Millainen on mies, joka ei tule toimeen muiden miesten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on hiukan tuollainen -  vaikka tulee hyvin toimeen, ei vaan halua paljoa viettää aikaansa muiden miesten kanssa isommissa porukoissa. On miesvaltaisella alalla, pelasi vuosia aktiivisesti jääkiekkoa, tykkää jutella yksi yhden kanssa  ja on hyvin suosittu ihminen miestenkin kaveriksi. Esimerkiksi naapurit ja työkaverit juttelee mun miehelle mielellään, oikein etsiytyy hänen seuraansa. Ja naiset tykkäävät hänestä, on komea ja kohtelias. Mutta mies ei tykkää äijäporukoista. Inhoaa kuulemma just niitä typeriä keskenkasvuisia  rasvaisia juttuja ja naisista jauhamista ja juoruilua. Miehet myös puukottaa selkään, ehkä hiukan eri tavalla mutta ihan yhtä ovelasti pistävät toisiaan halvalla ja mollaavat selän takana. Mies ei siis ole oikein laumaeläin, ennemminkin omissa oloissaan ja kotona viihtyvä introvertti. Tai sitten hyvän kaverin tai veljensä kanssa voi istua välillä iltaa jomman kumman kotona.

Miesten joukossa on tosiaan myös selkäänpuukottajia. Varsin samantyyppistä loppujen lopuksi kuin ilkeiden naisten - siis naisten enemmistön - harrastama selkäänpuukotus.

Jännä kyllä nämä selkäänpuukottavat miehet ovat usein samoja miehiä kuin ne, jotka ovat naisten keskuudessa suosittuja miehiä. Ei nyt välttämättä mitään kaikkein kovimpia panomiehiä, osa kovimmista pukeista on erityyppisiä kuin nämä miesporukoiden läppämiehet ja kingit, jotka tykkää myös selkäänpuukottaa. Mutta kyllä nuo selkäänpuukottajat perusjäbää suositumpia ovat naisten keskuudessa.

M/40

No miehet nyt ylipäänsä ovat laumaeläimiä joiden johtajaksi valikoituu porukan suurin ja häikäilemättömin mulkvisti, jota muut miehet seuraavat ilman kritiikin häivää. Eihän esim sodat olisi muuten mahdollisia. Näiltä naisten seurassa viihtyviltä varmaankin sitten puuttuu sitä lampaan lailla seuraavan taipumusta. Ja toki evoluution kannalta on järkeä, että osa naisista kiinnostuu näistä porukkaa vetävistä päällepäsmäreistä. Paremminhan sellaisen jälkikasvu selviytyy kuin sen lampaan joka tekee mitä vaan jos Pena määrää.

jos hieman perehdyt sota historiaan voit huomata että ei anneta kuin kaksi vaihtoehtoa: otat kuulan nyt heti tai olet se lammas ja menet rintamalle. silloin todennäköisyys selviytymiseen on olemassa.

jos miehet eivät sanoisi kritiikkiä niin silloinhan ei olisi niitä sotiakaan. eli meidän olisi pitänyt seurata neuvostoliiton suurinta ja häikäilemättöntä johtajaa mukisematta?

Assburger kirjoitti:

Aina olen tuntenut itseni jotenkin porukoiden ulkopuoliseksi.

Kuulun kyllä erääseen harrastusporukkaan, mutta se juntti ja sovinistinen huumori on joskus raskasta.

Jokin näkymätön seinä on aina tuntunut olevan minun ja "porukoiden" välillä.

Isäni on myös aina ollut omissa oloissaan viihtyvä, on hänellä toki ollut ystäviäkin, useimmat ovat kyllä kuolleet jo pois.

Ehkä jossain suuremmasss paikassa asuessaan olisi voinut löytää samanmielisiä ihmisiä, mutta tänne periferiaan olen juurtunut työni ja perheeni myötä.

Jos sinulla on nainen, lapsia ja ( hyväpalkkainen) työ, niin et voi olla asperger. Sen verran neurotyypilliset syrjivät, että tuo ns. värisuora on melko mahdoton.

alpha

Ainakin sellainen mies, joka ei halua taipua sihen perinteiseen ja ahtaaseen miehenmalliin.

Olen miettinyt, kasvaakohan omasta pojastani tällainen mies. Tulee kyllä toimeen tiettyjen, yksittäisten poikien kanssa, mutta on aina mieluummin leikkinyt tyttöjen kanssa/tyttöporukassa. Luonteeltaan on hyvin syvällinen pohdiskelija, herkkä, kiltti, empaattinen ja sosiaalinen. Pitää siitä, että leikeissä on joku juoni. Poikien leikeissä usein keskitytään spontaanin taisteluun tai autoilla päristelyyn, mitä ei koe ollenkaan omakseen. Ahmii Risto Räppääjä ja Harry Potter-kirjoja ja olen miettinyt, että varmaan samaistuu päähenkilöihin (tyttö ja poika parhaat ystävät). Pystyisin näkemään, että aikuisena tulee varmaan hyvin naisten kanssa toimeen ja osaa keskustella. Yleensä tytöt/naiset pitävät miehistä, jotka kykenevät puhumaan. Oma miehenikin, pojan isä on juuri sellainen mies.

Mies jolla ei ole yhtään mieskaveria on epäilyttävä. Voi olla vaan kaksi hyvää kaveria, mutta se riittää. Jos miehen kaverilista on täynnä pelkkiä mimmejä, se on ihan sama juttu kun naisen kaverilista olisi täynnä pelkkiä äijiä. Näyttää yhtä luotettavalta.

Vierailija kirjoitti:

En tule toimeen miesporukoiden, enkä naisporukoiden kanssa. Paremmin tulen toimeen yksittäisten ihmisten kanssa. En tosin tule toimeen useimpien ihmisten kanssa. Olen kyllä sosiaalisesti taitava, minua vain ei useinkaan jaksa kiinnostaa muut ihmiset; heidän luonteenpiirteensä ovat tympeitä, ikäviä, epäkiinnostavia, tylsiä ja mitäänsanomattomia. Koen olevani liian laadukast seuraa, ja minua ahdistaa että heidän seuransa tekee minusta enemmän heidän kaltaisiaan.

Juurikin näin. Ei tämä ole lopulta sukupuolikysymys, vaan molemmista löytyy joitakin helmiä. Varmaan muun sukupuolisistakin, mutta enpä ole sellaisia tavannut.

Minä tunnistan itseni tästä kuvauksesta. Se etten viihdy yleensä muiden miesten seurassa, johtuu pääasiassa mielenkiinnonkohteiden eriämisestä. En ole kiinnostunut jauhamaan naisista ja autoista näin stereotyyppisesti kärjistettynä. Olen kyllä melko rivo suustani oikeassa seurassa, mutta se seura valitaan tarkkaan, eli siitä ei sinänsä ole kysymys, etten sietäisi siveetöntä käytöstä. Jään myös helposti muiden keskustelijoiden jalkoihin isommissa porukoissa – mukaan lukien perheeni – ja siksi en viihdy kuin harvan ja valitun seurassa. Tuntuu turhauttavalta yrittää osallistua keskusteluun, kun omat puheet jäävät jalkoihin ja muut puhuvat päälle, eivätkä anna vuoroa puhua, vaikka monta kertaa yrittäisi johonkin väliin. Jätän sitten sanomasta ja vaihdan poppoota, koska en kuitenkaan tahdo olla samanlainen päälle puhuja. Naiset puhuvat yleensä rauhallisemmin ja hiljaisemmalla äänellä ja osaavat keskustella yleisesti ottaen paremmin laajemman skaalan asioista. Kovaääniset keskustelijat putoavat kaveripiiriltäni aika nopeasti, koska se on jotenkin kuluttavaa, kun korvia vihloo keskusteltaessa. On minulla pari hyvää miespuolista ystävää, mutta enimmäkseen ystävystyn naisten kanssa. En tiedä yhtään saako kirjoituksestani mitään selkoa, kun tätä näin väsyneenä yritän kirjoittaa.

up

Sellainen mies, joka ei tule toimeen muiden miesten kanssa. Eikai siinä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Monilla on syinä "äijäily". Hmm. Eikö tähän sovi kuitenkin klassinen vauva-palstan prismatesti. Jos menee prismaan tai mihin tahansa muualle niin kaikkialla on muutaman miehen joukkoja joista ei objektiivisesti katsoen voi tulla vaikutelmaa minkäänlaisesta "äijäilystä". Monet nuoret miehet nykyään ovat kovin "nörttimäisiä" jo ensinnäkin.

Siis miksi keskustelun konteksti keskittyi heti "saunailtoihin lätkähemmojen kanssa"?

Kyllä noita näkee ihan vaikka pelkästään Prismassa käydessä. Aina tasaisin väliajoin tulee siellä vastaan miesporukoita, joiden jutut näin sivustakuullen kuulostavat siltä, että kyseessä on aikamoinen junttiporukka (puhutaan ties mitä sovinistisia juttuja/vitsejä tai muuten vaan ollaan todella äänekkäitä). Toki ymmärrän, ettei tuollaisen perusteella välttämättä pidä tehdä mitään johtopäätöksiä ihmisistä, mutta tuota kuitenkin näkee aina silloin tällöin. Ja itse tosiaan tuntisin itseni aika ulkopuolikseksi tuollaisessa porukassa, ihan sama onko kyse omasta henkilökohtaisesta "huumorintajuttomuudesta tai mielenipahoittamisesta" vai jostain muusta.

Ja itse asun siis Turussa.

T: 34-vuotias mies

Itse oon justiinsa tälläinen joka ei äijäporukoissa viihdy. Justiinsa se, ronskit jutut, hävytön seksuaalisuus yms ei nappaa meikäläistä. Muutenkin oon jonkunverran naisilta omaksunut hyviä piirteitä itseeni mm. empaattisuuden, hoivavietin, eläinrakkauden jne. Noissa äijäporukoissa on aina liian sivistymätöntä meininkiä ja itse en ole yhtään semmoinen. Olen yrittänyt sivistää itseäni ja olen huomannut, että joissain naisissa voi olla näitä piirteitä enemmän.

Yleensä normaalia älykkäämpi ihminen.