyy vakipaikka heti tuosta kaupungista, kun tutkinto on paketissa. Noihin paikkoihin ei ulkopuolisella ole mahdollisuutta, kun ne on pedattu sille oman kylän tytölle/pojalle. Mystisesti vakipaikka avautui juuri silloin, kun oman kylän tyttö/poika oli tulossa tutkinto takataskussa kotiin, vaikka työpaikkatilanne paikkakunnalla olisi ollut tiukka ja muille olisi myyty "ei oota" jo vuosia.
Toinen asia liittyy siihen, että perhesuhteilla en ole saanut muutenkaan uralla apua. Vanhempani ovat koulutukseltaan tavallista keskiluokkaista väkeä, sairaanhoitaja ja insinööri. Heidän kauttaan ei avautunut pikkukaupungissa kesätöitä tai muita suhteita, heillä ei ole verkostoja, joista olisi ollut työelämässä apua eikä yritystä, johon olisi voinut työllistyä. Minä olen käynyt yliopiston aivan muulta alalta (ei humanistinen), hyvin arvosanoin. Kaikki työpaikat, harkkapaikat ja verkostot on saanut luoda täysin tyhjästä, kun perhesuhteista ei ole ollut apua eikä vanhempien ala liippaa omaa alaa ollenkaan. Olen muuttanut monta kertaa kesätöiden/töiden perässä pitkin Suomea sinne, missä on sattunut olemaan paikka auki. Minnekään on vaikea juurtua, kun saa muuttaa töiden perässä ja aina uudessa paikassa olet se ulkopuolinen, kun "et sinä Laura ole täältä kotoisin eivätkä juuresi ole täällä".
Sitten opiskelukavereissa on vaikka kuinka paljon näitä, joilla vanhemmat on samalla alalla. Alalla tuttu sukunimi auttaa noita opiskelukavereita työllistymään, vanhempien suhteista on etua (tunnet paljon ihmisiä alalta jo valmiiksi ja he tuntevat sinut) ja kyllähän mielellään annetaan työpaikka sille "Annen ja Penan pojalle/tytölle". Osalla opiskelukavereista vanhemmat saattoivat olla eri alalla, mutta hyvin arvostetuissa yhteiskunnallisissa johtotehtävissä pk-seudulla. On vähän eri tilanne edetä ja luoda suhteita, kun vanhempien kautta ovet avautuvat jo valmiiksi.
Onko muilla tilanne, että "hyödyllisiä" sukujuuria ja perhesuhteita ei ole ja olette työelämässä juurettomia?
Ap
Kommentit (31)
Taidat olla kade, kun et itse ole noita oman kylän tyttöjä?
Se on voi voi ja mee muualle töihin.
Kuka enää edes palaa koulutuksen jälkeen kylille?
Minä!🙋♀️
Tosin en oo ihan varma, haluaisinko palata sis*siittoiselle paikkakunnalle, jossa juoruringit pyörii.😅
Mikset ryhtynyt hoitsuksi tai insinööriksi? Olisit päässyt helpolla niillä suhteillasi.
Vierailija kirjoitti:
Kuka enää edes palaa koulutuksen jälkeen kylille?
Aika moni. Siellä kylällä on ne juuret, tukiverkot lapsiperhe-elämää varten, kasa entisiä koulukavereita jne.
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta on tuosta asetelmasta hyötyäkin. Sinua ei varmaankaan ole painostettu tietylle alalle, ja ei ole paineita pysyä tietyssä paikassa.
Ja on sinulla kuitenkin ilmeisesti kotoa tulleet edellytykset opiskella ja tehdä töitä, kun töitä kerran riittää, että se pohja kyllä on kodin perintöä.
Tutulta kuulostaa. Lisää huonoja puolia siinä, kun on kotoisin jostain korvesta. Ei siellä monia eksoottisempia tai hienompia ammatteja edes ole.
Paras on se, että nää oman kylän pojat ja tytöt kiistää et mitään nepotismia oliskaan. Ovat vaan, että ihan reilusti on paikka saatu.
No eihän useimmilla mitään hyödyllisiä sukujuuria ole. Normaalitilanne. Itse muutin pikkupaikkakunnalta ensin Turkuun opintoihin, en tuntenut ketään. Töitä hain valmistuttuani sitten vähän joka puolelta ja päädyin Helsinkiin kun sieltä tuli paras tarjous (kiinnostavin työ, hyvä palkka). Ei ollut mitään tuttuja firmassa eikä koko paikkakunnalla.
En kokenut asiaa ongelmaksi, koska olin nuori ja naiivi. Panostin älyttömästi hakemuksiin ja tein töitä niitä saadessani kovalla tarmolla. Olen kasvattanut itselle verkoston omalla alalla ja ymmärrän nyt miten paljon helpommin jotkut toiset voivat päästä työelämän syrjään kiinni.
No on suhteita, mutta vain kerran olen sukulaissuhdetta päässyt käyttämään hyväksi. Ison tekniikan alan firman tj on tätini mies, en päässyt hänen kauttaan kesätöihin. Nykyisen työn sain kun olin tutustunut tulevaan pomoon harrastusten parissa, en edes tiennyt paikkaa haettaessa kys ihmisen olevan siellä pomona. Ja se sukulaisen kautta saatu, isä hommasi opinnäytetyöpaikan omalta erikoisalaltaan, eli se oli puhtaasti suhteilla vaikka työni tulikin oikeaan tarpeeseen ja olisivat voineet valita jonkun muunkin sen tekemään. Kaikki muut kesätyöt ja vakituiset olen ihan itse hommannut, pari kertaa kaverin suosituksella mutta siihen myös ap:llä on mahdollisuus.
Ja jos joku tuollainen "oman kylän tyttö tai poika" on sopimaton työhönsä, se saa silti olla paikassaan vaikka eläkeikään asti. Ei sitä voida erottaa.
Ehkä ollaan samasta paikasta kotoisin?😂😂
Meillä pienessä paikallislehdessä (luen porukoilla käydessä) jaksetaan tehdä juttuja, kuinka Ville palasi kotikonnuille töihin ja käydään läpi, kuinka mukavaa Villestä on taas olla kotikulmilla. Paikallislehden pomonakin on alle kolmekymppinen paikkakuntalainen, joka on tuosta paikasta kotoisin. Liekö edes oikeaa koulutusta tuohon hommaan.
Täällä joku perähikiälle sukulaissuhteilla jäänyt alapeukuttaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka enää edes palaa koulutuksen jälkeen kylille?
Aika moni. Siellä kylällä on ne juuret, tukiverkot lapsiperhe-elämää varten, kasa entisiä koulukavereita jne.
Oon kotoisin 20 000 asukkaan kaupungista. Kyllä sinne aina iso osa jäi tai palasi opintojen jälkeen. Helpompi olla tutussa paikassa kuin aloittaa kaikki alusta jossain muualla.
Allekirjoitan tän. Mä voisin sanoa että työllistyin pikkukaupungissa suhteilla, uskallan kyllä sanoa että hoidin työt myös hyvin. Muutin toiseen pikkukaupunkiin ja täälä en saa töitä ja tajusin että ne taitaa mennä sen kylän tutuille😅 siis oikeesti, en keksi muuta syytä! Ehkä huonotuuri, mutta ei sekään!
Minäkin olen monella tapaa juureton eikä minulla ole työelämän kannalta juuri lainkaan hyödyllisiä suhteita. Vanhempieni koulutustausta oli hyvin matala, eikä heillä ollut sellaisia suhteita, joista olisin voinut saada hyötyä, ja omien suhdeverkostojen luominen on hankalaa, kun olen "nousukas" siinä viiteryhmässä, johon olen päässyt kouluttautumalla. Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että suhdeverkostot jylläävät, kun työpaikkoja ja ylennyksiä jaetaan ja korvamerkitään. Mutta asia on niin myös korkeakouluissa: akateemisen perheen "ännännen" polven jäsenenä akateeminen ura urkenee helpommin.
Myönnän, että tunnen näiden asioiden vuoksi joskus suurta katkeruutta.
Pääkaupunkiseudulla asuvana ei ole tuota ongelmaa. Melkein kaikki työkaveritkin on muualta muuttaneita. Miksi kukaan haluaa väkisin jäädä ummehtuneeseen pikkukaupunkiin?
Itse olen nyt töissä, mutta oma tilanteeni siitä hassu, että mun lähipiiri oli liian menestynytt-. Eli sen tason johtajuutta tai sen tason töissä, että suhteista ei ole hyötyä, rekryt tehdään alemmalla tasolla. Olen suvun musta lammas. Suvusta löytyy mm. tunnettu pääjohtaja, lääkäri (tohtoritaso) ja rehtori. Kaikkien asuinpaikkakunnat aika kaukana. Mies ihan eri alalla, joten hänestä ei paljon iloa. Mutta toisaalta olenpahan saanut työni ihan itse omilla ansioillani täysin oudosta firmasta, omaa alaa vielä.
eiköhän suurin osa oo tollasia, joilla ei mitään suurta nepotismimahdollisuutta uralla