Päähäni on tullut järkeä ja muutan elämäni!
En osaa sanoa mitä on tapahtunut mutta olen oivaltanut jotain ja alkanut elää omaa elämääni, minun näköistäni.
Tämä on tapahtunut tuskallisen tien kautta mutta tavallaan myös niin, että yksi aamu päätin, että nyt asiat muuttuu ja nousin ylös.
Olen esimerkiksi heittänyt paskat rajojani rikkovat ihmissuhteet unholaan. Enää eivät pääse minua hyväksikäyttämään tai egoaan kasvattamaan tallaamisen ilosta. :)
Ne joita joskus kutsuin ystävikseni.
Huh, järjetöntä.
Olen yksin paljon onnellisempi keskitän katseeni eläimiin sekä ympärilläni oleviin hyviin ihmisiin, olivatpa ne sitten työn, koulun tai perheeni kautta mutta en anna kenenkään tulla rajojen yli, kunnioitus täytyy pitää puolin ja toisin.
Muutan pois tästä kaupungista(!) aivan upeaan asuntoon, aloitin opiskelut alalla, jossa tulen varmasti pärjäämään.
Pidän siitä jo nyt hyvin paljon..
Lisäksi terapia, kauan odotettu terapia alkaa myös. Olen siitäkin kiitollinen.
Tämän kaiken muun lisäksi vaikka olin tuossa useita vuosia vähintäänkin alkoholisoitumisen rajamailla ja ketjupolttaja niin heivasin nuo molemmat järjettömyydet pois elämästäni.
En tarvitse päihteitä mihinkään ja voin paljon paremmin.
Ah, elämä.
Tähän kaikkiin tarvitsi vain sen, että alkoi kohtelemaan itseä paremmin, katsoi asioita suoraan "silmiin" ja teki päätöksen vaikka se kuinka repi eikä tulevasta tietoakaan.
Se taitaa olla totta, että pimeän jälkeen tulee valoisaa kuitenkin jos nyt filofisoidaan.
Älkää luovuttako, oikeasti vaikka kuinka tuntuu siltä, ettei enää pysty.
Pystyt sinä, antaudu heikoksi ja tee mitä pitää tehdä, hae apua ja ratkaisua.
Voimia jokaiselle <3
Kommentit (15)
Hieno juttu, pystyisipä itsekin. Tosin uskon että varsinaisesti kyse ei ole järjestä, vaan tunteesta, halusta ja motivaatiosta. Järkeä tarvitaan vaan tekemään oikeita päätöksiä, mutta jos niitä ei halua tehdä, niin eipä se paljon auta
Kaikkea hyvää uuteen, parempaan elämääsi ❤️ Kirjoituksesi oli ihan kuin omasta kynästäni! 😊
Kiitos teille! Toivon niin paljon hyvää myös muillekin, tiedän mitä se on kun kaikki tuntuu menevän penkin alle ja toivoisi itsekin vain haihtuvan jonnekin tavoittamattomiin.
Tätä ennen olen kuitenkin käynyt aikamoisen polun, viimeisimpänä oikeasti hyvin narsistinen ja väkivaltainen miesystävä.
Se taisi olla itselleni viimeinen opetus ja kaikessa surullisuudessaan voima rämpiä itseni kokonaan sokkelosta pois. Siihenkin oli kuitenkin syynsä, että tällaisen ihmisen kanssa tiedostamatta olin kiintynyt jo alussa vaikka intuitio varoitti ja lujaa.
Pitkä prosessi ollut mutta sitten piti vain pistää elämä sellaiseen kuntoon jota voisi kutsua minun elämäksi, minähän tämän kaiken takana seison lopun elämääni.
Toinen vaihtoehto olisi ollut kyllä surkea, jäädä ja kuolla päihteisiin tai väkivaltaan.
Huh huh..
Kyllä joskus on pakko sitten ryhtiliikkeitä tehdä ihan antaumuksella.
Ap
Minkä ikäinen olet? Mitä alaa lähdet opiskelemaan? Jotain tarttis itekin tehdä! Minulla ei mitään hirveän vakavaa ole, lähinnä järjetön tylsistyminen ja pieleen mennyt ensimmäinen opiskeltu ala. Täytyisi olla ihan hiton varma ja motivoitunut, jos vielä lähtisin opiskelemaan.
Ihmissuhteet... Mieluummin iteksee joo. Ole armollinen itsellesi. Kaksi, kolme, neljä vuotta... Kymmenen vuotta...
🤘
Älä sitten odota että kaikki menee heti täydellisesti aivan kuin strömsössä vaikka vaihtuu koti, paikkakunta ja "unelmien opinnot". Kyllä se arki ja paskat fiilikset seuraa mukana. T. kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten odota että kaikki menee heti täydellisesti aivan kuin strömsössä vaikka vaihtuu koti, paikkakunta ja "unelmien opinnot". Kyllä se arki ja paskat fiilikset seuraa mukana. T. kokemusta on.
Jep, tiedän. Oikein hyvin.
Olen ollut ennenkin oikein hyvissä fiiliksissä, huippu-ura ja nuori kunnianhimoinen sekä nöyrä nainen. Teki töitä niin paljon, että uupui ja se oli sitten siinä se uravalinta ja tie.
Siinä oli mukana myös päihteet ja ne väärät ystävät, väärät miehet.
Tämän jälkeen luulin jo olevani rauhallisempi ja tein töitä maltillisesti, tuli mies, taas uupumus, korona ja työt meni.
Kaikenlaista sattuu jatkuvasti.
Tällä kertaa ehkei mene nappiin vieläkään mutta sentään elän kaikista huonoista ihmissuhteista hyvin kaukana, elän päihteetöntä elämää, on tämä hyvä ammatti ja ehkä jopa tärkeimpänä se terapia, joka on jo minulle myönnetty.
Olen edelleenkin nuori mutta hyvin kiitollinen tästä uudesta mahdollisuudesta.
Toivotaan, että todella saan rajani pysymään, jatkossa pystyn ehkä ratkomaan ongelmat jo siinä vaiheessa etten ainakaan joudu koko elämääni muuttamaan laakista uusiksi. :D
Ap
Jaa, itse terveysviranomaisen suosittelemaa elämäntyyliä ylläpitäneenä meinasin juuri ottaa aimo loikan rennompaan suuntaan.
Tuosta tulikin mieleen, vaikka tämä trolli olikin, että ne ässholet työpaikoilla, jotka savustavat pois muita on ne jotka jäävät sinne epätyydyttävään oloonsa muhimaan, kun taas lähtijät ovat löytäneet uutta ja mielenkiintoista elämään. Been there seen that.
Hieno homma! Oma asenne on nimeonaan se mikä täytyy muuttaa ensimmäisenä ennen kuin mikään muu pystyy elämässä muuttumaan.