Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Adoptioista tietäville kysymys? Suostuuko joku niihin sairauksiin?
30.01.2021 |
Adoptiota haluaville tulee pitkät kyselylomakkeet, joissa luetellaan valtavasti sairauksia ja niihin pitää rastittaa, että saako lapsella olla niitä.
Jos rastittaa kaikkeen, että ei, niin saako sitten lasta lainkaan?
Tokihan moni vaikka allergian hyväksyisi, mutta kun siellä on erittäin vakavia sairauksia ja vammoja suurin osa. Siis tyyliin, saako lapsellasi oll hiv.
Jos laittaa kaikkeen, että ei halua noita sairaita lapsia, vaan terveen, niin saako sitten lasta lainkaan.
Itse kun ajattelen, että Suomessa syntyvällä biolapsella noiden vakavien sairauksien todennäköisyys on hyvin pieni.
(Eli jos joku rastittaa, että saa olla hiv, niin saako hän sitten tod näk hiv-positiivisen lapsen, kun kukaan muu ei ole sellista suostunut valitsemaan?)
Miten tuo menee?
Kommentit (53)
Tiedän perheen, joka laittoi suurin piirtein kaikkeen ei ja sai lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologista lasta odottavathan perinteisesti vastaavat kysymykseen, toivooko tyttöä vai poikaa, että ei väliä, vaan pääasia, että lapsi on terve.
Meidän aikana ei ollut moista lomaketta. Toivoimme terveitä lapsia ja saimme.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen, joka laittoi suurin piirtein kaikkeen ei ja sai lapsen.
Pelan työntekijä moitti kaveriani miehineen, kun olivat laittaneet lähes kaikkeen ei.
Lopulta kului paljon rahaa ja lasta ei tullut lainkaan. 10 vuotta olivat jonossa ja sitten ikä tuli vastaan.
Siellä oli juuri tuo hiv, suu- ja kitalakihalkio, saako puuttua raaja jne. Kymmeniä vakavia vammoja ja sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Miksi joku suostuisi adoptoimaan valmiiksi sairaaksi todetun lapsen. Adoptoiko sellaista oikeasti kukaan?
Jokainen toki tietää, että tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mutta kuka adoptoi jo valmiiksi erittäin vammaisen lapsen?
Ei kukaan, mutta osa on hyvin helposti hoidettavissa. Esim. huulihalkio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt ihan pelkän ei-lomakkeen antaisi sosiaalityöntekijälle nähtäväksi, kyllä neuvonnassa varmasti palattaisiin vähän taaksepäin pohtimaan mistä adoptiossa on kyse ja onko valmis siihen. Täysin tervettä ei oikein voi toivoa. Esimerkiksi kansainväliseen adoptioon päätyvät lapset ovat niitä, joille ei ole omasta maasta löytynyt perhettä usein juuri terveydentilan vuoksi. Meillä on kaksi adoptiolasta ja hiv- kohta oli molemmissa prosesseissa ”ei”, mutta lukuisia muita kohtia hyväksyttiin. Molemmat lapset olivat adoptiohetkellä terveitä, mutta molemmilla on diagnosoitu asioita myöhemmin Suomessa. Ne terveydentilaan liittyvät jutut voivat olla kuitenkin ihan pikkujuttu (fyysiset sairaudet lapsilla hoidetaan Suomessa todella hyvin ja niihin saa apua) verrattuna traumataustan vaikutuksiin. Niihin avun saaminen onkin jo paljon haastavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Miksi joku suostuisi adoptoimaan valmiiksi sairaaksi todetun lapsen. Adoptoiko sellaista oikeasti kukaan?
Jokainen toki tietää, että tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mutta kuka adoptoi jo valmiiksi erittäin vammaisen lapsen?
Ei kukaan, mutta osa on hyvin helposti hoidettavissa. Esim. huulihalkio.
Tiedän vanhempia, jotka ovat ihan tietoisesti adoptoineet vaikeasti vammaisen lapsen. En tiedä missä oma rajani menisi, mutta esim. downin syndrooma tai aistivamma eivät olisi este. Ei ole ajankohtainen itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan pelkän ei-lomakkeen antaisi sosiaalityöntekijälle nähtäväksi, kyllä neuvonnassa varmasti palattaisiin vähän taaksepäin pohtimaan mistä adoptiossa on kyse ja onko valmis siihen. Täysin tervettä ei oikein voi toivoa. Esimerkiksi kansainväliseen adoptioon päätyvät lapset ovat niitä, joille ei ole omasta maasta löytynyt perhettä usein juuri terveydentilan vuoksi. Meillä on kaksi adoptiolasta ja hiv- kohta oli molemmissa prosesseissa ”ei”, mutta lukuisia muita kohtia hyväksyttiin. Molemmat lapset olivat adoptiohetkellä terveitä, mutta molemmilla on diagnosoitu asioita myöhemmin Suomessa. Ne terveydentilaan liittyvät jutut voivat olla kuitenkin ihan pikkujuttu (fyysiset sairaudet lapsilla hoidetaan Suomessa todella hyvin ja niihin saa apua) verrattuna traumataustan vaikutuksiin. Niihin avun saaminen onkin jo paljon haastavampaa.
Tiedän useammankin teini-iässä huostaanotetun adoptiolapsen. Kiinnitetäänkö neuvonnassa tarpeeksi huomiota henkiseen puoleen ja lapsen traumoihin? Tajuavatko vanhemmat, että lapsi on lähtökohtaisesti erityistarpeinen ilman mitään fyysisiä sairauksiakin?
Oletko aikeissa hakea adoptiolasta?
Laitat rastin ruutuun ohjeiden mukaan. Muuten saat ehkä jotain, mitä et halunnut, koska yritit "muuntaa" hakulomaketta - eikä se perustunut mihinkään rationaaliseen. Joko saat lapsen omilla ehdoillasi, tai sitten et. Mielistely voi olla turhaa jopa haitallista, kun et tunne todellisis valintakriteerejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan pelkän ei-lomakkeen antaisi sosiaalityöntekijälle nähtäväksi, kyllä neuvonnassa varmasti palattaisiin vähän taaksepäin pohtimaan mistä adoptiossa on kyse ja onko valmis siihen. Täysin tervettä ei oikein voi toivoa. Esimerkiksi kansainväliseen adoptioon päätyvät lapset ovat niitä, joille ei ole omasta maasta löytynyt perhettä usein juuri terveydentilan vuoksi. Meillä on kaksi adoptiolasta ja hiv- kohta oli molemmissa prosesseissa ”ei”, mutta lukuisia muita kohtia hyväksyttiin. Molemmat lapset olivat adoptiohetkellä terveitä, mutta molemmilla on diagnosoitu asioita myöhemmin Suomessa. Ne terveydentilaan liittyvät jutut voivat olla kuitenkin ihan pikkujuttu (fyysiset sairaudet lapsilla hoidetaan Suomessa todella hyvin ja niihin saa apua) verrattuna traumataustan vaikutuksiin. Niihin avun saaminen onkin jo paljon haastavampaa.
Kyllä me toivottiin molemmilla kerroilla tervettä. Ja saatiin. Kiinassa adoptioon päätyi silloin tytöt, politiikan vuoksi.
Siis nimenomaan traumoista olisin huolissani! Voisi ehkä pitää perusolettamuksena, että adoptiolapsi on traumatisoitunut - mutta todistusta siitä et saa (koska sitä ei ole, vielä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis nimenomaan traumoista olisin huolissani! Voisi ehkä pitää perusolettamuksena, että adoptiolapsi on traumatisoitunut - mutta todistusta siitä et saa (koska sitä ei ole, vielä).
En ymmärrä tätä hysteriaa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan pelkän ei-lomakkeen antaisi sosiaalityöntekijälle nähtäväksi, kyllä neuvonnassa varmasti palattaisiin vähän taaksepäin pohtimaan mistä adoptiossa on kyse ja onko valmis siihen. Täysin tervettä ei oikein voi toivoa. Esimerkiksi kansainväliseen adoptioon päätyvät lapset ovat niitä, joille ei ole omasta maasta löytynyt perhettä usein juuri terveydentilan vuoksi. Meillä on kaksi adoptiolasta ja hiv- kohta oli molemmissa prosesseissa ”ei”, mutta lukuisia muita kohtia hyväksyttiin. Molemmat lapset olivat adoptiohetkellä terveitä, mutta molemmilla on diagnosoitu asioita myöhemmin Suomessa. Ne terveydentilaan liittyvät jutut voivat olla kuitenkin ihan pikkujuttu (fyysiset sairaudet lapsilla hoidetaan Suomessa todella hyvin ja niihin saa apua) verrattuna traumataustan vaikutuksiin. Niihin avun saaminen onkin jo paljon haastavampaa.
Kyllä me toivottiin molemmilla kerroilla tervettä. Ja saatiin. Kiinassa adoptioon päätyi silloin tytöt, politiikan vuoksi.
Kiinassahan adoptio oli lapsikauppaa joka hiljeni kun lapsikauppaan puututtiin. Outoa, jos et tästä ole kuullut. Lastenkodit teki siellä kv-adoptioilla bisnestä ja lasten löytöpaikat ja muut paperit oli tekaistuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Miksi joku suostuisi adoptoimaan valmiiksi sairaaksi todetun lapsen. Adoptoiko sellaista oikeasti kukaan?
Jokainen toki tietää, että tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mutta kuka adoptoi jo valmiiksi erittäin vammaisen lapsen?
Ei kukaan, mutta osa on hyvin helposti hoidettavissa. Esim. huulihalkio.
Tuttavani adoptoi Down-lapsen. Motiivina silkka ihmisystävällisyys, kun ajatteli, että köyhässä maassa vammaisen lastenkotilapsen elämä on varmaan vielä kurjempaa kuin terveen lapsen. Hänellä on kaksi biologista lasta, joten kyse ei ollut siitä, että olisi joutunut "tyytymään" lapsenkaipuussa vammaiseen lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan pelkän ei-lomakkeen antaisi sosiaalityöntekijälle nähtäväksi, kyllä neuvonnassa varmasti palattaisiin vähän taaksepäin pohtimaan mistä adoptiossa on kyse ja onko valmis siihen. Täysin tervettä ei oikein voi toivoa. Esimerkiksi kansainväliseen adoptioon päätyvät lapset ovat niitä, joille ei ole omasta maasta löytynyt perhettä usein juuri terveydentilan vuoksi. Meillä on kaksi adoptiolasta ja hiv- kohta oli molemmissa prosesseissa ”ei”, mutta lukuisia muita kohtia hyväksyttiin. Molemmat lapset olivat adoptiohetkellä terveitä, mutta molemmilla on diagnosoitu asioita myöhemmin Suomessa. Ne terveydentilaan liittyvät jutut voivat olla kuitenkin ihan pikkujuttu (fyysiset sairaudet lapsilla hoidetaan Suomessa todella hyvin ja niihin saa apua) verrattuna traumataustan vaikutuksiin. Niihin avun saaminen onkin jo paljon haastavampaa.
Kyllä me toivottiin molemmilla kerroilla tervettä. Ja saatiin. Kiinassa adoptioon päätyi silloin tytöt, politiikan vuoksi.
Kiinassahan adoptio oli lapsikauppaa joka hiljeni kun lapsikauppaan puututtiin. Outoa, jos et tästä ole kuullut. Lastenkodit teki siellä kv-adoptioilla bisnestä ja lasten löytöpaikat ja muut paperit oli tekaistuja.
Höpötirallaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan pelkän ei-lomakkeen antaisi sosiaalityöntekijälle nähtäväksi, kyllä neuvonnassa varmasti palattaisiin vähän taaksepäin pohtimaan mistä adoptiossa on kyse ja onko valmis siihen. Täysin tervettä ei oikein voi toivoa. Esimerkiksi kansainväliseen adoptioon päätyvät lapset ovat niitä, joille ei ole omasta maasta löytynyt perhettä usein juuri terveydentilan vuoksi. Meillä on kaksi adoptiolasta ja hiv- kohta oli molemmissa prosesseissa ”ei”, mutta lukuisia muita kohtia hyväksyttiin. Molemmat lapset olivat adoptiohetkellä terveitä, mutta molemmilla on diagnosoitu asioita myöhemmin Suomessa. Ne terveydentilaan liittyvät jutut voivat olla kuitenkin ihan pikkujuttu (fyysiset sairaudet lapsilla hoidetaan Suomessa todella hyvin ja niihin saa apua) verrattuna traumataustan vaikutuksiin. Niihin avun saaminen onkin jo paljon haastavampaa.
Tiedän useammankin teini-iässä huostaanotetun adoptiolapsen. Kiinnitetäänkö neuvonnassa tarpeeksi huomiota henkiseen puoleen ja lapsen traumoihin? Tajuavatko vanhemmat, että lapsi on lähtökohtaisesti erityistarpeinen ilman mitään fyysisiä sairauksiakin?
En tiedä millaista neuvonta oli silloin, kun nykyisin teini-ikäiset on adoptoitu. Nykyisin neuvonta on erittäin vahvasti traumapainotteista. En tiedä voiko nykyään kukaan onnistua saamaan adoptiolupaa ilman, että on kyllästetty traumatietoudella.
Vitsi tää ketju on hyvä sen jälkeen kunnon just lukenut että"abortti on väärin kaikissa tilanteissa ja kaikkien pitää syntyä, adoptio on hyvä vaihtoehto, varmasti ne kaikki keva ja monisairaat lapsetkin adoptoitaisiin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan pelkän ei-lomakkeen antaisi sosiaalityöntekijälle nähtäväksi, kyllä neuvonnassa varmasti palattaisiin vähän taaksepäin pohtimaan mistä adoptiossa on kyse ja onko valmis siihen. Täysin tervettä ei oikein voi toivoa. Esimerkiksi kansainväliseen adoptioon päätyvät lapset ovat niitä, joille ei ole omasta maasta löytynyt perhettä usein juuri terveydentilan vuoksi. Meillä on kaksi adoptiolasta ja hiv- kohta oli molemmissa prosesseissa ”ei”, mutta lukuisia muita kohtia hyväksyttiin. Molemmat lapset olivat adoptiohetkellä terveitä, mutta molemmilla on diagnosoitu asioita myöhemmin Suomessa. Ne terveydentilaan liittyvät jutut voivat olla kuitenkin ihan pikkujuttu (fyysiset sairaudet lapsilla hoidetaan Suomessa todella hyvin ja niihin saa apua) verrattuna traumataustan vaikutuksiin. Niihin avun saaminen onkin jo paljon haastavampaa.
Tiedän useammankin teini-iässä huostaanotetun adoptiolapsen. Kiinnitetäänkö neuvonnassa tarpeeksi huomiota henkiseen puoleen ja lapsen traumoihin? Tajuavatko vanhemmat, että lapsi on lähtökohtaisesti erityistarpeinen ilman mitään fyysisiä sairauksiakin?
Mun kaverille tuota eritjistarpeisuutta korostettiin koko ajan adoptioneuvonnassa. Se tuli selväksi.
Mutta kuka jaksaa tuon lisäksi jonkun vaikean sairauden tai vamman.
Ei helposti, yhtä lailla riski vammaisesta lapsesta on silloinkin kun lapsi on biologinen, kaikkea ei voida raskauden aikana seuloa.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä? Miksi joku suostuisi adoptoimaan valmiiksi sairaaksi todetun lapsen. Adoptoiko sellaista oikeasti kukaan?
Jokainen toki tietää, että tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mutta kuka adoptoi jo valmiiksi erittäin vammaisen lapsen?