Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut naiset ihastuvat aina pelimiehiin?
04.02.2021 |
Itse olen siis tällainen pelimiehiin ihastuva ikisinkku; en ole ollut ikinä parisuhteessa tai mitään sinne päinkään, ja syy on varmaankin juuri tuo, että ihastun aina pelimiehiin.
Mikä tällaiseen voi olla syynä?
Stereotypia huonosta isäsuhteesta ei päde ainakaan minuun, sillä isäni on erittäin hyvä mies, puoliso ja isä ja minulla on aina ollut hänen kanssaan läheiset lämpimät välit, eli siitä turha etsiä selitystä.
Mistä siis johtuu, että jotkut naiset kuten minä, ihastuvat aina pelimiehiin?
En keksi mitään selitystä, tuntuu oudolta koko juttu että miksi ihmeessä toimin noin?
Kommentit (95)
Se, mitä ei ole vielä mainittu. Mies keskittyy naiseen ja nainen pitää normaalina, että hän itse on keskipiste. Ei siis pidä kummallisena, että ei tiedä, mistä asioista mies pitää, mistä on kiinnostunut. Nainen ei siis tutustu mieheen, kun taas mies selvittää naisesta asioita jotta nainen sitoutuu häneen. Epäsymmetria.
Tai että miehessä ei näy vikoja tai heikkoja kohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kiinnostun pelimiehistä, koska en halua muuta kuin seksiä ja seikkailua.
Niin, mutta haluatko jatkuvasti uusia miehiä vai etkö halua seikkailla saman kanssa useaan kertaan?
Vai pelkkiä irtopanojako haluat?
Minä en saa seksisuhdetta, ja se on ongelma.
Olen seksuaalisesti epäkiinnostava enkä tiedä miten sitä kiinnostusta voisi nostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto (aiemmat huonot kokemukset ihmissuhteissa) altistavat sille, että pelimiehen valheelliset imartelut tehoavat.
Tuota olen miettinyt, että kun ns. ensirakkaus teini-iässä oli traumaattinen, niin voiko ihminen jäädä toistamaan sitä samaa traumaa ja kaavaa aikuisenakin?
Että jotenkin alitajuisesti ihastuu vielä aikuisenakin sellaisiin miehiin, jotka toistavat sen saman trauman joka murrosiässä tapahtui?Olen eri, mutta minulla ainakin oli näin. Uskon, että yritin ikäänkuin elää uudelleen traumaattista ensirakkauttani ja toisaalta vanhempieni erosta ja isästä etääntymisestä johtuvia hylkäämiskokemuksia. Alitajuisesti hain yhä uudelleen tilannetta, jossa hylätyksi tulemisen uhka on lähellä, ja toivoin että jollakin kerralla se päättyisi toisin ja ikäänkuin korjaisi kaiken.
Millä tavalla ”hylkäämisen uhka” oli lähellä? Oliko jotain merkkejä josta sen pystyi päätellä?
Itse olen ainakin odottanut jotain toisin päättyvää ”korjaavaa” kokemusta, mutta minusta se on ihan normaalia, että haluaisi kokea joskus sen kun saa tunteilleen vastakaikua.
No hakeuduin suhteisiin, joissa toinen osapuoli ei joko alunperinkään etsinyt mitään vakavaa tai sitten alkoi lupaavan alun jälkeen ottamaan takapakkia. Joo, tietysti jokainen toivoo tunteilleen vastakaikua, mutta jostain syystä minä en ihastunut niihin turvallisiin miehiin joilta sitä olisi varmemmin saanut. Tai jos ihastuin niin kyllästyin nopeasti.
Ja ennenkuin joku tasoteoriahihhuli tulee pätemään, niin kyse ei ainakaan pelkästään ollut tasoeroista vaan tämä saattoi toimia molempiin suuntiin samalla henkilölläkin. Kun toinen ihastuu niin minä kyllästyin, ja kun toinen kyllästyi niin minä jään roikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaatko erittäin itsevarmaa, määrätietoista miestä, joka ei pelkää sinua ja joka puhuu ihania ja flirttailee ja vie tapailua eteenpäin kokeneesti? Ne ovat usein pelimiehiä. Olisiko sun mielikuvassa, millaista miestä etsit, jotain, mikä sytyttää juuri niiden väärien kohdalla?
Lisäksi itsetunnossasi tms joku vika, mikä houkuttelee juuri heitä. Niin että tunnistavat ja valitsevat vastaavasti sut. Esim myös matalat odotukset siitä, miten sua voi kohdella tai rajojen puute tms tai että vaikutat kaipaavan hyväksyntää, että kelpaisit? Tämä jälkimmäinen voi ainakin olla totta. Aloituksessakin pohdit, mikä sinussa on vikana, kun et kelpaa. En tosin osaa auttaa, miten sen voisi korjata.
En kaipaa. En ole epävarma, passiivinen tai huomion tarpeessa.
Haluan vain rehellistä läsnäoloa, tutustua avoimesti ja kunnolla ihmiseen jonka kanssa harrastan seksiä ja harrastaa sitä seksiä säännöllisesti.
Sellaista normaalia meininkiä, en vain satunnaispanoja.
Kyllähän minussa joku vika on, kun tuollainen ei minulta onnistu. Minusta tämän tiedostaminen on ihan realistista, ei epävarmaa.
En kelpaa niille joita haluan, mutta toisaalta haluaisin kyllä muuttaa makuani. En vain tiedä miten se tehdään?
Tunne-elämässä jotain mitä voisi fiksata?
Sitä siis mietin, että miksi ihastun miehiin joille en kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ihastut narsisteihin kerta toisensa jälkeen... He huomaavat jo kaukaa itsetuntosi puutteet ja osaavat käyttää sinua hyväkseen. Kannattaa tehdä jotain tuolle ongelmalle.
En usko että kenelläkään on sellainen taito että näkisi tuollaisia asioita.
Pois lukien nyt ihan ne selkeimmät tapaukset joista jo kaikki näkevät että huono itsetunto.
Enkä usko ensinkään että nämä ovat pelimiesten kohteita.
He saavat tasokkaampaakin seuraa.
Mulla on ollut tosi monta "pelimiestä". Eikä mun itsetunnossa ole mitään vikaa.
Yleensä bongaan sen komean naistennaurattajan baarista ja hän kun on hauskaa seuraa niin mikäs sen parempaa!
Turvallisia kohteita jotka eivät jää roikkumaan. Ainakaan s-suhdetta vakavammalle tasolle.
Muhun ihastui joskus nuorena tosi moni mies.
Olen iloinen, välitön ja ilmeisesti näkyvä persoona. (Mulla adhd.) Se vetää miehiä puoleensa.
Voisin ajatella että miesten kohdalla sama juttu?
Heistä huokuu itsevarmuus ja se saa naiset ihastumaan.
Ei kai siinä ap:n kohdalla ole muuta kuin että viehättyy tuollaisesta karismasta?
Onhan se nyt kivaa kun mies huomioi ja kohtelee kuin prinsessaa. Aika moni nainen tuollaiseen lankeaa.
Itse sitten rakastuin aikoinaan vakaaseen ja turvalliseen tyyppiin. Ollaan oltu 12 vuotta naimisissa. Olen itsekin rauhoittunut ja asettunut aloilleni ja perustanut perheen.
Kyllä se pelimieskin asettuu kun oikea kohde tulee vastaan 🙂 Tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap , sinä olet alkanut miettimään omaa osuuttasi kuviossa. Olet oikeilla jäljillä. Mieti miksi pelimiehet kiehtoo sinua. Onko se jännitys, kehuminen , jätetyksi tulo tms. Joku yhteinen piirre näissä miehissä on joka vetää sinua. Suosittelisin terapiaa. Eikö tuollainen" suhdekaruselli " ole sinusta henkisesti köyhää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ihastut narsisteihin kerta toisensa jälkeen... He huomaavat jo kaukaa itsetuntosi puutteet ja osaavat käyttää sinua hyväkseen. Kannattaa tehdä jotain tuolle ongelmalle.
En usko että kenelläkään on sellainen taito että näkisi tuollaisia asioita.
Pois lukien nyt ihan ne selkeimmät tapaukset joista jo kaikki näkevät että huono itsetunto.
Enkä usko ensinkään että nämä ovat pelimiesten kohteita.
He saavat tasokkaampaakin seuraa.Mulla on ollut tosi monta "pelimiestä". Eikä mun itsetunnossa ole mitään vikaa.
Yleensä bongaan sen komean naistennaurattajan baarista ja hän kun on hauskaa seuraa niin mikäs sen parempaa!
Turvallisia kohteita jotka eivät jää roikkumaan. Ainakaan s-suhdetta vakavammalle tasolle.Muhun ihastui joskus nuorena tosi moni mies.
Olen iloinen, välitön ja ilmeisesti näkyvä persoona. (Mulla adhd.) Se vetää miehiä puoleensa.
Voisin ajatella että miesten kohdalla sama juttu?
Heistä huokuu itsevarmuus ja se saa naiset ihastumaan.Ei kai siinä ap:n kohdalla ole muuta kuin että viehättyy tuollaisesta karismasta?
Onhan se nyt kivaa kun mies huomioi ja kohtelee kuin prinsessaa. Aika moni nainen tuollaiseen lankeaa.Itse sitten rakastuin aikoinaan vakaaseen ja turvalliseen tyyppiin. Ollaan oltu 12 vuotta naimisissa. Olen itsekin rauhoittunut ja asettunut aloilleni ja perustanut perheen.
Kyllä se pelimieskin asettuu kun oikea kohde tulee vastaan 🙂 Tai sitten ei.
Ei ne pelimiehet minusta kohtele ketään kuin prinsessaa, täysin päinvastoin, prinsessana kohtelija on se joka haluaa vakavaan suhteeseen ja pelimies on se joka "pumppaa ja dumppaa". Olen jostain syystä nuorena päätynyt useamman kerran pelimiehen kaveriksi ja vaikea nähdä heidän lirkuttelujaan prinsessakohteluna. Ehkä se voi hetken ajan tuntua siitä kohteesta siltä, mutta sivusta katsottuna se on kyllä jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä vain on erilaisia makuja. Itse en ole koskaan viehättynyt pelimiehistä, aika herkästi tuntuvat epäilyttäviltä ja epämiellyttäviltä.
Ei nää mun ihastukset siis ole mitään lirkuttelijoita, vaan ennemminkin etäisiä ja epämääräisiä, epäluotettavia tyyppejä joista ei saa mitään otetta eivätkä välttämättä esimerkiksi edes puhu seurassani juuri mitään.
Kaikkia näitä on yhdistänyt tietynlaiset taustat, esim. yksikään ei ole ollut ns. tavallisesta ydinperheestä vaan on ollut isättömyyttä, äidittömyyttä, rikkinäisiä isä-/äitisuhteita, huonosti hoidettu vanhempien ero alle kouluikäisenä jne.
Itse taas olen päinvastaisesta perheestä, eli minulla ei ole samaa traumaa kuin heillä, eli sekään ei selitä.
Olen voimakkaasti ihmisiin kiintyvä ja vahvan suojeluvietin omaava, eli se voisi selittää miksi hakeudun jotenkin rikkinäisten luokse, mutta se ei selitä sitä miksi kiinnostun niistä joita ei kiinnosta minun seurani kuin ihan vähän vaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pelimies" on pelkkä myytti naisten keskuudessa, jotka tuntevat olonsa kerta toisensa jälkeen jätetyiksi tai petetyiksi, yhdenyön baari illan seksin jälkeen.. Koska ovat itse liian huomion kipeitä ja epätoivoisia saamaan edes, jonkun miehen baarista sänkyyn, jotta tuntisivat olonsa halutuiksi, omassa kiimassaan ja syyttävät sitten, siitä, niitä kaikkia miehiä, joiden kanssa makaavat.. Vaikka ovat itse "ns" helppoja nakkeja.. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ihastut narsisteihin kerta toisensa jälkeen... He huomaavat jo kaukaa itsetuntosi puutteet ja osaavat käyttää sinua hyväkseen. Kannattaa tehdä jotain tuolle ongelmalle.
En usko että kenelläkään on sellainen taito että näkisi tuollaisia asioita.
Pois lukien nyt ihan ne selkeimmät tapaukset joista jo kaikki näkevät että huono itsetunto.
Enkä usko ensinkään että nämä ovat pelimiesten kohteita.
He saavat tasokkaampaakin seuraa.Mulla on ollut tosi monta "pelimiestä". Eikä mun itsetunnossa ole mitään vikaa.
Yleensä bongaan sen komean naistennaurattajan baarista ja hän kun on hauskaa seuraa niin mikäs sen parempaa!
Turvallisia kohteita jotka eivät jää roikkumaan. Ainakaan s-suhdetta vakavammalle tasolle.Muhun ihastui joskus nuorena tosi moni mies.
Olen iloinen, välitön ja ilmeisesti näkyvä persoona. (Mulla adhd.) Se vetää miehiä puoleensa.
Voisin ajatella että miesten kohdalla sama juttu?
Heistä huokuu itsevarmuus ja se saa naiset ihastumaan.Ei kai siinä ap:n kohdalla ole muuta kuin että viehättyy tuollaisesta karismasta?
Onhan se nyt kivaa kun mies huomioi ja kohtelee kuin prinsessaa. Aika moni nainen tuollaiseen lankeaa.Itse sitten rakastuin aikoinaan vakaaseen ja turvalliseen tyyppiin. Ollaan oltu 12 vuotta naimisissa. Olen itsekin rauhoittunut ja asettunut aloilleni ja perustanut perheen.
Kyllä se pelimieskin asettuu kun oikea kohde tulee vastaan 🙂 Tai sitten ei.
Ei ne pelimiehet minusta kohtele ketään kuin prinsessaa, täysin päinvastoin, prinsessana kohtelija on se joka haluaa vakavaan suhteeseen ja pelimies on se joka "pumppaa ja dumppaa". Olen jostain syystä nuorena päätynyt useamman kerran pelimiehen kaveriksi ja vaikea nähdä heidän lirkuttelujaan prinsessakohteluna. Ehkä se voi hetken ajan tuntua siitä kohteesta siltä, mutta sivusta katsottuna se on kyllä jotain ihan muuta.
Aa, no mulle on sitten sattunut erilaisia "playereita".
Vietetty hauska ilta ravintolassa hänen laskuun, on ollut kohtelias ja huomaavainen ja yhteiset jatkot s merkeissä.
Eipä kukaan ole senkään jälkeen pois potkinut. Hauska aamu uusintoineen ja jos nappaa niin voi tavata toistekin samoissa merkeissä.
Itse en ihastu helposti eli en ota turhan vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ihastut narsisteihin kerta toisensa jälkeen... He huomaavat jo kaukaa itsetuntosi puutteet ja osaavat käyttää sinua hyväkseen. Kannattaa tehdä jotain tuolle ongelmalle.
En usko että kenelläkään on sellainen taito että näkisi tuollaisia asioita.
Pois lukien nyt ihan ne selkeimmät tapaukset joista jo kaikki näkevät että huono itsetunto.
Enkä usko ensinkään että nämä ovat pelimiesten kohteita.
He saavat tasokkaampaakin seuraa.Mulla on ollut tosi monta "pelimiestä". Eikä mun itsetunnossa ole mitään vikaa.
Yleensä bongaan sen komean naistennaurattajan baarista ja hän kun on hauskaa seuraa niin mikäs sen parempaa!
Turvallisia kohteita jotka eivät jää roikkumaan. Ainakaan s-suhdetta vakavammalle tasolle.Muhun ihastui joskus nuorena tosi moni mies.
Olen iloinen, välitön ja ilmeisesti näkyvä persoona. (Mulla adhd.) Se vetää miehiä puoleensa.
Voisin ajatella että miesten kohdalla sama juttu?
Heistä huokuu itsevarmuus ja se saa naiset ihastumaan.Ei kai siinä ap:n kohdalla ole muuta kuin että viehättyy tuollaisesta karismasta?
Onhan se nyt kivaa kun mies huomioi ja kohtelee kuin prinsessaa. Aika moni nainen tuollaiseen lankeaa.Itse sitten rakastuin aikoinaan vakaaseen ja turvalliseen tyyppiin. Ollaan oltu 12 vuotta naimisissa. Olen itsekin rauhoittunut ja asettunut aloilleni ja perustanut perheen.
Kyllä se pelimieskin asettuu kun oikea kohde tulee vastaan 🙂 Tai sitten ei.
Ei ne pelimiehet minusta kohtele ketään kuin prinsessaa, täysin päinvastoin, prinsessana kohtelija on se joka haluaa vakavaan suhteeseen ja pelimies on se joka "pumppaa ja dumppaa". Olen jostain syystä nuorena päätynyt useamman kerran pelimiehen kaveriksi ja vaikea nähdä heidän lirkuttelujaan prinsessakohteluna. Ehkä se voi hetken ajan tuntua siitä kohteesta siltä, mutta sivusta katsottuna se on kyllä jotain ihan muuta.
Aa, no mulle on sitten sattunut erilaisia "playereita".
Vietetty hauska ilta ravintolassa hänen laskuun, on ollut kohtelias ja huomaavainen ja yhteiset jatkot s merkeissä.
Eipä kukaan ole senkään jälkeen pois potkinut. Hauska aamu uusintoineen ja jos nappaa niin voi tavata toistekin samoissa merkeissä.
Itse en ihastu helposti eli en ota turhan vakavasti.
Sinä puhut nyt vain sinkkumiehistä jotka elävät elämäänsä, et pelimiehistä.
Ei kuvailemasi mies ole PELIMIES vaan normaali, hyvätapainen sinkkumies jonka mielestä esiaviollinen seksi tai irtosuhteet eivät ole suuri synti.
Aloitus ei koske sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä ei ole vielä mainittu. Mies keskittyy naiseen ja nainen pitää normaalina, että hän itse on keskipiste. Ei siis pidä kummallisena, että ei tiedä, mistä asioista mies pitää, mistä on kiinnostunut. Nainen ei siis tutustu mieheen, kun taas mies selvittää naisesta asioita jotta nainen sitoutuu häneen. Epäsymmetria.
Tai että miehessä ei näy vikoja tai heikkoja kohtia.
Tällaista oli ehkä nuorempana, koska olin saanut kotoa sellaisen parisuhdemallin jossa nainen on ikään kuin ”keskipiste” ja olin itse ehkä vähän jalustalla suhteessa veljiini.
Nuorempana oli siis sellaista itsekkyyttä jonka lopetin kun aloin aikuistua, eli sellaista ei ole ollut vuosiin ja nykyään osaan olla huomaavainen myös miehille.
Minua kyllä kiinnostaa tietää miehestä asioita, mutta en kehtaa kauheasti kysellä etten olisi ärsyttävä, rasittava tai muuten vaan epäkohtelias.
Ajattelen siis niin, että mies kertoo itse mitä kertoo sitten kun siltä tuntuu, enkä utele.
Olen yrittänyt kysellä parilta sellaiselta mieheltä kenen kanssa minulla on joskus ollut jotain ja ollaan jääty ihan hyviin väleihin (yleensä minulla menee välit täysin poikki miehiin keiden kanssa olen ollut, eikä edes moikata jos törmätään), mutta en ole saanut oikein mitään vastausta.
Toinen sanoi vain, että ”toiset kypsyvät myöhemmin ja ovat valmiita parisuhteeseen vähän myöhemmin kuin toiset, maailma on täynnä miehiä jotka haluais olla sun kanssa eli sieltä vaan valitseen” ja toinen, että ”ei sussa mitään vikaa ole, aika vaan oli väärä”.
Eli ei mitään mihin voisin tarttua, mutta vähän sellainen fiilis nuista vastauksista tuli, että olen jotenkin säälittävä tyyppi tms. En tiedä, olen varmaan vaan tylsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus kysymykseen on evoluutio. Pelimiehet on sosiaalisesti taitavia ja erittäin lisääntymiskykyisiä mikä saa ihastumaan voimakkaasti hormonitasolla. Aikojen kuluessa pelimiehet ovat levittäneet siementään ympäriinsä ja jatkaneet geeniperimäänsä. Evoluutiota ei kiinnosta oletko onnellinen, vain se että lisäännyt.
Myöskin sitoutumiskammo on tämän ajan ilmiöitä. Ihmiset ei halua sitoutua edes harrastuksiin saati sitten kumppaniin. Saavuttamattomaan on turvallisempi ihastua kun ei tarvitse muuttaa mitenkään omaa elämäänsä ja voi mennä turvaan sen taakse että vastapuoli on pelimies.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on niin totta. Jännänainen tarjoaa draamaa ja kiihkeää seksiä- kun vie miehen pe...ä, vie miestä.