Sielunkumppani jätti ja katkaisi välit, en tiedä miten selviän.

Vaikeat olosuhteet= Vaimo ja lapset, joita mies ei suostunut jättämään päiväpanon takia? 

Jätä se sika

Älä soittele tai viestittele, anna hänelle aikaa. Elät elämääsi ihan vaan normaalisti. Kokemuksesta sanon, että palaa takaisin. Jos ei niin pääset kyllä yli, ajan kanssa.

No ilmeisesti ei sit ollutkaan sun sielunkumppani.

Nyt vaan hyväksyttävä tosiasiat.

Mitä tarkoittaa että ero johtui vaikeiden olosuhteiden pakosta?

Tyyliin että asutte eri puolilla maapalloa? Jos todella rakastaa ja haluaa olla toisen kanssa niin eipä tuokaan ole ongelma

Kyllä se helpottaa ajan kanssa. Jaksat vain uskoa parempaan huomiseen.

Ajan kanssa helpottaa. Vaikka ei siltä tietysti nyt tunnu.

Tunti kerrallaan, päivä kerrallaan.

Tee muita asioita, pakota itsesi tekemään muita asioita ja eräänä kauniina päivänä huomaat, ettet ole ajatellut miestä koko päivänä.

Kyllä se siitä, kaikillehan se on kamalaa.

Älä uskottele itsellesi että oli sielunkumppanuutta tai tosirakkautta, saati molemminpuolista. Hyväksy tosiasiat sekä eron lopullisuus, niin pääset asiasta nopeammin yli.  On ok ja välttämätöntä olla surullinen, mutta älä haikaile turhia. Tsemppiä <3

Sori, mutta ei musta enää tuntunut hyvältä olla kanssasi

Ei ole sielunkumppani, jos homma ei toimi. Omas haihattelua vain, josta onneksi myöhemmin pääsee yli.

Ai mistäkö tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeat olosuhteet= Vaimo ja lapset, joita mies ei suostunut jättämään päiväpanon takia? 

Tämähän se. Kutinoita aiheuttava jännittävä varattu kundi kyseessä, 110%.

Mielenkiintoista muuten että naiset eivät deittaile miehiä, jotka elävät äitinsä kanssa. Mutta deittailevat ilolla miehiä, jotka elävät vaimonsa kanssa. Mistä se kertoo?

Ap tässä, tätä todella pahaa oloa kun on jo kestänyt päälle viikon niin halusin kai vain saada tsemppejä ja vertaistukea. Varmasti tästä selviää mutta tällä ajalla kun ei tunnu yhtään helpottavan, alkaa pelätä kauanko aikaa vaatii että voi elää ja olla taas normaalisti.

Ei ole tässä tragediassa mitään muita osapuolia, en kuitenkaan aio tilannetta enempää avata.

sydänsuru kirjoitti:

Ap tässä, tätä todella pahaa oloa kun on jo kestänyt päälle viikon niin halusin kai vain saada tsemppejä ja vertaistukea. Varmasti tästä selviää mutta tällä ajalla kun ei tunnu yhtään helpottavan, alkaa pelätä kauanko aikaa vaatii että voi elää ja olla taas normaalisti.

Ei ole tässä tragediassa mitään muita osapuolia, en kuitenkaan aio tilannetta enempää avata.

No viikko on todella lyhyt aika. Kyllä se siitä, tsemppiä!

Se oli vaan narsku, joka ensin rakkauspommitti sinut pyörryksiin ja nyt kyllästyi ja hylkäsi. Ole onnellinen, että pääsit eroon.

No mikä se vaikea olosuhde sitten on jos ei muita osapuolia? Tyyppi vankilassa, suljetulla osastolla, alaikäinen?

sydänsuru kirjoitti:

Ap tässä, tätä todella pahaa oloa kun on jo kestänyt päälle viikon niin halusin kai vain saada tsemppejä ja vertaistukea. Varmasti tästä selviää mutta tällä ajalla kun ei tunnu yhtään helpottavan, alkaa pelätä kauanko aikaa vaatii että voi elää ja olla taas normaalisti.

Ei ole tässä tragediassa mitään muita osapuolia, en kuitenkaan aio tilannetta enempää avata.

Kyllähän se sattuu. Mutta ei auta kuin kestää, ja jos toinen on tehnyt kantansa selväksi, niin jättää hänet rauhaan. Itselleen aiheuttaa lisää tuskaa, jos ei suostu hyväksymään tilannetta ja keksii syitä, miksi toinen "ei oikeasti tarkoita sitä".

Olin samantyyppisessä tilanteessa loppusyksystä. Sattui hirveästi, mutta pidemmän päälle alkaa nähdä selvemmin.

sydänsuru kirjoitti:

Ap tässä, tätä todella pahaa oloa kun on jo kestänyt päälle viikon niin halusin kai vain saada tsemppejä ja vertaistukea. Varmasti tästä selviää mutta tällä ajalla kun ei tunnu yhtään helpottavan, alkaa pelätä kauanko aikaa vaatii että voi elää ja olla taas normaalisti.

Ei ole tässä tragediassa mitään muita osapuolia, en kuitenkaan aio tilannetta enempää avata.

Taitaa olla eka erosi.

Kun eroja on ollut helvetisti, niin niistä ei enää tunne mitään. Voi vain sanoa "ok", eikä tunne juuri mitään muuta kuin että harmi, mutta menee eteenpäin hetkessä.

Koska mitäpä sitä haikailemaan jonkun perään joka ei halua sinua. Se on täysin järjetön ilmiö. Torjuminen myös aiheuttaa psykologisen pakkomielteen siihen torjujaan, kun tämän ymmärtää niin alkaa ymmärtämään käytöstään paremmin.

Joka tapauksessa on hyvä ajatella aina, että hän ei ole sinun, on vain sinun vuorosi. Ja se vuoro voi päättyä minä päivänä hyvänsä. Rakastu itseesi ja pidä itseäsi ykkösenä, kaikki muu on väliaikaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeat olosuhteet= Vaimo ja lapset, joita mies ei suostunut jättämään päiväpanon takia? 

Tämähän se. Kutinoita aiheuttava jännittävä varattu kundi kyseessä, 110%.

Mielenkiintoista muuten että naiset eivät deittaile miehiä, jotka elävät äitinsä kanssa. Mutta deittailevat ilolla miehiä, jotka elävät vaimonsa kanssa. Mistä se kertoo?

Mä en kattelisi persesilmälläkää varattua miestä. Ei kaikki naiset. Jos mies roikkuu entisessä suhteessa, niin jätän hänet roikkumaan siihen...

sydänsuru kirjoitti:

Ap tässä, tätä todella pahaa oloa kun on jo kestänyt päälle viikon niin halusin kai vain saada tsemppejä ja vertaistukea. Varmasti tästä selviää mutta tällä ajalla kun ei tunnu yhtään helpottavan, alkaa pelätä kauanko aikaa vaatii että voi elää ja olla taas normaalisti.

Ei ole tässä tragediassa mitään muita osapuolia, en kuitenkaan aio tilannetta enempää avata.

Jos ei ole muita osapuolia, niin sitten on kyllä 100 % varmaa, ettei välittäminen ollut tuolla tasolla molemminpuolista. Mikään muu ei voisi aiheuttaa tuollaista tilannetta, sillä kyllähän hän sinun kanssasi haluaisi olla muuten. Mikään muu kuin perhe ei voisi estää sitä. Ja jos estää, niin silloin mies ei tuntenut samoin.

Itselläni oli tuossa syksyllä vähän samanlainen tilanne. Mies, jota pidin elämäni rakkautena, vain dumppasi. Ennen romanttista osuutta, olimme olleet ystäviä monta vuotta, mikä teki hommasta vielä rankempaa.

Omassa jutussani kävi sitten ilmi, ettei hän ollutkaan niin eronnut, mitä oli minulle kertonut. Kaikenlisäksi olen kuunnellut hänen valituksiaan surkeasta liitostaan koko ystävyytemme ajan eli vuosia. En edelleenkään ymmärrä, mitä tapahtui ja miten arvioin hänet niin totaalisesti väärin. Mutta kyllä tässä kuukausien kuluessa on tuska alkanut helpottaa ja koko ukko ällöttää. :)

En usko ja ei ole totta. Trolli olet.