Lue keskustelun säännöt.
Teini luulee, että ole me koko ajan vihaisia
07.12.2024 |
Tätä on jatkunut jo useamman vuoden. Teinimme kuvittelee koko ajan, että minä ja isänsä olemme vihaisia hänelle tai kiellämme häntä, vaikka emme kiellä. Tosi usein katsoo minuun ja toteaa, että miksi olen taas vihainen hänelle, vaikka en ole ja ajattelen jotain ihan muuta asiaa kuin häntä. Jos kysyy, että saako tehdä jotain ja hymyillen vastaan, että joo, tottakai. Niin vastaa, että tarkoitat kuitenkin, että en saa.
Olemme isänsä kanssa ihan hyväntuulisia ihmisiä. Rypyt silmien välissä saavat meidät näyttämään ehkä perusilmeellä vihaisilta. Emme yleensä kiellä mitään, koska teini ei koskaan pyydä mitään kummallista.
Mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (52)
Varmaan liittyy ikään. Meillä esiteini on vakaasti sitä mieltä, että minä en tee mitään muuta kuin huudan hänelle ja syytän kaikesta. Ihan kaikki kiva yhteinen tekeminen ja oleminen unohtuu heti, mutta jos jostain joutuu sanomaan tiukemmin, tulee heti palautetta, että aina sä vaan huudat. Huoh. Ehkä se menee ohi, kun aikuistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna enemmän positiivista palautetta teinillesi. Hän kaipaa sitä. Ja onnistumisen kokemuksia.
Kysy haluaisiko teinisi kokeilla jotain uutta harrastusta kanssasi esim keilausta, seinäkiipeilyä, maalauskurssia ym. Osoittaisit että vietät mielelläsi aikaa teinin kanssa. Ja tietysti sitten lähdet harrastamaan jos teini suostuu. Mutta jo se että tarjoat asiaa voi olla teinille tärkeää. Pyydä myös joskus teini kaksin syömään ulos ja anna teinin valita paikka jos mahdollista. Vietätte laatuaikaa ja teinin voi olla silloin helpompi kertoa jos joku asia painaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Anna enemmän positiivista palautetta teinillesi. Hän kaipaa sitä. Ja onnistumisen kokemuksia.
Kysy haluaisiko teinisi kokeilla jotain uutta harrastusta kanssasi esim keilausta, seinäkiipeilyä, maalauskurssia ym. Osoittaisit että vietät mielelläsi aikaa teinin kanssa. Ja tietysti sitten lähdet harrastamaan jos teini suostuu. Mutta jo se että tarjoat asiaa voi olla teinille tärkeää. Pyydä myös joskus teini kaksin syömään ulos ja anna teinin valita paikka jos mahdollista. Vietätte laatuaikaa ja teinin voi olla silloin helpompi kertoa jos joku asia painaa mieltä.
Kuvitteleeko joku oikeasti, että teini haluaisi harrastaa äitinsä kanssa?
Teini näkee sut eritavalla kuin millaiseksi itse koet itsesi. Ehkä hän on herkkä aistimaan muiden tunnetiloja ja itse taas et huomaa omia mikroilmeitäsi tai äänenpainojesi tehoa. Itse olin samanlainen teini. Tulin sellaiseksi, kun vanhemmat käskivät ja kielsivät mun persoonalle liian ponnekkaasti. Olin aina kiltti ja tiesin jo ilman sanoja, mitä vanhemmat asioista ajatteli. Tämä alkoi pahentua niin, kun kävin mielessä dialogia eri aiheista ja siten sain mielikuvan vanhemmista, että he ovat ankarampia kuin ovatkaan. Lakkasin pyytämästä asioita, kun sisäinen dialogi eteni totaaliseen kieltämiseen. Ja kaikki alkoi vain siitä, ettei vanhemmat huomanneet herkkyyttäni tai eivät ottaneet sitä huomioon vuorovaikutuksessamme.
Jos sun pitää käydä läpi aikuisten ilmeet. Positiivisella tavalla. Että osa näyttää pysyvästi vihaiselta vaikkei ole. Oliko joskus riita, jonka vuoksi luulee tai säikähti. Itse pidän lauseesta "resting witch face", josko se alkaa kehittymään jo näin keski-iässä minullekin. Voiteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienempänä valitti jatkuvasti, että huudan hänelle koko ajan, vaikka en edes huuda. Nykyisinkin kuulemma huudan, jos erityisesti selitän jotain innoissani. Pitäisi varmaan kuiskia.
Jos kehun jostain, niin usein vastaus on, että en oikeasti tykkää tai asia ei kuulu minulle.
Syömässä käydään silloin tällöin kahdestaan tai shoppailemassa. Ne ovat kivoja kaksin tehtäviä asioita. Kauhean usein ei halua näitäkään tehdä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos sun pitää käydä läpi aikuisten ilmeet. Positiivisella tavalla. Että osa näyttää pysyvästi vihaiselta vaikkei ole. Oliko joskus riita, jonka vuoksi luulee tai säikähti. Itse pidän lauseesta "resting witch face", josko se alkaa kehittymään jo näin keski-iässä minullekin. Voiteta.
Bitch, ei witch 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienempänä valitti jatkuvasti, että huudan hänelle koko ajan, vaikka en edes huuda. Nykyisinkin kuulemma huudan, jos erityisesti selitän jotain innoissani. Pitäisi varmaan kuiskia.
Jos kehun jostain, niin usein vastaus on, että en oikeasti tykkää tai asia ei kuulu minulle.
Syömässä käydään silloin tällöin kahdestaan tai shoppailemassa. Ne ovat kivoja kaksin tehtäviä asioita. Kauhean usein ei halua näitäkään tehdä.
Ap
Olisiko hyvä säätää sitten ääntä. Jos se tulee hänelle kovalla volyymilla? Entä toisen vanhemman ääni. Älä kehu liikoja, kokee että se on keinotekoista. Kyllä se siitä. Hän tietää mitä haluaa ja mitä ei. Kiva.
Vierailija kirjoitti:
Teini näkee sut eritavalla kuin millaiseksi itse koet itsesi. Ehkä hän on herkkä aistimaan muiden tunnetiloja ja itse taas et huomaa omia mikroilmeitäsi tai äänenpainojesi tehoa. Itse olin samanlainen teini. Tulin sellaiseksi, kun vanhemmat käskivät ja kielsivät mun persoonalle liian ponnekkaasti. Olin aina kiltti ja tiesin jo ilman sanoja, mitä vanhemmat asioista ajatteli. Tämä alkoi pahentua niin, kun kävin mielessä dialogia eri aiheista ja siten sain mielikuvan vanhemmista, että he ovat ankarampia kuin ovatkaan. Lakkasin pyytämästä asioita, kun sisäinen dialogi eteni totaaliseen kieltämiseen. Ja kaikki alkoi vain siitä, ettei vanhemmat huomanneet herkkyyttäni tai eivät ottaneet sitä huomioon vuorovaikutuksessamme.
Nämä mikroilmeitä ja äänenpainoja aistivat ihmiset ärsyttävät minua. Muka tietävät toisen ihmisen tunnetilan ja ajatukset paremmin kuin tämä itse. Kun esim. keskityn laskemaan, kuinka paljon jauhoja tulee 1,5 kertaiseen lettuohjeeseen, niin herkkä sukulainen kuvittelee tietävänsä, että ilmeeni perusteella olen vihainen hänelle. Ei, kun olen keksittynyt laskemaan päässä, enkä edes huomannut, että joku muu tuli paikalle.
Jatkuvasti näitä tilanteita. Jos en ehdi vastaamaan puhelimeen heti, joska olen suihkussa, niin tämä tarkoittaa, että olen vihainen, enkä halua puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei ole niin tyhmä ja vittumainen kuin teini-ikäinen tyttö.
Kuuluu teinien aivojen kehitykseen. On ihan neurologiset syyt sille, miksi murrosikäinen ymmärtää asioita ihan omalla tavallaan. Esimerkiksi kyky tunnistaa muiden tunteita heikkenee. Teini on myös yleensä äärimmäisen itsekeskeinen ja omassa kuplassaan. Aivot järjestyvät uudestaan. Murrosikäinen taantuu monella alueella. Keskittyminen ja oman toiminnan suunnittelu vaikeutuvat. Itsehillintä heikkenee. Kaikki impulssit tulevat suodattamatta läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin tyhmä ja vittumainen kuin teini-ikäinen tyttö.
Paitsi ehkä teini-ikäinen poika.
Huutamista on muukin kuin äänen korottaminen. Kuiskauskin tiukkaan sävyyn tai arvostelevaan sävyyn on huutamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on teinien tapa yrittää manipuloida. Teinit kuvittelevat tietävänsä paremmin kuin muut, vaikka ymmärrys on tosi vähäistä. Ovat itseensä käpertyneitä.
Jospa teini ei halua kuulla sun selostuksia. Vaan selostaisi itse. Ja toinen vanhempi ottaa mieluummin selostuksesi reissusta. Aikuisten juttuja?
Jospa näytät lapselle millainen olet oikeasti vihaisena, jos ei osaa tunnistaa tunteita? Tai anna lapsen oikeasti kokea millaista on, kun kaikki kielletään?
Ehkä hän haluaa teidän kieltävän noita juttujaan jostain syystä? Ei itse pysty sanomaan kavereille, että joku asia ei huvita?
Voit toki myös kysyä, että miksi luulee teidän olevan vihaisia? Sekä keskustella tunteista ja myös teinin omien tunteiden säätelystä ja muiden tunteiden vaikutuksesta omiin tunteisiin.
Kuulostaa ihan normaalilta teiniltä.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini näkee sut eritavalla kuin millaiseksi itse koet itsesi. Ehkä hän on herkkä aistimaan muiden tunnetiloja ja itse taas et huomaa omia mikroilmeitäsi tai äänenpainojesi tehoa. Itse olin samanlainen teini. Tulin sellaiseksi, kun vanhemmat käskivät ja kielsivät mun persoonalle liian ponnekkaasti. Olin aina kiltti ja tiesin jo ilman sanoja, mitä vanhemmat asioista ajatteli. Tämä alkoi pahentua niin, kun kävin mielessä dialogia eri aiheista ja siten sain mielikuvan vanhemmista, että he ovat ankarampia kuin ovatkaan. Lakkasin pyytämästä asioita, kun sisäinen dialogi eteni totaaliseen kieltämiseen. Ja kaikki alkoi vain siitä, ettei vanhemmat huomanneet herkkyyttäni tai eivät ottaneet sitä huomioon vuorovaikutuksessamme.
Nämä mikroilmeitä ja äänenpainoja aistivat ihmiset ärsyttävät minua. Muka tietävät toisen ihmisen tunnetilan ja ajatukset paremmin kuin tämä itse. Kun esim.
Yliaistivat eivät tee sitä tahallaan. Heillä on sellaisia kokemuksia takanaan, jotka ovat nostaneet tuntosarvet herkiksi. Usein lapsuudessa ei puhuttu tunteista ja lapsi joutui muita tutkimalla tulkitsemaan, mistä jokin tunnelma johtuu. Ja usein lapsi ei tajua, että syy voi olla jokin mikä ei liity häneen mitenkään. Ja osa on saattanut kärsiä huonosta tunnelmasta niin paljon, että ovat koittaneet parantaa sitä ylikiltteydellä ja kuuliaisuudella, ovat olleet varpaillaan koko lapsuutensa. Ja aikuiseksi kasvaessaan jatkaneet sitä samaa, jossain kohtaa kyllästyneet siihen ja siksi reagoivat mikroilmeisiin tosi kärkevästikin. Jos haluat auttaa ylireagoivaa, voisit kysyä nätisti, oletko kenties aina joutunut tulkitsemaan ilmeistä ja eleistä muiden ajatuksia, koska niistä ei ole puhuttu? Tällainen kysymys voi herättää itsetutkiskelun, jonka tuloksena voi ylireagoinnista päästä jopa eroon! Maailma tarvitsee enemmän ymmärrystä, ärsyyntymisen sijaan jokainen voisi joskus miettiä, mistä jonkun käytös voisi johtua
Otsikossa pitäisi siis olla olemme, eikä ole me.