Onko nykään enää kellään ihanteena, että lapsesta (erityisesti tytöstä) kasvatetaan hyvin kiltti?

Kertokaa vielä, onko oikeasti niin että se "jännä tyttöys" on nykyään enemmänkin ihanne? -ap

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa vielä, onko oikeasti niin että se "jännä tyttöys" on nykyään enemmänkin ihanne? -ap

Huoh, tuo ei sitten ollut oikean ap:n kommentti.

Onhan se edelleen ihanne: toiset huomioiva, hyvin käyttäytyvä ja jämäkkä, jonka yli ei kävellä. Eikö tuo ole aika yleismaailmallinen hyvän ihmisen ihanne?

Monet ei noudata sitä, koska onhan se tosi vaativa tavoite, kasvattaa lapsesta tuollainen.

Mitäs ihmettä, nykyäänhän lapset kasvatetaan vapaasti ja ne elävät jossain pumpulimaailmassa missä kaikki on vain kivaa koko ajan.

En tiedä, mutta pääministeri ainesta niiden pitäisi olla viimeistään 16-vuotiaana. Vähempään emme tyydy.

Minä ainakin haluan että lapseni ovat kilttejä, empaattisia, hyväkäytöksisiä ja ahkeria koulussa.

Se ei poissulje sitä että ovat rohkeita ja päämäärätietoisia, päinvastoin!

Minulle olisi taas kauhistus rääväsuinen, omahyväinen ja sivistymätön ei-kiltti tyttö tai poika..

Itse jos joskus saan lapsen (vaikeaa kilttimiehenä), kasvatan sellaiseksi ettei ole mikään kynnysmatto. Käytöstavat toki pitää olla muttei mikään ylikiltti tossukka kuten itsestä kasvatettiin.

Millaisia tällaisista kurittamalla kilteiksi pakotetuista tytöistä mahtaa tulla isona?

Kiltti on vähän epämääräinen termi ja minulle tulee siitä mieleen, että kilteillä on halu miellyttää muita ja ovat sen takia helposti vietävissä. Eivät kyseenalaista asioita ja laittavat muiden tarpeet omiensa edelle. Ja itse en halua kasvattaa lapsiani tuohon.

Tärkeämpää minusta on opettaa lapset kunnioittamaan itseään ja muita. Hyvät käytöstavat kuuluvat tuohon tietenkin myös.

Vierailija kirjoitti:

Kiltti on vähän epämääräinen termi ja minulle tulee siitä mieleen, että kilteillä on halu miellyttää muita ja ovat sen takia helposti vietävissä. Eivät kyseenalaista asioita ja laittavat muiden tarpeet omiensa edelle. Ja itse en halua kasvattaa lapsiani tuohon.

Tärkeämpää minusta on opettaa lapset kunnioittamaan itseään ja muita. Hyvät käytöstavat kuuluvat tuohon tietenkin myös.

Aikuisen kohdalla varmaankin tarkoittaa tuota ensin mainitsemaasi ja lasten kohdalla enemmän sitä, että tottelee ja käyttäytyy hyvin.

Hoitajia. Vastaus sille että mitä tuli kurittamalla kilteiksi kasvatetuista tytöistä.

Toivottavasti ei.

Kiltti ja hyvin käyttäytyvä eivät ole synonyymejä.

Minusta (41v) kasvatettiin kiltti. Siis muille alistuva, muita miellyttävä...en osaa kyseenalaistaa mitään. Ei siis opetettu ajattelemaan itse.

Tänä päivänäkin uskon 100% mitä muut sanoo. Vasta jälkeenpäin (puhutaan viikoista ja kuukausista), saatan hoksata että "nyt ne kyllä vedätti pahemman kerran...".

Vierailija kirjoitti:

Hoitajia. Vastaus sille että mitä tuli kurittamalla kilteiksi kasvatetuista tytöistä.

Omakohtainen kokemus?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä että nähdään, että juuri tytöistä pitää kasvattaa kilttejä. Ja sitten ihmetellään, miksi johtoasemissa on suurin osa miehiä. Kuspää ei pidä olla mutta johtaja ei voi myös vain vältellä konflikteja ja yrittää miellyttää muita. Voiko kiltti olla myös jämäkkä?

Taidettiin poikien touhujakin katsoa enemmän läpi sormien. Ei taatusti pojille tullut seuraamuksia sellaisesta kun ap:lle.

Aina on sairaita ja epävakaita, päihde ym vanhempia, joiden takia voi tulla kiintymyssuhdehäiriö.

Koulussa edelleen mielellään laitetaan tytöt kilteiksi pikkuapulaisiksi passaamaan opettajaa ja poikia.

Heidän odotetaan joustavan, unohtavan omat tarpeensa ja olevan näkymättömiä.

Tästä on monta tutkimustakin.

Tyttöjen pitää olla kilttejä, mutta pojat on poikia. Luulen, että edelleen monet ajattelee näin.

Olen ysärin loppupuoliskon lapsi ja kyllä meillä ainakin piti olla kilttinä. Kasvatus oli vähän ristiriitaista, kun aina käskettiin, että "pidä puolesi koulussa! Ei saa antaa muiden aina päättää, ei saa olla liian kiltti." Silti kotona piti aina olla kiltti, vastaan ei saanut sanoa ja jos tuli itku epäreilusta kohtelusta, niin oli vaikea mukula. Varsinkaan isä ei kestänyt mitään näkyvämpiä tunteita.

Olen nyt 24 ja opettelen pitämään rajoistani kiinni. On ollut yllätys huomata, että esimerkiksi töissä työkaverit eivät pidäkään pahana, jos esitän mielipiteeni tai teen jonkin asian omalla tavallani, vaikka toisella olisi toisenlainen tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä että nähdään, että juuri tytöistä pitää kasvattaa kilttejä. Ja sitten ihmetellään, miksi johtoasemissa on suurin osa miehiä. Kuspää ei pidä olla mutta johtaja ei voi myös vain vältellä konflikteja ja yrittää miellyttää muita. Voiko kiltti olla myös jämäkkä?

Taidettiin poikien touhujakin katsoa enemmän läpi sormien. Ei taatusti pojille tullut seuraamuksia sellaisesta kun ap:lle.

Jep, pojissa myös arvostettiin tietynlaista oman pään pitämistä ja tytöillä se oli kurittomuutta, piti alistua.

Mielestäni silloin on vanhempana onnistunut, kun lapsesta tulee moraalinen, hyväkäytöksinen ja empaattinen eli "kiltti" tai ehkä oikeammin hyvä ihminen. Tämä hyvien ihmisten joukko kuitenkin joutuu sitten kodin ulkopuolella ongelmaisten, itsekkäiden ja häiriintyneiden vanhempien tuotosten joukkoon. Näille ihmisille ainoa arvo on oma etu ja itsekkyys, valehtelu on toinen luonto, rajojen venyttäminen ja manipulointi arkipäivää ja kotona alistettuina he ovat oppineet nauttimaan pienestä sadismista päästyään vihdoin itse sen toteuttajan valta-asemaan.

Silti mikään ei korvaa onnellista lapsuutta. Muistan millainen shokki oli "mennä maailmaan" ja ymmärtää, että suurimpaan osaan ihmisistä ei voi luottaa, kuten omiin vanhempiinsa saattoi luottaa. He varastavat, valehtelevat, pettävät, satuttavat jne. Silti en vaihtaisi mihinkään sitä turvallista ja rakkaudellista perusluottamusta, jonka "kiltit" vanhemmat ovat antaneet. Kaikki hyvä itää siitä. Vaikka maailmassa on pahaa, voi tavallaan yhä olla sydämessään hyvässä paikassa. Mikään maailman valtarakenteissa eteneminen, mitkään viekkaudella saadut voitot, mikään itselle alistettu armeija ei korvaa saatua rakkautta.