Millainen aviomies sinulla olisi nyt jos olisit mennyt naimisiin ihan sen ekan seurustelukumppanin kanssa?
Kommentit (64)
Googletuksen perusteella lihoneen (no kukapa ei olisi tässä vuosien varrella) ja ulkomailla työssä olevan. Tosin epäilen hänen sek su aalista suuntautumistaan edelleen.
Kuollut. Käyn silloin tällöin hänen haudallaan, koska hän oli vanhemman lapseni isä.
Ei olla tavattu yli 25 vuoteen, joten en tiedä, mitä hänelle kuuluu. Luonteeltaan hän oli aikaansaapa, rauhallinen ja romanttinen, joten ehkä olisin saanut hyvänkin aviomiehen. Kenpä tietäisi sen?
Aikoinaan suhde kaatui lähinnä pitkään välimatkaan.
Kohtelias, ihana ja täydellinen. Viettää rauhallista elämää, käy töissä ja pelaa silloin tällöin (niin kuin minäkin).
Kyseessä siis nykyinen kumppani, ensimmäinen suhteeni ja ikää minulla tavatessamme oli 26 vuotta. Ennen tätä ahdisti, mikä minussa on vikana kun en vain löydä suhdetta. Nyt voin vain todeta odotelleeni sitä oikeaa :)
Kuollut ja olisin hyvin iloinen leski. Tiedä sitten olisiko minut määritelty syyntakeettomaksi vai ei, onneksi ei tarvinnut ottaa selvää siitä, pääsin eroon ihan vain jättämällä sen.
Hyvä mies, tuolla se onkin olkkarissa vauvaa hoitamassa kun itse makaan kipeänä sängyssä.
T: naimisissa sen ekan kanssa.
Ilkeä hapannaama. Nykyisin se kuulostaa laittavan jo ruokaa itse, joten siitä ei tulisi jatkuvaa tappelua enää. Tai sitten se olisi ihan samanlainen kun olisi ollut kanssani. Varsin negatiiviselta kuulosti edelleen.
Ei aavistustakaan. En edes tiedä onko hän elossa, 40+ vuodessa kun ehtii tapahtua yhtä sun toista.
Lyhyt mies, seksiaddiksi ja ulkomaalainen, joten tuskin asuisin Suomessa.
Arvaamaton, kovia raivareita sai, pettäjä. Äiti laittoi aikuiselle pojalle ruuat valmiiksi lautaselle, siivosi ja pesi pyykit. Liekö tuo opetellut jo tekemään itse, näkyy saaneen pari lastakin. Raivareita saanee edelleen, koska äiti kertoi ko. häiriön olleen jo lapsuudessa.
Jokatytönjortikka. P**i kaikki kaksijalkaiset kanasta tikapuihin. Siksi me erottiinkin.
En osaa sanoa, seurustelustamme on aikaa yli 20 vuotta. Olen joskus noin 10 vuotta sitten nähnyt hänet ohimennen mutta en osaa sanoa hänen nykyisestä luonteestaan yhtään mitään.
Olisin leski. Ensimmäinen poikaystävä kuoli syöpään alle 40-vuotiaana. Tiedä sitten minkälainen olisi ollut aviomiehenä. No nörtti ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Olisin leski.
Niin minäkin, rekkakuskin leski kaiken lisäksi. Onneksi siitä suhteesta ei tullut mitään ja löysin jotain ihan muuta.
Jos olisin edelleen yhdessä ekan poikakaverin kanssa, on mahdollista, että meillä olisi lapsia ja ihan kohtuullinen elintaso. Henkinen puoli taas... Käytännössä satavarmasti olisin tullut petetyksi jo monen monta kertaa miehen liehuessa ympäriinsä. Todennäköisyys yhdessäololle vielä nyt yli 20 vuoden jälkeen olisi siis hyvin pieni. Mies on mukava ihminen, hauska, auttavainen ja sitä rataa, mutta tuntuu olevan yksinkertaisesti kyvytön pitämään itsensä aisoissa, eikä tämä asia ole tainnut vuosien varrella muuksi muuttua.
Ihan hyvä mies olisi. Fiksu ja komea nuorimies oli silloin, joten nyt kai olisi fiksu ja komea keski-ikäinen mies. Sanavalmis, hauska, hyvää seuraa. Sellainen vähän ilkikurinen kujeilija, mutta hyväntahtoinen. Meidän suhde kaatui omiin ongelmiini (sairaalloinen mustasukkaisuus). Tiettykään ei olla oltu yhteydessä melkein 20 vuoteen, joten saattaahan tuo olla muuttunutkin. Mutta sen perusteella, mitä hänestä tiedän, olisi ihan hyvä mies. Saatan olla vähemmistöä, mutten ole koskaan seurustellut sellaisen miehen kanssa, jossa olisi varsinaisesti ollut jotakin vikaa. Jos suhde onkin kaatunut, ihan itseäni olen saanut aina syyttää. No, niistä asioista on kasvettu. Nykyään onnellisena aviossa olen kyllä, niin ikään hyvän miehen kanssa.
Ensimmäinen poikki löi, kuristi ja tukisti jos en tehnyt kun hän halusi, piilotti "liian paljastavat" vaatteet, määräsi mitä musiikkia sain kuunnella ja ketä nähdä yms. . Eli jos olisin edes elossa niin eläisin varmaan jossain kellarissa käytettynä ja saisin turpaani säännöllisesti.