Onko Tunne lukkosi humpuukia?

Luin koko kirjan enkä kyllä tullut yhtään viisaammaksi. Koko kirjan ajan hoettiin vaan, että kaikki lukot johtuvat lapsuudesta ja vanhempien käytöksestä.

Minulla oli hyvä, onnellinen lapsuus ja hyvät vanhemmat joita ei kyllä voi syyttää tunnelukoistani

Tutun psykiatrin mukaan on pääosin humpuukia.

Onhan se aikalailla humpuukia. 

Vierailija kirjoitti:

Tutun psykiatrin mukaan on pääosin humpuukia.

Psykiatri ei ole tainnut kuulla skeematerapiasta.

Humpuukia on.

Tunnelukko on yhdyssana : )

Vierailija kirjoitti:

Tunnelukko on yhdyssana : )

Kirjan nimi on Tunne lukkosi.

On ”humpuukia” siinä mielessä että mitään se ei poista eikä paranna. Mulla on se kirja JA jatko-osa jossa on tehtäviä. Traumaattinen lapsuus, johon en saa terapiaa koska ei ole diagnosoitua mt-ongelmaa. Tällaisilla yritän itseäni hoitaa.

Lukot kirja auttaa tunnistamaan mutta siinäpä kaikki. Et sinä eroon niistä pääse vaikka ne tiedätkin.

Vierailija kirjoitti:

On ”humpuukia” siinä mielessä että mitään se ei poista eikä paranna. Mulla on se kirja JA jatko-osa jossa on tehtäviä. Traumaattinen lapsuus, johon en saa terapiaa koska ei ole diagnosoitua mt-ongelmaa. Tällaisilla yritän itseäni hoitaa.

Lukot kirja auttaa tunnistamaan mutta siinäpä kaikki. Et sinä eroon niistä pääse vaikka ne tiedätkin.

Mua se ainakin auttoi tunnistamaan ja pääsemään yli joistakin itseäni rajoittavista ajatusmalleista.

Mutta mulla ei ole takana varsinaisia traumoja, vaan opittuja käytös- ja ajatusmalleja, jotka haittaa mun aikuiselämää ja estää mua elämästä sellaista elämää, kuin haluaisin. Mun äiti on esimerkiksi todella passiivis-agressiivinen ja olen kotoa oppinut tällaisen käytösmallin. Nyt pyrin tietoisesti pois tuosta toimintatavasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ”humpuukia” siinä mielessä että mitään se ei poista eikä paranna. Mulla on se kirja JA jatko-osa jossa on tehtäviä. Traumaattinen lapsuus, johon en saa terapiaa koska ei ole diagnosoitua mt-ongelmaa. Tällaisilla yritän itseäni hoitaa.

Lukot kirja auttaa tunnistamaan mutta siinäpä kaikki. Et sinä eroon niistä pääse vaikka ne tiedätkin.

Mua se ainakin auttoi tunnistamaan ja pääsemään yli joistakin itseäni rajoittavista ajatusmalleista.

Mutta mulla ei ole takana varsinaisia traumoja, vaan opittuja käytös- ja ajatusmalleja, jotka haittaa mun aikuiselämää ja estää mua elämästä sellaista elämää, kuin haluaisin. Mun äiti on esimerkiksi todella passiivis-agressiivinen ja olen kotoa oppinut tällaisen käytösmallin. Nyt pyrin tietoisesti pois tuosta toimintatavasta.

Jatkan vielä, että eika noi self help-kirjat olekaan tarkoitettu kovin vakaviin tapauksiin. Osa asioista ei ratkea yksin, vaan siihen tarvitaan terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Tutun psykiatrin mukaan on pääosin humpuukia.

Mielenkiintoista, koska psykiatrian poliklinikalla tätä on kyllä suositeltu.

Minusta tuo on hyödyllinen, kuten joku mainitsikin, ongelmakohtien tunnistamisessa. Jos ne tunnistaa ja pystyy itselleen myöntämään, siitä voi jo olla apua.

Silloin voi välttää sen tilanteen, että ristiriitatilanteissa menee aina sokeana omien kipukohtien ohjaamana, eikä pysähdy ajattelemaan, miksi oikein käyttäytyy niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ”humpuukia” siinä mielessä että mitään se ei poista eikä paranna. Mulla on se kirja JA jatko-osa jossa on tehtäviä. Traumaattinen lapsuus, johon en saa terapiaa koska ei ole diagnosoitua mt-ongelmaa. Tällaisilla yritän itseäni hoitaa.

Lukot kirja auttaa tunnistamaan mutta siinäpä kaikki. Et sinä eroon niistä pääse vaikka ne tiedätkin.

Mua se ainakin auttoi tunnistamaan ja pääsemään yli joistakin itseäni rajoittavista ajatusmalleista.

Mutta mulla ei ole takana varsinaisia traumoja, vaan opittuja käytös- ja ajatusmalleja, jotka haittaa mun aikuiselämää ja estää mua elämästä sellaista elämää, kuin haluaisin. Mun äiti on esimerkiksi todella passiivis-agressiivinen ja olen kotoa oppinut tällaisen käytösmallin. Nyt pyrin tietoisesti pois tuosta toimintatavasta.

Jatkan vielä, että eika noi self help-kirjat olekaan tarkoitettu kovin vakaviin tapauksiin. Osa asioista ei ratkea yksin, vaan siihen tarvitaan terapiaa.

Joo, mutta koska tässä maassa on mt-ongelmien hoito aika heikoissa kantimissa, niin ihan ammattilaiset suosittelevat asiakkaitaan näitä lukemaan, kun ei oikein ole muutakaan tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on hyödyllinen, kuten joku mainitsikin, ongelmakohtien tunnistamisessa. Jos ne tunnistaa ja pystyy itselleen myöntämään, siitä voi jo olla apua.

Silloin voi välttää sen tilanteen, että ristiriitatilanteissa menee aina sokeana omien kipukohtien ohjaamana, eikä pysähdy ajattelemaan, miksi oikein käyttäytyy niin.

Monella on isona ongelmana juuri tämä tunteiden tunnistamisen taito, mikä vaikeuttaa omien reaktioitten ymmärtämistä ja sen takia ennakointikyky on heikkoa ja voi tehdä vääriä ratkaisuja kun ei tunnista miten itse asiat kokee ennen kuin menee ns. yli.

Miten sen nyt sanoisi? Se ei oikein selittänyt selkeästi ja tehokkaasti, että oikea ongelmasi on aika pitkälti häpeä. Luin ne kaikki tunnelukko kirjat, mutta eivät ne oikein auenneet ennen kuin luin Anna Palmu Rakasta itseäsi kirjan, joka puhui nimenomaan häpeästä ja sen vaikutuksista. Ne tunnelukot ovat lähinnä erilaisia häpeän manifestaatiotiota.

Katohan Tunne tunteesi -kirjaa, Katja Myllyviita.

https://verkkokauppa.duodecim.fi/6537.html

Minulle ko. kirja avasi uusia mahdollisuuksia hahmottaa, mistä ahdistukseni johtuu tai millaisista asioista se voi ylipäänsä johtua. Olin taistellut (jatkuu yhä) ahdistuksen kanssa vuosia hahmottamatta kunnolla ahdistuksen syitä ja koin kirjan läpimurroksi itseni ymmärtämisessä. Ei se tietenkään mitään parantanut ainakaan nopealla aikavälillä, mutta itse olisin ollut valmis maksamaan kirjan antamasta ymmärryksestä paljon enemmänkin.

Eihän siinä muuta kun hoitaa sisäistä lastaan ja paranee. Olisi mahtunut kahteen sivuun koko kirja.

Pienenä korjauksena: tunnelukko on yhdys sana

Vierailija kirjoitti:

Miten sen nyt sanoisi? Se ei oikein selittänyt selkeästi ja tehokkaasti, että oikea ongelmasi on aika pitkälti häpeä. Luin ne kaikki tunnelukko kirjat, mutta eivät ne oikein auenneet ennen kuin luin Anna Palmu Rakasta itseäsi kirjan, joka puhui nimenomaan häpeästä ja sen vaikutuksista. Ne tunnelukot ovat lähinnä erilaisia häpeän manifestaatiotiota.

Tämä on myös vähän isompi yhteiskunnallinen ongelma. Puhutaan "toksisesta maskuliinisuudesta", tai "kehopositiivisuudesta". Ei kukaan ymmärrä sellaisia termejä, ja ne toimivat itseään vastaan.

Pitäisi puhua selkeästi siitä HÄPEÄSTÄ.