Sielunkumppani jätti ja katkaisi välit, en tiedä miten selviän.
Koskaan elämässäni en ole rakastanut toista näin syvästi. Olen sisimmässäni varma että tunne oli molemminpuolinen. Ero johtui vaikeiden olosuhteiden pakosta, aito välittäminen on olemassa ikuisesti. En kykene ymmärtämään. En saa nukuttua enkä syötyä. Kroppa vapisee, maha on sekaisin, oksettaa ja tietysti itkettää. Tuntuu että elämä on nyt tyhjää ja merkityksetöntä. Miten kukaan koskaan selviää tällaisesta?
Kommentit (40)
Olisin vähä samaa mieltä kuin muutkin ettei sielunkumppani ollut kyseessä. Jos kuitenkin oli niin silloin sinä kyllä tietäisit syyn miksi toinen käyttäytyy noin koska moinen toiminta vaatii todella merkittävän tapahtuman, käyttäytymisen tahi luottamuksen pettämisen sinun toimesta.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Selviäminen tapahtuu näin: ensin vietät itsehemmottelupäiviä muutaman, jolloin ostat kaikkea namia ja katsot leffoja tms. Sen jälkeen otat itsellesi projektin, johon uppoaa aikaa. Itselläni toimi "kostokroppaprojekti". Sain purettua katkeruuttani jotenkin hyödyllisesti.
Parin viikon kuluttua kannattaa alkaa käsitellä asiaa jotenkin esim. lukemalla aiheesta, kirjoittamalla päiväkirjaa jne. Asia pitää käsitellä, että siitä pääsee kunnolla yli.
Jotkut ovat kirjoittaneet, että pitää hyväksyä, että ero on lopullinen ja mies oli pönttö. Tämä on totta, mutta itselläni ainakin oli todella vaikea hyväksyä tuota ihan alkuvaiheessa, joten teinkin aivan päinvastoin eli ajattelin, että annan nyt aikaa ja ehkä hän laittaa vielä jotain. Sillä ajatuksella jotenkin jaksoi paremmin eikä ollut semmoista pakokauhunomaista tunnetta, että on pakko laittaa hänelle viesti, koska hän on juuri nyt häviämässä elämästäni (vaikka tietenkin olikin). En sitten tiedä, kumpi olisi oikeasti parempi. Pääasia, ettet laita hänelle viestejä!
Hopeakettu kirjoitti:
Olisin vähä samaa mieltä kuin muutkin ettei sielunkumppani ollut kyseessä. Jos kuitenkin oli niin silloin sinä kyllä tietäisit syyn miksi toinen käyttäytyy noin koska moinen toiminta vaatii todella merkittävän tapahtuman, käyttäytymisen tahi luottamuksen pettämisen sinun toimesta.
Erikoinen oletus, että eron syy olisi nimenomaan jätetyn tekemisissä.
Itse uskon niin, että jos kyseessä on sielunkumppani niin silloin päädytte yhteen 100% varmuudella, muuten tilalle tulee vielä jotain vielä parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Olisin vähä samaa mieltä kuin muutkin ettei sielunkumppani ollut kyseessä. Jos kuitenkin oli niin silloin sinä kyllä tietäisit syyn miksi toinen käyttäytyy noin koska moinen toiminta vaatii todella merkittävän tapahtuman, käyttäytymisen tahi luottamuksen pettämisen sinun toimesta.
Erikoinen oletus, että eron syy olisi nimenomaan jätetyn tekemisissä.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Olisin vähä samaa mieltä kuin muutkin ettei sielunkumppani ollut kyseessä. Jos kuitenkin oli niin silloin sinä kyllä tietäisit syyn miksi toinen käyttäytyy noin koska moinen toiminta vaatii todella merkittävän tapahtuman, käyttäytymisen tahi luottamuksen pettämisen sinun toimesta.
Erikoinen oletus, että eron syy olisi nimenomaan jätetyn tekemisissä.
Ajatuksena hänellä oli varmaan se, että mikäli ap:n miehellä ei ollut kotona vaimoa odottamassa ja mies tosiaan oli ap:n sielunkumppani, niin silloin mies voisi jättää vain ap:stä itsestään johtuvasta syystä. Mielestäni ihan looginen päättelyketju.
Hopeakettu kirjoitti:
Olisin vähä samaa mieltä kuin muutkin ettei sielunkumppani ollut kyseessä. Jos kuitenkin oli niin silloin sinä kyllä tietäisit syyn miksi toinen käyttäytyy noin koska moinen toiminta vaatii todella merkittävän tapahtuman, käyttäytymisen tahi luottamuksen pettämisen sinun toimesta.
Syyn minä tiedän, enkä tästä aiheesta halunnut puhua mutta no...
Molemmilla on sairaus, joka aiheuttaa todella räjähdysalttiit tilanteet parisuhteessa ja ylipäänsä kanssakäymisessä toisen ihmisen kanssa. Jaksoimme viisi vuotta tasapainotella tämän haasteen kanssa, tiesimme heti alkuun että me ollaan hankala yhdistelmä kaikesta meidän välisestä ihanasta ja hyvästä huolimatta. Lopulta täytyi molempien hyväksyä se tosiasia että me ollaan myrkyllisiä toisillemme. Molemmat tarvitsee ympärilleen ihmisiä jotka tasapainottavat elämää, ei sellaisia jotka lisää ailahtelevaisuutta. Mielenterveydelliset syyt siis taustalla, kumpikaan ei voi hyvin toisen kanssa. Ei voida kyllä hyvin erilläänkään, mutta pakko on kokeilla josko tämä radikaali ratkaisu helpottaisi molempien elämää pitkässä juoksussa.
Sielunkumppanuudesta en liioitellut, meillä oli uskomaton yhteys ja tämä hankala päätös tekee molemmille todella kipeää. Aloitukseni on hieman kärkäs, olen ehkä siinä vaiheessa surutyötä että pinnalle puskee kiukku ja pettymys.
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Olisin vähä samaa mieltä kuin muutkin ettei sielunkumppani ollut kyseessä. Jos kuitenkin oli niin silloin sinä kyllä tietäisit syyn miksi toinen käyttäytyy noin koska moinen toiminta vaatii todella merkittävän tapahtuman, käyttäytymisen tahi luottamuksen pettämisen sinun toimesta.
Erikoinen oletus, että eron syy olisi nimenomaan jätetyn tekemisissä.
Oletuksen ainoa syy on se kun Ap mainitsi sielunkumppanuuden. Jos näin on niin yleensä molemmat ovat aika hyvin kartalla missä mennään. Eikä välttämättä ole kyse jätetyn tekemisistä vaan siitä että jo noi ovat sielunkumppaneita niin silloin kyllä jätetty pitäisi kyllä osata päätellä syy tapahtuneeseen.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
sydänsuru kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Olisin vähä samaa mieltä kuin muutkin ettei sielunkumppani ollut kyseessä. Jos kuitenkin oli niin silloin sinä kyllä tietäisit syyn miksi toinen käyttäytyy noin koska moinen toiminta vaatii todella merkittävän tapahtuman, käyttäytymisen tahi luottamuksen pettämisen sinun toimesta.
Syyn minä tiedän, enkä tästä aiheesta halunnut puhua mutta no...
Molemmilla on sairaus, joka aiheuttaa todella räjähdysalttiit tilanteet parisuhteessa ja ylipäänsä kanssakäymisessä toisen ihmisen kanssa. Jaksoimme viisi vuotta tasapainotella tämän haasteen kanssa, tiesimme heti alkuun että me ollaan hankala yhdistelmä kaikesta meidän välisestä ihanasta ja hyvästä huolimatta. Lopulta täytyi molempien hyväksyä se tosiasia että me ollaan myrkyllisiä toisillemme. Molemmat tarvitsee ympärilleen ihmisiä jotka tasapainottavat elämää, ei sellaisia jotka lisää ailahtelevaisuutta. Mielenterveydelliset syyt siis taustalla, kumpikaan ei voi hyvin toisen kanssa. Ei voida kyllä hyvin erilläänkään, mutta pakko on kokeilla josko tämä radikaali ratkaisu helpottaisi molempien elämää pitkässä juoksussa.Sielunkumppanuudesta en liioitellut, meillä oli uskomaton yhteys ja tämä hankala päätös tekee molemmille todella kipeää. Aloitukseni on hieman kärkäs, olen ehkä siinä vaiheessa surutyötä että pinnalle puskee kiukku ja pettymys.
Miksi sitten kirjoitit lauseen aloitukseen, että et kykene ymmärtämään? Juurihan nyt toit esiin, että ymmärrät ja nyt se ero olikin yhteinen päätös, eikä vain sen toisen.
sydänsuru kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Olisin vähä samaa mieltä kuin muutkin ettei sielunkumppani ollut kyseessä. Jos kuitenkin oli niin silloin sinä kyllä tietäisit syyn miksi toinen käyttäytyy noin koska moinen toiminta vaatii todella merkittävän tapahtuman, käyttäytymisen tahi luottamuksen pettämisen sinun toimesta.
Syyn minä tiedän, enkä tästä aiheesta halunnut puhua mutta no...
Molemmilla on sairaus, joka aiheuttaa todella räjähdysalttiit tilanteet parisuhteessa ja ylipäänsä kanssakäymisessä toisen ihmisen kanssa. Jaksoimme viisi vuotta tasapainotella tämän haasteen kanssa, tiesimme heti alkuun että me ollaan hankala yhdistelmä kaikesta meidän välisestä ihanasta ja hyvästä huolimatta. Lopulta täytyi molempien hyväksyä se tosiasia että me ollaan myrkyllisiä toisillemme. Molemmat tarvitsee ympärilleen ihmisiä jotka tasapainottavat elämää, ei sellaisia jotka lisää ailahtelevaisuutta. Mielenterveydelliset syyt siis taustalla, kumpikaan ei voi hyvin toisen kanssa. Ei voida kyllä hyvin erilläänkään, mutta pakko on kokeilla josko tämä radikaali ratkaisu helpottaisi molempien elämää pitkässä juoksussa.Sielunkumppanuudesta en liioitellut, meillä oli uskomaton yhteys ja tämä hankala päätös tekee molemmille todella kipeää. Aloitukseni on hieman kärkäs, olen ehkä siinä vaiheessa surutyötä että pinnalle puskee kiukku ja pettymys.
Kuulostaa kovasti siltä mitä en ymmärrä, eli kaksoisliekki-jutskilta. Eikös niissä mene juuri noin että toinen on maailmase parhain mutta yhdessä mahdotonta?
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
sydänsuru kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Olisin vähä samaa mieltä kuin muutkin ettei sielunkumppani ollut kyseessä. Jos kuitenkin oli niin silloin sinä kyllä tietäisit syyn miksi toinen käyttäytyy noin koska moinen toiminta vaatii todella merkittävän tapahtuman, käyttäytymisen tahi luottamuksen pettämisen sinun toimesta.
Syyn minä tiedän, enkä tästä aiheesta halunnut puhua mutta no...
Molemmilla on sairaus, joka aiheuttaa todella räjähdysalttiit tilanteet parisuhteessa ja ylipäänsä kanssakäymisessä toisen ihmisen kanssa. Jaksoimme viisi vuotta tasapainotella tämän haasteen kanssa, tiesimme heti alkuun että me ollaan hankala yhdistelmä kaikesta meidän välisestä ihanasta ja hyvästä huolimatta. Lopulta täytyi molempien hyväksyä se tosiasia että me ollaan myrkyllisiä toisillemme. Molemmat tarvitsee ympärilleen ihmisiä jotka tasapainottavat elämää, ei sellaisia jotka lisää ailahtelevaisuutta. Mielenterveydelliset syyt siis taustalla, kumpikaan ei voi hyvin toisen kanssa. Ei voida kyllä hyvin erilläänkään, mutta pakko on kokeilla josko tämä radikaali ratkaisu helpottaisi molempien elämää pitkässä juoksussa.Sielunkumppanuudesta en liioitellut, meillä oli uskomaton yhteys ja tämä hankala päätös tekee molemmille todella kipeää. Aloitukseni on hieman kärkäs, olen ehkä siinä vaiheessa surutyötä että pinnalle puskee kiukku ja pettymys.
Jaa, kirjoittamastasi aloituksesta tulee kuva, että mies teki päätöksen erosta, kun kirjoitit, ettet kykene ymmärtämään. Jos oli myös sinun päätös, niin sittenhän selviät tuosta varmaan eri tavalla kuin jätetyt ihmiset. Jätetyllä tulee hirveä voimattomuuden ja toivottomuuden tunne, koska joku toinen teki päätöksen, joka vaikuttaa niin olennaisella tavalla heidän elämäänsä.
Eikö tuota teidän mielenterveyttä pysty terapialla tai muutoin hoitamaan?
Hopeakettu kirjoitti:
Olisin vähä samaa mieltä kuin muutkin ettei sielunkumppani ollut kyseessä. Jos kuitenkin oli niin silloin sinä kyllä tietäisit syyn miksi toinen käyttäytyy noin koska moinen toiminta vaatii todella merkittävän tapahtuman, käyttäytymisen tahi luottamuksen pettämisen sinun toimesta.
sivusta
Kylläpäs henkilöön menevästi kommentoit siksi pakko vastata.
Ei ollut minulle koska en ole pettänyt kenenkään luottamusta tai käyttäytynyt sopimattomasti.
Tiedän sen tasan tarkkaan.
Merkittävä tapahtuma??? Pettäminen??
Nyt on puurot ja vellit pahasti sekaisin.
Lisäsin omaan viestiini mahdolliselle tulevalle miniälle yhden viesti rivin.
Ystävällinen kun olen.
Ilmeisesti olet lukenut sen.
Ei voi mitään viestin ymmärtämisen vastuu on aina lukijalla.
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Olisin vähä samaa mieltä kuin muutkin ettei sielunkumppani ollut kyseessä. Jos kuitenkin oli niin silloin sinä kyllä tietäisit syyn miksi toinen käyttäytyy noin koska moinen toiminta vaatii todella merkittävän tapahtuman, käyttäytymisen tahi luottamuksen pettämisen sinun toimesta.
sivusta
Kylläpäs henkilöön menevästi kommentoit siksi pakko vastata.
Ei ollut minulle koska en ole pettänyt kenenkään luottamusta tai käyttäytynyt sopimattomasti.
Tiedän sen tasan tarkkaan.
Merkittävä tapahtuma??? Pettäminen??
Nyt on puurot ja vellit pahasti sekaisin.
Lisäsin omaan viestiini mahdolliselle tulevalle miniälle yhden viesti rivin.
Ystävällinen kun olen.
Ilmeisesti olet lukenut sen.
Ei voi mitään viestin ymmärtämisen vastuu on aina lukijalla.
Joo ei ollut tosiaan minulle.
Täällä yksi vähän samantyyppisessä tilanteessa, tosin tilanne ei ole purkautunut mutta pelkään pahinta syistä joita en nyt tähän erittele. Kaikki ikävät kommentit tässä on täysin asiattomia, miksi lyödä lyötyä. Ikävät kommentit ovat niiden kirjoittajien oman pahan olon purkamista, ja luultavasti kukaan heistä ei ole kokenut sielunkumppanuutta tai sellaista rakkautta. Jos ei ole kokenut, ei tiedä mistä puhuu, luulee tavallisen ihastumisen (jollaisissa suhteissa suurin osa elää) olevan sitä itseään.
Tsemppiä. Koeta pysyä toimeliaana ja päätä että se suru nyt kulkee sun mukana, minne menetkin ja mitä teetkin. Hyväksy se ja mene sitä päin, opit sen kanssa elämään. Mene terapiaan jos se on sinulle mahdollista ellet jo ole. Lue tai kuuntele kirja Sinä selviät kyllä: erovuoden matkaopas. Vaikkei osuisi aivan kohdalle, se on mielestäni sellainen kirja joka jokaisen joskus ihmissuhteissa pettyneen tai siipeensä saaneen olisi hyvä lukea, oli nykytilanne mikä hyvänsä. Siellä on hyviä oivalluksia. Ja varmasti muitakin vastaavia kirjoja löytyy. Tsemppiä. Et ole yksin, meitä on muitakin.
En tiedä miksi tänne päätin aiheesta avautua kun tulee inhottavia kommentteja. Myös hyviä kommentteja, kiitos niistä. Ei oikein ole ystäviä keille puhua.
Kyllä minut jätettiin, eli toinen osapuoli ilmoitti että hän ei enää kykene tähän. En halunnut erota vaikka vaikeaa on ollutkin. Se mitä en ymmärrä, on miksi se ei halua kuulla musta mitään, miksi katkaista välit seinään viiden vuoden jälkeen. Ehkä se sitten tekee liian kipeää.
Oletus sukupuolestani on mielenkiintoinen, miehilläkö ei voi olla sydänsurua?
Turhauttaa myös tämä koronahomma. Me oltiin aiemmin paljon omissa harrastuksissa ja pystyttiin lähteä helpommin omiin oloihin jos toisen kanssa oli hetkellisesti sietämätöntä. Nyt oltiin samojen seinien sisällä päivästä toiseen, ja alettiin toistaa samoja riitoja uudelleen ja uudelleen. Siksikin tämä ottaa niin koville, kun syytän osittain tämänhetkistä maailmanmenoa. Ehkä mennyt vuosi oli vain poikkeuksellisuudessaan mahdoton. Niin paljon jossittelua pyörii päässä.
sydänsuru kirjoitti:
En tiedä miksi tänne päätin aiheesta avautua kun tulee inhottavia kommentteja. Myös hyviä kommentteja, kiitos niistä. Ei oikein ole ystäviä keille puhua.
Kyllä minut jätettiin, eli toinen osapuoli ilmoitti että hän ei enää kykene tähän. En halunnut erota vaikka vaikeaa on ollutkin. Se mitä en ymmärrä, on miksi se ei halua kuulla musta mitään, miksi katkaista välit seinään viiden vuoden jälkeen. Ehkä se sitten tekee liian kipeää.
Oletus sukupuolestani on mielenkiintoinen, miehilläkö ei voi olla sydänsurua?
Ei erosta pääse eteenpäin, jos vain roikkuu siinä toisessa kuitenkin. Pesäero on tehtävä ainakin joksikin aikaa. Ehkä joskus vielä voitte olla kavereita, mutta ei nyt. Hänellä pitää olla nyt aikaa olla yksin. Ja niin kuin totesit aiemmin, teillä molemmilla on nyt mahdollisuus erilaiseen kumppaniin jatkossa. Sellaiseen kumppaniin, jonka kanssa ei tarvitse riidellä jatkuvasti.
Sulle tulee vielä jotain parempaa. Tai sitten palaatte myöhemmin yhteen paremmalla menestyksellä. Nyt sun pitää keskittyä pitämään itsesi kunnossa, tiedät varmaan itse mua paremmin mitkä asiat sulle on siinä oleellisia. Luulen että kesällä voi tulla sulle jotain uutta, tai syksyllä, tämän vuoden aikana kuitenkin.
Kirjoittelet täällä satuja keksit omata päästäsi tarinoita.
Joku poloinen vielä uskoo höpinäsi.