Lue keskustelun säännöt.
Olen tavannut saman yksinäisen naisen kaupassa monta kertaa
30.01.2021 |
Helsingissä sijaitsevassa k-citymarketissa, jossa käy tuhansia ihmisiä päivässä. Kyse ei ole siitä, että kävisimme kaupassa vain samana ajankohtana samana päivänä vaan olen tavannut hänet vaihtelevina viikonpäivinä ja kellonaikoina jo monta kertaa viimeisen puolen vuoden sisällä. Käyn tuossa kaupassa siis vain satunnaisesti max kerran viikossa.
Mietin, tuoko kohtalo, tai jokin korkeampi voima tämän naisen minun elämäntieni varrelle kerta toisensa jälkeen, yrittäen kertoa minulle että yritä lähestyä häntä. En ole yrittänyt ja mietin, teenkö elämäni virheen?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala tervehtiä häntä. Muutaman kerran kun olette terehtineet toisianne ettekä ole enää ventovieraat, voit kysyä häneltä jotain muuta. Sano vaikka lihatiskillä hänelle, että olisi kiva tehdä joskus karjalanpaistia mutta kun et yksin viitsi syödä niin isoa satsia. Jos hänellä yhtään nappaa, hän tarjoutuu ruokaseuraksi.
Tosin minä olisin niin hidasälyinen, että keksisin vastata noin vasta kotona.
Toimiiko nämä naisten ehdottamat läpinäkyvät kiertolauseet? Onko kukaan kokeillut näitä?
Sillähän on tarkoitus vain selvittää, onko toinenkin yksinäinen ihminen kuten itse on. Lisäksi siinä ei nolaa itseään, jos toinen vaikka vastaa, että joo minäkin teen sitä joskus meidän perheelle ja kyllä siitä riittää meidän viidelle lapsellekin yhdestä satsista. Asia tuli nätisti selväksi puolin ja toisin ja molemmat voivat perääntyä kauniin kasvoin.
Miksi tulee häpeällinen olo tuollaisen sanomisesta, mutta puh numeron kysymisestä ei tule?
Kummalliselta tuntuu jos noin on. Onhan nyt tuntemattoman ihmisen puhelinnumeron pyytäminen paljon intiimimpää kuin joku random rupattelu lihatiskillä. Karjalanpaistilihoista voisin pari sanaa hyvin vaihtaakin, mutta puhelinnumeroani en tietenkään antaisi ventovieraalle tyypille, jonka kanssa en ole jotain moita kummempaa koskaan puhunut. Pitäisin myös omituisena ja epäilyttävänä tyyppiä, joka haluaa numeroni ennen kuin on edes yrittänyt muuten jutella ja tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala tervehtiä häntä. Muutaman kerran kun olette terehtineet toisianne ettekä ole enää ventovieraat, voit kysyä häneltä jotain muuta. Sano vaikka lihatiskillä hänelle, että olisi kiva tehdä joskus karjalanpaistia mutta kun et yksin viitsi syödä niin isoa satsia. Jos hänellä yhtään nappaa, hän tarjoutuu ruokaseuraksi.
Tosin minä olisin niin hidasälyinen, että keksisin vastata noin vasta kotona.
Toimiiko nämä naisten ehdottamat läpinäkyvät kiertolauseet? Onko kukaan kokeillut näitä?
Sillähän on tarkoitus vain selvittää, onko toinenkin yksinäinen ihminen kuten itse on. Lisäksi siinä ei nolaa itseään, jos toinen vaikka vastaa, että joo minäkin teen sitä joskus meidän perheelle ja kyllä siitä riittää meidän viidelle lapsellekin yhdestä satsista. Asia tuli nätisti selväksi puolin ja toisin ja molemmat voivat perääntyä kauniin kasvoin.
Miksi tulee häpeällinen olo tuollaisen sanomisesta, mutta puh numeron kysymisestä ei tule?
Kuka on ikinä kysynyt jonkun puhelinnumeroa ruokakaupassa?
Kyllä sitä tapahtuu. Minusta puhelinnumeron kysyminen tuntemattomalta on aina ihan älyttömän huono idea, miksei lähestyjä voisi sen sijaan antaa omaa numeroaan? Tuntematon ei joutuisi niin kiusalliseen tilanteeseen jos lähestyjä ei miellytäkään.
Mä olin kerran suuremmassa kauppamarketissa katselemassa vaatteita kun kuulin vieressä olevan naisen sanovan seuralaiselleen että näen ton tytön joka kaupassa missä käyn. Siitä tuli aika karmiva olo. Toki siihen aikaan tuli kulutettua aikaa kaupoilla aika paljon ja tuosta kommentista johtuen vähensinkin rajusti. Jos nainen olisi yrittänyt tehdä vielä tuttavuutta niin tuskin kovin hyvällä olisin ottanut vaan pitänyt hulluna.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin yksinäinen? Itse käyn usein yksin kaupassa ja olen ihan kyllä naimisissa.
Sama täällä. Hoidan perheen ruoka-asiat ja käyn aina yksin kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
"Moi, taas me tavattiin täällä" ja hymyile. Jos nainen hätkähtää, kiiruhtaa kassalle säikähtyneenä, jätä hänet rauhaan. Mutta ehkä hän vastaa sulle, kuka tietää..?
Älä vain sano noin! Säikähtäisin hulluna jos joku johon en ole kiinnittänyt huomiota noin sanoisi. Koeta ennemmin alkaa tervehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin yksinäinen? Itse käyn usein yksin kaupassa ja olen ihan kyllä naimisissa.
No, aika herkkänä olet tuolle sanalle yksinäinen!
Ap on nähnyt hänet yksin.
Sitäpaitsi vaikka sinä et olisi yksinäinen, niin se nainen saattaa olla. Vai mitä?
Aapee moikata voi. Voi sanoakin, että meillä näyttää olevan vakkari kauppa. Tai ihan mitä vaan.
Ihmisiä ollaan. Yleensä kontakti ilahduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin yksinäinen? Itse käyn usein yksin kaupassa ja olen ihan kyllä naimisissa.
Sama täällä. Hoidan perheen ruoka-asiat ja käyn aina yksin kaupassa.
Kuin myös täällä. En käytä sormustakaan vasemmassa nimettömässä kun on niin epäkäytännöllinen. Mutta jos joku tulisi tervehtimään tai kyselemään numeroa kaupassa, hymyilisin toki ja vastaisin jotain ystävällistä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin kerran suuremmassa kauppamarketissa katselemassa vaatteita kun kuulin vieressä olevan naisen sanovan seuralaiselleen että näen ton tytön joka kaupassa missä käyn. Siitä tuli aika karmiva olo. Toki siihen aikaan tuli kulutettua aikaa kaupoilla aika paljon ja tuosta kommentista johtuen vähensinkin rajusti. Jos nainen olisi yrittänyt tehdä vielä tuttavuutta niin tuskin kovin hyvällä olisin ottanut vaan pitänyt hulluna.
Sä olet kyllä ihan vainoharhainen.
Tutustutti sä ollenkaan ihmisiin?
Mitä merkitystä sillä on missä samoissa paikoissa käy?
Kaupassa useimmat käy useasti.
Mulla on tuttuja, jotka on ystävystyneet juurikin kaupassa ja sitten on löytynyt yhteisiä intressejä. Ja nyt ovat hyviä ystäviä.
Taidat itse olla yksinäinen ja merkityksellistät nyt tavallista arkista asiaa. Niin ihmismieli toimii. Maailmankaikkeus tai kohtalo ei varmaankaan ole heittänyt tätä mielikuvissasi yksinäistä naista sinulle eteen poimittavaksi, mutta lähestymistähän voit silti halutessasi koettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa pakkomielteiseltä stalkkerilta. Pelottavaa.
Minulle sattuu kausittain samaa eli kohtaan tietyn henkilön aina samoihin aikoihin samoilla kulmilla. Esim. yksi koiraa ulkoiluttava nuori nainen tai keskustaan päin kävelevä nuori mies. En ajattele että ooh, nyt universumi yrittää lykätä meitä tutustumaan toisiimme vaan että "katos vaan, meillä taitaa olla samat aikataulut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala tervehtiä häntä. Muutaman kerran kun olette terehtineet toisianne ettekä ole enää ventovieraat, voit kysyä häneltä jotain muuta. Sano vaikka lihatiskillä hänelle, että olisi kiva tehdä joskus karjalanpaistia mutta kun et yksin viitsi syödä niin isoa satsia. Jos hänellä yhtään nappaa, hän tarjoutuu ruokaseuraksi.
Tosin minä olisin niin hidasälyinen, että keksisin vastata noin vasta kotona.
Toimiiko nämä naisten ehdottamat läpinäkyvät kiertolauseet? Onko kukaan kokeillut näitä?
Sillähän on tarkoitus vain selvittää, onko toinenkin yksinäinen ihminen kuten itse on. Lisäksi siinä ei nolaa itseään, jos toinen vaikka vastaa, että joo minäkin teen sitä joskus meidän perheelle ja kyllä siitä riittää meidän viidelle lapsellekin yhdestä satsista. Asia tuli nätisti selväksi puolin ja toisin ja molemmat voivat perääntyä kauniin kasvoin.
Miksi tulee häpeällinen olo tuollaisen sanomisesta, mutta puh numeron kysymisestä ei tule?
Kuka on ikinä kysynyt jonkun puhelinnumeroa ruokakaupassa?
Kyllä tätä tapahtuu, ainakin nuorten 20-30v keskuudessa.
Aika nihkeää jos joku lähestyisi minua kun yritän tehdä rauhassa ostokset.
Muutenkin tutustumiseen menee kuukausia ellei vuosia. En ikinä kiinnostuisi satunnaisesta ventovieraasta kadulla/kaupassa. En vaikka tyyppi pyytäisi numeroani istuessaan ferrarissa. Nyt jäitä hattuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi olla minä, tosin jos näit hänet eilen niin sitten ei.
Sinä se taidat yksinäinen olla kun vieras ihminen jää mieleesi?
Mä kyllä ilahtuisin jos joku asiallinen henkilö ottaisi kontaktia. Kaupassa niin on käynyt tasan kerran. Ulkomailla mies kysyi pakastealtaalla, hei anteeksi, tiedätkö mitä tämä tuote on kun Googlen kääntäjä ei tunnista sanaa. Jouduin vastaamaan että valitettavasti en osaa paikallista kieltä minäkään. Siinä sitten juteltiin hetken ajan puutaheinää mutta ei siitä tullut mitään kun olin vain päivän enää maassa.
Toisen kerran minua lähestyttiin (myös ulkomailla) ratikassa, nuori poika tuli sanomaan että hei anteeksi mutta mihin olet menossa kun sulla on noin kauniita kukkiakin, onko sulla synttärit tai jotain. No ihan kotiin vaan, ostin kukat itselleni :). Juteltiin sen 5-10 minuuttia mutta poikaressu oli 19v ja minä 35, niin ei ollut mun juttu :D.
Mutta kumpikin olo äärimmäisen kohtelias, mukava, piristävä, sosiaalisesti hyväksyttävä lähestyminen josta ei tullut ahdistusta tai jäänyt pahaa mieltä. Paras on kommentoida jotain ympärillä olevaa/tapahtuvaa, eikä aloittaa intensiivisellä tujotuksella ja "mä nään sut aina täällä kaupassa, oot tosi kaunis" *lääh puuh, mittaile vartaloa * :D.
Samalla periaatteella kolme vuotta sitten minä näin eräässä paikassa naista - kyllä, kaunista - jatkuvasti. Usein olimme lähdössä vasta sulkemisaikaan, ja niinpä kerran sitten tervehdin ja ehdotin keskustelua. Sillä kerralla juttelimme tunnin. Olihan siinä sittemmin mutkiakin matkassa, mutta viimeksi tänä aamuna kävimme lenkillä.
Mielestäni kauppa on kanssa vähän huono paikka yrittää tutustua, mutta jos nainen on myös huomannut ap:n niin miksei. Ja jollei olekaan ap:tä huomannut, niin tervehtiminen on keino tulla huomatuksi.
👍724
Onko teillä molemmilla maski naamalla? Minkä näköinen on ilman maskia? Maski kyllä suojaa paljon eikä voi nähdä kuin osan kasvoista, silmät ja kulmakarvat.
Jos käy yksin kaupassa, ei siitä voi päätellä mitään. Vuorotyöläisenä meillä kumppanin kanssa aivan eri rytmit, joten käyn kaupassa paljon yksin.
Lähestyminen voi olla joko huono tai hyvä juttu. Älä kuitenkaan sano, että olet katsellut häntä. Sillä saat kyllä stalkkerin leiman.
Veikkaukseni: Nainen on poikkeuksellisen hyvännäköinen, joten siksi huomiosi (ja monen muunkin huomio) on kiinnittynyt juuri häneen ja muistat hänet. Todennäköisesti olet kauppareissuillasi törmännyt vastaavasti useita kertoja muihinkin samoihin ihmisiin, mutta et vaan ole samalla tavalla noteerannut heitä. On paljon mahdollista että nainen ei ole sinua huomannut ja jos teet aloitteen, hän mielessään ihmettelee että kukahan random tuokin on, koskaan nähnytkään. Kuitenkin jos olet aloitteessasi asiallinen, saat luultavasti myös asiallisen vastauksen, mutta kannattaa varautua siihen kielteiseen vastaukseen.