Lue keskustelun säännöt.
Ei hitto, 16v tyttäreni kertoi olevansa raskaana
30.01.2021 |
Nyt ei mitään v*ttuiluja kiitos.
Mitä mieltä olette, onko 16v tarpeeksi vanha saamaan lapsen (olisi 17 kun lapsi syntyy.) Onhan niitä ollut nuorempiakin äitejä toki, mutta silti. Miten tuen tytärtäni? Hän ei edes enää seurustele lapsen isän kanssa. Mistä tytär saa rahat omilleen muuttoon, auttaako kunta tms? Hän siis sanoi haluavansa muuttaa, minä en tietenkään pakottanut. Onko teillä vastaavasta kokemuksia, tunnetteko ketään näin nuorta äitiä? Vai ylireagoinko, täyttäähän lapsi ensi vuonna jo 18v?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanahan on se, että se 15-16-vuotias lapsi ei tajua, mitä lapsen saaminen tarkoittaa oman elämän suhteen. Aikuisillekin lapsen saaminen muuttaa elämää aika pysyvästi ja tavoilla, joita ei voi ennakoida. Siksi nuoren ajatukset lapsen synnyttämisestä eivät perustu mihinkään tietoon vaan lähinnä mielikuviin.
Realistisesti lapsen saaminen teininä tulee vaikeuttamaan pysyvän elämänkumppanin saamista (rehellisesti lapsi plakkarissa ei ole siinä mikään meriitti)
Opiskelu äitiyden aikana ja jälkeen vaatii sitten astetta kovempaa motivaatiota.
Toimeentulonäkymät eivät ole hyvät, jos koulutus jää peruskoulutasolle.
Nämä nyt nuoren äidin vinkkelistä. Syntyvän lapsen vinkkelistä taas ei ole mitenkään suotuisaa syntyä teiniäidille, huonoon sosiaaliseen kontekstiin, ilman isää. Päälle sitten kaikki mt-ongelmat, joita tilanne ja olosuhteen aiheuttavat. Ei hyvä. Kaipaako ap lisää kuormitusta omaan elämäänsä? Teiniäiti tilanne kaatuu väistämättä isovanhempien kontolle.
Yh-naisiakin lähestyy tinderissä valtava mieslauma, eli ei se miehen saanti ole mikään oikea ongelma.
Opiskella taas voi aivan hyvin vaikka olisi lapsi, eli ei ole mitään syytä miksi koulutus jäisi peruskoulutasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanahan on se, että se 15-16-vuotias lapsi ei tajua, mitä lapsen saaminen tarkoittaa oman elämän suhteen. Aikuisillekin lapsen saaminen muuttaa elämää aika pysyvästi ja tavoilla, joita ei voi ennakoida. Siksi nuoren ajatukset lapsen synnyttämisestä eivät perustu mihinkään tietoon vaan lähinnä mielikuviin.
Realistisesti lapsen saaminen teininä tulee vaikeuttamaan pysyvän elämänkumppanin saamista (rehellisesti lapsi plakkarissa ei ole siinä mikään meriitti)
Opiskelu äitiyden aikana ja jälkeen vaatii sitten astetta kovempaa motivaatiota.
Toimeentulonäkymät eivät ole hyvät, jos koulutus jää peruskoulutasolle.
Nämä nyt nuoren äidin vinkkelistä. Syntyvän lapsen vinkkelistä taas ei ole mitenkään suotuisaa syntyä teiniäidille, huonoon sosiaaliseen kontekstiin, ilman isää. Päälle sitten kaikki mt-ongelmat, joita tilanne ja olosuhteen aiheuttavat. Ei hyvä. Kaipaako ap lisää kuormitusta omaan elämäänsä? Teiniäiti tilanne kaatuu väistämättä isovanhempien kontolle.
Olen täysin samaa mieltä!
T: toinen nuori äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanahan on se, että se 15-16-vuotias lapsi ei tajua, mitä lapsen saaminen tarkoittaa oman elämän suhteen. Aikuisillekin lapsen saaminen muuttaa elämää aika pysyvästi ja tavoilla, joita ei voi ennakoida. Siksi nuoren ajatukset lapsen synnyttämisestä eivät perustu mihinkään tietoon vaan lähinnä mielikuviin.
Realistisesti lapsen saaminen teininä tulee vaikeuttamaan pysyvän elämänkumppanin saamista (rehellisesti lapsi plakkarissa ei ole siinä mikään meriitti)
Opiskelu äitiyden aikana ja jälkeen vaatii sitten astetta kovempaa motivaatiota.
Toimeentulonäkymät eivät ole hyvät, jos koulutus jää peruskoulutasolle.
Nämä nyt nuoren äidin vinkkelistä. Syntyvän lapsen vinkkelistä taas ei ole mitenkään suotuisaa syntyä teiniäidille, huonoon sosiaaliseen kontekstiin, ilman isää. Päälle sitten kaikki mt-ongelmat, joita tilanne ja olosuhteen aiheuttavat. Ei hyvä. Kaipaako ap lisää kuormitusta omaan elämäänsä? Teiniäiti tilanne kaatuu väistämättä isovanhempien kontolle.
Yh-naisiakin lähestyy tinderissä valtava mieslauma, eli ei se miehen saanti ole mikään oikea ongelma.
Opiskella taas voi aivan hyvin vaikka olisi lapsi, eli ei ole mitään syytä miksi koulutus jäisi peruskoulutasolle.
Totta kai lähestyy miehet, kun on jo todiste siitä, että helposti lohkeaa. Harva alkaa toisten penskojen elättäjiksi. Voihan sitä tosiaan opiskella milloin vain, mutta totuus on monesti toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanahan on se, että se 15-16-vuotias lapsi ei tajua, mitä lapsen saaminen tarkoittaa oman elämän suhteen. Aikuisillekin lapsen saaminen muuttaa elämää aika pysyvästi ja tavoilla, joita ei voi ennakoida. Siksi nuoren ajatukset lapsen synnyttämisestä eivät perustu mihinkään tietoon vaan lähinnä mielikuviin.
Realistisesti lapsen saaminen teininä tulee vaikeuttamaan pysyvän elämänkumppanin saamista (rehellisesti lapsi plakkarissa ei ole siinä mikään meriitti)
Opiskelu äitiyden aikana ja jälkeen vaatii sitten astetta kovempaa motivaatiota.
Toimeentulonäkymät eivät ole hyvät, jos koulutus jää peruskoulutasolle.
Nämä nyt nuoren äidin vinkkelistä. Syntyvän lapsen vinkkelistä taas ei ole mitenkään suotuisaa syntyä teiniäidille, huonoon sosiaaliseen kontekstiin, ilman isää. Päälle sitten kaikki mt-ongelmat, joita tilanne ja olosuhteen aiheuttavat. Ei hyvä. Kaipaako ap lisää kuormitusta omaan elämäänsä? Teiniäiti tilanne kaatuu väistämättä isovanhempien kontolle.
Yh-naisiakin lähestyy tinderissä valtava mieslauma, eli ei se miehen saanti ole mikään oikea ongelma.
Opiskella taas voi aivan hyvin vaikka olisi lapsi, eli ei ole mitään syytä miksi koulutus jäisi peruskoulutasolle.
Se, että ”miehet lähestyy” on vielä kaukana pariutumisesta.
Siinä tulee ihan käytännön ongelmatkin eteen, kun pitäisi saada rauhassa tutustua tulevaan kumppaniin, mutta lapsi pyörii jaloissa.
Ja lapsi ei saisi liian nopeasti miestä tavata, ettei sille tule traumoja.
Lisäksi on paljon suurempi kynnys ylipäätään alkaa parisuhteeseen, koska ei voi harrastaa sellaisia muutaman vuoden suhteita kuten lapsettomat nuoret, vaan täytyisi löytää oikeasti pysyvä suhde jottei lapsi saa huonoa esimerkkiä ja traumoja siitä, kun äidin poikaystävä vaihtuu 2-4 vuoden välein (kuten lapsettomilla nuorilla naisilla).
Opiskella voi, mutta se vaatii tuplasti enemmän voimavaroja ja aikaa kuin lapsettomana, ja äitinä niitä voimavaroja on usein päinvastoin puolet vähemmän kuin lapsettomalla opiskelijalla.
Käytännössä se aika mitä luet tentteihin, on usein lapselta pois - tai sitten luet iltaisin ja öisin kun lapsi nukkuu, saat itse liian vähän unta ja kohta on mt-ongelmat tulilla kun käyt päivät töissä, olet illat lapsen kanssa ja opiskelet puolet yöstä kuten itselleni kävi.
Ei kaikkien psyyke kestä vuosikausia sellaista elämää, enkä ymmärrä miksi KUKAAN kannustaa yhtäkään nuorta sellaiseen!
Meniköhän sukupuolivalistuksesi pahasti pieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanahan on se, että se 15-16-vuotias lapsi ei tajua, mitä lapsen saaminen tarkoittaa oman elämän suhteen. Aikuisillekin lapsen saaminen muuttaa elämää aika pysyvästi ja tavoilla, joita ei voi ennakoida. Siksi nuoren ajatukset lapsen synnyttämisestä eivät perustu mihinkään tietoon vaan lähinnä mielikuviin.
Realistisesti lapsen saaminen teininä tulee vaikeuttamaan pysyvän elämänkumppanin saamista (rehellisesti lapsi plakkarissa ei ole siinä mikään meriitti)
Opiskelu äitiyden aikana ja jälkeen vaatii sitten astetta kovempaa motivaatiota.
Toimeentulonäkymät eivät ole hyvät, jos koulutus jää peruskoulutasolle.
Nämä nyt nuoren äidin vinkkelistä. Syntyvän lapsen vinkkelistä taas ei ole mitenkään suotuisaa syntyä teiniäidille, huonoon sosiaaliseen kontekstiin, ilman isää. Päälle sitten kaikki mt-ongelmat, joita tilanne ja olosuhteen aiheuttavat. Ei hyvä. Kaipaako ap lisää kuormitusta omaan elämäänsä? Teiniäiti tilanne kaatuu väistämättä isovanhempien kontolle.
Yh-naisiakin lähestyy tinderissä valtava mieslauma, eli ei se miehen saanti ole mikään oikea ongelma.
Opiskella taas voi aivan hyvin vaikka olisi lapsi, eli ei ole mitään syytä miksi koulutus jäisi peruskoulutasolle.
Se, että ”miehet lähestyy” on vielä kaukana pariutumisesta.
Siinä tulee ihan käytännön ongelmatkin eteen, kun pitäisi saada rauhassa tutustua tulevaan kumppaniin, mutta lapsi pyörii jaloissa.
Ja lapsi ei saisi liian nopeasti miestä tavata, ettei sille tule traumoja.
Lisäksi on paljon suurempi kynnys ylipäätään alkaa parisuhteeseen, koska ei voi harrastaa sellaisia muutaman vuoden suhteita kuten lapsettomat nuoret, vaan täytyisi löytää oikeasti pysyvä suhde jottei lapsi saa huonoa esimerkkiä ja traumoja siitä, kun äidin poikaystävä vaihtuu 2-4 vuoden välein (kuten lapsettomilla nuorilla naisilla).Opiskella voi, mutta se vaatii tuplasti enemmän voimavaroja ja aikaa kuin lapsettomana, ja äitinä niitä voimavaroja on usein päinvastoin puolet vähemmän kuin lapsettomalla opiskelijalla.
Käytännössä se aika mitä luet tentteihin, on usein lapselta pois - tai sitten luet iltaisin ja öisin kun lapsi nukkuu, saat itse liian vähän unta ja kohta on mt-ongelmat tulilla kun käyt päivät töissä, olet illat lapsen kanssa ja opiskelet puolet yöstä kuten itselleni kävi.
Ei kaikkien psyyke kestä vuosikausia sellaista elämää, enkä ymmärrä miksi KUKAAN kannustaa yhtäkään nuorta sellaiseen!
Opiskelu ei tarkoita sitä, että pitäisi siinä rinnalla käydä vielä töissä.
Opiskelun voi hoitaa sinä aikana, kun lapsi on tarhassa ja illalla sitten olla perheen kanssa ihan niin kuin työssäkäyvätkin vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on paljon suurempi kynnys ylipäätään alkaa parisuhteeseen, koska ei voi harrastaa sellaisia muutaman vuoden suhteita kuten lapsettomat nuoret, vaan täytyisi löytää oikeasti pysyvä suhde jottei lapsi saa huonoa esimerkkiä ja traumoja siitä, kun äidin poikaystävä vaihtuu 2-4 vuoden välein (kuten lapsettomilla nuorilla naisilla).
Aika stereotyyppinen käsitys lapsettomista nuorista.
Sitä paitsi mitä edes tarkoittaa "nuori" tässä sinun kontekstissasi, kun puhut 2-4 vuodesta? 2-4 vuoden kuluttua se lapsen 17-vuotiaana saanut on jo aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomat 40v tantat täällä huutelee abortin puolesta. Sille ei ole mitään taetta, että abortin jälkeen elämä sujuisi kuin nuorallatanssi. Lapset kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Pääsee sitten nauttimaan lapsenlapsista ja lapsenlastenlapsista. Mutta tätä ei lapsettomat tantat tule ikinä ymmärtämään. Kysymys kuuluu, pitäsikö lasten teko kieltää ylil 35 vuotiailta naisilta, jotka on vaan rillutelleet viimeiset 20 vuotta ja herpes persereissä.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanahan on se, että se 15-16-vuotias lapsi ei tajua, mitä lapsen saaminen tarkoittaa oman elämän suhteen. Aikuisillekin lapsen saaminen muuttaa elämää aika pysyvästi ja tavoilla, joita ei voi ennakoida. Siksi nuoren ajatukset lapsen synnyttämisestä eivät perustu mihinkään tietoon vaan lähinnä mielikuviin.
Realistisesti lapsen saaminen teininä tulee vaikeuttamaan pysyvän elämänkumppanin saamista (rehellisesti lapsi plakkarissa ei ole siinä mikään meriitti)
Opiskelu äitiyden aikana ja jälkeen vaatii sitten astetta kovempaa motivaatiota.
Toimeentulonäkymät eivät ole hyvät, jos koulutus jää peruskoulutasolle.
Nämä nyt nuoren äidin vinkkelistä. Syntyvän lapsen vinkkelistä taas ei ole mitenkään suotuisaa syntyä teiniäidille, huonoon sosiaaliseen kontekstiin, ilman isää. Päälle sitten kaikki mt-ongelmat, joita tilanne ja olosuhteen aiheuttavat. Ei hyvä. Kaipaako ap lisää kuormitusta omaan elämäänsä? Teiniäiti tilanne kaatuu väistämättä isovanhempien kontolle.
Hyvä kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on paljon suurempi kynnys ylipäätään alkaa parisuhteeseen, koska ei voi harrastaa sellaisia muutaman vuoden suhteita kuten lapsettomat nuoret, vaan täytyisi löytää oikeasti pysyvä suhde jottei lapsi saa huonoa esimerkkiä ja traumoja siitä, kun äidin poikaystävä vaihtuu 2-4 vuoden välein (kuten lapsettomilla nuorilla naisilla).
Aika stereotyyppinen käsitys lapsettomista nuorista.
Sitä paitsi mitä edes tarkoittaa "nuori" tässä sinun kontekstissasi, kun puhut 2-4 vuodesta? 2-4 vuoden kuluttua se lapsen 17-vuotiaana saanut on jo aikuinen.
Toki joillain nuorilla kestää se 20-vuotiaana aloitettu parisuhde koko loppuelämän tai ainakin sinne keski-ikään saakka, mutta ainakin omassa tuttavapiirissä useimmilla nuorilla naisilla on ollut ikävälillä 18-30v useampi poikaystävä, eli suhteet kestäneet sen 2-4 vuotta.
Tuollaiset muutaman vuoden parisuhteet on nuorilla yleisiä, mutta lapsen kanssa sellaiseen ei voi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat 40v tantat täällä huutelee abortin puolesta. Sille ei ole mitään taetta, että abortin jälkeen elämä sujuisi kuin nuorallatanssi. Lapset kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Pääsee sitten nauttimaan lapsenlapsista ja lapsenlastenlapsista. Mutta tätä ei lapsettomat tantat tule ikinä ymmärtämään. Kysymys kuuluu, pitäsikö lasten teko kieltää ylil 35 vuotiailta naisilta, jotka on vaan rillutelleet viimeiset 20 vuotta ja herpes persereissä.
Ai sinun vaihtoehtosi ovat joko 16 vee tai 40 vee. Kyllä 16 vee on liian nuori äidiksi. Oletko itse teiniäiti, kun noin vihamielinen suhtautuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on tyttären ja äidin suhtautumien koulunkäyntiin? Millaista työtä äiti tekee ja millaisesta työstä tytär haaveilee?
Jos kumpaakaan ei kiinnosta kouluttautuminen ja työt on jotain, mitä nippanappa suoritetulla peruskoululla sattuu saamaan, niin ei muuta kuin abortti. Lapsiperheköyhyys ja huono-osaisuus ovat hyvin syrjäyttävä ja periytyvä kierre, ettei teiniäidillä ja hänen lapsellaan tuossa kuviossa ole parempaa tulevaisuutta luvassa.
Nyt tärkeä kysymys! Onhan tuleva lapsi siitetty kantaväestöön kuuluvan toimesta? Jos ei niin abortti välittömästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on paljon suurempi kynnys ylipäätään alkaa parisuhteeseen, koska ei voi harrastaa sellaisia muutaman vuoden suhteita kuten lapsettomat nuoret, vaan täytyisi löytää oikeasti pysyvä suhde jottei lapsi saa huonoa esimerkkiä ja traumoja siitä, kun äidin poikaystävä vaihtuu 2-4 vuoden välein (kuten lapsettomilla nuorilla naisilla).
Aika stereotyyppinen käsitys lapsettomista nuorista.
Sitä paitsi mitä edes tarkoittaa "nuori" tässä sinun kontekstissasi, kun puhut 2-4 vuodesta? 2-4 vuoden kuluttua se lapsen 17-vuotiaana saanut on jo aikuinen.
Toki joillain nuorilla kestää se 20-vuotiaana aloitettu parisuhde koko loppuelämän tai ainakin sinne keski-ikään saakka, mutta ainakin omassa tuttavapiirissä useimmilla nuorilla naisilla on ollut ikävälillä 18-30v useampi poikaystävä, eli suhteet kestäneet sen 2-4 vuotta.
Tuollaiset muutaman vuoden parisuhteet on nuorilla yleisiä, mutta lapsen kanssa sellaiseen ei voi lähteä.
Siis meinaat, että alle 30-vuotias on nuori ja ei vielä kypsä äidiksi?
Ei Suomessa ole mitään pelkoa toimeentulosta. Ei täällä kukaan nälkään kuole. Jos on materian perään, silloin ei kannata tehdä lapsia ollenkaan. Täällä pelotellaan kaikenlaisilla uhkakuvilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on paljon suurempi kynnys ylipäätään alkaa parisuhteeseen, koska ei voi harrastaa sellaisia muutaman vuoden suhteita kuten lapsettomat nuoret, vaan täytyisi löytää oikeasti pysyvä suhde jottei lapsi saa huonoa esimerkkiä ja traumoja siitä, kun äidin poikaystävä vaihtuu 2-4 vuoden välein (kuten lapsettomilla nuorilla naisilla).
Aika stereotyyppinen käsitys lapsettomista nuorista.
Sitä paitsi mitä edes tarkoittaa "nuori" tässä sinun kontekstissasi, kun puhut 2-4 vuodesta? 2-4 vuoden kuluttua se lapsen 17-vuotiaana saanut on jo aikuinen.
Toki joillain nuorilla kestää se 20-vuotiaana aloitettu parisuhde koko loppuelämän tai ainakin sinne keski-ikään saakka, mutta ainakin omassa tuttavapiirissä useimmilla nuorilla naisilla on ollut ikävälillä 18-30v useampi poikaystävä, eli suhteet kestäneet sen 2-4 vuotta.
Tuollaiset muutaman vuoden parisuhteet on nuorilla yleisiä, mutta lapsen kanssa sellaiseen ei voi lähteä.Siis meinaat, että alle 30-vuotias on nuori ja ei vielä kypsä äidiksi?
Kysymys oli siitä, että ne ikävuodet 18-30 on teiniäidin lapsen lapsuus, ja tuossa ikäryhmässä vaihtuvat parisuhteet yleisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanahan on se, että se 15-16-vuotias lapsi ei tajua, mitä lapsen saaminen tarkoittaa oman elämän suhteen. Aikuisillekin lapsen saaminen muuttaa elämää aika pysyvästi ja tavoilla, joita ei voi ennakoida. Siksi nuoren ajatukset lapsen synnyttämisestä eivät perustu mihinkään tietoon vaan lähinnä mielikuviin.
Realistisesti lapsen saaminen teininä tulee vaikeuttamaan pysyvän elämänkumppanin saamista (rehellisesti lapsi plakkarissa ei ole siinä mikään meriitti)
Opiskelu äitiyden aikana ja jälkeen vaatii sitten astetta kovempaa motivaatiota.
Toimeentulonäkymät eivät ole hyvät, jos koulutus jää peruskoulutasolle.
Nämä nyt nuoren äidin vinkkelistä. Syntyvän lapsen vinkkelistä taas ei ole mitenkään suotuisaa syntyä teiniäidille, huonoon sosiaaliseen kontekstiin, ilman isää. Päälle sitten kaikki mt-ongelmat, joita tilanne ja olosuhteen aiheuttavat. Ei hyvä. Kaipaako ap lisää kuormitusta omaan elämäänsä? Teiniäiti tilanne kaatuu väistämättä isovanhempien kontolle.
Yh-naisiakin lähestyy tinderissä valtava mieslauma, eli ei se miehen saanti ole mikään oikea ongelma.
Opiskella taas voi aivan hyvin vaikka olisi lapsi, eli ei ole mitään syytä miksi koulutus jäisi peruskoulutasolle.
Se, että ”miehet lähestyy” on vielä kaukana pariutumisesta.
Siinä tulee ihan käytännön ongelmatkin eteen, kun pitäisi saada rauhassa tutustua tulevaan kumppaniin, mutta lapsi pyörii jaloissa.
Ja lapsi ei saisi liian nopeasti miestä tavata, ettei sille tule traumoja.
Lisäksi on paljon suurempi kynnys ylipäätään alkaa parisuhteeseen, koska ei voi harrastaa sellaisia muutaman vuoden suhteita kuten lapsettomat nuoret, vaan täytyisi löytää oikeasti pysyvä suhde jottei lapsi saa huonoa esimerkkiä ja traumoja siitä, kun äidin poikaystävä vaihtuu 2-4 vuoden välein (kuten lapsettomilla nuorilla naisilla).Opiskella voi, mutta se vaatii tuplasti enemmän voimavaroja ja aikaa kuin lapsettomana, ja äitinä niitä voimavaroja on usein päinvastoin puolet vähemmän kuin lapsettomalla opiskelijalla.
Käytännössä se aika mitä luet tentteihin, on usein lapselta pois - tai sitten luet iltaisin ja öisin kun lapsi nukkuu, saat itse liian vähän unta ja kohta on mt-ongelmat tulilla kun käyt päivät töissä, olet illat lapsen kanssa ja opiskelet puolet yöstä kuten itselleni kävi.
Ei kaikkien psyyke kestä vuosikausia sellaista elämää, enkä ymmärrä miksi KUKAAN kannustaa yhtäkään nuorta sellaiseen!Opiskelu ei tarkoita sitä, että pitäisi siinä rinnalla käydä vielä töissä.
Opiskelun voi hoitaa sinä aikana, kun lapsi on tarhassa ja illalla sitten olla perheen kanssa ihan niin kuin työssäkäyvätkin vanhemmat.
Ei tietystikään PIDÄ, mutta ainakin omalla kohdallani vaihtoehdot olivat käytännössä nämä:
- opiskele ja elä tuilla, eli köyhää elämää rääsyissä kulkien ja penniä venyttäen ilman mahdollisuutta tehdä mitään mukavaa, koska ylimääräistä rahaa ei vain ole ja seurana paha olo
- opiskele ja ota vastaan taloudellista avustusta vanhemmilta ja isovanhemmilta, eli et ole itsenäinen vaan suvun hallinnassa ja kiitollisuudenvelassa
- opiskele ja käy töissä, eli hyvä mieli kun elättää itse itsensä ja on itsenäinen sekä varaa normaaleihin asioihin, mutta jatkuva väsymys tekee elämästä raskasta ja uupumus uhkaa
- käy töissä, älä opiskele eli alisuoriudu ja ole pettynyt itseesi ja elämääsi
Lapsettomien ystävien vaihtoehdot:
- vuokrata kimppakämpästä halpa huone eli pienet kulut, opiskella rauhassa ja tehdä töitä sen verran kuin halua ja jaksamista on, vapaa-aikana ehtii palautua koska silloin ei tarvitse huomioida ketään muuta toisin kuin sen äiti-ihmisen
Ai niin, lisäksi monet opiskelijalle sopivat työt on yh-äidiltä poissuljettu vaihtoehto, koska kotona täytyy olla ajoissa eikä ole lapsen kannalta hyvä, jos äiti on viikonloput ja illat pois.
Liian nuorena yksin lapsen saaminen on niin kova ja riskialtis homma, ettei kenenkään kannata siihen lähteä.
Elämässä pääsee helpommallakin, joten miksi mennä huomattavasti rankemman kautta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on paljon suurempi kynnys ylipäätään alkaa parisuhteeseen, koska ei voi harrastaa sellaisia muutaman vuoden suhteita kuten lapsettomat nuoret, vaan täytyisi löytää oikeasti pysyvä suhde jottei lapsi saa huonoa esimerkkiä ja traumoja siitä, kun äidin poikaystävä vaihtuu 2-4 vuoden välein (kuten lapsettomilla nuorilla naisilla).
Aika stereotyyppinen käsitys lapsettomista nuorista.
Sitä paitsi mitä edes tarkoittaa "nuori" tässä sinun kontekstissasi, kun puhut 2-4 vuodesta? 2-4 vuoden kuluttua se lapsen 17-vuotiaana saanut on jo aikuinen.
Toki joillain nuorilla kestää se 20-vuotiaana aloitettu parisuhde koko loppuelämän tai ainakin sinne keski-ikään saakka, mutta ainakin omassa tuttavapiirissä useimmilla nuorilla naisilla on ollut ikävälillä 18-30v useampi poikaystävä, eli suhteet kestäneet sen 2-4 vuotta.
Tuollaiset muutaman vuoden parisuhteet on nuorilla yleisiä, mutta lapsen kanssa sellaiseen ei voi lähteä.Siis meinaat, että alle 30-vuotias on nuori ja ei vielä kypsä äidiksi?
Kysymys oli siitä, että ne ikävuodet 18-30 on teiniäidin lapsen lapsuus, ja tuossa ikäryhmässä vaihtuvat parisuhteet yleisiä.
Siispä lapset tulee tehdä vasta yli kolmekymppisenä?
Vierailija kirjoitti:
Nyt tärkeä kysymys! Onhan tuleva lapsi siitetty kantaväestöön kuuluvan toimesta? Jos ei niin abortti välittömästi!
Sekasikiö saa enemmän tukia, joten mieti mitä sanot...
Ongelmanahan on se, että se 15-16-vuotias lapsi ei tajua, mitä lapsen saaminen tarkoittaa oman elämän suhteen. Aikuisillekin lapsen saaminen muuttaa elämää aika pysyvästi ja tavoilla, joita ei voi ennakoida. Siksi nuoren ajatukset lapsen synnyttämisestä eivät perustu mihinkään tietoon vaan lähinnä mielikuviin.
Realistisesti lapsen saaminen teininä tulee vaikeuttamaan pysyvän elämänkumppanin saamista (rehellisesti lapsi plakkarissa ei ole siinä mikään meriitti)
Opiskelu äitiyden aikana ja jälkeen vaatii sitten astetta kovempaa motivaatiota.
Toimeentulonäkymät eivät ole hyvät, jos koulutus jää peruskoulutasolle.
Nämä nyt nuoren äidin vinkkelistä. Syntyvän lapsen vinkkelistä taas ei ole mitenkään suotuisaa syntyä teiniäidille, huonoon sosiaaliseen kontekstiin, ilman isää. Päälle sitten kaikki mt-ongelmat, joita tilanne ja olosuhteen aiheuttavat. Ei hyvä. Kaipaako ap lisää kuormitusta omaan elämäänsä? Teiniäiti tilanne kaatuu väistämättä isovanhempien kontolle.