Tuntuu että "näen selkeästi" täällä eristyksissä - onko se masennusta vai mitä?
Täällä puolieristyksissä on ollut aikaa pohtia ja pysähtyä havainnoimaan omaa elämää. Tuntuu että olen oivaltanut aivan uusia asioita itsestäni, ystävistäni, työstäni ja jopa yhteiskunnasta. Esimerkiksi omasta itsestäni olen tehnyt sellaisen havainnon, että olenkin aika outo, vähän juntti ja suorastaan rasittava besserwisser - näitä huonoja ominaisuuksiani en ehtinyt nähdä, kun juoksin tukka putkella työjutuissa ja kissanristiäisissä omaa itseäni ja elämääni pakoon. Suurin osa ystävistäni taas näyttäytyy täältä pinnallisempina ja itsekeskeisempinä kuin ajattelin. Työkin on tietysti hirveää p*skaa jne jne. Onko jollain teistä samoja kokemuksia korona-aikana? Vai voiko tämä olla vain eristyksen aiheuttamaa masennusta - asiat näyttäytyvät jotenkin kielteisempinä kuin ovatkaan? Tunnen itseni tietysti jonkin verran alakuloiseksi ja väsyneeksi, etenkin nyt kun pandemia vain jatkuu ja jatkuu, mutta työt ja perhe hoituvat edelleen jotenkin ja periaatteessa en tunne itseäni kovin masentuneeksi. Eli voiko olla että tällaisissa poikkeusoloissa sittenkin näkee selkeämmin? Pelottaa tietysti se että millaisen muodon elämä sitten kriisin jälkeen ottaa...
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Ajattelet aika ikävästi itsestäsi. Olisiko siis aika huomata olla itselleen vähän ystävällisempi?
No kun siis en ole ennen huomannut noita huonoja puolia itsessäni! Olen esimerkiksi ajatellut olevani lähes "täydellisen" mukava, mutta nyt olen tajunnut että en olekaan ollut. Toki ennenkin ajattelin että minulla on huonoja puolia, mutta ne olivat ikään kuin muita huonoja puolia, kuin nuo uudet havaitsemani puolet...
ap
Masennushan on ikään kuin illuusioiden puutetta. Voit hyvinkin kärsiä siitä. Illuusiothan ne saavat ihmisen jatkamaan ja prkimään johonkin.
Vierailija kirjoitti:
alkava psykoottinen jakso
No ei kai nyt sentään O__O
ap
Vierailija kirjoitti:
Masennushan on ikään kuin illuusioiden puutetta. Voit hyvinkin kärsiä siitä. Illuusiothan ne saavat ihmisen jatkamaan ja prkimään johonkin.
Niinno vähän illuusiottomalta kieltämättä tuntuu. Mutta onko se pelkästään huono asia vai voiko tästä oppia jotain? Tietysti en toivo "oikeaa" masennusta itselleni, vaikka masentavaa tämä onkin että ei voi elää normaalisti.
ap
Retriitti toimii.
Oivalluksia. Puhdistauduit.
Jatka samaan tapaan niin etta otat aikaa itsellesi sopivasti jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Retriitti toimii.
Oivalluksia. Puhdistauduit.
Jatka samaan tapaan niin etta otat aikaa itsellesi sopivasti jatkossakin.
Juu toivottavasti olen nyt oppinut "pysähtymään". Mutta pelkään että tulen täältä ulos niin että minulla ei esimerkiksi ole enää juuri yhtään ystäviä.
ap
Nykyään pitää antaa diagnoosi sillekin, että ihminen näkee kaiken valheellisen lävitse... Paskat masennushöpinöistä, sanon minä! Tässä ollaan henkisen edistymisen kynnyksellä.
Olet päässyt kohtaamaan itsesi. Onneksi olkoon!
Vierailija kirjoitti:
Masennushan on ikään kuin illuusioiden puutetta. Voit hyvinkin kärsiä siitä. Illuusiothan ne saavat ihmisen jatkamaan ja prkimään johonkin.
Hienosti sanottu siellä! Otin kommenttisi talteen itselleni.
-9
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Retriitti toimii.
Oivalluksia. Puhdistauduit.
Jatka samaan tapaan niin etta otat aikaa itsellesi sopivasti jatkossakin.
Juu toivottavasti olen nyt oppinut "pysähtymään". Mutta pelkään että tulen täältä ulos niin että minulla ei esimerkiksi ole enää juuri yhtään ystäviä.
ap
Turha pelko.
Oikeat pysyvat mukana. Ystavyydet muuttuvat myos. Ehka laheisemmiksi. Aidommksi?
Jos joku putoaa pois, niin haitenneeko? Sekin varmaan tilapaista.
Elaman virtaa...
No sulla on nyt vaan ollut hiljaisuutta ja aikaa ajatella asioita. On ihan fiksua nähdä ja myöntää ne omatkin epämiellyttävät puolet. Ihan tavallinen olet (hyvässä mielessä tavallinen siis).
Mitä sellaisilla 'ystävillä' tekee. Saat uusia elämänkavereita uutena 'todellisuudentajuisempana' itsenäsi
Masennus on hyvin eri asia,kuin kuvailemasi tilanne. Pinnallinen tää maailma on ja ihan turhan suorituskeskeistä ja kiireistä on meno. Monet on varmasti samojen asioiden äärelle löytänyt, eikä se ole ollenkaan huono juttu. Päinvastoin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelet aika ikävästi itsestäsi. Olisiko siis aika huomata olla itselleen vähän ystävällisempi?
No kun siis en ole ennen huomannut noita huonoja puolia itsessäni! Olen esimerkiksi ajatellut olevani lähes "täydellisen" mukava, mutta nyt olen tajunnut että en olekaan ollut. Toki ennenkin ajattelin että minulla on huonoja puolia, mutta ne olivat ikään kuin muita huonoja puolia, kuin nuo uudet havaitsemani puolet...
ap
Kyllä ymmärrän että se voi olla hyödyllistä, mutta " outo, vähän juntti ja suorastaan rasittava besserwisser" kuulostaa tylyltä. Mitä tarkoittaa esim. outo tai juntti? Tai miksi kuvaat itseäsi rasittavaksi besserwisseriksi etkä lempeämmin vaikka ajattele että huomaat että haluaisit opetella paremmaksi kuuntelijaksi? Tarkoitan että nuo on kaikki jotenkin tosi leimaavia ja tylyjä sanavalintoja.
Vierailija kirjoitti:
Masennushan on ikään kuin illuusioiden puutetta. Voit hyvinkin kärsiä siitä. Illuusiothan ne saavat ihmisen jatkamaan ja prkimään johonkin.
Olen samaa mieltä. Koen olleeni masentunut yhdessä vaiheessa ja tuntui että asia on juuri noin. Nyt taas en ole, eikä toisaalta haittaa että on vähän illuusioita, kun on nähnyt totuuden niin illuusiotkin muuttuu.
Tarkoitan että olen mielestäni parempi ihminen nyt kun voin paremmin, mutta olen pysähtynyt miettimään kunnolla asioita aiemmin. Esim jos olin rasittava, ehken enää ole ihan niin rasittava. Illuusiooni etten ole ihan paska tyyppi vaikuttaa myös rakas mieheni joka todella tykkää minusta, tällaista ei ollut aiemmin.
Pysähtyminen on hyväksi, voi oppia itsestään paljon uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelet aika ikävästi itsestäsi. Olisiko siis aika huomata olla itselleen vähän ystävällisempi?
No kun siis en ole ennen huomannut noita huonoja puolia itsessäni! Olen esimerkiksi ajatellut olevani lähes "täydellisen" mukava, mutta nyt olen tajunnut että en olekaan ollut. Toki ennenkin ajattelin että minulla on huonoja puolia, mutta ne olivat ikään kuin muita huonoja puolia, kuin nuo uudet havaitsemani puolet...
ap
Kyllä ymmärrän että se voi olla hyödyllistä, mutta " outo, vähän juntti ja suorastaan rasittava besserwisser" kuulostaa tylyltä. Mitä tarkoittaa esim. outo tai juntti? Tai miksi kuvaat itseäsi rasittavaksi besserwisseriksi etkä lempeämmin vaikka ajattele että huomaat että haluaisit opetella paremmaksi kuuntelijaksi? Tarkoitan että nuo on kaikki jotenkin tosi leimaavia ja tylyjä sanavalintoja.
Okei, olisi pitänyt kirjoittaa tyyliin "oudompi, juntimpi" kuin olen ajatellut. Esimerkiksi tuo outous: kasvoin vähän yksinäisenä lapsena kirjojen keskellä - ja olenkin ehkä "hyvässäkin mielessä" aika "persoonallinen", ehkä tuosta lapsuuden yksinäisyydestä ja jostain synnynnäisistä ominaisuuksista johtuen. Teini-iässä "opettelin" sitten toimimaan muiden ihmisten parissa, mutta jotenkin osa noista myöhemmin hankituista sosiaalisista taidoista jäi sitten jotenkin ulkokohtaisiksi. Ja koska ne on vähän myöhässä opeteltuja niin olen varmaan sitten vähän kulmikas joissain tilanteissa. Ja juntimpi: no kukaan ei kunnolla opettanut miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan, ja Suomessa sitä ei opi välttämättä laajemmaltakaan yhteisöltä , niin nyt olen tajunnut että joissain tilanteissa käyttäydyn kuin tuppisuinen juntti näistä syistä. Eli nämä ominaisuudet näyttäytyvät yhtäkkiä vahvemmin kuin ennen. Ennen koronaa ajattelin olevani melko sulava tilanteessa kuin tilanteessa, nyt ajattelen toisin...
ap
Ajattelet aika ikävästi itsestäsi. Olisiko siis aika huomata olla itselleen vähän ystävällisempi?