Lue keskustelun säännöt.
Fight Club. Miksi se on niin "hieno" elokuva?
30.01.2021 |
Katsoin ekaa kertaa sen, yhdessä teinien kanssa, enkä ihan kauheasti pitänyt vaikka Edward Nortonista tykkäänkin. Leffa oli outo, ja meille kaikille jäi vähän hämäräksi että oliko sitä Brad Pittin esittämää tyyppiä oikeasti olemassakaan? Jos se oli alkuun totta, niin missä vaiheessa alkoi olla kyse Nortonin mielikuvituksesta eli kaksoispersoonasta?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutusten määristä päätellen olen vähemmistössä miehenä. Mutta niin olen muutenkin, en ole mikään perinteinen miesmies. Fight Club on surkea leffa, viimeisenä niittinään lopun halpa jenkkitwist. Ärsyttää sellainen kikkailu siinä missä Kuudennessa Aistissa, Mementossa tai Matrixissakin. Kaikki yliarvostettua paskaa.
Eikö se kuvaa oikeaa elämää tavallaan? Ensin ajaudut väkivaltaisiin voimafansioihin, jossa olet tosimies, ja lopulta päädyt harhaisiin salaliittoteorioihin, jolloin alat irtoutua todellisuudesta.
Mihin ihmeen voimafantasioihin? Elokuvassahan tapellaan ihan lihaa ja verta voimaa käyttäen, ei fantasioida. Eli päinvastoin päästään kiinni siihen todellisuuteen, tietynlaiseen ihmisyyden ytimeen jonka päälle kaikki sivistys ja kulttuuri on rakennettu. Jotain kuvaa, että tässä tilassa päähenkilö vasta pystyi nukkumaan hyvin. Loppuratkaisun voi varmaan nähdä myös tästä luonnollisena seurauksena että jos/kun eläimellisyys saa ihmisissä vallan niin yhteiskunnat romahtavat. Nähty läpi historian.
No se on elokuva. Meinaan vaan että tälläistä ihaillaan aika paljon, mutta kovin harva toteuttaa mitään sellaista tosielämässä.
Mistä sinä sitä tiedät. Toki fight club on liioiteltu versio mutta ymmärtääkseni kamppailulajit ovat varsin suosittuja edelleen ympäri maailman. Ehkä jos notkut päivät pitkät vauvapalstalla et hirveästi tällaiseen toimintaan törmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutusten määristä päätellen olen vähemmistössä miehenä. Mutta niin olen muutenkin, en ole mikään perinteinen miesmies. Fight Club on surkea leffa, viimeisenä niittinään lopun halpa jenkkitwist. Ärsyttää sellainen kikkailu siinä missä Kuudennessa Aistissa, Mementossa tai Matrixissakin. Kaikki yliarvostettua paskaa.
Eikö se kuvaa oikeaa elämää tavallaan? Ensin ajaudut väkivaltaisiin voimafansioihin, jossa olet tosimies, ja lopulta päädyt harhaisiin salaliittoteorioihin, jolloin alat irtoutua todellisuudesta.
Mihin ihmeen voimafantasioihin? Elokuvassahan tapellaan ihan lihaa ja verta voimaa käyttäen, ei fantasioida. Eli päinvastoin päästään kiinni siihen todellisuuteen, tietynlaiseen ihmisyyden ytimeen jonka päälle kaikki sivistys ja kulttuuri on rakennettu. Jotain kuvaa, että tässä tilassa päähenkilö vasta pystyi nukkumaan hyvin. Loppuratkaisun voi varmaan nähdä myös tästä luonnollisena seurauksena että jos/kun eläimellisyys saa ihmisissä vallan niin yhteiskunnat romahtavat. Nähty läpi historian.
No se on elokuva. Meinaan vaan että tälläistä ihaillaan aika paljon, mutta kovin harva toteuttaa mitään sellaista tosielämässä.
Tottakai se on elokuva ja jos elokuvasta puhutaan niin eikö ole ihan aiheellista puhua niistä konkreettisista elokuvan tapahtumista.
No yleensä taide puhuttelee juuri siksi, että se ottaa kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutusten määristä päätellen olen vähemmistössä miehenä. Mutta niin olen muutenkin, en ole mikään perinteinen miesmies. Fight Club on surkea leffa, viimeisenä niittinään lopun halpa jenkkitwist. Ärsyttää sellainen kikkailu siinä missä Kuudennessa Aistissa, Mementossa tai Matrixissakin. Kaikki yliarvostettua paskaa.
Eikö se kuvaa oikeaa elämää tavallaan? Ensin ajaudut väkivaltaisiin voimafansioihin, jossa olet tosimies, ja lopulta päädyt harhaisiin salaliittoteorioihin, jolloin alat irtoutua todellisuudesta.
Mihin ihmeen voimafantasioihin? Elokuvassahan tapellaan ihan lihaa ja verta voimaa käyttäen, ei fantasioida. Eli päinvastoin päästään kiinni siihen todellisuuteen, tietynlaiseen ihmisyyden ytimeen jonka päälle kaikki sivistys ja kulttuuri on rakennettu. Jotain kuvaa, että tässä tilassa päähenkilö vasta pystyi nukkumaan hyvin. Loppuratkaisun voi varmaan nähdä myös tästä luonnollisena seurauksena että jos/kun eläimellisyys saa ihmisissä vallan niin yhteiskunnat romahtavat. Nähty läpi historian.
No se on elokuva. Meinaan vaan että tälläistä ihaillaan aika paljon, mutta kovin harva toteuttaa mitään sellaista tosielämässä.
Mistä sinä sitä tiedät. Toki fight club on liioiteltu versio mutta ymmärtääkseni kamppailulajit ovat varsin suosittuja edelleen ympäri maailman. Ehkä jos notkut päivät pitkät vauvapalstalla et hirveästi tällaiseen toimintaan törmää.
Take my word for it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutusten määristä päätellen olen vähemmistössä miehenä. Mutta niin olen muutenkin, en ole mikään perinteinen miesmies. Fight Club on surkea leffa, viimeisenä niittinään lopun halpa jenkkitwist. Ärsyttää sellainen kikkailu siinä missä Kuudennessa Aistissa, Mementossa tai Matrixissakin. Kaikki yliarvostettua paskaa.
Eikö se kuvaa oikeaa elämää tavallaan? Ensin ajaudut väkivaltaisiin voimafansioihin, jossa olet tosimies, ja lopulta päädyt harhaisiin salaliittoteorioihin, jolloin alat irtoutua todellisuudesta.
Mihin ihmeen voimafantasioihin? Elokuvassahan tapellaan ihan lihaa ja verta voimaa käyttäen, ei fantasioida. Eli päinvastoin päästään kiinni siihen todellisuuteen, tietynlaiseen ihmisyyden ytimeen jonka päälle kaikki sivistys ja kulttuuri on rakennettu. Jotain kuvaa, että tässä tilassa päähenkilö vasta pystyi nukkumaan hyvin. Loppuratkaisun voi varmaan nähdä myös tästä luonnollisena seurauksena että jos/kun eläimellisyys saa ihmisissä vallan niin yhteiskunnat romahtavat. Nähty läpi historian.
No se on elokuva. Meinaan vaan että tälläistä ihaillaan aika paljon, mutta kovin harva toteuttaa mitään sellaista tosielämässä.
Mistä sinä sitä tiedät. Toki fight club on liioiteltu versio mutta ymmärtääkseni kamppailulajit ovat varsin suosittuja edelleen ympäri maailman. Ehkä jos notkut päivät pitkät vauvapalstalla et hirveästi tällaiseen toimintaan törmää.
Take my word for it.
:DDDD joo sure
Kyllähän se hyvin kuvaa jonkinlaista maskuliinisuuden kriisiä ja toksiseen maskuliinisuuteen tukeutumista harhaisuuteen asti. Minua elokuva silti hieman kuvotti. Ei vastaus yhteiskunnan tyhjyyteen ja tarkoituksettomuuteen voi tulla väkivallasta, sehän se vasta tyhjää ja tarkoituksetonta onkin. Elokuvan naishahmo(t?) on myös täysin instrumentaalisessa roolissa, mikä kuvaa hyvin sitä, miten tällaisessa väkivallan ja nihilismin pyörittämässä edgyjonnejen ihannemaailmassa ei voi olla tilaa naisille muuna kuin panoalustoina. Ahdistavaa katsottavaa, sai miesvihani heräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutusten määristä päätellen olen vähemmistössä miehenä. Mutta niin olen muutenkin, en ole mikään perinteinen miesmies. Fight Club on surkea leffa, viimeisenä niittinään lopun halpa jenkkitwist. Ärsyttää sellainen kikkailu siinä missä Kuudennessa Aistissa, Mementossa tai Matrixissakin. Kaikki yliarvostettua paskaa.
Eikö se kuvaa oikeaa elämää tavallaan? Ensin ajaudut väkivaltaisiin voimafansioihin, jossa olet tosimies, ja lopulta päädyt harhaisiin salaliittoteorioihin, jolloin alat irtoutua todellisuudesta.
Mihin ihmeen voimafantasioihin? Elokuvassahan tapellaan ihan lihaa ja verta voimaa käyttäen, ei fantasioida. Eli päinvastoin päästään kiinni siihen todellisuuteen, tietynlaiseen ihmisyyden ytimeen jonka päälle kaikki sivistys ja kulttuuri on rakennettu. Jotain kuvaa, että tässä tilassa päähenkilö vasta pystyi nukkumaan hyvin. Loppuratkaisun voi varmaan nähdä myös tästä luonnollisena seurauksena että jos/kun eläimellisyys saa ihmisissä vallan niin yhteiskunnat romahtavat. Nähty läpi historian.
No se on elokuva. Meinaan vaan että tälläistä ihaillaan aika paljon, mutta kovin harva toteuttaa mitään sellaista tosielämässä.
Tottakai se on elokuva ja jos elokuvasta puhutaan niin eikö ole ihan aiheellista puhua niistä konkreettisista elokuvan tapahtumista.
No yleensä taide puhuttelee juuri siksi, että se ottaa kantaa.
Ei kai taiteen tarve ole ottaa kantaa. Taide on vaan taidetta. Tulkintoja voi sitten tehdä siihen päälle loputtomiin. Sinun tulkintasi aiheesta kertoo ettet näytä muuta maailmaa hahmottavan kuin nettifoorumit.
Fight clubin takia aloin harrastamaan kamppailulajeja, koska tappelu ko. elokuvassa vaan näytti siistiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se hyvin kuvaa jonkinlaista maskuliinisuuden kriisiä ja toksiseen maskuliinisuuteen tukeutumista harhaisuuteen asti. Minua elokuva silti hieman kuvotti. Ei vastaus yhteiskunnan tyhjyyteen ja tarkoituksettomuuteen voi tulla väkivallasta, sehän se vasta tyhjää ja tarkoituksetonta onkin. Elokuvan naishahmo(t?) on myös täysin instrumentaalisessa roolissa, mikä kuvaa hyvin sitä, miten tällaisessa väkivallan ja nihilismin pyörittämässä edgyjonnejen ihannemaailmassa ei voi olla tilaa naisille muuna kuin panoalustoina. Ahdistavaa katsottavaa, sai miesvihani heräämään.
Veikkaukseni on että sinä vihaat miehiä jo valmiiksi.
Ja juu naiset ovat sivuroolissa. Mutta mistähän johtuu että naisten suurin seksifantasia on edelleen se että vahva ja itsevarma mies tulee ja ottaa?
Fight club on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuviani. Se toimii niin monella eri tasolla:
toimintaelokuvana, psykologisena jännärinä, aikansa kuvana, yhteiskunnallisena kritiikkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia se on huippu! Koko leffa uskotellaan, että Pittin hahmo on olemassa, ja lopussa selviää, että ei ollutkaan, vaan se oli Nortonin sivupersoona. Leffan loppuratkaisu tuli ihan puskista.
Leffa on täynnä anarkiaa ja väkivaltaa, joka oli iso trendi 90-luvun leffoissa. Aikansa tuote. Loistava leffa.
Kaikilla olisi mukavaa jos oikea elämä olisi samanlaista kun elokuvissa.
Noi elokuvat olisi mukavia oikeassa elämässäkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutusten määristä päätellen olen vähemmistössä miehenä. Mutta niin olen muutenkin, en ole mikään perinteinen miesmies. Fight Club on surkea leffa, viimeisenä niittinään lopun halpa jenkkitwist. Ärsyttää sellainen kikkailu siinä missä Kuudennessa Aistissa, Mementossa tai Matrixissakin. Kaikki yliarvostettua paskaa.
Eikö se kuvaa oikeaa elämää tavallaan? Ensin ajaudut väkivaltaisiin voimafansioihin, jossa olet tosimies, ja lopulta päädyt harhaisiin salaliittoteorioihin, jolloin alat irtoutua todellisuudesta.
Mihin ihmeen voimafantasioihin? Elokuvassahan tapellaan ihan lihaa ja verta voimaa käyttäen, ei fantasioida. Eli päinvastoin päästään kiinni siihen todellisuuteen, tietynlaiseen ihmisyyden ytimeen jonka päälle kaikki sivistys ja kulttuuri on rakennettu. Jotain kuvaa, että tässä tilassa päähenkilö vasta pystyi nukkumaan hyvin. Loppuratkaisun voi varmaan nähdä myös tästä luonnollisena seurauksena että jos/kun eläimellisyys saa ihmisissä vallan niin yhteiskunnat romahtavat. Nähty läpi historian.
Varmaankin ulilaudan hikikomorien psykologian oppisuuntauksen mukaan se menee noin.
Ootsie vähän tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fight clubin takia aloin harrastamaan kamppailulajeja, koska tappelu ko. elokuvassa vaan näytti siistiltä.
Itse elokuvissa vuonna 99 petyin Fight Clubin tappelukohtauksiin. Odotin nimen perusteella paljon hienompia Van Damme tyylisiä tappeluita.
Samalla tavalla odotin myös Pulp Fictionista tyylikästä John Woo tyylistä ammuskelua, mutta leffa oli pääasiassa jaarittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fight clubin takia aloin harrastamaan kamppailulajeja, koska tappelu ko. elokuvassa vaan näytti siistiltä.
Itse elokuvissa vuonna 99 petyin Fight Clubin tappelukohtauksiin. Odotin nimen perusteella paljon hienompia Van Damme tyylisiä tappeluita.
Samalla tavalla odotin myös Pulp Fictionista tyylikästä John Woo tyylistä ammuskelua, mutta leffa oli pääasiassa jaarittelua.
Fight clubin taistelussa on kyse nimenomaan puhtaaseen raivoon ja intuitioon perustuvasta taistelusta. Tekniset kamppailulajit sekä elokuvien koreografiataistelut voidaan nähdä tällaisen vastakohtana. (juujuu toki fight club on myös elokuva jonka kamppailukohtaukset perustuvat koreagrafiaan mutta kyllä te tajuatte...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun leffa tuli, olin 24-vuotias. Enkä todellakaan mikään maailman kypsin aikuinen. Silti Fight Club tuntui vaivaannuttavan lapsellisesta enkä pystynyt mitenkään samastumaan henkilöiden karrikoituun "mieskokemukseen".
Sama täällä.
Toisaalta nyt ymmärrän elokuvan sanomaa paremmin eronneena isänä jonka verorahat kyllä kelpaa, mutta työelämässä saa lähinnä vain muiden virheitä korjattavaksi ja halveksuntaa. Ja sama suunnilleen siviilielämässä. Ehkä yhteiskuntamme on on muuttunut samaan suuntaan myöhemmin kuin Yhdysvalloissa. Aiemmin suomalaista miestä arvostettiin työmoraalin ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen takia. Enää ei, sillä esim. moni feministinainen ihan oikeasti kuvittelee yhteiskunnan pyörivän ilman miesten työpanosta. Ei sitä turhaan sanota, että yhteiskuntarauhan suurin vihollinen ovat toimettomat (poika)miesjoukot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se hyvin kuvaa jonkinlaista maskuliinisuuden kriisiä ja toksiseen maskuliinisuuteen tukeutumista harhaisuuteen asti. Minua elokuva silti hieman kuvotti. Ei vastaus yhteiskunnan tyhjyyteen ja tarkoituksettomuuteen voi tulla väkivallasta, sehän se vasta tyhjää ja tarkoituksetonta onkin. Elokuvan naishahmo(t?) on myös täysin instrumentaalisessa roolissa, mikä kuvaa hyvin sitä, miten tällaisessa väkivallan ja nihilismin pyörittämässä edgyjonnejen ihannemaailmassa ei voi olla tilaa naisille muuna kuin panoalustoina. Ahdistavaa katsottavaa, sai miesvihani heräämään.
Veikkaukseni on että sinä vihaat miehiä jo valmiiksi.
Ja juu naiset ovat sivuroolissa. Mutta mistähän johtuu että naisten suurin seksifantasia on edelleen se että vahva ja itsevarma mies tulee ja ottaa?
Kieltämättä minulla oli nuorempana kun tuon elokuvan näin negatiivisia tunteita miehiä kohtaan jo valmiina, mutta yritin kovasti vakuuttaa itselleni että "ei kaikki miehet". Elokuva kuitenkin nosti nuo ajatukset taas pintaan, etenkin kun Fight Club tuntui monista miehistä olevan jotenkin nerokas. Minun on vaikea itse samaistua tuollaisiin väkivaltafantasioihin ja ne lähinnä kuvottavat minua. Ja kyllä, varmasti sen takia, etten naisena ole fyysisesti yhtä vahva kuin miehet. Miksi luottaa miehiin, jotka fantasioivat väkivallalla?
En sanonut, että minulle ongelma olisi se, että naiset ovat sivuroolissa, vaan siinä, miten heidät esitetään vain miesten toisaalta miesten ajatusten peileinä, toisaalta seksiobjekteina. Ei siis täysinä ihmisinä, vaan instrumentteina. Ja mitä tuohon seksifantasiakysymykseen tulee, niin itse muistan teininä tuollaisesta fantasioidessasi saaneeni jotain mielihyvää siitä ajatuksesta, että se vahva mies voisi suojella minua muilta miehiltä. Ymmärrettävä, mutta patriarkaalinen ajatus.
Kuvaa mielenterveysongelmista kärsivän väkivaltasekoiluja ennen lopun itsemurhaa.
Tämä keskustelu muistuttaa sitä ympäröivää kulttuuria, joka 90-luvun lopun Yhdysvaltoihin sijoittuvan elokuvan hahmoilla aiheutti radikaalin vastareaktion: sievistelyä, miestyypillisten käytösmallien halveksuntaa, alkukantaisuudesta vieraantumista ja ylimielistä snobeilua.
On se vaan aika herkullinen kroppa🥰
Vierailija kirjoitti:
"Katsoin ekaa kertaa sen, yhdessä teinien kanssa, enkä ihan kauheasti pitänyt vaikka Edward Nortonista tykkäänkin. Leffa oli outo, ja meille kaikille jäi vähän hämäräksi että oliko sitä Brad Pittin esittämää tyyppiä oikeasti olemassakaan?"
:-DDDDDDDDD Kaikille jäi hämäräksi. Ette taida olla ihan mitään penaalin terävimpiä kyniä? No ei huolta, kyllä sinunkin teineillesi joku ojankaivuuhomma löytyy. Vai pitikö olla kännyköillä koko leffan ajan? Ei tuollaisia elokuvia ole mitään järkeä katsoa puolihuolimattomasti.
Taidat olla vähän vajaa, kenties mt-potilas? Jo tuo nauruhymiö kuvaa sun älykkyyttä, eli ei järjen hiventä. Suosittelen lääkityksen tarkistamista.
Tottakai se on elokuva ja jos elokuvasta puhutaan niin eikö ole ihan aiheellista puhua niistä konkreettisista elokuvan tapahtumista.