Lue keskustelun säännöt.
Joka ei ole tuonpuoleista ainakin ajatuksen tasolla pelännyt, valehtelee
31.01.2021 |
Moni sanoo, että tuonpuoleisessa ei ole mitään hyvää tai pahaa paikkaa ja että kaikki on samanlaista kuin ennen syntymää, eli et tiedosta mitään tms. Silti väitän, ettei ole olemassa ihmistä, joka ei aina välillä mieti että "entä jos...". Uskallan sataprosenttisesti väittää, ettei yksikään ole mielessään sataprosenttisen varma, etteikö pitäisi edes jonkinlaisena mahdollisuutena sitä, että kenties tuonpuoleisessa joutuukin vastaamaan teoistaan. Aina voi toki nokka pystyssä esittää ylvästä periaatteella, minähän en pelkää, mutta sen kuoren alla kytee silti aivan jokaisella jonkinasteinen epätietoisuus.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Höpö, höpö! Tuollaista ei mieti kukaan omilla aivoillaan ajatteleva, täysjärkinen ihminen, jota ei ole aivopesty aikuisten joulupukkitarinoilla.
Noin kiukkuinen kieltäminen on selkeä defenssimekanismi: mitä suurempi pelko siitä että tuonpuoleinen olisi olemassa, sitä suurempi huuto ja raivo sen puolesta, että sitä ei voi (saa) olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
So?
Neurotieteellisesti on osoitettu, että jopa paatuneimpien rationalistien aivot joutuvat taistelemaan maagisen ajattelun houkutuksia vastaan, koska evoluutio nyt on sattunut muovaamaan ihmisen aivot sellaiselle alttiiksi. Monessa muussakin asiassa "aivot ovat edelleen kivikaudella", vaikka nykyelämä kysyy toisentyyppistä prosessointia.
En ymmärrä, mikä on näennäisen voitonriemusi pointti. Huutosi raikaa tyhjyyteen.
Ei ole kovinkaan rationaalista ajattelua pitää varmana asiaa, jota ei varmaksi pysytä todistamaan, vaan tuonpuoleisesta kaikki perustuu loppujen lopuksi täysin olettamuksiin. Rationaalinen ajattelija jättää tässä kohtaa kaikki vaihtoehdot avoimiksi.
Rationaalinen ajattelija pyrkii päättelemään järkiperäisesti, tarjolla olevan koetellun tiedon pohjalta. Tällöin mitään ylimääräisiä oletuksia esimerkiksi tuonpuoleisesta ei ole tarvetta omasta mielikuvituksestaan loihtia.
Rationaalinen ajattelu perustuu todennäköisyyksiin, ei absoluuttisiin varmuuksiin. Siksi ei ole mitään järjellisesti perusteltua syytä jättää "KAIKKI vaihtoehdot avoimiksi" puhuttaessa vaikkapa tuonpuoleisesta, ellei välttämättä halua alkaa tieteenfilosofista ja semanttista vänkäystä suunnatakseen huomion pois tämän langan varsinaisesta aiheesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on ajatella, että kun kuolee ei ole koskaan enää olemassa. Mitään tietoisuuttahan ei kuoleman jälkeen ole, kaikki loppuu siihen.
Ei auta sekään, ettei sitä itse tiedä enää eikä välitä. Se ajatus vaan on jotenkin karmaiseva.
Minulle tuo on levollisin mahdollinen ajatus.
Ja atomit jatkavat olemassoloaan. Mikä ei tunnetasolla minua hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta faktuaalisesti en täysin universumista kuitenkaan katoa.
Siis jos itse pelkää, niin ne jotka ei pelkää on valehtelijoita. Pakko olla, koska kaikkien on oltava kuin minä.
Samalla logiikalla kaikkien TÄYTYY pelätä klovneja pohjimmiltaan, koska minäkin pelkään. Ne jotka väittää etteivät pelkää, valehtelee!
Ja juu, kyllä minäkin pelkäsin lapsena. Synti, helvetti, ankara Jumalan tuomio jne. Onneksi vapauduin siitä pelosta aikuistuttuani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö, höpö! Tuollaista ei mieti kukaan omilla aivoillaan ajatteleva, täysjärkinen ihminen, jota ei ole aivopesty aikuisten joulupukkitarinoilla.
Noin kiukkuinen kieltäminen on selkeä defenssimekanismi: mitä suurempi pelko siitä että tuonpuoleinen olisi olemassa, sitä suurempi huuto ja raivo sen puolesta, että sitä ei voi (saa) olla.
En havainnut mitään kiukkua. "Aikuisten joulupukkitarina" on varsin neutraali ja oikeaan osunut vertaus kristinopin syöttämästä ranteenpaksuisesta pajunköydestä.
Minulle tuo on levollisin mahdollinen ajatus.