Millainen on mies, joka ei tule toimeen muiden miesten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on hiukan tuollainen -  vaikka tulee hyvin toimeen, ei vaan halua paljoa viettää aikaansa muiden miesten kanssa isommissa porukoissa. On miesvaltaisella alalla, pelasi vuosia aktiivisesti jääkiekkoa, tykkää jutella yksi yhden kanssa  ja on hyvin suosittu ihminen miestenkin kaveriksi. Esimerkiksi naapurit ja työkaverit juttelee mun miehelle mielellään, oikein etsiytyy hänen seuraansa. Ja naiset tykkäävät hänestä, on komea ja kohtelias. Mutta mies ei tykkää äijäporukoista. Inhoaa kuulemma just niitä typeriä keskenkasvuisia  rasvaisia juttuja ja naisista jauhamista ja juoruilua. Miehet myös puukottaa selkään, ehkä hiukan eri tavalla mutta ihan yhtä ovelasti pistävät toisiaan halvalla ja mollaavat selän takana. Mies ei siis ole oikein laumaeläin, ennemminkin omissa oloissaan ja kotona viihtyvä introvertti. Tai sitten hyvän kaverin tai veljensä kanssa voi istua välillä iltaa jomman kumman kotona.

Miesten joukossa on tosiaan myös selkäänpuukottajia. Varsin samantyyppistä loppujen lopuksi kuin ilkeiden naisten - siis naisten enemmistön - harrastama selkäänpuukotus.

Jännä kyllä nämä selkäänpuukottavat miehet ovat usein samoja miehiä kuin ne, jotka ovat naisten keskuudessa suosittuja miehiä. Ei nyt välttämättä mitään kaikkein kovimpia panomiehiä, osa kovimmista pukeista on erityyppisiä kuin nämä miesporukoiden läppämiehet ja kingit, jotka tykkää myös selkäänpuukottaa. Mutta kyllä nuo selkäänpuukottajat perusjäbää suositumpia ovat naisten keskuudessa.

M/40

Olen itse ehkä tietyssä mielessä tällainen mies.

Omaan toki hyviä ystävyyssuhteita sekä mies- että naispuolisten ihmisten kanssa, mutta sen voin omasta puolestani kertoa, että mies- ja naispuoleisten ystävien kanssa käydyn keskusteluaiheet ovat jossain määrin erilaisia keskenään.

Miesten kanssa on todella hyviä keskusteluja mm. videopeleistä, työstä tai muusta ns. arkielämän asiasta. Naisten kanssa taas tykkään keskustella sekä näistä kyseisistä puheenaihesta mutta myös herkemmistä aiheista, kuten tunteet, sydänsurut, tai muut murheet, joista miehet eivät ehkä niin usein avaudu muille ihmisille kovin helposti, ainakaan oman kokemukseni mukaan.

En siis toki sinänsä ole sellainen mies, ettenkö tulisi toimeen myös muiden miesten kanssa, mutta on tiettyjä asioita, josta minun on helpompi avautua naiselle, kuin toiselle miehelle.

Toki ajattelen niin, että kaikki kaverisuhteet tuovat kuitenkin viime kädessä oman rikkautensa.

Olen itse siis 32-vuotias mies.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useampia tällaisia miehiä. Yhteisiä tekijöitä ovat taipumus syvälliseen pohdiskeluun, perusäijäilystä poikkeavat kiinnostuksen kohteet sekä keskimääräistä puheliaampi ja/tai herkempi luonne. Kaikki ovat sanoneet, että väsyvät helposti miesten kanssa siihen jatkuvaan mittailuun ja nokitteluun sekä siihen, ettei mistään vakavammasta osata puhua. Naiset ovat näiden miesten mielestä syvällisempiä ja ihmisinä monipuolisempia. Ovat heteroita tai biseksuaaleja, mutta stereotypioiden vastaisesti ei yhtäkään homoa joukossa.

Minäkin tunnen, mutta heillä on kyllä ystävinään ihan samanlaisia kuin he itse. Lisäksi osaavat jutella kaikkien kanssa ihan kaikenlaista, joten lopulta kaveriporukka koostuu hyvin erilaisista ihmisistä. Tulevat siis toimeen kaikenlaisten miesten kanssa.

No olen huomannut valtavan monen 30-45 v miesporukoiden perustuvan siihen, että niissä viljellyt lapselliset jutut ja yleinen lapsellisuus on se juttu miksi porukassa viihdytään. Niin siksi en niissä juurikaan viihdy, kun yksikään syvällisempi ja pohdiskeleva keskustelunaihe ei ota tuulta alleen.

En kylläkään vastapainoksi omaa naispuolisia kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan

Olen samanlainen.

Ongelmahan on siinä, että kyseisen kaltainen mies ei ole  naisten majoriteetin mukainen, evoluution selviytymissääntöjen suosima ja jälkeläisen takaava partneri.

Kinkkistä on se, että homo sapiens nainen haluaa vaistomaisesti pariutua sen saatavimman alfa uroksen kanssa, mutta sitten sen saavuttaessaan itkee kun mies ei resonoi emotionaalisella puolella mitenkään.

Sehän on jo todistettu moneen kertaan, tällä(kin) palstalla, että kaikenlaiset haihattelevat hipit on “nou, nou”.

Sellaisten kanssa ei passaa tulevaisuutta suunnitella.

Toisaalta taas itketään, kun se alfa uros ei suostukkaan muovautumaan pikku neidin, pienessä päässä kehittelemiin, vaaleanpunaisiin päiväuniin.

Oletan, että se ihanne olisi empaattinen runoilija, jolla on noin miljoonan osakesalkku.

Tässä tapauksessa ulkoiset kriteerit, ikä ja kaikki muut seikat hämärtyvät ja / tai ne tietoisesti uhrataan helpomman mahdollisen elämän alttarille.

Se, että naiset rakastuvat renttuihin, ei liene tuulesta temmattu laulu.

Mutta uskon, että “rakastuminen” tässä tapauksessa on lähinnä seikkailun hakua.

Ideaali:

Empaattinen runoilija, joka osaa soittaa jotain instrumenttia paremmin, kuin välttävästi. Kokkaa michelin tason ruokaa, silloin kun salilla käymiseltään joutaa. On sattunut geeniperimältään kasvamaan 180 senttiseksi tai mielellään yli.

Pitää kodin puhtoisena ja järjestyksessä, samalla kun onnistuneesti tekee kannattavia osakekauppoja, syöttäen vauvaa täsmälämpöisellä korvikkeella.

Osallistuu reservin upseerien toimintaan ja saa vaimon ylpeäksi, kun saa järjestää poseerausjuhlat, reservin ylennyksen johdosta.

Appiukkokin nyökyttelee hyväksyvästi vaikka vituttaakin mutta se onkin vain kersantti.

Kesälomalla mennään koko perheen voimin Mallorcalle, all inclusive lomalle ja poltetaan kovalla työllä ansaitut bonarit.

Vaimo postaa instaan makeilukuvia ja miettii, millä tekosyyllä voisi välttyä antamasta pillua tämän kaiken mahdollistajalle.

Allasbaarin Pebe - kouluttamaton suklaasilmä.

Häikäilemätön mainari.

Lumoaa yli-inhimillisillä drinkin teko taidoillaan.

Ja juttelee muutenkin niin ihanasti ja on huomioon ottava.

Ooohhh, Pebe.

Saan puolet avioerossa.

Ota mut tässä ja nyt.

Hikisenä huorana.

Aisaa poika, aisaa.

Tervetuloa suomeen.

Kyllä me mun palkalla eletään,

Kun talokin on jo maksettu

Ja saan jäädä siihen.

Kunhan toi inhottava sika saadaan sieltä

Kaupungin yksiöön.

Imetään loputkin sillä verukkeella,

Että se hakkas ja alisti.

Sitten vaan ihanasti nussitaan,

Kohti punaista taivaanrantaa.

Oih, Pebe!

Itse olen nähnyt että naisten kanssa toimeentulevan miehen parisuhdemenestys on hyvä. Ne miehet jotka aidosti tulevat hyvin toimeen naisten kanssa ovat aina suhteessa. Jos mies itse preferoi naisseuraa mutta naiset eivät hänen seuraansa, on eri juttu. Silloin mies ei ehkä ole niin hyvä keskustelija eikä sosiaalisesti taitava. On totta, että jotkut naiset haluavat mieluummin "äijemmän" miehen kuin kaverimies on, mutta vain jotkut.

Vierailija kirjoitti:

No olen huomannut valtavan monen 30-45 v miesporukoiden perustuvan siihen, että niissä viljellyt lapselliset jutut ja yleinen lapsellisuus on se juttu miksi porukassa viihdytään. Niin siksi en niissä juurikaan viihdy, kun yksikään syvällisempi ja pohdiskeleva keskustelunaihe ei ota tuulta alleen.

En kylläkään vastapainoksi omaa naispuolisia kavereita.

Sinun pitää löytää ne keitä syvälliset jutut kiinnostavat. Esim. taiteita harrastavat sukupuolesta riippumatta tuppaavat tykkäämään syvällisistä keskusteluista. Jos syvällisyys meinaa sinulle enemmän sellaista loogis-analyyttistä otetta asioihin, silloin naisetkaan eivät yleensä lämpene vaan tarvitset vain älykkäämpää seuraa.

Minä olen tuollainen.

Johtuu ihan siitä, että koko peruskoulun ajan mua "kiusattiin" rankasti ja lähes kaikki olivat miehiä. Siksi vielä sulkeissa, että oikeasti se oli raakaa pahoinpitelyä potkimalla, kuristamalla, lyömällä ja kaikki muut fyysiset variaatiot.

Lisäksi tietenkin mut eristettiin täysin, puhettani matkittiin, kaikelle naurettiin, kaikesta tekemisestä ja sanomisesta pilkattiin, haukuttiin kaikista ominaisuuksista, vaatteista yms. Kaikille uusille sanottiin että olen alinta saastaa eikä muhun saa koskea eikä olla missään tekemisissä mun kanssa. Tavarat hävitettiin ja rikottiin.

Tarvinneeko sen kummemmin kertoa että mitä siitä seurasi?

Kun muutamsn kerran muuttaa kaupungista toiseenniin ne tutut jää syrjään. Eikä miehet panosta tollasiin.

Jos ei harrasta jotain joukkueurheilua tai vastaavaa niin aika vähiin ne jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tule toimeen miesporukoiden, enkä naisporukoiden kanssa. Paremmin tulen toimeen yksittäisten ihmisten kanssa. En tosin tule toimeen useimpien ihmisten kanssa. Olen kyllä sosiaalisesti taitava, minua vain ei useinkaan jaksa kiinnostaa muut ihmiset; heidän luonteenpiirteensä ovat tympeitä, ikäviä, epäkiinnostavia, tylsiä ja mitäänsanomattomia. Koen olevani liian laadukasta seuraa, ja minua ahdistaa että heidän seuransa tekee minusta enemmän heidän kaltaisiaan.

Rehellinen vastaus, arvostan sitä, mutta siltikin, kertomasi perusteella kuulostat hyvin ylimieliseltä ihmiseltä.

Ei tuo sitä ole. Itse ainakin tajuan tuon hyvin, ajattelen samoin. 

Eniten rasittaa se, että mun pitäisi aina jaksaa antaa jotain seurassa. Eikö voisi vain olla, ja nauttia juttelusta sen verran mitä huvittaa? Mutta kun ei, porukassa pitää olla aina samankaltainen kuin se loppujengi. Se laumaantuminen oikein korostuu tuollaisessa ympäristössä. 

Ihmiset eivät ole useinkaan kauhean suvaitsevaisia jos joku on erilainen. 

Ainakin sellainen, jota ei kiinnosta liiallinen äijäily.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tule toimeen miesporukoiden, enkä naisporukoiden kanssa. Paremmin tulen toimeen yksittäisten ihmisten kanssa. En tosin tule toimeen useimpien ihmisten kanssa. Olen kyllä sosiaalisesti taitava, minua vain ei useinkaan jaksa kiinnostaa muut ihmiset; heidän luonteenpiirteensä ovat tympeitä, ikäviä, epäkiinnostavia, tylsiä ja mitäänsanomattomia. Koen olevani liian laadukasta seuraa, ja minua ahdistaa että heidän seuransa tekee minusta enemmän heidän kaltaisiaan.

Rehellinen vastaus, arvostan sitä, mutta siltikin, kertomasi perusteella kuulostat hyvin ylimieliseltä ihmiseltä.

Tunnen yhden piilonarsistin joka ajattelee noin kaikista ihmisistä. Hän viihtyy naisten kanssa koska niitä on helppo manipuloida. Kaverit siksi pääosin naisia. Osa miehistä on tajunnut mikä hän on eikä siksi ole haluttua seuraa miesten piirissä. Pidetään täysin kusipäämulkvistina ja vaarallisena.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin sellainen, jota ei kiinnosta liiallinen äijäily.

Juuri näin, sellainen joka ei syty esimerkiksi naisjutuilla rehvastelusta tai auton ominaisuuksilla kerskailusta. Täälläkin on yksi sellainen, äijäporukoissa tekniikasta, urheilusta tai naisista puhuminen ei vaan ole koskaan kiinnostanut. Hyviä mieskavereita kyllä löytyy useampikin, mutta heidän kanssaan puhutaan vaikka musiikista, elokuvista tai vaikkapa yhteiskunnallisista asioista mieluummin.

Itse olen sellainen mies, jolla on enemmän naiskavereita kuin miehiä. Koen keskustelut naisten kanssa paljon moniulotteisimmiksi ja keskustelemme laajalla skaalalla elämän eri asioista. Toki sitten ryyppyreissulla on mieskaverit. Mutta vaikkapa lounasseuraksi ravintolaan otan mieluummin naiskaverin kuin mieskaverin.

Oma mieheni ei ole mikään tarinaniskijä eikä porukan naurattaja, vaan hänen on vaikea päästä ääneen mikäli paikalla on suurisuista porukkaa. Mieheni ei mm. koskaan puhu päälle eikä keskeytä, joten ylipäätään iso porukka on hänelle haaste, mikäli hän haluaa olla muutakin kuin muiden yleisö vain. Parhaiten tuntuu toimivan minä, mieheni, ja meidän yhteiset 1-2 kaveria. Jos hänen pitäisi valita nais vai mies porukka, niin mieluummin miesporukka siten kuitenkin. On helpompi hävitä miesporukassa taustalle kuin mimmiporukan ainoana miehenä. 

Semmonen joka pärjää paremmin toisessa.

Monilla on syinä "äijäily". Hmm. Eikö tähän sovi kuitenkin klassinen vauva-palstan prismatesti. Jos menee prismaan tai mihin tahansa muualle niin kaikkialla on muutaman miehen joukkoja joista ei objektiivisesti katsoen voi tulla vaikutelmaa minkäänlaisesta "äijäilystä". Monet nuoret miehet nykyään ovat kovin "nörttimäisiä" jo ensinnäkin.

Siis miksi keskustelun konteksti keskittyi heti "saunailtoihin lätkähemmojen kanssa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on hiukan tuollainen -  vaikka tulee hyvin toimeen, ei vaan halua paljoa viettää aikaansa muiden miesten kanssa isommissa porukoissa. On miesvaltaisella alalla, pelasi vuosia aktiivisesti jääkiekkoa, tykkää jutella yksi yhden kanssa  ja on hyvin suosittu ihminen miestenkin kaveriksi. Esimerkiksi naapurit ja työkaverit juttelee mun miehelle mielellään, oikein etsiytyy hänen seuraansa. Ja naiset tykkäävät hänestä, on komea ja kohtelias. Mutta mies ei tykkää äijäporukoista. Inhoaa kuulemma just niitä typeriä keskenkasvuisia  rasvaisia juttuja ja naisista jauhamista ja juoruilua. Miehet myös puukottaa selkään, ehkä hiukan eri tavalla mutta ihan yhtä ovelasti pistävät toisiaan halvalla ja mollaavat selän takana. Mies ei siis ole oikein laumaeläin, ennemminkin omissa oloissaan ja kotona viihtyvä introvertti. Tai sitten hyvän kaverin tai veljensä kanssa voi istua välillä iltaa jomman kumman kotona.

Miesten joukossa on tosiaan myös selkäänpuukottajia. Varsin samantyyppistä loppujen lopuksi kuin ilkeiden naisten - siis naisten enemmistön - harrastama selkäänpuukotus.

Jännä kyllä nämä selkäänpuukottavat miehet ovat usein samoja miehiä kuin ne, jotka ovat naisten keskuudessa suosittuja miehiä. Ei nyt välttämättä mitään kaikkein kovimpia panomiehiä, osa kovimmista pukeista on erityyppisiä kuin nämä miesporukoiden läppämiehet ja kingit, jotka tykkää myös selkäänpuukottaa. Mutta kyllä nuo selkäänpuukottajat perusjäbää suositumpia ovat naisten keskuudessa.

M/40

No miehet nyt ylipäänsä ovat laumaeläimiä joiden johtajaksi valikoituu porukan suurin ja häikäilemättömin mulkvisti, jota muut miehet seuraavat ilman kritiikin häivää. Eihän esim sodat olisi muuten mahdollisia. Näiltä naisten seurassa viihtyviltä varmaankin sitten puuttuu sitä lampaan lailla seuraavan taipumusta. Ja toki evoluution kannalta on järkeä, että osa naisista kiinnostuu näistä porukkaa vetävistä päällepäsmäreistä. Paremminhan sellaisen jälkikasvu selviytyy kuin sen lampaan joka tekee mitä vaan jos Pena määrää.

Epänormaali.

porilainen.

Aina olen tuntenut itseni jotenkin porukoiden ulkopuoliseksi.

Kuulun kyllä erääseen harrastusporukkaan, mutta se juntti ja sovinistinen huumori on joskus raskasta.

Jokin näkymätön seinä on aina tuntunut olevan minun ja "porukoiden" välillä.

Isäni on myös aina ollut omissa oloissaan viihtyvä, on hänellä toki ollut ystäviäkin, useimmat ovat kyllä kuolleet jo pois.

Ehkä jossain suuremmasss paikassa asuessaan olisi voinut löytää samanmielisiä ihmisiä, mutta tänne periferiaan olen juurtunut työni ja perheeni myötä.