Asioita, jotka tuntuvat kiusallisilta, vaikka eivät ole

Lahjan avaaminen, kun sen antaja tuijottaa vieressä odottamassa reaktiota. Aidosti mieluisankin lahjan kohdalla kiitokset ja kehut lahjan antajalle kuulostaa mun suusta väkinäisiltä ja kiusallisilta, onko jollain sama ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Kampaajalla istuminen vaikka olisi kuinka kiva ihminen se kampaaja.

Kampaajalla käyn vain leikkuuttamassa hiuksia, siis ihan perus latvojen tasaus. Ja tämä tuntuu jotenkin nololta, koska en ole hänelle mikään rahasampo ja vien vaan ajan joltain rahakkaammalta työltä. Vaikka ehkä kampaajista pelkkä latvojen tasaus on ihan mukava pikkutyö kaiken sen värjäämisen, muotoonleikkaamisen, kampausten jne. välillä, mutta silti tekee mieli aina pyytää anteeksi kun tulen tällä tavalla "vaan pienesti leikkauttamaan huonot pois".

Apteekki ja kauppa...lääkkeet, ehkäisy, tamponit ym. tällaiset tuotteet normaali ostamista, kuten leipä. Ei ne myyjät mieti ostoksiasi.

Taksilla keskustasta (1.5 km), jos en jaksa kauppakassien kantamusten kanssa kulkee. Mitä se kellekkään kuuluu.

Gynen ja lääkärin voi valita mies tai nainen.

Kortti ei toimi kassalla...mullekkin käynyt, jätän tavarat ja haen käteistä tai sanon, jotta selvitän tilanteen....palaan ostoksille.

Ihmiset tuijottaa kännykän näyttöö, eivät huomaa mitä ympärillä tapahtuu.

Minua kiusaannuttaa kävellä perässä vedettävän matkalaukun kanssa missään muualla kuin aseman välittömässä läheisyydessä. Ihan normaaliahan se on kulkea sellaisen kanssa vaikka kaupungin keskustassa, mutta aina tuntuu että tuijotetaan. :D

Lyhyen matkan ajaminen taksilla.

Hävettää, kun maksu jää pieneksi ja taksi joutuu menemään jonon hännille. Tuntuu melkein että pitää selitellä miksi ei kävele (on jalka kipeänä tms.)

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen parikin kiusallisilta tuntuvaa asiaa: vanhempainilloissa itsensä esittely ja vanhempain illoissa tehdyt ryhmätyöt/ryhmäkeskustelut + tulosten esittely (onneksi ryhmätöitä on harvoin). Toinen asia on äänestäminen vaalipäivänä - salissa on hiljaista ja olet ainoa äänestäjä, sinua tuijotetaan ja on hiljaista. Äänestänkin aina ennakkoon.

Ai kamala, vanhempainillat. Reipas opettaja toteaa, että otetaas pieni esittelykierros niin minäkin tutustun teihin! Siinä sitten stressaat, että missä järjestyksessä mennään, onko mun vuoro nyt, sitten alat puhua jonkun kanssa yhtä aikaa... Kaikkien muiden nimet menevät ihan ohi, kun yrittää vain iskostaa mieleensä että esittelee itsensä oikein.

Menen hissiin ja painan nappia. Samalla tajuan, että edellinen käyttäjä on pieraissut sinne. Sinnittelen, kun en muuta voi. Kun astun ulos, ovat seuraavat jo innolla tulossa sisään...

Vierailija kirjoitti:

Valokuvassa oleminen. Tuntuu, että jos yrittää poseerata, toinen ajattelee että turha yrittää, ei sinusta saa hyvää kuvaa vaikka mitä tekisit. Jos ei yritä, kuva on kamala mutta ei kehtaa pyytää toista ottamaan uutta  koska mitä jos kuva näyttääkin vain totuuden ja parempaa ei saa.

Kiusaannun myös ruuan tarjoamisesta ja lahjojen antamisesta. Sitä miettii, että toiset ovat varmaan tottuneet parempaan ja ihmettelevät miten kehtaan moisia tarjota. Tai jos menee "liian hienoksi", tuntee tarvetta selittää, että tämä on minullekin poikkeuksellista, en elä jatkuvasti näin.

Vaikeaa olla minä.

Ja entäpäs se, kun huomaat jonkun ottavan kuvaa hieman sinuun päin. Et ole kuitenkaan varma, osutko kuvaan vai et. Hymyilläkö vai ei? Jos hymyilet, toinen ajattelee että nyt tuo itserakas hölmö luulee että kuvaan häntä. Jos et, pilaat koko kuvan murjotuksellasi ja luultavasti päädyt vielä johonkin someen ihmeteltäväksi.

Taksilla matkustaminen. Tykkään istua ajatuksissani, enkä välittäisi jutella, mutta hiljaa istuessa tulee väkisin kiusallinen tunnelma. Yhtä kiusallista on kun hiljaisuuden kiusaannuttamana aloittelee jotain jutun juurta taksikuskin kanssa tyyliin "noh, onkos ollut vilkas ilta tänään???"...

Kun bussissa istuu ikkunapaikalle ja joku tulee viereen. Okei se on vain vähän kiusallista. Mutta se onkin jo kiusallista kun tulee oma pysäkki ja pitää sanoa "anteeksi jäisin seuraavalla" :(

Myös kiusallista on olla itse se, joka tulee viereen.

Se kun kävelee kadulla ja joku tulee kohtisuoraan vastaan. Sitten väistellään niin että kumpikin väistelee samoille puolille eikä kumpikaan pääse ohi!

Kun käyt vessassa ja joku on sinua ennen käynyt laskemassa kaapelin ja jättänyt vessaan karmean katkun. Sitten joku tulee sinun jälkeesi ja luulee sinun jättäneen sen löyhkän. Sama toki myös jos itse oikeastikin jätti kakkoskatkun jälkeensä!

Roskien vieminen. Asun 11. kerroksessa talossa, jossa on vain yksi hissi eli matkalla alas haisevat roskapussit kädessä kiikkuen tulee parhaimmillaan useammasta kerroksesta naapureita kyytiin.

Kun kahvilassa pitäisi valita mitä ottaa kahvin kanssa ja se kassahenkilö seisoo jo siinä tiskin toisella puolella kohdallasi odottavan näköisenä. Tuntuu, että on kiire päättää eikä pysty ajattelemaan ja lopulta ottaa paniikissa umpimähkään jotain, mitä ei yhtään haluaisi.

Kävisin kahviloissa, jos niissä olisi ikkunassa lista mitä siellä on tarjolla, niin että voisin päättää mitä otan jo ennen kuin pitää mennä sisälle.

Poliisiauto ajaa ohi kun kävelen kadulla. Tulee syyllinen olo, vaikken ole ikinä tehnyt mitään rikollista. En voi käsittää miksi.

Vierailija kirjoitti:

Poliisiauto ajaa ohi kun kävelen kadulla. Tulee syyllinen olo, vaikken ole ikinä tehnyt mitään rikollista. En voi käsittää miksi.

Koska poliisit kyylää hyvin intensiivisesti jokaisen vastaantulijan.

Vierailija kirjoitti:

Kakalla käynti kylässä tai töissä.

Räjähtävä ja äänekäs ripulointi vielä pahempi.

Vierailija kirjoitti:

Menen hissiin ja painan nappia. Samalla tajuan, että edellinen käyttäjä on pieraissut sinne. Sinnittelen, kun en muuta voi. Kun astun ulos, ovat seuraavat jo innolla tulossa sisään...

Hissi on parempi paikka pierrä kuin porraskäytävä. Kuulijoita on vähemmän.

Hajujakaan ei leviä portaikkoon.

Minua nolottaa mennä yksin kahvilaan. Kuvittelen, että muut luulevat ettei minulla ole kavereita 😄

Bussin tai ratikan pysäytysnapin painaminen.

Se kun on uppoutunut omiin ajatuksiinsa ja joku huikkaa moi tai sanoo jotain muuta, ja sitten hätkähtää pyörittämään päätä että kukamitämissä ja ehkä ehtii jo moikata takasin kunnes tajuaa, että se olikin osoitettu jollekin muulle. Eikäku aijaa...

Suihkuun meneminen kyläpaikassa... Koitan suoriutua pikavauhtia, ettei isäntäväki kauhistele vedenkulutusta tai seiso jalat ristissä kun eivät pääse vessaan.