Lue keskustelun säännöt.
Mies vertaa minua ensirakkauteensa
04.02.2021 |
Vuosien suhteen jälkeen mies pamautti nyt riidan päätteeksi, että ei tunne minua kohtaan samoin kuin tunsi ensirakkauttaan kohtaan, ja että se häiritsee häntä. Tosi kiva fiilis - olen elänyt uskossa että meillä on asiat hyvin, kahden tasapainoisen aikuisen suhde jossa kommunikoidaan jne. Mutta ei, mies haikailee ja vertaa minua ensirakkauteensa - eikä tajua miten se minua satuttaa. En voi kilpailla haavekuvan kanssa! Nyt mietin eroa, en tiedä pystynkö olemaan tässä suhteessa enää. Tuntuu, etten voi ikinä riittää miehelle.
Kohtalotovereita? Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja päässyt siitä yhdessä yli? Ymmärrän, että ensirakkaus on voimakas kokemus jota varmasti jokainen joskus haikailee, mutta tajua miksi mies ei voi antaa muistojen olla muistoja ja keskittyä tämänhetkiseen suhteeseen. Ei sitä ensirakkauden tunnetta kuitenkaan saa ikinä takaisin.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Mies on epävarma omista tunteistaan, ei sinusta.
Mitä v[i]ttua tämäkin tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen mies ei vedä vanhoja heiloja uuteen suhteeseen, tulee liian tungosta jos on kolmas pyörä vetämässä. Eli miehesi on siis keskenkasvuinen ja ajattelematon, itsekäs ja hölmö. Kuka tahansa kokeneempi mies sanoisi hänelle että nyt sahaat omaa oksaasi. Jos mies ei ole varma, sitten ei pidä olla yhdessä. Minä ainakin jättäisin tuollaisen vertailijan. Tässä juuri se viisaus että tee välit selviksi entiseen ennen kuin alat uuteen suhteeseen, muuten se uusikaan ei kestä. Suurin osa kuitenkin ottaa sen ensimmäisen kohdalle sattuneen jotta pääsee eksälle näyttämään että kelpaan kyllä muillekin.
Jotenkin kuulostaa, että nyt ei ole kovin aikuisesta parista kysymys vaan molemmilla on se kasvuprosessi vähän vielä kesken ja se näkyy ihan molemmin puolisena epävarmuutena.
Minäkin jättäisin moisen vertailijan. Jokainen ansaitsee suhteen, jossa tuntee olonsa nähdyksi, arvostetuksi, rakastetuksi. Että puoliso on kiitollinen ja että tuntee, että oot paras tyyppi maailmassa, hänen ihminen.
En usko, että ylireagoit. Minäkin loukkaantuisin, jos rakastamani ihminen sanoisi minulle noin enkä tuntisi enää hänen rakastavansa minua. Sinuna lähtisin ja jättäisin ukon märehtimään menneitä.
Kiitos ihan kaikille vastaajille ystävällisistä sanoista ja hyvistä näkökulmista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen mies ei vedä vanhoja heiloja uuteen suhteeseen, tulee liian tungosta jos on kolmas pyörä vetämässä. Eli miehesi on siis keskenkasvuinen ja ajattelematon, itsekäs ja hölmö. Kuka tahansa kokeneempi mies sanoisi hänelle että nyt sahaat omaa oksaasi. Jos mies ei ole varma, sitten ei pidä olla yhdessä. Minä ainakin jättäisin tuollaisen vertailijan. Tässä juuri se viisaus että tee välit selviksi entiseen ennen kuin alat uuteen suhteeseen, muuten se uusikaan ei kestä. Suurin osa kuitenkin ottaa sen ensimmäisen kohdalle sattuneen jotta pääsee eksälle näyttämään että kelpaan kyllä muillekin.
Jotenkin kuulostaa, että nyt ei ole kovin aikuisesta parista kysymys vaan molemmilla on se kasvuprosessi vähän vielä kesken ja se näkyy ihan molemmin puolisena epävarmuutena.
Ollaan vielä aika nuoria, minä vielä muutaman vuoden nuorempi kuin mies. Että olet kyllä ihan oikeassa, kasvu on vielä kesken. Silti, tai ehkä juuri siksi, tilanne on aika kivulias. Minä ihan oikeasti uskoin että tässä olisi hyvä kumppani ehkä jopa loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihan kaikille vastaajille ystävällisistä sanoista ja hyvistä näkökulmista! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen mies ei vedä vanhoja heiloja uuteen suhteeseen, tulee liian tungosta jos on kolmas pyörä vetämässä. Eli miehesi on siis keskenkasvuinen ja ajattelematon, itsekäs ja hölmö. Kuka tahansa kokeneempi mies sanoisi hänelle että nyt sahaat omaa oksaasi. Jos mies ei ole varma, sitten ei pidä olla yhdessä. Minä ainakin jättäisin tuollaisen vertailijan. Tässä juuri se viisaus että tee välit selviksi entiseen ennen kuin alat uuteen suhteeseen, muuten se uusikaan ei kestä. Suurin osa kuitenkin ottaa sen ensimmäisen kohdalle sattuneen jotta pääsee eksälle näyttämään että kelpaan kyllä muillekin.
Jotenkin kuulostaa, että nyt ei ole kovin aikuisesta parista kysymys vaan molemmilla on se kasvuprosessi vähän vielä kesken ja se näkyy ihan molemmin puolisena epävarmuutena.
Ollaan vielä aika nuoria, minä vielä muutaman vuoden nuorempi kuin mies. Että olet kyllä ihan oikeassa, kasvu on vielä kesken. Silti, tai ehkä juuri siksi, tilanne on aika kivulias. Minä ihan oikeasti uskoin että tässä olisi hyvä kumppani ehkä jopa loppuelämäksi.
Niin sinä elät vielä haavekuvassa, että rinnalle löytyy se virheetön ja täydellinen, joka ei koskaan satuta tai loukkaa, jonka kanssa elää onnellisena sen elämän loppuun asti. Pahus vaan että tällä elämällä on s pirun kierohuumorintaju, että se opettaa jotain ihan muuta.
Itse olen juurikin tuollainen "menneessä eläjä" (surkimus) ja siksi onkin erityisen otollista, että vaimoni on myös ensirakkauteni.
Mitä ap:n mieheen tulee, miehet ja usein myös naiset, haikailevat todella usein sen ensirakkauden perään. Ei tietenkään jatkuvasti, mutta varsinkin silloin kun nykyisessä suhteessa ilmenee ongelmia, laimenemista tai ihan vaan keski-iän kriisiä. Eihän ne ensirakkaudet sen kummoisempia ole olleet, mutta koska se tyypillisesti on koettu elämänvaiheessa, jossa kaikki oli vielä edessä ja maailma avoinna. Suhde päättyi kuitenkin usein johonkin ulkopuoliseen, toinen muutti muualle opiskelemaan tai muu tilapäiseksi tulkittava tilanne ajoi erilleen. Ei nähty, mitä se arki ja perhekriisit olisivat ja näin ollen se kumppanikin näyttäytyy muistikuvissa jonain unenomaisena. Suhteen alku on se ihanteellinen rakkaustarina, siksi Jack Dawsonin piti kuolla Titanicissa.
Tämän pitäisi ap:n miehenkin ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se jotain ainut laatuista jota ei toista kertaan koe.
Joo, hyvässä tai pahassa. Itselläni lopulta jälkimmäistä. Ei ainakaan kovin suurta pelkoa että seuraava olisi huonompi, se vaatisi nimittäin jo aika paljon.
On ihan omissa kätösissäse ratkaisu, hakeeko parempaa suhdetta vai tyytykö siihen mitä "saa". Minä olisin äärettömän loukkaantunut. Ja jättäisin miehen haikailemaan sitä ensirakkauttaan. TYhjän saa pyytämättäkin. Jokaisella on oikeus on rakastettu, olla sen toisen elämän nainen/mies. Jos tuntee/tietää ettei ole, se siihen suhteeseen ole pakko jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihan kaikille vastaajille ystävällisistä sanoista ja hyvistä näkökulmista! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen mies ei vedä vanhoja heiloja uuteen suhteeseen, tulee liian tungosta jos on kolmas pyörä vetämässä. Eli miehesi on siis keskenkasvuinen ja ajattelematon, itsekäs ja hölmö. Kuka tahansa kokeneempi mies sanoisi hänelle että nyt sahaat omaa oksaasi. Jos mies ei ole varma, sitten ei pidä olla yhdessä. Minä ainakin jättäisin tuollaisen vertailijan. Tässä juuri se viisaus että tee välit selviksi entiseen ennen kuin alat uuteen suhteeseen, muuten se uusikaan ei kestä. Suurin osa kuitenkin ottaa sen ensimmäisen kohdalle sattuneen jotta pääsee eksälle näyttämään että kelpaan kyllä muillekin.
Jotenkin kuulostaa, että nyt ei ole kovin aikuisesta parista kysymys vaan molemmilla on se kasvuprosessi vähän vielä kesken ja se näkyy ihan molemmin puolisena epävarmuutena.
Ollaan vielä aika nuoria, minä vielä muutaman vuoden nuorempi kuin mies. Että olet kyllä ihan oikeassa, kasvu on vielä kesken. Silti, tai ehkä juuri siksi, tilanne on aika kivulias. Minä ihan oikeasti uskoin että tässä olisi hyvä kumppani ehkä jopa loppuelämäksi.
Niin sinä elät vielä haavekuvassa, että rinnalle löytyy se virheetön ja täydellinen, joka ei koskaan satuta tai loukkaa, jonka kanssa elää onnellisena sen elämän loppuun asti. Pahus vaan että tällä elämällä on s pirun kierohuumorintaju, että se opettaa jotain ihan muuta.
Kaikki ne jotka on ja tulee meidän elämään satuttaa tai loukkaa meitä jollakin tavallakin ja voimme valita vain sen ketkä on sen arvoisia että pidämme heidät elämässämme.
Ehkä on aika mennä eteen päin yhtä katkeroittavaa kokemusta rikkaampana.
Ihmeellistä soopaa taas kasvamisesta sun muusta. Mitä, jos se miehen ensirakkaus olikin oikeasti sinua parempi ja aitoa rakkautta? Sinä olet vain joku tyytymissuhde, valju kopio aidosta rakkaudesta? Varmaan vaikea paikka vuosien kuluttua myöntää itselleen totuus, mutta parempi niin kuin teeskennellä edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä soopaa taas kasvamisesta sun muusta. Mitä, jos se miehen ensirakkaus olikin oikeasti sinua parempi ja aitoa rakkautta? Sinä olet vain joku tyytymissuhde, valju kopio aidosta rakkaudesta? Varmaan vaikea paikka vuosien kuluttua myöntää itselleen totuus, mutta parempi niin kuin teeskennellä edelleen.
Harvinaisen tyhmä jätkä kun on suhteeseen alun alkaenkaan lähtenyt. No, onhan noita kaikenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä soopaa taas kasvamisesta sun muusta. Mitä, jos se miehen ensirakkaus olikin oikeasti sinua parempi ja aitoa rakkautta? Sinä olet vain joku tyytymissuhde, valju kopio aidosta rakkaudesta? Varmaan vaikea paikka vuosien kuluttua myöntää itselleen totuus, mutta parempi niin kuin teeskennellä edelleen.
Olen samaa mieltä.
Olette Ap olleet jo vuosia yhdessä! Ja silti hän ajattelee noin. Ei se tule tuosta muuttumaan. Olen loukkaantunut puolestasi, tuntuu pahalta tollanen. Arvosta itseäsi ja lähde pois siitä suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen juurikin tuollainen "menneessä eläjä" (surkimus) ja siksi onkin erityisen otollista, että vaimoni on myös ensirakkauteni.
Mitä ap:n mieheen tulee, miehet ja usein myös naiset, haikailevat todella usein sen ensirakkauden perään. Ei tietenkään jatkuvasti, mutta varsinkin silloin kun nykyisessä suhteessa ilmenee ongelmia, laimenemista tai ihan vaan keski-iän kriisiä. Eihän ne ensirakkaudet sen kummoisempia ole olleet, mutta koska se tyypillisesti on koettu elämänvaiheessa, jossa kaikki oli vielä edessä ja maailma avoinna. Suhde päättyi kuitenkin usein johonkin ulkopuoliseen, toinen muutti muualle opiskelemaan tai muu tilapäiseksi tulkittava tilanne ajoi erilleen. Ei nähty, mitä se arki ja perhekriisit olisivat ja näin ollen se kumppanikin näyttäytyy muistikuvissa jonain unenomaisena. Suhteen alku on se ihanteellinen rakkaustarina, siksi Jack Dawsonin piti kuolla Titanicissa.
Tämän pitäisi ap:n miehenkin ymmärtää.
Kiitos viisasta sanoista. Näin se varmaan on, tai sitten olen vain kumppani johon mies on tyytynyt paremman puutteessa. Molemmat tosi kivoja vaihtoehtoja :D
Ero taitaa olla ainoa mahdollinen vaihtoehto - en tiedä jaksanko enää olla kolmen henkilön suhteessa. En usko että jaksan.
En nyt ehkä toimisi kovin hätiköidysti. Oli typerästi sanottu, mutta saattoi olla myös riidasta johtuvaa harkitsemattomuutta. Ja kuten joku edellä totesi, kaikki suhteet ovat vähän erilaisia, ja tunnepuolikin myös.
Ehkä itse toimisin niin, että ottaisin mieheen vähän etäisyyttä, ja antaisin hänen miettiä asioitaan. Keskittyisin omiin juttuihini ja miettisin myös itse, mitä haluan ja onko kyse suhteesta, jossa haluan pidemmän päälle olla.
Yllättävän kauan mies on onnistunut pimittämään tuota tietoa. Yleensä nämä ex-haikailijat paljastavat itsensä jo hyvissä ajoin tutustumisen alkuvaiheessa, kun eivät millään malta olla hehkuttamatta sitä jumalatarta.
Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Minä tiedän mitä sinun sijassasi tekisin, oikeastaan ei olisi kuin yksi vaihtoehto.
Vähän erikoiselta tuntuu, että mies nostaa pettäjän jalustalle. Itse en epäluotettavan kumppanin jälkeen arvosta mitään niin paljon kuin luotettavuutta ja vakautta. Vuoristoratasuhteissa kaikkia tunteita piisaa isolla intensiteetillä.
Kuulostaa, että teillä on avoimet keskusteluvälit. Mies on ollut todella tahditon puhuessaan sinulle tunteistaan eksää kohtaan. Kysyitkö suoraan onko hän miettinyt eroa? Olen samaa mieltä kuin muut, että luovuta ajoissa. Mies ei ole oikea sinulle.
Miehelle on siis ensirakkautensa ykkösnainen ja ei pääse siitä naisesta yli. Todennäköisesti mies ei rakasta sinua.
Vierailija kirjoitti:
Mies on epävarma omista tunteistaan, ei sinusta.
Eivätkös nuo kulje aikalailla käsi kädessä?
Joo, vähän kuulostaa jotenkin, että sen aiemma eron käsittely on jäänyt jotenkin puolitiehen ja on alettu uuteen suhteeseen toiveena päästä sen avulla yli entisestä.
Ei tarkoita, että sinussa olisi mitään vikaa, vaan että tässä on ehkä takana se surullisen yleiseltä tuntuva tarina, että toinen osapuoli olisi ollut valmis ihan oikeaan suhteeseen, mutta toinen osapuoli ehkä tarvitsi enemmänkin jotakuta paikkaamaan aiemman jättämää kipua.
Vaikka pahaa tekee varmasti, niin jättäisin kyllä itse tässä vaiheessa miehen omilleen pohdiskelemaan asioita... Voihan se olla, että se halu taistella suhteesta sieltä nostaisi päätään kun tajuaisi, ettet ole mikään itsestäänselvyys tai entisen eron päälle liimattu paikka, vaan oikeasti jotain, jonka voi menettää.
Tai sitten olisit vapaa etsimään rinnallesi ihmisen, joka on sinut menneisyytensä kanssa ja joka näkee sinut sinuna, eikä jonain eksän paikalle liimattuna korvaajana...