Lue keskustelun säännöt.
Kun kaikki tekeminen muuttuu riitelyssä, mikä auttaa?
30.01.2021 |
Meillä on lapsen kanssa se tilanne, että mistään yhdessä tekemisestä ei tule mitään.
Kun pitäisi lähteä ulos, joka toinen vaatekappale nostaa kiukun. Niitä kiskotaan päälle ja pois ja taas päälle.
Ulkona riitelyä, kun en anna esim metsässä hypätä jyrkänteeltä alas tai kastella meressä talvipakkasella tai mitä milloinkin.
Sisällä tulee riita piirtelystä, värit ei ole sellaisia kuin pitäisi tai kuva ei hänen mielestä onnistu.
Askartelusta tulee raivo, kun työstä ei tule hänen mielestään yhtään mitään.
Leikkiessä yksin leikkiminen ei kiinnosta, minä taas leikin väärin.
Yritetään leipoa yhdessä. Lasta ei kiinnostakaan mitata jauhoja tai haluaisi vaan heittää ne pitkin pöytää.
Ehdotan, että tanssitaan, voimistellaan yhdessä. Ei huvita.
Ehdotan lautapeliä. Ei kiinnosta, hetken päästä nappulat lentää pitkin nurkkia.
Jne.
Lasta ei kiinnosta enää kuin pelata jollain elektronisella laitteella. Kaikki muu tekeminen johtaa raivoon ja kiukutteluun.
Yritän koko ajan houkutella ja rohkaista muuhun tekemiseen. Mutta ei, kiukuttelua vaan. Mikä ihme tähän auttaa? Kun en anna pelata, niin riitelee ihan koko ajan.
Kyseessä 5v.
Kommentit (11)
Alan ymmärtää nyt, miksi ihmisten lapset ei tee muuta kuin tapittaa kännykkää tms. Ei kukaan kestä tuota jatkuvaa kiukuttelua ja lapsen pahaa tuulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tämä johtuu? Miksi lapsi ei halua tehdä mitään?
Ja lapsi on saanut vasta noin kuukauden edes pelata mitään tuollaisia pelejä. Ystävän samanikäisen lapsi pelannut niitä koko ikänsä eikä on tollanen.
Kaikki elektroniset pelit pois kokonaan käytöstä pariksi viikoksi ja sitten tarkat ruutuajat, sinun lapsi on koukussa niihin laitteisiin. Meillä 7v sai vasta ensimmäisen kerran pelata pleikkaria, lapsen kehitys ei tarvitse pelejä jotka antaa liikaa virikkeitä, lapsen aivot eivät ehdi käsitellä kaikkea sitä tietoa ja tapahtumaa mitä tulvii kokoajan.
Opettavaisia pelejä voi tietysti pelata, lukemista ja laskemista voi opetella eskari peli yms. sovellutuksella.
Vierailija kirjoitti:
Ja lapsi on saanut vasta noin kuukauden edes pelata mitään tuollaisia pelejä. Ystävän samanikäisen lapsi pelannut niitä koko ikänsä eikä on tollanen.
Hieman vaikuttaa paljon saa pelata ja millaisia pelejä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuma, lapsi kaipaa selvempiä rajoja. Jos niitä ei ole ja vanhempi myötäilee, lapsen olo itseasiassa muuttuu vaikeammaksi. Kun rajat on palautettu ja ne ovat lapsen tiedossa, hän osaa elää niiden mukaan JA alkaa tuntea olonsa turvallisemmaksi. Tosin jonkinlainen rajojen kokeilu jatkuu vielä silloinkin.
Onkohan hänellä mieli maassa. Lasten masennus (kova sana, mutta en keksi nyt mitään korvaavaa) näyttää ulospäin erilaiselta kuin aikuisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden seurassa esim päiväkodissa lapsi on ilopilleri, innostunut ja hymyilevä. Minun kanssa vaannkiukuttelee.
Vierailija kirjoitti:
Muiden seurassa esim päiväkodissa lapsi on ilopilleri, innostunut ja hymyilevä. Minun kanssa vaannkiukuttelee.
Päiväkodissa on selkeät säännöt ja rytmi, lapsi tietää koska syödään, leikitään ja ulkoillaan, hän myös tietää että mitään afrikantähteä modernimpaa peliä ei ole tarjolla.
Aloita tekemällä samalla mallilla päivä rutiinit kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin tosi pettynyt. Olen hyvä keksimään tekemistä ja itse innostunut. En vaan saa lasta mukaan.
Mitä tahansa yritetään, lopputulos on se, että lapsi raivoaa, tavarat lentelee ja minua itkettää.
Kannattaisi ehkä lähteä lapsen lähtökohdista mikä häntä kiinnostaa ja mikä on tuttua turvallista selkeää, ei niin että keksii koko ajan uutta kun on vielä vanhaakin. Ja mikä estää sinua tekemästä jotain uutta yksin tai kumppanin kanssa, ei lapsen ole pakko tehdä samaa asiaa. Selvästi ei pitäisi yrittää mitään erikoista (vaikka muuten opettelee uusia asioita), pysytellä lapselle vakaassa turvallisessa, tunnustella ilmapiiriä. Tunteiden käsittelyä ja asioiden suhteuttamista oikeisiin mittasuhteisiin vielä opetellaan lapsena, esimerkiksi mikä on hyvä syy että harmittaa (voi olla montakin) ja milloin on mennyt yli, saako siitä huumoria lauseella että lastakin naurattaa joskus, huomaa itse. Voi sanoa "ei saa heittää tavaroita, ettei mene rikki", että hän voi kertoa kun harmittaa. Olisko joskus syynä väsymys tai nälkä, entä liikkuuko, mistä tykkää itse.
Olen jotenkin tosi pettynyt. Olen hyvä keksimään tekemistä ja itse innostunut. En vaan saa lasta mukaan.
Mitä tahansa yritetään, lopputulos on se, että lapsi raivoaa, tavarat lentelee ja minua itkettää.