Lue keskustelun säännöt.
Olen 43v rapakuntoinen nainen. Mistä löytää liikunnan ilo ettei kroppa ihan rapistuisi?
03.02.2021 |
Olen aina inhonnut liikuntaa, muinainen koululiikunta onnistui viemään nautinnon kaikista tavallisimmista lajeista. En ole koskaan tuntenut minkäänlaista hyvänolontunnetta tunnetta liikunnan jälkeen, pikemminkin epämääräistä helpotusta että on tältä erää ohi ja saa loppupäivän olla rauhassa. Introverttinä en myöskään ole kiinnostunut mistään ryhmäliikunnasta eikä minulla ole ystäviä joiden kanssa lähtisi kävelemään tms, itse asiassa mieluummin menisinkin yksin.
Onko muita minunlaisiani jotka ovat saaneet itseään niskasta kiinni ja alkaneet liikkumaan? Miten pääsit alkuun? Mitä harrastat?
Kommentit (46)
Kävely tosiaan on erittäin hyödyllinen ja turvallinen laji aloittaa, vielä jos pääsee luontoon liikkumaan niin nauttii sielukin. Muita kevyitä lajeja alkuun mm. uinti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse helppo laji, sanotaan vaikka kävely. Aseta tavoite, esim. 4 kertaa viikossa 45min lenkki niin että hiki tulee. Pari ensimmäistä viikkoa menee helposti. Sitten alkaa kriittinen vaihe. On kiire, muuta tekemistä, hyvä leffa alkaa telkkarissa, päätä särkee yms. Mutta mene silti, pakota itsesi pysymään tavoitteessa. Saat hyvän mielen ja palaat lenkiltä kotiin tyytyväisenä. Voitit itsesi ja teit hyvää kropallesi, siitä se liikunnan ilo syntyy. Pikku hiljaa sitten huomaat että 45min lenkki rupeaa tuntumaan helpolta ja asetat seuraavan tavoitteen jne.
Kävely on todetusti parempaa rasvan polttoon kuin raskastehoisempi liikunta kuten juoksu.
Me muutettiin maalle, omaa metsääkin on.
Innostuin metsänraivauksesta.
Risujen, oksien ja karahkojen siivousta.
Kaadoinkin ohkasia puita, karsin oksia.
Saunapuiden tekoa, niiden roudausta pihaan.
Talvella lumityöt
Laihduin pelkällä hyötyliikunnalla 83kg->28kg reilussa vuodessa.
N 33
Vierailija kirjoitti:
Kävely on todetusti parempaa rasvan polttoon kuin raskastehoisempi liikunta kuten juoksu.
No oikeasti parasta rasvanpolttoliikuntaa on HIIT, esim 3 krt viikossa 10 min. Se tuo enemmän tuloksia kuin matalasykkeinen pitkäkestoinen liikunta. Etenkin jos siihen yhdistää painoharjoittelun!
Mutta jos tykkää kävelystä, tietenkin kannattaa tehdä myös sitä. Rapakuntoisen ei kannatakaan juosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne ja sama ikä. En löydä kertakaikkiaan mistään motivaatiota laihduttamiseen, tai edes peruskunnossa pysymiseen. Mulla oli aiemmin 2 koiraa, ne piti minut hyvässä kunnossa kun piti aina lähteä lenkille ja ne isoina koirina tarvitsivat liikuntaa PALJON, muuten ne alkoi seota.
Koirien kuoltua vanhuuteen muutama vuotta sitten en ole kävellyt muuta kuin syksyisin sienestämässä ja oon lihonnut muutamassa vuodessa 30 kiloa. En voi ottaa uutta koiraa koska asun kerrostalossa nykyään. Täällä valitetaan jo muidenkin koirista, että ne haukkuu päivisin, niin en halua osalliseksi siihen heippalappujen saajiin. Muutenkin se pentuaika on vaativaa ja siinä pitäisi olla paljon kotona, mutta minä oon aina töissä.
En vaan osaa lähteä säännöllisesti kävelylle pelkästään itseni takia. Jonkin verran jumppaan kotona, teen kyykkyjä yms, etten ihan kangistuisi. Eikä ole sellaisia kavereita, jotka lähtisi kävelyille. Kaikilla on omat kuvionsa, eikä kyllä kukaan asukaan lähellä.
Lainaa sieltä lenkkikaveriksi naapurin koira.
Liikkumisella on hyvin vähän merkitystä painonhallintaan. Opettele syömään oikein, ei tarvitse olla nälissään kun ymmärtää miten elimistö toimii.
Olen rapakunnossa :( etätyö vienyt pois arkiliikunnankin. nyt yritän tsempata itseäni että joka päivä lähtisin kävelylenkille, edes 30 min kävelyä äänikirjaa kuunnellen. Ihan kivaa kun pääsee ulos asti, se lähteminen on kaikista vaikeinta. Urheilukellon hankkimista olen suunnitellut, ei voisi huijata päivittäisissä liikuntatavoitteissa. Tän päivän lenkki vielä tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne ja sama ikä. En löydä kertakaikkiaan mistään motivaatiota laihduttamiseen, tai edes peruskunnossa pysymiseen. Mulla oli aiemmin 2 koiraa, ne piti minut hyvässä kunnossa kun piti aina lähteä lenkille ja ne isoina koirina tarvitsivat liikuntaa PALJON, muuten ne alkoi seota.
Koirien kuoltua vanhuuteen muutama vuotta sitten en ole kävellyt muuta kuin syksyisin sienestämässä ja oon lihonnut muutamassa vuodessa 30 kiloa. En voi ottaa uutta koiraa koska asun kerrostalossa nykyään. Täällä valitetaan jo muidenkin koirista, että ne haukkuu päivisin, niin en halua osalliseksi siihen heippalappujen saajiin. Muutenkin se pentuaika on vaativaa ja siinä pitäisi olla paljon kotona, mutta minä oon aina töissä.
En vaan osaa lähteä säännöllisesti kävelylle pelkästään itseni takia. Jonkin verran jumppaan kotona, teen kyykkyjä yms, etten ihan kangistuisi. Eikä ole sellaisia kavereita, jotka lähtisi kävelyille. Kaikilla on omat kuvionsa, eikä kyllä kukaan asukaan lähellä.
Lainaa sieltä lenkkikaveriksi naapurin koira.
Liikkumisella on hyvin vähän merkitystä painonhallintaan. Opettele syömään oikein, ei tarvitse olla nälissään kun ymmärtää miten elimistö toimii.
Jos on ennen kävellyt koirien kanssa tunnin päivässä, mutta se jää sitten pois eikä muuta syömisiään mitenkään, niin tuo 30 kg lisää tulee helposti kolmessa vuodessa poisjääneen liikunnan takia.
Mä olen harrastanut kävelylenkkeilyä vähintään tunnin päivässä viimeiset 13 vuotta ja kyllä mä ainakin olen yhä edelleen melkoisen rapakunnossa. Saan siis edelleen helposti hien pintaan kävelemällä ja pikkuisenkin enemmän jos on mäkeä niin hengästyttää ihan kunnolla. Enkä siis kävele mitenkään erityisen hitaasti tai pysähdellen vaan ihan sellaista normaalin rivakkaa vauhtia.
Samoin lihaskunto on ihan surkea ja esim selkä ja hartiat on jatkuvasti ihan jumissa.
N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitse helppo laji, sanotaan vaikka kävely. Aseta tavoite, esim. 4 kertaa viikossa 45min lenkki niin että hiki tulee.
Tuo on aivan järjetön tavoite heti alkuun sellaiselle, joka ei ole pitkään aikaan harrastanut liikuntaa ja joka ei pidä liikunnasta. Paljon parempi tavoite alkuun olisi neljä kertaa viikossa 10-15 minuutin lenkki sellaisella vauhdilla, että tuntuu helpolta ja mukavalta. Kyllä sitä lenkin pituutta ehtii kohta kasvattaa, kunhan saa ensin lenkkeilyn tavaksi.
Aluksi on nimenomaan tärkeää saada liikunnasta säännöllinen tapa. Se on ihan toisarvoista, onko ohjelma heti optimaalinen kunnon kohottamisen kannalta. Kertasuorituksen kannattaa olla niin helppo, että tekee mieli lähteä seuraavana päivänä uudelleen. Sitten, kun on saanut liikunnan säännölliseksi tavaksi, voi ruveta vähitellen kasvattamaan pituutta ja tehoa.
Mieti, mikä motivoisi lähtemään liikkumaan ja mikä tuntuisi hyvältä. Kävelyllä on usein helpointa aloittaa. Auttaisiko, jos lataisit kännykkääsi jonkin dekkarin äänikirjana ja kuuntelisit sitä kävellessäsi?
Entisen rapakuntoisen neuvo: aseta tavoite mahdollisimman alas! Ottaisin tavoitteeksi tehdä jotain perusjunppaliikkeitä joka päivä 5 min. Niin kynnys aloittaa on matala ja liikunnasta tulee rutiini.
Suosittelsin myös kävelyä koska voi harrastaa missä vain milloin vain halvalla. Kiva podcast tai äänikirja kuulokkeisiin ettei lenkki tunnu tylsältä. Vartti riittää! Mieluummin vartti viidesti viikossa kuin tunti kolmesti. Mieli kohenee raittiissa ilmassa, kunto nousee alussa nopeaan ja sitten siitä toivottavasti syntyy ilo liikkumiseen. Kaikki liikunta on kotiinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähde kävelylle, kävele vähän pitempi matka kuin mitä viitsisit. Päivät pitenevät, valo lisääntyy.
Ei vaan aluksi kannattaa kävellä vähän lyhyempi matka kuin mitä viitsisi. Näin tuntuu kivalta lähteä kävelemään seuraavankin kerran. Kun on saanut liikunnan säännölliseksi, sujuu matkan pidentäminenkin vähitellen helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse helppo laji, sanotaan vaikka kävely. Aseta tavoite, esim. 4 kertaa viikossa 45min lenkki niin että hiki tulee.
Tuo on aivan järjetön tavoite heti alkuun sellaiselle, joka ei ole pitkään aikaan harrastanut liikuntaa ja joka ei pidä liikunnasta. Paljon parempi tavoite alkuun olisi neljä kertaa viikossa 10-15 minuutin lenkki sellaisella vauhdilla, että tuntuu helpolta ja mukavalta. Kyllä sitä lenkin pituutta ehtii kohta kasvattaa, kunhan saa ensin lenkkeilyn tavaksi.
Aluksi on nimenomaan tärkeää saada liikunnasta säännöllinen tapa. Se on ihan toisarvoista, onko ohjelma heti optimaalinen kunnon kohottamisen kannalta. Kertasuorituksen kannattaa olla niin helppo, että tekee mieli lähteä seuraavana päivänä uudelleen. Sitten, kun on saanut liikunnan säännölliseksi tavaksi, voi ruveta vähitellen kasvattamaan pituutta ja tehoa.
Mieti, mikä motivoisi lähtemään liikkumaan ja mikä tuntuisi hyvältä. Kävelyllä on usein helpointa aloittaa. Auttaisiko, jos lataisit kännykkääsi jonkin dekkarin äänikirjana ja kuuntelisit sitä kävellessäsi?
Ymmärrätkö mitä lyhenne esim. tarkoittaa? Se tarkoittaa esimerkkiä. Numeroita voi siis muokata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne ja sama ikä. En löydä kertakaikkiaan mistään motivaatiota laihduttamiseen, tai edes peruskunnossa pysymiseen. Mulla oli aiemmin 2 koiraa, ne piti minut hyvässä kunnossa kun piti aina lähteä lenkille ja ne isoina koirina tarvitsivat liikuntaa PALJON, muuten ne alkoi seota.
Koirien kuoltua vanhuuteen muutama vuotta sitten en ole kävellyt muuta kuin syksyisin sienestämässä ja oon lihonnut muutamassa vuodessa 30 kiloa. En voi ottaa uutta koiraa koska asun kerrostalossa nykyään. Täällä valitetaan jo muidenkin koirista, että ne haukkuu päivisin, niin en halua osalliseksi siihen heippalappujen saajiin. Muutenkin se pentuaika on vaativaa ja siinä pitäisi olla paljon kotona, mutta minä oon aina töissä.
En vaan osaa lähteä säännöllisesti kävelylle pelkästään itseni takia. Jonkin verran jumppaan kotona, teen kyykkyjä yms, etten ihan kangistuisi. Eikä ole sellaisia kavereita, jotka lähtisi kävelyille. Kaikilla on omat kuvionsa, eikä kyllä kukaan asukaan lähellä.
Lainaa sieltä lenkkikaveriksi naapurin koira.
Liikkumisella on hyvin vähän merkitystä painonhallintaan. Opettele syömään oikein, ei tarvitse olla nälissään kun ymmärtää miten elimistö toimii.
Totta, laihdutin melkein 20kg lisäämättä lainkaan liikuntaa. Ja se liikkumisen määrä muutenkin oli ja on ihan olematon.
Mulle kelpaa mummonaisetkin, joten tavataan ja pannaan akrobaattisissa asennoissa lenkin jälkeen. Lisäksi voidaan leikkiä jahtausleikkiä, jossa otan sinua kiinni ja naida napsuttelen kun jäät satimeen.
Perverssi akrobatiapanomies
Liikunnanhan pitääkin olla tyhmää ja kuormittavaa.
Kivuliasta ja pahoinvoivaa.
Sillä tavoin ostetaan itselle hyvä olo, kun kärsitään.
Myydään hyvän olon reseptoreille stressiä ja kipua ja soluvaurioita. Ne antaa vastalahjaksi vähän takaisin.
Ei muuten tule kovaksi. Kovuus on se mitä liikunnasta ihminen itselleen hakee.
Haluatteko olla vätyksiä ja nössöjä jotka runtataan ihan koska vain ojanpientareelle, vai kovia ja järkkymättömiä julmanaamoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne ja sama ikä. En löydä kertakaikkiaan mistään motivaatiota laihduttamiseen, tai edes peruskunnossa pysymiseen. Mulla oli aiemmin 2 koiraa, ne piti minut hyvässä kunnossa kun piti aina lähteä lenkille ja ne isoina koirina tarvitsivat liikuntaa PALJON, muuten ne alkoi seota.
Koirien kuoltua vanhuuteen muutama vuotta sitten en ole kävellyt muuta kuin syksyisin sienestämässä ja oon lihonnut muutamassa vuodessa 30 kiloa. En voi ottaa uutta koiraa koska asun kerrostalossa nykyään. Täällä valitetaan jo muidenkin koirista, että ne haukkuu päivisin, niin en halua osalliseksi siihen heippalappujen saajiin. Muutenkin se pentuaika on vaativaa ja siinä pitäisi olla paljon kotona, mutta minä oon aina töissä.
En vaan osaa lähteä säännöllisesti kävelylle pelkästään itseni takia. Jonkin verran jumppaan kotona, teen kyykkyjä yms, etten ihan kangistuisi. Eikä ole sellaisia kavereita, jotka lähtisi kävelyille. Kaikilla on omat kuvionsa, eikä kyllä kukaan asukaan lähellä.
Lainaa sieltä lenkkikaveriksi naapurin koira.
Liikkumisella on hyvin vähän merkitystä painonhallintaan. Opettele syömään oikein, ei tarvitse olla nälissään kun ymmärtää miten elimistö toimii.
Totta, laihdutin melkein 20kg lisäämättä lainkaan liikuntaa. Ja se liikkumisen määrä muutenkin oli ja on ihan olematon.
No minä taas laihdutin 15 kg liikunnalla. Lisäksi sain hyvännäköisen, muodokkaan kropan ja rutkasti voimaa ja energiaa. Lisäksi voin nyt syödä 2000-2500 kcal päivässä lihomatta koska kulutan enemmän energiaa kuin painavampana.
Mutta kukin tyylillään.
Minä aloin liikkua säännöllisesti vähän ennen nelikymppisiäni. Aluksi keskityin ihan vain siihen, että saisin mentyä ulos raittiiseen ilmaan. Pääpaino oli siis lähinnä mielialan kohentamisessa. Tein pieniä kävelylenkkejä. Plussaa oli, jos jaksoin kävellä lähimetsään asti. Luonnolla on paljon terveysvaikutuksia. Minulle hankalinta oli se alku, että sain lähdettyä ulos. Siinä vaiheessa kun on lenkkarit jalassa ja ulko-ovi auki, pahin vaihe on oikeastaan takana ja lenkit pitenevät kuin huomaamatta.
Vähitellen aloin hölkätä pieniä pätkiä kävelyn lomassa. Pätkät pitenivät ja nykyään voin juosta vaikka 15 km. Mieluiten liikun luonnossa. Aloitin lisäksi lihaskuntotreenin kotona. Salille meno veisi matkoineen liikaa aikaa. Kotonakin on mahdollista treenata ihan kunnolla. Lisäksi monissa paikoissa kuntoratojen varrella on ilmaisia ulkoliikuntapaikkoja, joissa voi vaikka vetää leukoja.
Ei kannata liikaa keskittyä tuohon mielihyvän tavoittelemiseen. Kaikki eivät saa liikunnasta endorfiiniryöppyjä. Itselleni lihaskuntotreeni on edelleen vähän pakkopullaa ja lenkillekin pitää välillä pakottaa itsensä, etenkin jos on tullut taukoa treenaukseen ja rutiini on katkennut. En saa mielihyvää hampaiden harjauksestakaan, silti sekin hoituu joka päivä. Terveyden ja hyvinvoinnin eteen kannattaa nähdä vaivaa. Mitä enemmän kunto kasvaa, sitä helpommaksi liikkuminen tulee. Mielihyvä voi tulla mielekkäästä tekemisestä, kun löytää oman lajinsa. Hyvä kunto ja terveys mahdollistavat paremman toimintakyvyn ja elämänlaadun myös vanhempana. Minua motivoi se.
Luonnossa saan mielihyvää tarkkaillessani eläimiä ja kasveja, kauniita maisemia. Ajatukset tuulettuvat ja liikkumisesta tulee meditaatiota. Monet vaikutukset näkyvät pienellä viiveellä. Itse olen huomannut, että energiatasot ovat parantuneet, unenlaatu ja mieliala kohentunut ja selän ja niska-hartiaseudun jumit vähentyneet.
Ala tehdä kävelylenkkejä hiljaisilla reiteillä samalla musiikkia kuulokkeista kuunnellen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Rapakuntoiselle hyvä uutinen on se, että kuntoa on mahdollista kohottaa todella rivakkaan tahtiin. On ikään kuin pelivaraa, mitä hyväkuntoisemmilla ei enää ole. Toki varovainen, kehoa kuunteleva aloitus on tärkeää.