Lue keskustelun säännöt.
Mies vertaa minua ensirakkauteensa
04.02.2021 |
Vuosien suhteen jälkeen mies pamautti nyt riidan päätteeksi, että ei tunne minua kohtaan samoin kuin tunsi ensirakkauttaan kohtaan, ja että se häiritsee häntä. Tosi kiva fiilis - olen elänyt uskossa että meillä on asiat hyvin, kahden tasapainoisen aikuisen suhde jossa kommunikoidaan jne. Mutta ei, mies haikailee ja vertaa minua ensirakkauteensa - eikä tajua miten se minua satuttaa. En voi kilpailla haavekuvan kanssa! Nyt mietin eroa, en tiedä pystynkö olemaan tässä suhteessa enää. Tuntuu, etten voi ikinä riittää miehelle.
Kohtalotovereita? Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja päässyt siitä yhdessä yli? Ymmärrän, että ensirakkaus on voimakas kokemus jota varmasti jokainen joskus haikailee, mutta tajua miksi mies ei voi antaa muistojen olla muistoja ja keskittyä tämänhetkiseen suhteeseen. Ei sitä ensirakkauden tunnetta kuitenkaan saa ikinä takaisin.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäikö hänellä jotain hampaankoloon ensimmäisessä erossa? Ei olisi halunnut erota?
Jos suhde tuli luonnollisesti tiensä päähän, tuo suutuspäissään kerrottu rehellinen palaute voi osoittaa, että on alkanut osittain kanssasi suhteeseen ns. järkisyistä. Ei siis jäänyt odottelemaan sitä hullaantumista ja kipinän aiheuttavaa kumppania, vaan "tyytyi" ihmiseen, jonka seurassa viihtyy ja on hyvä olla ilman sen suurempia kipinöintejä.
En osaa tähän sen enempää sanoa, kuin että jos tästä kyse, niin tunnistan tilanteen. Vähän liiankin helppoa olisi ollut jäädä laimeampia tunteita mutta kiintymystä ja turvaa tarjoavaan suhteeseen - mutta en sitten jäänyt, vaikka pelkäsinkin, että jään loppuelämäkseni yksin kun ensirakkauden veroista tunnetta ei koskaan tule. No, tuli sekin sitten myöhemmin, sopivamman ihmisen kohdalla.
Olen pahoillani, tämä ei nyt ehkä sinua lohduta. Muuten, kuin että ehkä pieni etäisyys voisi tehdä hyvää, sittenhän sen näkisi, nouseeko niitä voimakkaita tunteita ja kaipausta menettämisen pelon kautta.
Ero oli miehen kertoman mukaan ruma, eksällä oli ollut salasuhde jonkin aikaa. Eli varmasti jäi jotain hampaan koloon. Tästä on kuitenkin jo useita vuosia.
Voi hyvin olla että mies ei vaan välitä minusta samalla tavalla. Mietin kuitenkin, että onko normaalia olla noin kiinni vuosien takaisessa suhteessaa? Vai onko se vain tekosyy päästä minusta eroon. Ap
Joo, vähän kuulostaa jotenkin, että sen aiemma eron käsittely on jäänyt jotenkin puolitiehen ja on alettu uuteen suhteeseen toiveena päästä sen avulla yli entisestä.
Ei tarkoita, että sinussa olisi mitään vikaa, vaan että tässä on ehkä takana se surullisen yleiseltä tuntuva tarina, että toinen osapuoli olisi ollut valmis ihan oikeaan suhteeseen, mutta toinen osapuoli ehkä tarvitsi enemmänkin jotakuta paikkaamaan aiemman jättämää kipua.
Vaikka pahaa tekee varmasti, niin jättäisin kyllä itse tässä vaiheessa miehen omilleen pohdiskelemaan asioita... Voihan se olla, että se halu taistella suhteesta sieltä nostaisi päätään kun tajuaisi, ettet ole mikään itsestäänselvyys tai entisen eron päälle liimattu paikka, vaan oikeasti jotain, jonka voi menettää.
Tai sitten olisit vapaa etsimään rinnallesi ihmisen, joka on sinut menneisyytensä kanssa ja joka näkee sinut sinuna, eikä jonain eksän paikalle liimattuna korvaajana...
Vaikka miehen halu taistella suhteesta nousisikin, tuon sanotun jälkeen heräisi anakin minulla epäilys, mitä sen halun taustalla sitten on. Ei varmaan ainakaan mitään aitoja suuria tunteita, kerta niitä ei ole tähänkään asti ollut. Ehkä pelkoa siitä, että jää kokonaan yksin eikä löydä edes uutta yhtä hyvää tyytymissuhdetta? Mies ei enää saa sanomaansa sanomattomaksi. Minä en tuollaista tyyppiä jäisi katselemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäikö hänellä jotain hampaankoloon ensimmäisessä erossa? Ei olisi halunnut erota?
Jos suhde tuli luonnollisesti tiensä päähän, tuo suutuspäissään kerrottu rehellinen palaute voi osoittaa, että on alkanut osittain kanssasi suhteeseen ns. järkisyistä. Ei siis jäänyt odottelemaan sitä hullaantumista ja kipinän aiheuttavaa kumppania, vaan "tyytyi" ihmiseen, jonka seurassa viihtyy ja on hyvä olla ilman sen suurempia kipinöintejä.
En osaa tähän sen enempää sanoa, kuin että jos tästä kyse, niin tunnistan tilanteen. Vähän liiankin helppoa olisi ollut jäädä laimeampia tunteita mutta kiintymystä ja turvaa tarjoavaan suhteeseen - mutta en sitten jäänyt, vaikka pelkäsinkin, että jään loppuelämäkseni yksin kun ensirakkauden veroista tunnetta ei koskaan tule. No, tuli sekin sitten myöhemmin, sopivamman ihmisen kohdalla.
Olen pahoillani, tämä ei nyt ehkä sinua lohduta. Muuten, kuin että ehkä pieni etäisyys voisi tehdä hyvää, sittenhän sen näkisi, nouseeko niitä voimakkaita tunteita ja kaipausta menettämisen pelon kautta.
Ero oli miehen kertoman mukaan ruma, eksällä oli ollut salasuhde jonkin aikaa. Eli varmasti jäi jotain hampaan koloon. Tästä on kuitenkin jo useita vuosia.
Voi hyvin olla että mies ei vaan välitä minusta samalla tavalla. Mietin kuitenkin, että onko normaalia olla noin kiinni vuosien takaisessa suhteessaa? Vai onko se vain tekosyy päästä minusta eroon. Ap
Joo, vähän kuulostaa jotenkin, että sen aiemma eron käsittely on jäänyt jotenkin puolitiehen ja on alettu uuteen suhteeseen toiveena päästä sen avulla yli entisestä.
Ei tarkoita, että sinussa olisi mitään vikaa, vaan että tässä on ehkä takana se surullisen yleiseltä tuntuva tarina, että toinen osapuoli olisi ollut valmis ihan oikeaan suhteeseen, mutta toinen osapuoli ehkä tarvitsi enemmänkin jotakuta paikkaamaan aiemman jättämää kipua.
Vaikka pahaa tekee varmasti, niin jättäisin kyllä itse tässä vaiheessa miehen omilleen pohdiskelemaan asioita... Voihan se olla, että se halu taistella suhteesta sieltä nostaisi päätään kun tajuaisi, ettet ole mikään itsestäänselvyys tai entisen eron päälle liimattu paikka, vaan oikeasti jotain, jonka voi menettää.
Tai sitten olisit vapaa etsimään rinnallesi ihmisen, joka on sinut menneisyytensä kanssa ja joka näkee sinut sinuna, eikä jonain eksän paikalle liimattuna korvaajana...
Vaikka miehen halu taistella suhteesta nousisikin, tuon sanotun jälkeen heräisi anakin minulla epäilys, mitä sen halun taustalla sitten on. Ei varmaan ainakaan mitään aitoja suuria tunteita, kerta niitä ei ole tähänkään asti ollut. Ehkä pelkoa siitä, että jää kokonaan yksin eikä löydä edes uutta yhtä hyvää tyytymissuhdetta? Mies ei enää saa sanomaansa sanomattomaksi. Minä en tuollaista tyyppiä jäisi katselemaan.
Ap täällä moi, päivitystä tilanteeseen: erottiin miehen kanssa ja palattiin yhteen, kun tuo taistelutahto tosiaan miehellä heräsi. Kaikki oli tosi hyvin hetken mutta eikös miehen eksä nyt sitten eronnut ja alkanut avautumaan miehelle asiasta :D Mies sanoo, ettei häntä kiinnosta eksä tai eksän asiat mutta onnistui asiasta kertoessaan repimään kaikki vanhat haavani auki. Nyt täällä taas mietin eroa ja tunnen hirveitä riittämättömyyden tunteita.
Pahinta tässä on se, että en oikeasti mitenkään voi tietää, rakastaako mies minua oikeasti vai ei. En pelkää sinkkuutta, mutta pelkään tekeväni virheen jos jätän miehen ja hän olisikin sitten ollut se elämäni rakkaus. Sekavaa tekstiä, mutta ehkä joku ymmärtää?
Tarvitseeko ero-asiaa ratkaista nyt? Mies on kertonut sinulle exän erosta ja siitä että on avautunut asiasta, ja kertominen on mielestäni hyvä merkki. Hän on avoin (aiemmankin toiminnan perusteella) ja jotenkin kuulostaisi, että mies on nyt varmempi sinusta. Sehän ei tietysti tarkoita, että se on sitä mitä sinä haluat. Mutta mietin että jos kyseessä on sinun riittämättömyyden tunteet niin mistä se johtuu. Miehen toiminnasta, sinusta itsestä vai teidän historiasta? Olisiko mahdollista yrittää sietää hetken epämukavia (epävarmuuden) tunteita ja antaa ajan kulua? Ja itse ainakin haluaisin keskustella asiasta miehen kanssa, kun olisin selvittänyt mistä tunteet johtuvat. Onko asia kuitenkin jäänyt jollain tavalla keskeneräiseksi teidän välillänne vai etkö ole itse käsitellyt asiaa loppuun asti?
Pitkässä ja hyvässä parisuhteessa olevana ajattelen, ettei kai ikuisesta rakkaudesta ole ikinä takeita/varmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko ero-asiaa ratkaista nyt? Mies on kertonut sinulle exän erosta ja siitä että on avautunut asiasta, ja kertominen on mielestäni hyvä merkki. Hän on avoin (aiemmankin toiminnan perusteella) ja jotenkin kuulostaisi, että mies on nyt varmempi sinusta. Sehän ei tietysti tarkoita, että se on sitä mitä sinä haluat. Mutta mietin että jos kyseessä on sinun riittämättömyyden tunteet niin mistä se johtuu. Miehen toiminnasta, sinusta itsestä vai teidän historiasta? Olisiko mahdollista yrittää sietää hetken epämukavia (epävarmuuden) tunteita ja antaa ajan kulua? Ja itse ainakin haluaisin keskustella asiasta miehen kanssa, kun olisin selvittänyt mistä tunteet johtuvat. Onko asia kuitenkin jäänyt jollain tavalla keskeneräiseksi teidän välillänne vai etkö ole itse käsitellyt asiaa loppuun asti?
Pitkässä ja hyvässä parisuhteessa olevana ajattelen, ettei kai ikuisesta rakkaudesta ole ikinä takeita/varmuutta.
Kiitos vastauksesta ja rauhoittavista sanoista. Olet ihan oikeassa siinä, ettei tässä nyt kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä.
Riittämättömyyden tunteet ovat aika uusi juttu minulle - ennen tätä suhdetta en ollut koskaan vertaillut itseäni kumppaneideni eksiin tmv. Nytkään ongelma ei ole miehen eksä itsessään, vaan se, että minusta tuntuu että olen miehelle jonkinlainen kakkosvaihtoehto. Kun elämä meni niin, että eksän kanssa suhde ei onnistunut, niin otetaan nyt joku (=ap) tähän yksinäisyyttä lievittämään. Mies on muutenkin paljon parisuhdekeskeisempi kuin minä ja hänessä on ns. sarjaseurustelijan vikaa, mikä toki alleviivaa näitä fiiliksiäni entisestään. Olen varmaan tosi naiivi, mutta haluaisin kyllä kovasti että mieheni rakastaisi minua itseäni eikä esim sitä, että täytän jonkun aukon hänen elämässään.
Viestisi viimeinen lause oli viisaasti sanottu, niinhän se on. Rakkaus vaatii epävarmuuden sietämistä.
Uskoisin, että me kaikki ihmiset haluamme tulla rakastetuiksi itsenämme eikä siinä ole mitään naiivia.
Mies sai sinut kuitenkin vakuuttuneeksi rakkaudestaan, että palasitte yhteen? Onko tämä sellainen asia, josta voisit jutella miehen kanssa ja olisiko siitä ylipäätää apua? Keskustelu voi olla hemmetin pelottavaa, mutta toisaalta olettamuksiin perustuvat ajatukset harvoin vievät oikeaan suuntaan.
T.44 kommentoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että me kaikki ihmiset haluamme tulla rakastetuiksi itsenämme eikä siinä ole mitään naiivia.
Mies sai sinut kuitenkin vakuuttuneeksi rakkaudestaan, että palasitte yhteen? Onko tämä sellainen asia, josta voisit jutella miehen kanssa ja olisiko siitä ylipäätää apua? Keskustelu voi olla hemmetin pelottavaa, mutta toisaalta olettamuksiin perustuvat ajatukset harvoin vievät oikeaan suuntaan.
T.44 kommentoija
Viimeinen lauseesi oli taas ihan kultaa!
Jep, kannattaisi varmaan jutella miehen kanssa, olet oikeassa. Tuntuu vähän hönöltä ottaa esiin näitä eroa edeltäneitä asioita, kun miehen mielestä ne ovat jo käsitelty (olen siis itsekin antanut miehen näin ymmärtää). En myös haluaisi olla näin haavoittuvana miehen edessä, vaikka lapsellista se toki onkin. Pelkään, että jos otan nämä asiat esiin, olen ylidramaattinen ja mies viimeinkin tajuaa, miten lapsellinen ja herkkä olen, ja juoksee takaisin eksänsä luokse :D Tiedän, että tämä on todella tyhmää ajattelua (ja kertonee omasta keskenkasvuisuudestani aika tavalla...) mutta en osaa olla ilmankaan näitä ajatuksia. -ap
Pelottavaa kyllä. Toisaalta jos et ota asioita esille, et saa tietää tykkääkö mies juuri sinusta. Ja jos et paljasta itseäsi niin tulee paradoksi: eihän mies voi rakastaa juuri sinua, jos et ole oikeasti oma itsesi? Rohkeutta ja tsemppiä! Keskustelu voi olla vaikeaa, mutta ainoa keino saada toimiva suhde.
T. Se sama 44
Olen itse joskus ollut tuollaisessa vuoristoratasuhteessa, ja siihen jää kyllä tosi helposti koukkuun. Kontrasti hyvien ja huonojen hetkien välillä on niin suuri, että hyvät hetket tuntuvat "paremmilta" kuin normisuhteessa, missä niitä hyviä hetkia vertaa ok-hetkiin. Joten mietin sitäkin, haikaileeko mies tuommoisen perään. Meidänkään suhteemme ei ole kaikista tasaisin ollut, mutta pettämisiltä ja muilta rajanylityksiltä ollaan kyllä (tietääkseni) vältytty.
On mies miettinyt eroa, oli siitä hyvin avoin. Vähän tyhmästi vastasin siihen että olen miettinyt eroa myös, vaikken ollutkaan, vakavissani ainakaan. Tuntui niin kamalalta tulla yllätetyksi tuolla tavalla että halusin kai säilyttää kasvoni tuolla valehtetulla. Ap (tagi unohtuu koko ajan...)