Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan aloittanut ns. elämää alusta yksin?
03.02.2021 |
Olen traumaattisen eron läpikäynyt ja sosiaalisesti aika yksinäinen reilu kolmikymppinen nainen. Elämältä puuttuu suunta ja en näe enää eteenpäin. Perhetta, lapsia ei ole eikä sisaruksia joista tukea. Työsuhteeni loppui koronan vuoksi ja olen ollut yksin ja miettinyt mitä tehdä. Asun yksin helsingissä mutta mietin että muualla olisi halvempaa. Uskaltaisiko sitä pakata kamat ja muuttaa yksin vaikka rovaniemelle tai minne vaan? En ole koskaan ollut näin tyhjän päällä ja pelottaa..
Kommentit (17)
Siellä kannattaa asua, missä olisi parhaimmat työllistymismahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luota Jeesukseen, rukoile. Kyllä se siitä, saat johdatusta.
Anna mennä. Ainahan uudet alut pelottaa, mutta toisaalta sehän on myös ihana seikkailu ja varmasti tekee hyvää.
Asunnon ostoa en suosittele mistään syrjästä, ettei se sitten jää käteen, kun haluaakin takaisin pääkaupunkiseudulle.
Täällä yksi joka aloitti alusta eron jälkeen. Muutin toiselle paikkakunnalle ja työt alkaa muutaman kuukauden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voisin muuttaa työn tai opiskelujen perässä mutta tuskin Rovaniemelle muuttaisin kun Helsingissä on työpaikat...
Ap missä sulla on ystäviä tai tuttavia? Varmaan tarvitsisit ennen kaikkea ihmisiä joille puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan tutustuisit jos saisit töitä....
Aina voi palata. Anna mennä! Mun elämän paras vuosi oli samanlaisen tilanteen jälkeen. Olisi se voinut olla myös huonoin, selviää vain kokeilemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap missä sulla on ystäviä tai tuttavia? Varmaan tarvitsisit ennen kaikkea ihmisiä joille puhua?
Mä oleeen ainakin ihmisissä hoannut sen etttä ihmisillä on taipumus jäädä sanjen vangksi, ei oliisi populisimia jos tämä ei oliisi mahdollista. Oleen esiim 5 vuotiaaana aloittanut viuulunsoiton niiin en tiedä että onko minusta orjaaaksi kun taiteilijaperheeessä koko ikäni kasvanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap missä sulla on ystäviä tai tuttavia? Varmaan tarvitsisit ennen kaikkea ihmisiä joille puhua?
Mä oleeen ainakin ihmisissä hoannut sen etttä ihmisillä on taipumus jäädä sanjen vangksi, ei oliisi populisimia jos tämä ei oliisi mahdollista. Oleen esiim 5 vuotiaaana aloittanut viuulunsoiton niiin en tiedä että onko minusta orjaaaksi kun taiteilijaperheeessä koko ikäni kasvanut.
Siis populiismihan on toimiva poliiitinen systeemi koska ihmisten lunnollinen esiim muistikapasiteeetti on rajallinen mihin ihminen luo merkityssuhteeensa taustojensa, arvomaailmojensa jne perusteeeella ja mikä yhdistää ihmisiä ja miten kukakin keräää kannatustaaan milläkin ideologiallaaan vaikka näissäkin monesti ainakin suomessa monet edustajat tekevät työtä monia vuosia sen eteen että tulisi valituksi aina uuudelleeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla ei varmaan koskaan enää tule tällaista tilaisuutta aloittaa alusta. Aika on otollinen ja sinä olet valmis. Kuuntele viisaiden neuvoja ja tee ratkaisusi. Vanhat ihmiset katuvat yleensä niitä asioita, joita eivät uskaltaneet tehdä! Pääset aina takaisin, tai minne vaan, jos et viihdy siellä minne menisit.
Älä muuta yksin ihan pienelle paikkakunnalle ellei ole aiempaa kokemusta "yhteisöllisyydestä", mikä tarkoittaa myös kaikkien yksityisasioiden rääpimistä selkäsi takana ja tekemisten kyttäämistä.
Ota huomioon heimoerot eri puolilla maata, ne eivät ole ihan tuulesta temmattuja.
Katso toinen aihe vapaan ketju "traumatisoivimmat paikkakunnat missä olet asunut", Oulu ja Turku saivat paljon negatiivisia kommentteja ihan aiheesta, Rovaniemeä tai Kajaania ei muistaakseni haukkunut kukaan, Joensuu useammankin mielestä ok paikka asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskallat sinä. Ja aina voi palata.
Itse haaveilen muutosta pohjoiseen, mutta lapset pitävät toistaiseksi paikallaan.
Kokeile, mene ja tee! Elämä on tehty elämistä varten.
Toki mahdolliset ongelmat eivät katoa paikkakuntaa vaihtamalla. Mutta eivätpä ne katoa silläkäkään jos jatkaa samalla paikkakunnalla samalla mallilla. Mikään ei muutu jos mikään ei muutu.
Kyllä ehdottomasti.
Löydät kyllä suuntasi, älä pelkää.
Toteuta se mitä oikeasti haluat, lakkaa vain pelkäämästä mutta toki pidät huolen, että pärjäät sen verran, että pystyt elämään.
Lue tämä ketju kokonaan, olen tehnyt myös radikaaleja ratkaisuja samankaltaisten kokemuksien jälkeen ja olen onnellinen, vaikka hieman eksyksissä mutta silti erittäin tyytyväinen ja suunta on olemassa sumusta huolimatta.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4037612/paahani-tullut-jarkea-ja-muutan…
Ihanaa olisi omalla tavallaan. Voisipa vain aloittaa puhtaalta pöydältä! Kiinnostaisiko alanvaihto? Muuta vaikka opiskelemaan jonnekin! Opintojen kautta saa helpommin uusia tuttavia kuin töistä. Muutenhan ulkomaille seikkailemaan lähteminen olisi hienoa myös, mutta no, kaikki tiedämme miksi ei juuri nyt ole ehkä paras aika sille.
Jos ei ole lapsia niin onnistuuhan tuo. Jos on lapsia niin sit vähän haastavampaa, mut saattaa silloinkin toimia.