Mistä johtuu, että niin moni nuori uupuu tai kärsii mielenterveyden ongelmista?

Onko näin ollut aina vai puhutaanko asiasta vain nykyaikana enemmän?

Yksinäisyys ja koventunut kilpailu

Varmasti monia syitä. Elämänkokemusta ei ole vielä tarpeeksi alla, että osaisi laittaa asioita mittasuhteisiin ja pienet asiat saattavat tuntua murskaavilta. Itsetunto ei ole vielä täysin kehittynyt, eikä ole ehkä luottamusta siihen, että kyllä asiat jollain tavalla järjestyvät. Vertaillaan somen perusteella omaa elämää muihin, joilla tuntuu olevan kaikki ihan täydellistä.

Tavoitteet asettanut systeemi taivaisiin joten vanhempien painettava tukka putkella. Töissä ei ole yhtään löysää. Ei enää ulkoilulla ja urheilulla saavuteta nuorena kestävyyttä. Kemikaalikuormaa tulee ilmasta ja vedestä, ruuasta.

Eliitti myös haluaa keskiluokan tuhoutuvan joten sekin vaikuttaa.

Ollaan tosi ankaria itselleen ja se aika kun pitäisi tehdä jotain palauttavaa, että jaksaa suorittaa niin ollaan somessa ja verrataan muiden superhienoa elämää omaan surkeaan elämään. 

Jospa hyysätään likaa ja suojellaan "kaikelta pahalta" vaikka elämään kuuluu vastoinkäymiset. Sitten kun jotain sattuu, se on liikaa kestää? Ei käsitellä ja läpikäydä tunteita, ekana apua lääkkeistä?

Vierailija kirjoitti:

Onko näin ollut aina vai puhutaanko asiasta vain nykyaikana enemmän?

Ainakin nykyään ollaan työkyvyttömyyseläkkeellä entistä nuorempina ja mt-syyt ovat menneet jo edelle tuki- ja liikuntaelinsairauksista.

Pakko käydä koulun ohella töissä, että pysyy hengissä - - > rankkaa, aikaa ei ole paljon "kivoille" asioille, koulussa ensin 8-16 ja sitten 16-20 töissä 2-3 päivää viikossa, päälle kotityöt sun muut, läksytkin pitäis tehdä, mielellään monta tuntia päivässä että saisi hyviä arvosanoja.... Missään vaiheessa ei ole kunnolla aikaa itselle. Kavereitakaan ei paljon ole. Hyvä jos ehtii nukkua. 848

Ympäristö on haastava, ei ihmisgeenejä ole oikein luotu nykyolosuhteisiin. Huonot elintavat lisäksi vähentävät toleranssia stressille.

kasvatus.

Aloittaja tekee alunperin filosofisesta pohdinnasta biologisen. Kysymys on helppo ymmärtää ja siihen tulee tavallaan loogisia vastauksia.

Eiköhän Maslowin tarvehierarkiasta löydy vastaukset tuohonkin, kun oikein yrittää ymmärtää.

Päivähoito. Lapsia varhaiskasvatetaan 9 kk iästä lähtien, koko ajan mitataan ja pitää kehittyä. Ennen kysyttiin kerran vuodessa neuvolassa, että miten menee, nyt tulee kotiin kerran kuukaudessa arvio siitä, mitä osa-aluetta tulee parantaa ja mihin panostaa. Lapset eivät saa vain olla ja käyttää mielikuvitustaan, pitää osallistua ja osoittaa, että kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Ympäristö on haastava, ei ihmisgeenejä ole oikein luotu nykyolosuhteisiin. Huonot elintavat lisäksi vähentävät toleranssia stressille.

Apinanko on?

Tieteen keskeneräisyys.

Työyhteisöissä kiusataan kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Pakko käydä koulun ohella töissä, että pysyy hengissä - - > rankkaa, aikaa ei ole paljon "kivoille" asioille, koulussa ensin 8-16 ja sitten 16-20 töissä 2-3 päivää viikossa, päälle kotityöt sun muut, läksytkin pitäis tehdä, mielellään monta tuntia päivässä että saisi hyviä arvosanoja.... Missään vaiheessa ei ole kunnolla aikaa itselle. Kavereitakaan ei paljon ole. Hyvä jos ehtii nukkua. 848

848 kaveria on jo iso määrä. Oletko tavannut heistä jokaisen?

Tulevaisuuden näkymien puute. Sitä paiskii töitä niin ehkä kolmenkympin jälkeen saa lainan ja voi olla velkaantunut eläkkeelle asti.

Koulukiusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Tieteen keskeneräisyys.

Eihän se tieteen vika ole, jos ei osata tutkia?

lapsia on suojeltu liikaa vastoinkäymisiltä ja pettymyksiltä ja näin kasvatettu lumihiutale sukupolvi ,joilla on täysin epärealistinen käsitys työelämästä.  Pitää nousta aamulla ylös petistä aikaisin ja "onks pakko jos ei haluu" sukupolvi on sitten ihmeissään kun oikeasti on pakko jos meinaa töissä käydä, ,ja eikun saikkua hakemaan ,koska pää hajoo..